Lue keskustelun säännöt.
Meillä on työpaikalla nainen, joka ei koskaan syö tarjottavia kakkuja, pullaa, leivoksia
09.11.2023 |
Ei edes pikkujouluissa syö, ei juhlapäivinä ei koskaan mutta juo vaan teetä, vettä tai kahvia mustana. Kahviin ei laita koskaan sokeria eikä makeutusaineita. Kaunis ja todella hoikka nainen jopa niin että olen itse hieman kade mutta en ilkeä. En ole kehdannut kysyä mutta onkohan hoikkuuden salaisuus ettei koskaan syö herkkuja? Nyt joulun lähestyessä meillä on töissä paljon jouluherkkuja ja suklaata niin ei niitäkään syö. Mietin vaan onko sairas vaan eikö vaan syö mitään? Joskus leivon ja vien töihin herkkuja mutta nainen kieltäytyy ja kiittää. Mitä tuollaiselle herkkuja välttelevälle kannattaa tarjota?
Kommentit (313)
Luin vain otsikon. Ja totean, en todellakaan haluaisi olla työpaikassa, jossa joku seuraa syömisiäni.
Että on mahtavaa olla omalla työpaikallani, jossa tauoilla saa tehdä mitä haluaa. Syödä tai olla syömättä. Käydä vaikka kävelyllä, eikä siihen kukaan kiinnitå huomiota. Jos ei itse halua tehdä asiasta numeroa. Tai nostaa kahvipöyfän puheenaiheeksi.
Mutta itse olenkin miesvaltaisella työpaikalla. Olen vakuuttunut, ap:n työyhteisö koostuu naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaksi mennyt tämä ihmisten 'terveellinen' ruokahuolto. Noita nipottajia Suomesta löytyy, taitaa olla muotia kieltäytyä kaikesta sokerista rasvasta ym, tekee itsestä tärkeän. Ei voi syödä sitä, ei tätä, täysin terve ihminen. Joskus keittää minullakin, ap:n kuvaama henkilö tuttu omalta työpaikalta.
Mitä naurettavaa on siinä, että joku haluaa pitää terveydestään huolta? Kun katsoo ympärilleen, näkee valtavan lihavia ihmisiä, iästä riippumatta.
Ja tekee vieläpä itsestään tärkeän? ;D Tärkeyttä olisi se, että saarnaisi muille, kuinka pitää syödä terveellisesti ja kieltäytyä herkuista. Mutta kohteliaasti kieltäytyy vain ja siitä on tehneet muut itselleen ongelman.
Mulla oli sama aikoinaan yhdellä työpaikalla. Ihan suoranaista kiusaamista, kun en juo koskaan kahvia. Sitä alettiin sitten joukolla mulle tyrkyttämään.
Tärkeäksi teki nyt vain itsensä ap, joka puuttuu työkaverinsa henkilökohtaisiin asioihin! Röyhkimys!
Entäpä jos suvussa on diabetesta, kuten itselläni? Meillä kaikki sairastaa, jo pienestä ipanasta mittaillaan sokereita.
Tehkää jokainen omalta osaltanne työpaikastanne miellyttävä ja antakaa jokaisen olla sitä mitä on, kyselemättä ja miettimättä kenenkään vaikuttimia tai tapoja, kunhan ei muille ole niistä haittaa.
itsellä syynä oli raskaus, josta en todellakaan halunnut puhua töissä monestakaan syystä, suurin syy se että olin saanut keskenmenon vähän aikaisemmin. Tulin uudestaan raskaaksi ja sain raskausdiabetes heti alussa.
Töissä on tarjolla jotain joka viikko, ei makeansyöjille varataan keksejä (heh), hedelmistä lähinnä banaaneja ja sipsejä (tämän logiikkaa en tajua). Jos ei mitään ota alkaa ristikuulustelu ja tuputus.
Oli jotkut firman synttärikahvit töissä niin helpompi oli hakea saikkua päivä kun yrittää tukkia kaikkeen siihen muuhun stressiin vielä se että joudun taistella siitä että en ota mitään.
Vierailija kirjoitti:
Puhutkohan minusta?
En koske tarjottaviin, koska en tiedä, minkälaisissa oloissa ne on leivottu ja minkälaisista aineksista. Kaikkien hygieniakäsitykset eivät ole kovin korkeita.
Tämä. Kerran yksi toi joulun jälkeen piparkakkutalon töihin syötäväksi. Myöh kertoi, että kissa oli sitä nuoleskellut joulunaikaan🤮
Itse en tarjoa mitään koska ihmiset on niin outoja nykyään. Pelätään kaikkea. Kaikki voi hyvin kun ollaan ankeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nautin herkuista vain, jos saan olla rauhassa ja lukea samalla kirjaa. Ei ole mitään mieltä syödä herkkuja työpaikalla, koska se ei tuota minulle mitään mielihyvää. Ei yhtään mitään.
Tämä ei muuten ole vain työpaikkaongelma, äitinikään ei suostu käsittämään sitä, että minä EN saa mitään siitä, että otan keksiä kakkua ja pullaa päiväkahvipöydässä hänen kanssaan juoruillen. Että syöthän sä kotonakin irtokarkkeja. Niin, silloin kun olen Orson Scott Cardin seurassa.
Minulla on vieläpä melko tarkat säännöt siitä, mitä syödään minkäkin kirjallisuudenlajin kanssa. Scifiä ja irtokarkkeja, fantasiakirjoja ja setsuuri-meetvurstivoileipää, maustekakkua ja Jane Austenia. (Tietenkään en syö aina, kun luen, mutta jos tahdon herkutella, se menee näin).
Telkkaria katsoessa voin syödä sipsejä tai poppareita, mutta en muita herkkuja. Ne vaan ei toimi, menee koko elämys pilalle.
En ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi olla tasan samanlaisia jopa herkuttelun suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki pidä makeasta, itsekin syön juhlissa mieluummin voileipäkakkua koska hyvällä muonituksella jaksaa juhlia paremmin. Häissä otan toki kakkuakin koska kuuluu hyviin tapoihin. M59
Tiedän etteivät kaikki pidä makeasta mutta nainen ei koske edes suolaisiin tarjottaviin. Ap
No, ehkä se haluaa elää kuten sivistynyt ihminen eikä laidunna aterioiden välillä.
Tuollaiset jatkuvat verensokeripiikit (joita tulee myös niistä suolaisista tarjottavista, jos et tarjoa pelkkää aladoobia) ovat äärimmäisen epäterveellisiä. Herkut on hyvä syödä aterian jälkiruoaksi.
Itselläni on tasan yksi sääntö syömisen suhteen: kolme ateriaa päivässä, kolme ruokalajia päivällisellä. Ranskalaiseen malliin. Ja aamuateria on musta kahvi (eli siis pätkäpaastoilen). Ja kas, eipä ole ongelmia painonha
Peesaan. Tuon jatkuvan puputtamisen lopettaminen on helpoin tie pysyvään painonhallintaan. Syö riittävästi kunnon ruokaa ruoka-aikana, ja ei kaipaa mitään väsyneitä välipullia. Ja tosiaan voi herkutella joka päivä jälkiruoalla. Ihan joka päivä. Parhaina kahdesti.
Itsellä homma menee myös niin, että mitä enemmän liikun, sitä vähemmän kaipaan herkkuja. On vaan oikean ruoan nälkä. Ilmeisesti saan liikunnasta niin paljon mielihyvää, että sitä ei tarvitse hakea herkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tarjoa mitään koska ihmiset on niin outoja nykyään. Pelätään kaikkea. Kaikki voi hyvin kun ollaan ankeina.
Jos välttämättä haluat tarjota, niin tarjoa käärepaperillisia konvehteja.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tarjoa mitään koska ihmiset on niin outoja nykyään. Pelätään kaikkea. Kaikki voi hyvin kun ollaan ankeina.
Jatkuvasti saa lehdistä lukea, kuinka tuotteista löytyy lasinsiruja, tupakannatsoja, jossain firmassa lihat lattioilla jne. Kyllä tuollainen pistää ajattelemaan, että millaista ihmisten kodeissa on ja millainen on hygieniataso.
Olen itse tehnyt kotisiivouksia aikoinaan opiskelujeni ohessa, ja voi hyväjumala millaisia koteja näin. Yksikin asiakas oli naispappi, ja oksensin, kun katsoin sängyn alle. Likaisia pikkuhousuja, pölyä 5 sentin kerros ja mitä kaikkea. Veskipytty terveyssiteiden tukkima ja sonnalla kuorrutettu. Kissanpaskaa kämppä täynnä. Tyhjiä limsapulloja, tölkkejä ja likaisia astioita lattioilla. Rouva oli myös erään hoivakodin johtaja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Toivottavasti ei tarjonnut töissä leipomuksiaan!
Eli todellakin, ihmiset ovat hyvin outoja!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutkohan minusta?
En koske tarjottaviin, koska en tiedä, minkälaisissa oloissa ne on leivottu ja minkälaisista aineksista. Kaikkien hygieniakäsitykset eivät ole kovin korkeita.
Tämä. Kerran yksi toi joulun jälkeen piparkakkutalon töihin syötäväksi. Myöh kertoi, että kissa oli sitä nuoleskellut joulunaikaan🤮
Voi jumalauta! ;D
Kyllä hän saattaa syödä herkkujakin ja varmaan syökin (useimmat hoikat syö), mutta ei vaan halua niitä työpaikan herkkuja.
Työpaikoilla ym. on harvemmin just sellaisia herkkuja joista just itse tykkäisi, eikä työympäristössä ole välttämättä tunnelmaakaan syödä muuta kuin pakolliset. Miksi siis ottaa turhia kaloreita ja menettää vapaa-ajan herkutteluhetki siksi, että meni työpaikalla syömään jonkun vähän kämäsen pullan, esanssisen keksin, Fazerin suklaan tai Jaanan leipoman mokkaruudun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin herkuista vain, jos saan olla rauhassa ja lukea samalla kirjaa. Ei ole mitään mieltä syödä herkkuja työpaikalla, koska se ei tuota minulle mitään mielihyvää. Ei yhtään mitään.
Tämä ei muuten ole vain työpaikkaongelma, äitinikään ei suostu käsittämään sitä, että minä EN saa mitään siitä, että otan keksiä kakkua ja pullaa päiväkahvipöydässä hänen kanssaan juoruillen. Että syöthän sä kotonakin irtokarkkeja. Niin, silloin kun olen Orson Scott Cardin seurassa.
Minulla on vieläpä melko tarkat säännöt siitä, mitä syödään minkäkin kirjallisuudenlajin kanssa. Scifiä ja irtokarkkeja, fantasiakirjoja ja setsuuri-meetvurstivoileipää, maustekakkua ja Jane Austenia. (Tietenkään en syö aina, kun luen, mutta jos tahdon herkutella, se menee näin).
Telkkaria katsoessa voin syödä sipsejä tai poppareita, mutta en muita herkkuja. Ne vaan ei toimi, menee koko elämys pilalle.
En ymmärrä,
Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Melkoinen persoonallisuus olet :D
Vierailija kirjoitti:
Itse en tarjoa mitään koska ihmiset on niin outoja nykyään. Pelätään kaikkea. Kaikki voi hyvin kun ollaan ankeina.
voi että, tosi ikävää että se tekee SUN elämästäsi ikävää kun mä saan syödä tosi pilkuntarkasti ja lähinnä kasviksia ja ruisleipää. Tasan ei mene aina.
t: se kellä on raskausdiabetes ja pienikin määrä valkoista jauhoa nakkaa ruuan jälkeiset sokerit siihen vähän reiluun ysiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin herkuista vain, jos saan olla rauhassa ja lukea samalla kirjaa. Ei ole mitään mieltä syödä herkkuja työpaikalla, koska se ei tuota minulle mitään mielihyvää. Ei yhtään mitään.
Tämä ei muuten ole vain työpaikkaongelma, äitinikään ei suostu käsittämään sitä, että minä EN saa mitään siitä, että otan keksiä kakkua ja pullaa päiväkahvipöydässä hänen kanssaan juoruillen. Että syöthän sä kotonakin irtokarkkeja. Niin, silloin kun olen Orson Scott Cardin seurassa.
Minulla on vieläpä melko tarkat säännöt siitä, mitä syödään minkäkin kirjallisuudenlajin kanssa. Scifiä ja irtokarkkeja, fantasiakirjoja ja setsuuri-meetvurstivoileipää, maustekakkua ja Jane Austenia. (Tietenkään en syö aina, kun luen, mutta jos tahdon herkutella, se menee näin).
Telkkaria katsoessa voin syödä sipsejä tai poppareita, mutta en muita herkkuja. Ne vaan ei toimi, menee koko elämys pilalle.
En ymmärrä,
Voi että, todella tunnistin itseni tästä - kiitos hauskasta viestistä! Suurena kirjatoukkana teen hiukan samaa: aamuisen lukuhetken yhteydessä soijarahkaa ja kuivattuja hedelmiä tai mysliä, lapsuuden nostalgiaklassikoita lukiessa hyvät voileivät, toisinaan illalla television puolella Emmerdalen parissa kuppi kaakaota. Omassa rauhassa nautiskellen ja juuri silloin, kun hetki on oikea. Toisaalta on kirjoja, joiden seuraksi soveltuu ainoastaan kahvi tai tee, ne vaativat täyden omistautumisen. _Taru sormusten herrasta_ (toivottavasti kursiivityökalu toimii) puolestaan herättää akuutin tarpeen päästä sienimetsään, eli kirjallisuuden assosiaatiovoima ulottuu monille alueille.
Hänellä kuulostaa olevan erinomaiset prioriteetit, keskittyminen ja omat tarkoitukset. Tällä palstalla voitaisiin oppia, mitä olen lukenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutkohan minusta?
En koske tarjottaviin, koska en tiedä, minkälaisissa oloissa ne on leivottu ja minkälaisista aineksista. Kaikkien hygieniakäsitykset eivät ole kovin korkeita.
En tiedä mutta asia pohdituttaa että onko syy tuo minkä mainitsit. Omat leipomukseni teen hyvistä raaka-aineista ja puhtaita ovat koska olen leiponut jo vuosikausia ja on minulla hygieniapassikin. En kiusaa tahi ilkeile mutta tykkään leipoa ja viedä tarjottavia töihin. Ap
Vie vain jatkossakin. Hyväksy kuitenkin se tosiasia, että kaikki ei syö.
Minä katson tarkkaan mitä herkkuja syön. En todellakaan syö toisen mieliksi. Karkkeja ja suklaata en syö. Missä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen saa ihan itse päättää, mitä syö ja mitä ei. Jos ei halua mitään, ei pidä tyrkyttää mitään. Tätä toivoisin itsekin.
Niin, kyllä lapsikin saa päättää herkkujen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Se voi luulla että ne on myrkytettyjä
Ja nehän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaksi mennyt tämä ihmisten 'terveellinen' ruokahuolto. Noita nipottajia Suomesta löytyy, taitaa olla muotia kieltäytyä kaikesta sokerista rasvasta ym, tekee itsestä tärkeän. Ei voi syödä sitä, ei tätä, täysin terve ihminen. Joskus keittää minullakin, ap:n kuvaama henkilö tuttu omalta työpaikalta.
Pitäisikö minun istua tuntitolkulla vessassa ripuloimassa ja kärsiä kovista vatsakivuista sen takia, ettei sinulla keittäisi yli, kun en syö pulliasi? Oletko niin tärkeä?
Miksi puolustauduit ripulilla? Ei minulla tule huono omatunto siitä, kun en työpaikalla muiden leipomuksia tai muutakaan syö. Joidenkin ylpeys vaan kokee kolauksen, kun kaikille ei kelpaa. So?
Esim. suolistosairaudet ei näy päällepäin. Ja monessa sairaudessa on hoitona ketogeeninen dieetti. Tai sitten vain hiilareista tulee huono olo. Mikään näistä ei kuulu sulle.