20 vuoden parisuhde päättymässä..

Tsemppiä ap:lle! Jos elättelet vielä haaveita yhteenpaluusta niin kerro tunteistasi toiselle osapuolelle. Jutelkaa myös siitä, mikä johti eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap:lle! Jos elättelet vielä haaveita yhteenpaluusta niin kerro tunteistasi toiselle osapuolelle. Jutelkaa myös siitä, mikä johti eroon. 

Kerrottu on ja myös puhuttu kyllä asioista, eli siitä ei tule jäämään kiinni..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap:lle! Jos elättelet vielä haaveita yhteenpaluusta niin kerro tunteistasi toiselle osapuolelle. Jutelkaa myös siitä, mikä johti eroon. 

Kerrottu on ja myös puhuttu kyllä asioista, eli siitä ei tule jäämään kiinni..AP

Ja kiitos myös tsempistä.. Tulee tarpeeseen! AP

Noi elokuvat oli hyvä esimerkki. Sen lisäksi, että puolison poissaolo näkyy/tuntuu isoissa asioissa, useinkin ne "pikkujutut" ikävöittää eniten. Tietty musiikki, tuoksu, pikkusattumukset, mitä haluaisi kertoa toiselle... kerran sanoinkin eron jälkeen ystävälle: Ajatella, kun itkettää niin paljon. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei edes vakavasti sairas. Hän ei vain halua nähdä minua enää...

Saitkohan jutusta kiinni Ap, vaikuttaa vähän hassulta näin kirjoitettuna...

Ak

Vierailija kirjoitti:

Noi elokuvat oli hyvä esimerkki. Sen lisäksi, että puolison poissaolo näkyy/tuntuu isoissa asioissa, useinkin ne "pikkujutut" ikävöittää eniten. Tietty musiikki, tuoksu, pikkusattumukset, mitä haluaisi kertoa toiselle... kerran sanoinkin eron jälkeen ystävälle: Ajatella, kun itkettää niin paljon. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei edes vakavasti sairas. Hän ei vain halua nähdä minua enää...

Saitkohan jutusta kiinni Ap, vaikuttaa vähän hassulta näin kirjoitettuna...

Ak

Kyllä sain kiinni kirjoituksestasi. Voi samaistua kyllä tuohon.  AP

Vierailija kirjoitti:

Noi elokuvat oli hyvä esimerkki. Sen lisäksi, että puolison poissaolo näkyy/tuntuu isoissa asioissa, useinkin ne "pikkujutut" ikävöittää eniten. Tietty musiikki, tuoksu, pikkusattumukset, mitä haluaisi kertoa toiselle... kerran sanoinkin eron jälkeen ystävälle: Ajatella, kun itkettää niin paljon. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei edes vakavasti sairas. Hän ei vain halua nähdä minua enää...

Saitkohan jutusta kiinni Ap, vaikuttaa vähän hassulta näin kirjoitettuna...

Ak

Ja se tässä koko hommassa nyt onkin sitten tarkoitus tällä hetkellä, että tuleeko myös hänelle se ikävä,  kun on yli 20 vuotta asuttu yhdessä.. AP

Naiset ovat keksineet että pitkillä parisuhteilla ja ydinperheillä voi pyyhkiä persettä ja paeta arkea perseilemällä kunhan muistaa mainita jossain kohtaa sen olevan voimaannuttavaa. Nelikymppisetkin naiset kuvittelevat somen mädättämillä aivoillaan että heilläkin on joku rikas prinssi jossain odottelemassa. Ja kaikki eron perusteet ovat eronneen naisen puheissa tietenkin miehen syytä, aina.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat keksineet että pitkillä parisuhteilla ja ydinperheillä voi pyyhkiä persettä ja paeta arkea perseilemällä kunhan muistaa mainita jossain kohtaa sen olevan voimaannuttavaa. Nelikymppisetkin naiset kuvittelevat somen mädättämillä aivoillaan että heilläkin on joku rikas prinssi jossain odottelemassa. Ja kaikki eron perusteet ovat eronneen naisen puheissa tietenkin miehen syytä, aina.

Tässä tapauksessa en ihan tuota voi tähän soveltaa ja kunnioitusta riittää hänen suuntaansa kyllä, vaikka muuten vaikeaa onkin..AP

Keskity nyt itseesi, oleellista on, että ajattelet koko oman elämäsi uusiksi, ja käyt läpi kaiken sen, miltä sinusta tuntuu. Yrität mahdollisimman vähän ajatella tuota toista osapuolta.

Suosittelen tekemään jonkun nelikenttä- tai edes jonkin plussat - miinukset -listan siitä, missä elämäntilanteesi on nyt, ja missä näet sen olevan vaikka 5 vuoden kuluttua. Pääasia, että pelkän ajattelun sijaan kirjoitat tunteitasi, toiveitasi, ajatuksiasi ja suunnitelmiasi paperille. 

Minä ennustan, että näet vielä valoisan ajan, jos jaksat nyt tehdä työtä itsesi kanssa. Näet, että koko sinun elämäsi ja olemassaolosi ei ole sidottu siihen, oletko parisuhteessa vai et. Nyt sinulla on tilaisuus kasvaa ja kehittyä. Me kasvamme koko elämämme ajan, ja luomme nahkaamme luopuen vanhasta yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes luovumme siitä tärkeimmästä - omasta elämästämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi elokuvat oli hyvä esimerkki. Sen lisäksi, että puolison poissaolo näkyy/tuntuu isoissa asioissa, useinkin ne "pikkujutut" ikävöittää eniten. Tietty musiikki, tuoksu, pikkusattumukset, mitä haluaisi kertoa toiselle... kerran sanoinkin eron jälkeen ystävälle: Ajatella, kun itkettää niin paljon. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei edes vakavasti sairas. Hän ei vain halua nähdä minua enää...

Saitkohan jutusta kiinni Ap, vaikuttaa vähän hassulta näin kirjoitettuna...

Ak

Ja se tässä koko hommassa nyt onkin sitten tarkoitus tällä hetkellä, että tuleeko myös hänelle se ikävä,  kun on yli 20 vuotta asuttu yhdessä.. AP

Kyllä. Tietenkin. Varmasti puolisollasikin tulee näitä ikävän häivähdyksiä, vaikka ero olisikin pysyvä. Juttuhan on siinä, että erotessa laitetaan asiat vaakakuppiin: kummalle puolelle kallistuu-> siitä päätös. Eihän mikään ole niin mustavalkoista, että kaikki on hyvin tai huonosti, vaan se tasapaino...

Ak

Itselläni tilanne oli niin päin, että mies ei ollut enää onnellinen kanssani, olimme yhdessä 28 vuotta. Meillä ei ollut riitoja, seksielämä oli vilkasta jne. Mieheni ilmoituksen jälkeen asuimme vielä yhdessä 5 kk, jonka jälkeen mieheni hankki oman asunnon ja muutti siihen. Siitä meni vielä 5 kk, kun tein itse lopullisen päätöksen, että en voi elää niin, että toinen roikottaa toivossa. 10 kuukautta toivoin, että meistä tulee vielä pari. Lopulta oli vaan hyväksyttävä tilanne ja päästettävä irti. Vain aika auttaa, alkuun hiljainen koti oli kaamea. Ensin nukkui koira vanhuuttaan pois, lapsi itsenäistyi ja mies läksi. Oli liian hiljaista. Kaikkeen tottuu ja elämä jatkuu vaikka kyyneleitä virtasi kuukausitolkulla.

Minulle sitten 1v 3 kk myöhemmin selvisi, että toinen nainen siellä taustalla kuitenkin oli, enää se uutinen onneksi ei hajoittanut. Olisin kyllä ansainnut totuuden heti.

Ei erolle ole ohjekirjaa ja jokainen suree omalla tavallaan ja tarvittavan ajan.

Kyllä Sinä siitä selviät, synkimpinä aikoina en ollut itse varma, mutta nyt miehen ilmoituksesta on 1,5 vuotta ja elän elämääni onnellisena.

Kaikkea Hyvää Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tilanne oli niin päin, että mies ei ollut enää onnellinen kanssani, olimme yhdessä 28 vuotta. Meillä ei ollut riitoja, seksielämä oli vilkasta jne. Mieheni ilmoituksen jälkeen asuimme vielä yhdessä 5 kk, jonka jälkeen mieheni hankki oman asunnon ja muutti siihen. Siitä meni vielä 5 kk, kun tein itse lopullisen päätöksen, että en voi elää niin, että toinen roikottaa toivossa. 10 kuukautta toivoin, että meistä tulee vielä pari. Lopulta oli vaan hyväksyttävä tilanne ja päästettävä irti. Vain aika auttaa, alkuun hiljainen koti oli kaamea. Ensin nukkui koira vanhuuttaan pois, lapsi itsenäistyi ja mies läksi. Oli liian hiljaista. Kaikkeen tottuu ja elämä jatkuu vaikka kyyneleitä virtasi kuukausitolkulla.

Minulle sitten 1v 3 kk myöhemmin selvisi, että toinen nainen siellä taustalla kuitenkin oli, enää se uutinen onneksi ei hajoittanut. Olisin kyllä ansainnut totuuden heti.

Ei erolle ole ohjekirjaa ja jokainen suree om

Kiitos erittäin paljon tekstistäsi 😊 ja kaikkea hyvää myös sinne suuntaa tulevassa.. AP

Vierailija kirjoitti:

Keskity nyt itseesi, oleellista on, että ajattelet koko oman elämäsi uusiksi, ja käyt läpi kaiken sen, miltä sinusta tuntuu. Yrität mahdollisimman vähän ajatella tuota toista osapuolta.

Suosittelen tekemään jonkun nelikenttä- tai edes jonkin plussat - miinukset -listan siitä, missä elämäntilanteesi on nyt, ja missä näet sen olevan vaikka 5 vuoden kuluttua. Pääasia, että pelkän ajattelun sijaan kirjoitat tunteitasi, toiveitasi, ajatuksiasi ja suunnitelmiasi paperille. 

Minä ennustan, että näet vielä valoisan ajan, jos jaksat nyt tehdä työtä itsesi kanssa. Näet, että koko sinun elämäsi ja olemassaolosi ei ole sidottu siihen, oletko parisuhteessa vai et. Nyt sinulla on tilaisuus kasvaa ja kehittyä. Me kasvamme koko elämämme ajan, ja luomme nahkaamme luopuen vanhasta yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes luovumme siitä tärkeimmästä - omasta elämästämme.

Paljonnon järkevää asiaa tuossa,  kiitos.. AP

20 vuotta on pitkä aika.

Olet vielä varmaan shokkitilassa, joten älä todellakaan lähde nyt irtonumeroja harrastelemaan, siinä et saa kun pahan mielen.

Jos pystyt siihen, työstä asiaa omassa mielessä, juttelemalla kelle pystyt. 20 v mahtuu kaikenlaista, jossain olet tehnyt väärin, jossain hän on tehnyt väärin. Rehellisyys itseä kohtaan auttaa tulevissa suhteissa. 



Liian usein miehet tuntuu hyppäävän uuteen suhteeseen pohtimatta lainkaan mitä meni vikaan edellisessä suhteessa, ja sitten taas menee mönkään. 

Parhaiten onnistuvat uusissa suhteissa ne, jotka ovat ruotineet vanhan suhteen ja tajunneet mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Läpsystä vaihtaminen on karhunpalvelus itselle, arvosta itseäsi sen verran, että työstät menneen suhteen kokonaan ja sitten suuntaat katseen uuteen. Silloin et vie menneitä kummituksia uuteen suhteeseen ja pystyt kohtaamaan uudet ehdokkaat avoimin mielin.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta on pitkä aika.

Olet vielä varmaan shokkitilassa, joten älä todellakaan lähde nyt irtonumeroja harrastelemaan, siinä et saa kun pahan mielen.

Jos pystyt siihen, työstä asiaa omassa mielessä, juttelemalla kelle pystyt. 20 v mahtuu kaikenlaista, jossain olet tehnyt väärin, jossain hän on tehnyt väärin. Rehellisyys itseä kohtaan auttaa tulevissa suhteissa. 



Liian usein miehet tuntuu hyppäävän uuteen suhteeseen pohtimatta lainkaan mitä meni vikaan edellisessä suhteessa, ja sitten taas menee mönkään. 

Parhaiten onnistuvat uusissa suhteissa ne, jotka ovat ruotineet vanhan suhteen ja tajunneet mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Läpsystä vaihtaminen on karhunpalvelus itselle, arvosta itseäsi sen verran, että työstät menneen suhteen kokonaan ja sitten suuntaat katseen uuteen. Silloin et vie menneitä kummituksia uuteen suhteeseen ja pystyt kohtaamaan uudet ehdokkaat avoimin mielin.

Juu, en kyllä ole säntäämässä uuteen suhteeseen tässä vielä pitkään aikaan. Ei mitään mielenkiintoa varsinkaan ennen kuin tämä asia on saatu puitua ja jos päättyy niin sittenkin tovi menee kyllä. Haluan olla sitten 100% valmis antamaan kaikkeni, joko tähän jos saadaan korjattua tai sitten tulevaisuudessa siihen uuteen jos se siihen menee.. niin tai näin niin toivon myös sitä vastarakkautta tulevaisuudessa.. AP

Haluan myös välillä kiittää kaikkia, jotka tähän ovat kirjoittaneet ja antaneet omia näkemyksiä,  ovat olleet suuri apu tässä, kun tätä olen päässäni käsitellyt. 

Ja varmaan tulen tänne jatkossakin tekstiä ja ajatuksia, sekä vähän tilannekatsausta kirjoittamaan..

AP

Vierailija kirjoitti:

Haluan myös välillä kiittää kaikkia, jotka tähän ovat kirjoittaneet ja antaneet omia näkemyksiä,  ovat olleet suuri apu tässä, kun tätä olen päässäni käsitellyt. 

Ja varmaan tulen tänne jatkossakin tekstiä ja ajatuksia, sekä vähän tilannekatsausta kirjoittamaan..

AP

Kannattaakin jos helpottaa 

Milloinka ap pikkujouluristeily on, aiotko mennä? Onko teillä kiva työporukka?

Ak

Vierailija kirjoitti:

Milloinka ap pikkujouluristeily on, aiotko mennä? Onko teillä kiva työporukka?

Ak

Tuossa joulukuun alussa se on. Porukka on loistava ja olen pyrkinyt löytämään itsestäni sen fiiliksen, että lähden reissuun kyllä..AP

Toivottavasti siellä pystyy vähän rentoutumaan sitten.