Syökö täällä joku tyyliin 100€/kk? Mitä syöt päivän aikana?

Saako puuron päälle laittaa itsepoimittuja marjoja?

Vieläkö täällä syödään tyylitellen?

Apt söi tänään aamulla kaurapuuroa marjojen kanssa ja joi teetä 

Liikenteessä sämpylää keitetyllä kananmunalla ja omena, termariteetä

Ruokana makkarakeittoa (valmis annos pakkasesta), ruispala juustolla 

Illalla appelsiini ja poppareita, jääteetä 

Lidlissä oli 2kg appelsiineja 1.99e. ja paikallisessa cittarissa tolkuton kermajuusto 3.99/ kg

T Syömishäiriöinen apt (huomatkaa sarkasmi Kiitos!)

Vähemmälläkin.

Viikolla puuroa, munia, kaalta, porkkanoita, perunoita ja papuja.

Viikonloppuisin puuroa, munia, kaalta, porkkanoita, perunoita ja papuja.

Paistan, syön raasteena, teen keittoja, laatikoita jne. Osaan tehdä paistopinnan ja maustaa ruokaa eritavoin.

Vierailija kirjoitti:

Saako puuron päälle laittaa itsepoimittuja marjoja?

Silloin kuulemma pitää hinnaksi laskea vähintään kaupan hinta kerrottuna kahdella, koska olet käyttänyt poimintaan aikaa ja energiaa. Energiaa saa kuluttaa vain maksullisilla kuntosaleilla, missään tapauksessa ei saa kumartua poimimaan mitään koska kaikki eivät kykene. Tiukimpien arvostelijoiden mielestä marjoja eikä sieniä saisi poimia ollenkaan koska käytetty energia voi ylittää niistä marjoista saatavan energian. Eli ehkä olisi viisainta vaan kävellä siellä metsässä ja jättää ne marjat varmuuden vuoksi poimimatta. 

Taisi joku neuvoakin että jos marjanpoiminta kiinnostaa, niin silloin pitäisi mennä vaikka poimimaan jonnekin tilalle mansikoita palkkaa vastaan, ja sitten ostaa sillä rahalla kaupasta ruokaa ja marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Totta toki. Mutta se ei silti muuta sitä, että ne joilla on  mahdollisuus omavaraisuuteen onnistuvat paremmin kuin ne joilla ei ole. 100 euron budjetti on silloin paremmin mahdollista. Eivät ole samalla viivalla. 

Minä taas en voi taloudellisesti käydä prismoissa, cittareissa, supermarketeissa enkä lidleissä, joten silloin kukaan muukaan ei niissä saisi käydä? Muutenhan me emme olisi samalla viivalla, eikö.

Vai kuitenkin niin että jokaisella on ne omat olosuhteensa, ja sitten niiden kanssa pärjätään - satasella tai muuten.

Väitän että pilkkiminen ja onkiminenkin olisi mahdollista aika suurelle osalle suomalaisista, jos vain olisi halua.

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako puuron päälle laittaa itsepoimittuja marjoja?

Silloin kuulemma pitää hinnaksi laskea vähintään kaupan hinta kerrottuna kahdella, koska olet käyttänyt poimintaan aikaa ja energiaa. Energiaa saa kuluttaa vain maksullisilla kuntosaleilla, missään tapauksessa ei saa kumartua poimimaan mitään koska kaikki eivät kykene. Tiukimpien arvostelijoiden mielestä marjoja eikä sieniä saisi poimia ollenkaan koska käytetty energia voi ylittää niistä marjoista saatavan energian. Eli ehkä olisi viisainta vaan kävellä siellä metsässä ja jättää ne marjat varmuuden vuoksi poimimatta. 

Taisi joku neuvoakin että jos marjanpoiminta kiinnostaa, niin silloin pitäisi mennä vaikka poimimaan jonnekin tilalle mansikoita palkkaa vastaan, ja sitten ostaa sillä rahalla kaupasta ruokaa ja marjoja.

😄😄😄

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Myös Hesassa on loistavat mahdollisuudet onkimiseen, vedet kalarikkaita. Viljelypalstan vuosivuokra taitaa olla n. 50 euroa, mikä on aika kohtuullinen hinta hyödyllisestä harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Asun kaupungissa ja teen melko pienipalkkaista työtä. En ole vieraantunut luonnosta eikä terveyden kanssa ole ongelmaa, mutta fyysisen työpäivän jälkeen en jaksa enää lähteä metsään kyykistelemään ja lähimpään kunnon kalapaikkaankin on varmasti parikymmentä kilometriä. Mielestäni ei ole mitenkään realistista, että arjen lähes kaikki tunnit kuluisivat työntekoon ensin töissä ja sitten sen jälkeen vielä metsässä. Käyn kuitenkin töissä sen vuoksi, että sieltä saatavalla palkalla saa mm. ruokaa kaupasta ja katon pään päälle.

Hyvin harvalle on mitään etätyömahdollisuutta tarjolla ja yleensä niistä maksetaan sen verran hyvin, ettei ainakaan rahallisesti tarvitse pärjätä mahdollisimman vähällä.

Päivässä menee se 100€ aika helposti. Tykkään herkutella, kun olen aika herkkusuu. En oikein ymmärrä, kuka pärjää alle tuon summan päivässä, mutta ilmeisesti heitäkin on.

Muistakaa laskea hintaan myös sähkön hinta. Jos käytät hellaa ruoanvalmistukseen ja siihen menee nykyhinnoilla se 30 euroa kuussa siirtomaksuineen ja kiinteine maksuineen niin ruokaan ei jää kuin 70 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Myös Hesassa on lo

50 eurolla saa reilu 50 kiloa perunaa tai mikä vielä parempi 20 kiloa perunaa 10 kiloa lanttua. 10 kiloa porkkanaa ja 10 kiloa kaalia. Noin esimerkiksi. Lisäksi 50 kympin palstavuokran päälle siemenet ja muut tarvikkeet. Eikä ne palstat ihan lähellä keskustaa sijaitse, eli matkat päälle. Aika riskinottoa myös, jos siemenet ei idä ja myyrät syö loput. Aikamoinen rahtaus myös ne kymmenet kilot saada kotiin asti kun sato valmistuu liki kerralla. Ja mihin ne kaupunkiasunnossa laitat, että maaliskuun pakkasilke riittää apetta?

Mun vihertävä ystäväni kerran otti palstan ja sain maistiaisia niistä muutamista kovin laihoista porkkanoista jotka hän parinkymmenen kilometrin päästä pyörällä toi. Ei  ikinä enää, loihe hän lausumaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa laskea hintaan myös sähkön hinta. Jos käytät hellaa ruoanvalmistukseen ja siihen menee nykyhinnoilla se 30 euroa kuussa siirtomaksuineen ja kiinteine maksuineen niin ruokaan ei jää kuin 70 euroa. 

Paitsi me, jotka teemme ruuan puuhellalla. Meidän pitää laskea ruuanvalmistuksessa käytettyjen puiden hinnaksi se yhden kommentoijan serkun kumminkaiman maksama ryöstöhinta 700 euroo sylillinen. Muuten ei ole vertailukelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa laskea hintaan myös sähkön hinta. Jos käytät hellaa ruoanvalmistukseen ja siihen menee nykyhinnoilla se 30 euroa kuussa siirtomaksuineen ja kiinteine maksuineen niin ruokaan ei jää kuin 70 euroa. 

Voltatako sitten pitäisi? Mä itse asiassa pörssisähkösopimuksella katson päivän hinnan ja sitten sen mukaan ruokaa. Jos kallista, niin lämmitys mikrossa, jos halpaa niin sitten energiaintensiivisempiä ruokia.

Arvuutelkaa, miettikää, pohtikaa sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Asun kaupungissa ja teen melko pienipalkkaista työtä. En ole vieraantunut luonnosta eikä terveyden kanssa ole ongelmaa, mutta fyysisen työpäivän jälkeen en jaksa enää lähteä metsään kyykistelemään ja lähimpään kunnon kalapaikkaankin on varmasti parikymmentä kilometriä. Mielestäni ei ole mitenkään realistista, että arjen lähes kaikki tunnit kuluisivat työntekoon ensin töissä ja sitten sen jälkeen vielä metsässä. Käyn kuitenkin töissä sen vuoksi, että sieltä saatavalla palkalla saa mm. ruokaa kaupasta ja katon pään päälle.

Hyvin harvalle on mitään etätyömahdollisuutta tarjolla ja yleensä niistä maksetaan sen verran hyvin, ettei ainakaan rahallisesti tarvitse pärjätä mahdollisimman vähällä.

Tiedätkö että myös maalla käydään töissä. Mutta ehkä erona se että meillä on myös viikonloput, jolloin kiva tehdä jotain muuta. Vaikka ulkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

No kerro paljonko pitää vetää mustikoita ja kantarelleja, että saa 1800 kaloria. Tiedän sitten paljonko niitä pitää kerätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin

50 eurolla saa reilu 50 kiloa perunaa tai mikä vielä parempi 20 kiloa perunaa 10 kiloa lanttua. 10 kiloa porkkanaa ja 10 kiloa kaalia. Noin esimerkiksi. Lisäksi 50 kympin palstavuokran päälle siemenet ja muut tarvikkeet. Eikä ne palstat ihan lähellä keskustaa sijaitse, eli matkat päälle. Aika riskinottoa myös, jos siemenet ei idä ja myyrät syö loput. Aikamoinen rahtaus myös ne kymmenet kilot saada kotiin asti kun sato valmistuu liki kerralla. Ja mihin ne kaupunkiasunnossa laitat, että maaliskuun pakkasilke riittää apetta?

Mun vihertävä ystäväni kerran otti palstan ja sain maistiaisia niistä muutamista kovin laihoista porkkanoista jotka hän parinkymmenen kilometrin päästä pyörällä toi. Ei  ikinä enää, loihe hän lausumaan.

Kun mulla oli palsta Hesassa, niin siinä oli 4 marjapensasta, 2 metriä vadelmaa, mansikoita, sekä komposti kurpitsoille. Sitten joitain neliöitä satunnaisille kokeiluille, kuten yrttejä, valkosipulia, blue congo perunaa yms. Kävelymatka alle puoli tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vastausten perusteella onnistuu alle 100 e budjetti, jos hyödyntää jokamiehenoikeuttaan, eli kerää marjoja ja sieniä ja onkii kaloja. Ymmärrettävästi osa ei tähän pysty tai kykene, joko terveyssyistä tai siksi että on jo niin vieraantunut luonnosta. 

Säästöä ruokabudjettiin saa helpommin, jos asuu lähellä luontoa. Vielä enemmän saa ruokamenoihin säästöä, jos pystyy asumaan niin, että on mahdollisuus myös viljellä vihanneksia tai pitää puutarhaa. Maaseutumaisessa ympäristössähän tämä tietysti tulee halvemmaksi kuin kaupungissa, missä tonttien hinnat ovat korkeat. 

Mietinkin, että kannattaako köyhän asua kaupungissa, jossa kaiken ruoan joutuu ostamaan kaupasta? Jos voisi tehdä vaikka etätöitä maaseudulta, ja keräillä, onkia ja viljellä osan ruoasta, ehkä istuttaa pari marjapensasta ja omenapuutakin? 

Myös Hesassa on lo

Heh, ihme neuvojia. Voin kyllä sanoa, ettei viljelypalstalta irtoa mitään säilöttäväksi. Perunat, salaatit, mansikat ja herneet sekä pavut syödään kaikki kesällä. Enemmän sinne menee rahaa kuin mikä säästö on. Se on harrastus.