20 vuoden parisuhde päättymässä..

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin aikoinaan silloisen mieheni pitkän parisuhteen jälkeen kun olin pitkään pohtinut sitä, etten koskaan ole oikein saanut suhteesta kaipaamaani seksuaalista tyydytystä.

Halusin itse jotain enemmän, vaikka mies ei muuten rakkaudenosoituksiaan säästellytkään, ei sanoissa eikä teoissa. Halusin enemmän seksielämältäni mutta en osannut sitä silloiselle miehelleni sanoittaa ja pyydellä lukemaan reaktiotani ja itseäni aktin aikana. Myöhemmin elämässäni pääsinkin nauttimaan täysin siemauksin sellaisesta seksielämästä, jossa kehot vain sopivat täydellisesti kuin sanattomasta sopimuksesta yhteen. Erotessamme en halunnut lannistaa silloista miestä entisestään moittimalla muuten sopuisaa yhteiseloamme hyvän seksin puutteesta. 

Itse olen tässä suhteessa ollut aina se joka on tehnyt aloitteen ja huolehtinut siitä ettei kumppani jää ilman..En ole mikään itsekäs, että riittää kun itse nauttii vaan huomioin toisen..En tiedä miksi toinen ei sitä aloitetta ole ikinä tehnyt. Nyt on tietysti sattuneesta syystä ollut hiljaista,  mutta silloin kun ns. Kaikki oli vielä hyvin niin kyllä sekin osa suhteesta oli kunnossa.. Nyt on tietenkin vaikeampi edes yrittää, kun tilanne on tämä ja tulee torjutuksi..AP

Jospa hän ei sitten niin edes sen kummemmasta läheisyydestä välitäkään ja on sen itselleen todennut? Oletko saanut hänen ratkaisulleen mitään selitystä?

Kunpa hän jollain tavalla osaisi sinulle selittää mitä hänen elämästään puuttuu ja mitä hän elämältään odottaa ja toivoo, niin ehkä sinunkin olisi helpompaa tämän hänen päätöksensä kanssa omaa elämääsi jatkaa eteenpäin.

Jos ei myönnä löytäneensä elämäänsä jotakuta toista ihmistä, niin voisiko hän mahdollisesti ihan vain haluta elää jatkossa yksinään, syystä tai toisesta? Masennuksen merkkejä?

Minusta sinun tulisi saada häneltä edes jonkinlainen selitys erohaluilleen, olkoon syynsä sitten mikä hyvänsä. Ehkä hänellä jokin sellainen ajatus sisimmässään onkin, mutta ei ehkä halua sitä kertoa, jotta ei sinua loukkaisi.

Olisitko pohjimmiltasi valmis kuulemaan jos hän olisi valmis avautumaan?

Vierailija kirjoitti:

Jospa hän ei sitten niin edes sen kummemmasta läheisyydestä välitäkään ja on sen itselleen todennut? Oletko saanut hänen ratkaisulleen mitään selitystä?

Kunpa hän jollain tavalla osaisi sinulle selittää mitä hänen elämästään puuttuu ja mitä hän elämältään odottaa ja toivoo, niin ehkä sinunkin olisi helpompaa tämän hänen päätöksensä kanssa omaa elämääsi jatkaa eteenpäin.

Jos ei myönnä löytäneensä elämäänsä jotakuta toista ihmistä, niin voisiko hän mahdollisesti ihan vain haluta elää jatkossa yksinään, syystä tai toisesta? Masennuksen merkkejä?

Minusta sinun tulisi saada häneltä edes jonkinlainen selitys erohaluilleen, olkoon syynsä sitten mikä hyvänsä. Ehkä hänellä jokin sellainen ajatus sisimmässään onkin, mutta ei ehkä halua sitä kertoa, jotta ei sinua loukkaisi.

Olisitko pohjimmiltasi valmis kuulemaan jos hän olisi valmis avautumaan?

Tietysti olisin valmis kuulemaan,  koska olen itse aina 100% rehellinen. Toista ei kyllä ole löytynyt,  koska tiedän että hän ei pystyisi olemaan kertomatta.. lisäksi mahdollisuus siihen on aika pieni, koska olemme melkein aina yhdessä..

siinä on tietysti yksi virhe, että liikaa sitten varmaan kokoajan yhdessä.. Masennusta olen itsekin miettinyt.. AP

Nyt pistitkin pahan..."olemme melkein aina yhdessä". Tämähän kuulostaa jo läheisriippuvuudelta, lähinnä sinun puoleltasi.

Aletaanko tässä nyt vihdoin jo päästä asian ytimeen? Ehkä puolisosi on tämän havainnut, ja todennut että hän on kuin onkin oma erillinen yksilönsä ja siksi pyristelee sinusta irti?

Oletko tukahduttanut hänen oman persoonansa jatkuvalla "välittämiselläsi ja huolehtimisellasi"?

Minulla herää nyt sellaiset varoitusmerkit näistä lausumistasi, että olen kyllä enemmän huolissani puolisosi kuin sinun puolestasi. Alankin kallistua siihen suuntaan, että puolisosi on narsistisen miehen kynsissä.

Vain narsisti osaa näinkin varmasti lausua siitäkin, että on osannut huolehtia puolisonsa seksuaalisista tarpeista.

Mitään et ole omasta mielestäsi väärin tehnyt ja tällä palstalla anelet ja olet myötätuntoa saanutkin.

Red Flag! Menetit nyt kyllä uskottavuutesi minun silmissäni täysin. Sympatiani ovatkin nyt täysin vaimosi puolella, eikä päivätolkulla kirjoittamasi selostukset enää minuun uppoa, vaikka uskottavasti alussa veditkin.

Kaikkeen sitä ihminen lankeaakin hyvässä uskossa ihmisyyden nimissä, mutta olet kyllä liian hyvä ollaksesi totta. Heh, melkoisen hyvä vedätys, jopa tälle palstalle!

Vierailija kirjoitti:

Nyt pistitkin pahan..."olemme melkein aina yhdessä". Tämähän kuulostaa jo läheisriippuvuudelta, lähinnä sinun puoleltasi.

Aletaanko tässä nyt vihdoin jo päästä asian ytimeen? Ehkä puolisosi on tämän havainnut, ja todennut että hän on kuin onkin oma erillinen yksilönsä ja siksi pyristelee sinusta irti?

Oletko tukahduttanut hänen oman persoonansa jatkuvalla "välittämiselläsi ja huolehtimisellasi"?

Minulla herää nyt sellaiset varoitusmerkit näistä lausumistasi, että olen kyllä enemmän huolissani puolisosi kuin sinun puolestasi. Alankin kallistua siihen suuntaan, että puolisosi on narsistisen miehen kynsissä.

Vain narsisti osaa näinkin varmasti lausua siitäkin, että on osannut huolehtia puolisonsa seksuaalisista tarpeista.

Mitään et ole omasta mielestäsi väärin tehnyt ja tällä palstalla anelet ja olet myötätuntoa saanutkin.

Red Flag! Menetit nyt kyllä uskottavuutesi minun silmissäni

No sille en voi mitään,  jos menetin uskottavuuteni sinun silmissäsi,  mutta tuo " melkein aina yhdessä" johtuu siitä,  että kun asumme yhdessä, sekä hyvin paljon teemme myös töitä yhdessä, niin väkisinkin se sitä on.. toki molemmilla on omat työpaikat, mutta sitten on yritysluontoista työtä sen jälkeen.. toki hän on vapaa käymään myös yksin missä haluaa, en ole mustasukkainen enkä mikää narsistinen kyttääjä jos niin luulet. Mutta edelleen,  jokainen saa olettaa mitä haluaa. AP

Enkä mielestäni sen kummemmin täällä mitään anele, vaan kirjoitan ajatuksiani tänne aina kun siltä tuntuu.. AP

Vierailija kirjoitti:

Enkä mielestäni sen kummemmin täällä mitään anele, vaan kirjoitan ajatuksiani tänne aina kun siltä tuntuu.. AP

No huhhuh, ap. Johan sait "kyökkipsykologin" kimppuusi, ignooraa se. Palstan tarkoitus lienee se, että saa vapaasti kirjoittaa ajatuksiaan, mutta ilkeillä ei saa.

Tuo molempien oma aika on monille tärkeää, mutta tuskin eron syy kuitenkaan. Pitkässä liitossa asiat lutviutuvat kohdilleen, molemmille on tilaa olla yksin ja yhdessä. Jospa puolisollasi on alakuloa, menettänyt jotenkin kiinnostuksen elämään, asioihin, sinuun. Ehkä masennustakin. Jos ei oikein osaa sanoittaa pahaa oloaan, saattaa, huom  s a a t t a a olla kyse jostain tälläisestä. Myös tämä aika voi aiheuttaa ahdistusta, koronasta selvittiin (?), tuli sodat, Venäjän kriisi. Maailma on todella sekaisin, herkempään ihmiseen nämä jatkuvat huonot uutiset varmasti vaikuttaa. Kaamoskin voi vetää mielen matalaksi.

Tämmöisiä mietiskelin

Ak

Tässä kun tämä tilanne eteenee hitaasti vähän kerrallaan ja asuntoa on katsottu ja ehkä jo löytynyt todennäköinen vaihtoehto. Tulee tässä konkreettisesti nyt tajuntaan se, että on mahdollista ettei yhdessä olo jatku, vaikka edelleen yritämme ja katsomme mihin tämä päätyy.. niin nyt on hieman pakko valmistella itseä myös siihen vaihtoehtoon, että tämä loppuu. Vielä ei luovuteta, mutta pieni valmius on itselle pakko yrittää luoda henkisesti varautua "pahimpaan".. Arki on edelleen sujunut melko normaalisti ja sovussa. On puhuttu ja edelleen oltu saman katon alla ja jopa naurettu yhdessä ym. Mitään riitoja ei ole. Tietenkin tunnepuolella huomaan, että on muuttunut radikaalisti etäisemmäksi.. Halauksen puoliso kuitenkin ottaa vastaan työntämättä pois, mutta muuten.. No aika näyttää ja pitää varautua kaikkeen mitä voi olla tulossa ja tukea toista ratkaisuissaan.. AP

Vierailija kirjoitti:

Tässä kun tämä tilanne eteenee hitaasti vähän kerrallaan ja asuntoa on katsottu ja ehkä jo löytynyt todennäköinen vaihtoehto. Tulee tässä konkreettisesti nyt tajuntaan se, että on mahdollista ettei yhdessä olo jatku, vaikka edelleen yritämme ja katsomme mihin tämä päätyy.. niin nyt on hieman pakko valmistella itseä myös siihen vaihtoehtoon, että tämä loppuu. Vielä ei luovuteta, mutta pieni valmius on itselle pakko yrittää luoda henkisesti varautua "pahimpaan".. Arki on edelleen sujunut melko normaalisti ja sovussa. On puhuttu ja edelleen oltu saman katon alla ja jopa naurettu yhdessä ym. Mitään riitoja ei ole. Tietenkin tunnepuolella huomaan, että on muuttunut radikaalisti etäisemmäksi.. Halauksen puoliso kuitenkin ottaa vastaan työntämättä pois, mutta muuten.. No aika näyttää ja pitää varautua kaikkeen mitä voi olla tulossa ja tukea toista ratkaisuissaan.. AP

Kuinka kauan olet valmis odottamaan päätöstä, jos näyttää siltä, että ratkaisu venyy..Jos ei sitten tapahdu nopeasti..

Hän on jo mennyt. Älä muuta vaihtoehtoa edes mieti. Kyllä te pärjäätte.

Se Maija taas asialla.... Koulukiusaaja. Ja kohta yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet valmis odottamaan päätöstä, jos näyttää siltä, että ratkaisu venyy..Jos ei sitten tapahdu nopeasti..

 

Tuo onkin vaikeampi kysymys vastata.. paljon riippuu tietenkin vastapuolen toiminnasta tämän erillään asumisen aikana.. miten yhteyttä pidetään ja kuinka näkemistä sitten on.. Jos yhteydenpito olisi pelkästään minun aloitteesta, eikä sieltä suunnalta tulisi mitään kontaktia,  niin se olisi ainakin huono merkki..Mutta jos nyt siellä suunnalla ei Ilmaannu ns. kolmansia osapuolia, niin olen valmis kyllä yrittämään suhteen parantamista aika pitkäänkin (hankala määrittää aikaa)..  mutta sitten tietenkin jos tulisi joku kolmas osapuoli hänelle kuvioihin, niin se olisi sitten tietenkin loppu kyllä..

Vierailija kirjoitti:

Hän on jo mennyt. Älä muuta vaihtoehtoa edes mieti. Kyllä te pärjäätte.

Näin voi olla, mutta siksi mietin vielä hieman mahdollisuutta, koska itse hän ehdotti vielä tätä ratkaisua ilman lopullista eroamista..AP

Kokeilepa sellaista, että et enää edes halaa, jätät pois kaiken läheisyyden suhteesta. Annat tavallaan nyt kaiken tilan mitä voit tilanteessa, jossa kuitenkin vielä asutte yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sellaista, että et enää edes halaa, jätät pois kaiken läheisyyden suhteesta. Annat tavallaan nyt kaiken tilan mitä voit tilanteessa, jossa kuitenkin vielä asutte yhdessä. 

Tätä neuvoa voisin kyllä yrittää tästä päivästä lähtien.. Katsotaan mitä tapahtuu..AP

Milloin hän on viimeksi esimerkiksi halannut sinua omasta aloitteesta?

Vierailija kirjoitti:

Milloin hän on viimeksi esimerkiksi halannut sinua omasta aloitteesta?

Ei oikeastaan ole..Juurikaan ikinä. Tätä oikein ajatellessani, mietin itsekin että tosiaan.. näin tämä asia on..AP

Alkaa vähän kuulostaa siltä, että sinua on pidetty itsestäänselvyytenä, pieni etäisyyden otto voisi tehdä hyvää.. Pikkujouluihin lähtö on hyvä ensiaskel siihen suuntaan ja ehkä muutenkin vähän kodin ulkopuolelle suuntaminen, näet kavereita jne.

Oletko siis AP millään muotoa saanut selitystä siihen, että miksi puolisosi haluaa sinusta erota? Tai siis mitä hän jatkossa itselleen haluaa, mitä toivoo tulevaisuudelta?

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis AP millään muotoa saanut selitystä siihen, että miksi puolisosi haluaa sinusta erota? Tai siis mitä hän jatkossa itselleen haluaa, mitä toivoo tulevaisuudelta?

Pääpiirteissään niin , että tuntee kuin oltaisiin kämppiksiä ja hyviä ystäviä.. Ei tiedä mitä toivoo tulevaisuudelta, eikä tiedä oikein mitä tuntee ylipäätään. Jotenkin tunteet hukassa nyt monella tavalla..AP