Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua yli erosta ja tästä tilanteesta.
15.11.2023 |
Erosimme 4v sitten, monta syytä. Olen keskittänyt voimani lapsiin ja työhön, sairauksia yms ja arki on sidottua. Tapaan kyllä ystäviäkin ja harrastan tilanteen sallimissa rajoissa. Viihdyn hyvin yksinkin. Ei ole riitoja kotona, rauhallista ja tasapainoista.
Exä on rakentanut uusperheen. He ovat juuri muuttaneet yhdessä isoon taloon. Lapseni kertoilevat heidän juttujaan kun tulevat isältä, soittelevat minun luota videopuheluita sisarpuoltensa kanssa, suunnittelevat retkiä ja matkoja. Exä tuntuu todella tyytyväiseltä kun heillä hyvä suhde ja lapset läheisiä, talous enemmän kuin kunnossa. Mitäpä minä? Olen nähnyt unia meidän vanhasta perhe-elämästä ja exästä, surrut rikkoutunutta perhettä ja että lapsilla on äitipuoli ja sisaruspuolia toisaalla enkä kuulu joukkoon. Miettinyt miten onnekas exäni on. Lapsellista, tiedän. Miten pääsen asian kanssa yli? Järkyttävää nähdä ko. unia.
Minulla oli parisuhdeyritelmä, mutta se kaatui arjen haasteisiin. Lapset myös totesivat että ei halua äidin luo ketään ulkopuolisia, riittää kun isällä on ja meidän perhe pitää pysyä ennallaan. Suhtautuminen miesystävääni oli tylyä. Sekin lisää tätä omaa alakuloa. Pohdin että kun olisi saanut pelastettua ydinperheen ei tällaisia murheita olisi.
Kommentit (102)
Sä kuulut joukkoon, oot lasten äiti.
Te ette vaan olleet sopiva pari, teidän elämästä ei tullut sellaista mitä elämä nyt lasten isällä on..
Ole onnellinen että lapsilla on myös isä ja hänen uusi perheensä, sehän on vaan rikkaus että lapsella on monta ihmistä jotka välittävät hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko vähän niin, että kumpi ensin ehtii. Kun isällä on uusi perhe ja uudet hulinat, äidin pysyminen yksin edustaa lapsille pysyvyyttä. He voivat elää yksi jalka menneisyydessä niin kauan kuin näin on, että äidilläkin ei ole uudet hulinat.
Kirjoitan tätä isäni talossa heidän vanhojen huonekalujensa ja osittain tekstiiliensäkin keskellä. Vanhempia ei enää ole, mutta kyllä ero muutti molempien elämän, eikä parempaan suuntaan. Ihmisellä on tapana ajatella itseään omasta navasta lähtien, jolloin elämän parhaat vuodet tuntuvat jatkuvan iäisyyteen. Ulkoa katsoenhan siinä käy toisin, elämä tapahtuu lopulta aika lyhyenä ajanjaksona, jolloin pitäisi kaikki saada aikaan, ja kohta oletkin jo seksuaalisesti vähemmän viehättävä ja siihenastiset aikaansaannokset muuttuvat perässä vedettäväksi painolastiksi, ellet sitten ehdi luomaan uutta perhettä ennen kuin keski-ikä kunnolla alkaa. Naiset eivät tule ajatelleeksi, että miehellä siihen on enemmän aikaa. Heillä ei siis myöskään ole samanlaista painetta saada kaikkea täydelliseksi tässä ja nyt. Moni eroaa turhautuneena kun mies ei tunnu panostavan kaikkeaan. Siinä tunteessa saattaa olla vinha perä, ja mies säästelee paukkujaan jaksaakseen seuraavankin kierroksen, koska uusperheessä hänellä on biologinen paine lisääntyä ja nopeasti siinä missä naisilla on raskaammin lisääntyvänä osapuolena enemmän painetta huolehtia siitä, että olemassaoleva jälkeläinen pärjää.
Tietysti tässä on yksilöllisiä eroja, jäin isäni ainoaksi lapseksi ja näin on käymässä omallenikin, hänen isänsä ei tietääkseni ole naisiin päin jälkeeni edes katsonut sikäli kuin minä tiedän, ja nyt hän on hapan kuusikymppinen. Mutta nähty on sitten niitäkin, jotka oikein hinkuvat uutta lapsikierrosta.