Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua yli erosta ja tästä tilanteesta.
15.11.2023 |
Erosimme 4v sitten, monta syytä. Olen keskittänyt voimani lapsiin ja työhön, sairauksia yms ja arki on sidottua. Tapaan kyllä ystäviäkin ja harrastan tilanteen sallimissa rajoissa. Viihdyn hyvin yksinkin. Ei ole riitoja kotona, rauhallista ja tasapainoista.
Exä on rakentanut uusperheen. He ovat juuri muuttaneet yhdessä isoon taloon. Lapseni kertoilevat heidän juttujaan kun tulevat isältä, soittelevat minun luota videopuheluita sisarpuoltensa kanssa, suunnittelevat retkiä ja matkoja. Exä tuntuu todella tyytyväiseltä kun heillä hyvä suhde ja lapset läheisiä, talous enemmän kuin kunnossa. Mitäpä minä? Olen nähnyt unia meidän vanhasta perhe-elämästä ja exästä, surrut rikkoutunutta perhettä ja että lapsilla on äitipuoli ja sisaruspuolia toisaalla enkä kuulu joukkoon. Miettinyt miten onnekas exäni on. Lapsellista, tiedän. Miten pääsen asian kanssa yli? Järkyttävää nähdä ko. unia.
Minulla oli parisuhdeyritelmä, mutta se kaatui arjen haasteisiin. Lapset myös totesivat että ei halua äidin luo ketään ulkopuolisia, riittää kun isällä on ja meidän perhe pitää pysyä ennallaan. Suhtautuminen miesystävääni oli tylyä. Sekin lisää tätä omaa alakuloa. Pohdin että kun olisi saanut pelastettua ydinperheen ei tällaisia murheita olisi.
Kommentit (102)
Täälläkin on yksi, jonka erosta on neljä vuotta, mutten ole siitä vieläkään päässyt kokonaan yli. Tunnen kateutta exän uudesta elämästä. Hän alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa jo ennen kuin olimme muuttaneet pois yhteisestä kodistamme. Muuttivat nopeasti yhteen alueelle, jossa asuimme aikanaan exän kanssa, tekivät lapsen ja hehkuvat onnea. Vihkisormuksikseen valitsivat samat sormukset, jotka me olimme exän kanssa valinneet, vaikkei hääsuunnitelmat koskaan ehtineet toteutua. Minua vaivaa edelleenkin tunne, että siellä se uusi puoliso elää ikään kuin minun elämääni, vei minun paikkani. Ja minä junnaan paikallani, yksin. Minunkin ainut eron jälkeinen suhdeyritelmä kaatui, ja lopulta lakkasin deittailun kokonaan ja poistin Tinderin. En usko löytäväni enää toista exän vertaista, ja huonompaan en tyydy, koska yksin olen onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen kateutta heidän keskinäisestä tunneyhteydestä, mikä näkyy minullekin saakka. Tiiviistä perheyhteydestä. Yhteisistä tekemisistä, retkistä, matkoista. Lapset hyvää pataa keskenään. Taloudellinen vauraus, mikä mahdollistaa hyvät asuinpuitteet, laatua elämään niin exälle henkilökohtaisesti, heille parisuhteessa kuin perhekokonaisuutena.
Kaikesta siitä.
Okei. No. Olisiko niin, että sinä halusit silloin aikoinaan erota ja tämä miehen uusi onni on vielä suhteellisen uusi asia? Nyt asetelma onkin jotain muuta kuin kuvittelit?
Hyvin todennäköisesti juuri noin. Ap kuvitteli vaihtavansa vaan ihmisen toiseen. Ei onnistunut. Nyt sitten ei ollakkaan enää niin voimaantuneita kun elämä ei mennytkään kuin satukirjassa.
Ei muutkaan tukea ole saanut ero tilanteissa.Itse sitä on haettu toisi elämässä, esimerkiksi serakunalta. Eikä kytätty some ex- elämää. Ei udeltu lapsilta ex-aviopuolison asioita.
Hyvä ap, ensinnäkin uskon että tuo mitä kirjoitit on ihan totta. Pari huomiota kerron samanlaista meininkiä seuranneena.
- Sinun ei tarvitse verrata itseäsi naiseen, jota et edes tunne. Ethän koko ajan vertaa itseäsi muihinkaan naisiin.
- On ihan ymmärrettävää, että olet vielä rikki. Et koskaan voi saada varmuutta miehesi ajatuksista ja toimista, se on vaan hyväksyttävä.
- On naisia, joille toisen miehen vieminen tuo mielihyvää. He eivät koskaan tule antamaan sinulle tukea tai ymmärrystä. On silti ihan hyvä asia olla ns. kiltti nainen ja löydät vielä miehenkin, joka rakastaa sinussa sitä piirrettä.
- Lapsillasi olisi hyvä olla tilaa surra ja iloita. Anna heidän puhua kokemuksistaan isän luona, eiväthän he voi niistä missään muualla puhua. Kuuntele ja halaa. Sinun ei tarvitse ratkaista tai olla mitään mieltä exäsi uuden perheen asioista. Se on vapauttavaa.
- Sanotaan, että tunteita tulee kerrallaan vain sen verran kuin niitä kestää. Luota siihen. Unesi kertovat vain omista suljetuista ajatuksistasi. Ota tunteet vastaan, koeta tunnistaa se pohjimmainen tunne (ehkäpä häpeä, pelko, huoli) niin ne laimenevat kerta kerralta. Lopulta suhtaudut exääsi kuin kehen tahansa, jonka olet joskus luullut tuntevasi.
Outo kirjoitus.
Lapset on yleensä hyvin lojaaleja lähivanhemmalleen. Ap:n perheessä ei.
Täällä ei voida ratkaista toisen sisäistä tunne-elämää, vaikka moni näyttää yrittävän.
Erosta on jo neljä vuotta, mutta jaksaa olla kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten surutunnetta ja mustasukkaisuutta työstetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo hieman kolahti "lapset ei lojaaleja lähivanhemmalle" tämä tuntuu olevan totta, sanookaa mistä tämä johtuu? Toki ovat omasta kotitilasta mustasukkaisia, mutta miksi ei suo äidille onnea ja miksi isälle kyllä?
Vierailija kirjoitti:
Tuo hieman kolahti "lapset ei lojaaleja lähivanhemmalle" tämä tuntuu olevan totta, sanookaa mistä tämä johtuu? Toki ovat omasta kotitilasta mustasukkaisia, mutta miksi ei suo äidille onnea ja miksi isälle kyllä?
Koska eivät osaa vielä ajatella noin, vaan ajattelevat asiaa vain omalta kannaltaan. Eikö lapsille ole ihannetilanne, ettei heidän tarvitse valita vanhemmistaan, kummalle ovat lojaaleja. Lapsilla on asiat hyvin, vaikka vanhemmat eronneet, siitä pitäisi olla onnellinen. Vai haluaisitko, että isä ei haluaisi olla lasten kanssa missään tekemisissä ja lapset oireilisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten surutunnetta ja mustasukkaisuutta työstetään?
Nimeämällä tunteensa aina kun paha olo iskee. Ja suuntaamalla energiaansa asioihin, jotka tuottavat iloa ja muistamalla kiittää asioista, jotka ovat hyvin.
Oliko äiti se, joka halusi eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap alkanut katua eroa, vaikka sanoo, että oli monta syytä? Halusitko ap itse eron? Muistuta nyt itseäsi niistä syistä. Kaikkien eroa harkitsevien olisi hyvä lukea tämä kirjoitus. Uutta puolisoa ja parisuhdeonnea ei välttämättä löydykään. Ap:n lapset sentään voivat hyvin ja vanhempien välit ovat kunnossa. Aika usein erosta seuraa päinvastaista...
Minäkin olen tuntenut kateutta, ikävää ja katumustakin eron jälkeen. En kuitenkaan pystynyt jäämään siihen vellomaan, kun arki painoi päälle. Minulla oli vain yksi lapsi, nyt jo aikuinen, mutta yritin tehdä elämästämme mahdollisimman mukavaa miettimättä menneitä. Itkeskelin sitten yöllä tai suihkussa omaa suruani.
Tärkeintä on hyväksyä tosiasiat. Sinun tapauksessasi tosiasia on se, että lapsesi viihtyvät ex- miehsi uuden perheen kanssa ja tuntuvat olevan tasapainoisia. Olisiko mahdoton ajatus, että opettelisit iloitsemaan siitä? Ajattele miten mukava lapsista olisi jos pystyisit sanomaan "teillä on nyt ihana päivä, kun pääsette välillä iskälle!". Tietäisit, että sun oma aikasi alkaa siitä, saisit olla pitkin tai poikin! Ja kun alkaa puhua lapsille noin, huomaa, että oma ajatusmaailma muuttuu. Jos ei pysty omasta puolestaan iloitsemaan, niin kuitenkin lasten puolesta. Negatiivisilla ajatuksilla saa vain rajoitteita sekä toisten, että omaan elämäänsä.
Antaisit mennä päivä kerrallaan keksien jokaiseen päivään jotain kivaa ja hyvää mieltä tuottavaa. Anna asioiden mennä paineetta ja pakottamatta keskittyen siihen mikä on hyvin juuri nyt, tällä hetkellä. Ruoki niitä pieniä ilonaiheita ja työnnä mielestäsi asiat, joille et mitään mahda. Huomaat ilon ja tasapainon elämässäsi kasvavan. Joku päivä huomaat elämäsi olevan niin balanssissa, ettei uuden miehen tulo järkytä sitä tasapainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko exällä on siis uuden puolison kanssa lapsia? Uuden naisen lapsethan ei ole sisaruspuolia lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tuntenut kateutta, ikävää ja katumustakin eron jälkeen. En kuitenkaan pystynyt jäämään siihen vellomaan, kun arki painoi päälle. Minulla oli vain yksi lapsi, nyt jo aikuinen, mutta yritin tehdä elämästämme mahdollisimman mukavaa miettimättä menneitä. Itkeskelin sitten yöllä tai suihkussa omaa suruani.
Tärkeintä on hyväksyä tosiasiat. Sinun tapauksessasi tosiasia on se, että lapsesi viihtyvät ex- miehsi uuden perheen kanssa ja tuntuvat olevan tasapainoisia. Olisiko mahdoton ajatus, että opettelisit iloitsemaan siitä? Ajattele miten mukava lapsista olisi jos pystyisit sanomaan "teillä on nyt ihana päivä, kun pääsette välillä iskälle!". Tietäisit, että sun oma aikasi alkaa siitä, saisit olla pitkin tai poikin! Ja kun alkaa puhua lapsille noin, huomaa, että oma ajatusmaailma muuttuu. Jos ei pysty omasta puolestaan iloitsemaan, niin kuitenkin lasten puolesta. Negatiivisilla ajatuksilla saa vain rajoitteita sekä toisten
Kuka helvetti lässyttelee tuollaisia: "Teillä on nyt ihana päivä, kun pääsette iskälle..." Johan lapset katsoisivat pitkään. Tuskin uskaltaisivat palata. Kaikkia neuvojia sitä täällä riittää, huh huh.
Sanot lapsille, että kun ovat luonasi, ovat läsnä, eikä soitella varsinkaan videolla kotoasi. Sinulla on oikeus yksityisyyteen kotonasi. Jos on pakko soittaa, voivat mennä ulos soittamaan, Ei myöskään puhuta isän asioista sinun kotonasi. Samat säännöt pätevät isän luona, että kun ovat siellä, ovat läsnä siellä, eikä rimputella sinulle. Kiellät myös puhumasta omia asioitasi siellä, ne eivät heille kuulu. Raha-asioita älä vertaile ollenkaan, pidä huoli omista asioistasi ja että teillä on kaikki tarvittava.
Vain sinä voit asettaa rajat lapsillesi ja säännöt kotonasi. Ylitsesi kävellään, jos annat niin.
Se mikä huvittaa näillä neuvojilla täällä, on se, että hanakasti kyllä puututaan siihen, että lapset kohtelivat tylysti uutta miesystävääsi, ja käsketään siinä laittamaan lapset ruotuun, mutta muuten ei puututa rajoihin lapsilla. Ihan kuin se uusi mies olisi se kaikkein tärkein asia! :D Uusi mies ei ole lainkaan tärkeä, et sinä välttämättä tarvitse lainkaan miestä. Ei onni tule ulkoa. Kaikkein tärkein on oma mielenrauhasi ja oma elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap alkanut katua eroa, vaikka sanoo, että oli monta syytä? Halusitko ap itse eron? Muistuta nyt itseäsi niistä syistä. Kaikkien eroa harkitsevien olisi hyvä lukea tämä kirjoitus. Uutta puolisoa ja parisuhdeonnea ei välttämättä löydykään. Ap:n lapset sentään voivat hyvin ja vanhempien välit ovat kunnossa. Aika usein erosta seuraa päinvastaista...
Haloo nyt, ero on jo tapahtunut useampi vuosi sitten. Kannattaa elää tätä hetkeä eikä eilistä. Eikä kiirehtiä uusiin suhteisiin.
On vaikeaa kun isot lapset luonnollisesti keskenään puhuvat asioitaan, ystävistä ja tekemisistä ja suunnottelevat tulevaa niin sekaan tulee vähän väliä isän perheen ihmiset ja kuviot. Saattaa olla sisaruspuolen vaate päällä tai joku tavara jäänyt hänelle, sopivat mitä tekevöt jne normaalipuhetta. Tuntuu että se niiden uusi perhe tulee väkisin minun kotiin. Ja vanhin lapsi lähtee minunkin aikana tuosta vaan isälle kun haluaa siellä olla ja yhdessä tehdä, se jos mikä satuttaa. Nuorta vaan vaikea estää tai kääntyy vaan minun tappioksi.
Ap
Joku kysyi kadunko eroa. Rehellisesti, kaiken kokeman jälkeen ja nykytuntemuksineni kyllä. Koen että olen kasvanut ihmisenä valtavasti näinä vuosina, en tiedä kuinka olisi käynyt jos olisimme pysyneet yhdessä, mutta tällä kypsyydellä ja ymmärryksellä ajattelen että vanha, ydinperheemme oli hyvä ja haluaisin sen ja jollaim tapaa nyt ajattelen että ex hyvä ja tunteita häntä kohtaan, lämpimiä ainakin.
Hemmetti, kauhea ajatus ja tunne. Miten tästä eteenpäin kohti seesteistä oloa? Ap
Kyllä sinuna toivottaisin kaikkea hyvää tuolle uusperheelle, jos sellainen kerrankin onnistuisi tasapainoisena jatkumaan. Onhan se hyvä jos miehesi ei ole hylännyt lapsiaan vaan yhteiselo on hyvää. Uusperheissä tuppaa kuitenkin tulemaan haasteellisia aikoja, kuten kaikissa perheissä. Taloudellinen vauraus on todella hyvä asia lasten kasvaessa esim. opintoja ajatellen. Sinulla ei nyt ole varmaan niin kaunista kotia kuin haluaisit, eikä kumppania, mutta pitää keskittyä ihmissuhteisiin joita on. Entisen miesystävän tyly kohtelu on puhuttava läpi lasten kanssa, sullahan on oikeus kaivata ja haluta läheisyyttä. Mitä jos liittyisit etänä tai kaupungissasi johonkin lukupiiriin, aloittaisit ohjauksessa kirjallisuusterapeuttisen käsittelyn, kävisit vaikka joogaretriitissä, tai teet valokuvausretkiä. Lintubongariporukkaan keväällä, melomaan kesällä, tai kalastuskerhoon. Jotain uutta kokeilemaan. Sulla on jonkinverran omaa aikaa ja on hyvä idea käsitellä noita ajatuksia ja tunteita vaikkapa kirjoittaen. Osasit tännekin kirjoittaa, huomaan että se sujuu sulta jo.