20 vuoden parisuhde päättymässä..

Jotenkin tuntuu, että tuo 40+ ikä on pitkien suhteiden muutoskohta. Sanotaan, että siinä pitäisi löytyä uusi tapa yhdessä, koska molemmat alkavat kyseenalaistaa elämänsä mielekkyyttä. Usein ei enää löydy yhteistä polkua vaan molemmat lähtevät suuntiinsa. Ja muuten naiset tekevät useimmiten aloitteen eroon. Surullista ja hyvin raskasta, mutta ajan myöden helpottavaa, usein molemmille. Voimia sulle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tuo 40+ ikä on pitkien suhteiden muutoskohta. Sanotaan, että siinä pitäisi löytyä uusi tapa yhdessä, koska molemmat alkavat kyseenalaistaa elämänsä mielekkyyttä. Usein ei enää löydy yhteistä polkua vaan molemmat lähtevät suuntiinsa. Ja muuten naiset tekevät useimmiten aloitteen eroon. Surullista ja hyvin raskasta, mutta ajan myöden helpottavaa, usein molemmille. Voimia sulle.

Kiitos! AP 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tuo 40+ ikä on pitkien suhteiden muutoskohta. Sanotaan, että siinä pitäisi löytyä uusi tapa yhdessä, koska molemmat alkavat kyseenalaistaa elämänsä mielekkyyttä. Usein ei enää löydy yhteistä polkua vaan molemmat lähtevät suuntiinsa. Ja muuten naiset tekevät useimmiten aloitteen eroon. Surullista ja hyvin raskasta, mutta ajan myöden helpottavaa, usein molemmille. Voimia sulle.

Tuolta ihan tilastollisesti kun katsoo, niin siellä lukee näin:

Ensimmäisessä avioliitossa, jossa puolisot olivat eri sukupuolta, naiset olivat keski-iältään 41,4 vuoden ikäisiä avioliiton päättyessä eroon. Vastaava miesten keski-ikä oli 43,7 vuotta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tuo 40+ ikä on pitkien suhteiden muutoskohta. Sanotaan, että siinä pitäisi löytyä uusi tapa yhdessä, koska molemmat alkavat kyseenalaistaa elämänsä mielekkyyttä. Usein ei enää löydy yhteistä polkua vaan molemmat lähtevät suuntiinsa. Ja muuten naiset tekevät useimmiten aloitteen eroon. Surullista ja hyvin raskasta, mutta ajan myöden helpottavaa, usein molemmille. Voimia sulle.

Tuolta ihan tilastollisesti kun katsoo, niin siellä lukee näin:

Ensimmäisessä avioliitossa, jossa puolisot olivat eri sukupuolta, naiset olivat keski-iältään 41,4 vuoden ikäisiä avioliiton päättyessä eroon. Vastaava miesten keski-ikä oli 43,7 vuotta 

Varmaan puhtaasti sattumaa,  mutta osui kyllä..AP

Vierailija kirjoitti:

Haluan myös välillä kiittää kaikkia, jotka tähän ovat kirjoittaneet ja antaneet omia näkemyksiä,  ovat olleet suuri apu tässä, kun tätä olen päässäni käsitellyt. 

Ja varmaan tulen tänne jatkossakin tekstiä ja ajatuksia, sekä vähän tilannekatsausta kirjoittamaan..

AP

Kiitos kiitoksista ap, huomasit kai, minkä pandoran lippaan avasit, kun ketjun aloitit. Niin monella on kokemuksia eroista ja selviämisestä. Nuorempana mullakin oli eroja kyllä, kipeitäkin. Tämä suhde on kestänyt liki 30v. Alkupäässä oli vakava paikka, puolen vuoden mietintäaika, jatketaanko ja jos, miten jatketaan yhdessä. Mitä kumpikin haluaa yhdessäololta yms. Puolison mielestä minä päätin liikaa asioista, olin sotkuisempi, halusin 'sisustaa'... Mitään ihastumisia tai pettämisiä ei ollut. Silloin mietittiin myös, mistä kaikesta joutuu luopumaan jos ero tulee: koti, yhteiset lomat, ystävät? Veljeni on puolisoni paras ystävä.

No päätös tehtiin ja siinä on pysytty. Meillä on mukavaa, leppoisaa, hauskaa yhdessä. Samanlainen huumorintaju. Ollaan paljon yhdessä, mutta meillä on asunto maalla ja kaupungissa, ollaan erossakin toisinaan omissa harrastuksissamme.

Tämä on minun tarinani, rusina tähän soppaan. Jokaisen suhde on omanlaisensa, lopputulemaa ei tiedä.

Tsemppiä jaksamiseen

Ak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan myös välillä kiittää kaikkia, jotka tähän ovat kirjoittaneet ja antaneet omia näkemyksiä,  ovat olleet suuri apu tässä, kun tätä olen päässäni käsitellyt. 

Ja varmaan tulen tänne jatkossakin tekstiä ja ajatuksia, sekä vähän tilannekatsausta kirjoittamaan..

AP

Kiitos kiitoksista ap, huomasit kai, minkä pandoran lippaan avasit, kun ketjun aloitit. Niin monella on kokemuksia eroista ja selviämisestä. Nuorempana mullakin oli eroja kyllä, kipeitäkin. Tämä suhde on kestänyt liki 30v. Alkupäässä oli vakava paikka, puolen vuoden mietintäaika, jatketaanko ja jos, miten jatketaan yhdessä. Mitä kumpikin haluaa yhdessäololta yms. Puolison mielestä minä päätin liikaa asioista, olin sotkuisempi, halusin 'sisustaa'... Mitään ihastumisia tai pettämisiä ei ollut. Silloin mietittiin myös, mistä kaikesta joutuu luopumaan jos ero tulee: koti, y

Joo, ihan kivasti tullut tarinoita ihmisten kokemuksista asian tiimoilta.  Itselle tämä on kuitenkin niin ajankohtaista, kun on niin tuore tapaus. Puolisolle varmaan hieman helpompaa, kun on kuitenkin jo ehtinyt valmiiksi asiaa pohtia ja pyörittää päässään ennen kuin edes minulle mitään sanoin asiaan liittyen.. AP

Monesti kuulee, että noin se on mennyt. Toinen miettii valmiiksi, jopa vuosia ja sitten pudottaa pommin. Ei kaikki  mutta osa. 

Onnea💖

Vierailija kirjoitti:

Onnea💖

Niinpä..AP

Nythän on niin, että kuulemme vaan tämän marttyyritarinan. Kun se ero tuli ihan yllättäen miehelle. Kas kummaa.

Kuitenkin siellä taustalla on nainen, joka on rakastanut kovasti kun on tyyliin 19.5 vuotta ensin yrittänyt puhua miehelle suhteen ongelmista.

Mutta "yllättäen" miehellä ei ole mitään havaintoa ja muistikuvia tästä, koska hänellä itsellään ei ole ollut ongelmaa. Ja se rakas minä itse on se mihin useimman miehen huomiokyky yltää.

Täysihoito on pelannut, check, ilmainen hotelli on ollut kiva, check, seksiäkin on hän saanut. Onko nainen saanut mitään? Edes ollut onnellinen?

Ei. Onnellinen nainen ei lähde 2, 20 eikä 200 vuoden suhteesta. Eikä tämä ero aikuisten oikeasti tullut aloittajalle yllätyksenä. Se on vaan nyt tämmönen defenssi päällä.

Jännä miten vasta eron varmistuttua miehestä kuoriutuu teoriassa toisen huomioiva romantikko. Mutta se ei ole todellista.

Voi kun saisimmekin ap:n puolison näkökulman tänne. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän on niin, että kuulemme vaan tämän marttyyritarinan. Kun se ero tuli ihan yllättäen miehelle. Kas kummaa.

Kuitenkin siellä taustalla on nainen, joka on rakastanut kovasti kun on tyyliin 19.5 vuotta ensin yrittänyt puhua miehelle suhteen ongelmista.

Mutta "yllättäen" miehellä ei ole mitään havaintoa ja muistikuvia tästä, koska hänellä itsellään ei ole ollut ongelmaa. Ja se rakas minä itse on se mihin useimman miehen huomiokyky yltää.

Täysihoito on pelannut, check, ilmainen hotelli on ollut kiva, check, seksiäkin on hän saanut. Onko nainen saanut mitään? Edes ollut onnellinen?

Ei. Onnellinen nainen ei lähde 2, 20 eikä 200 vuoden suhteesta. Eikä tämä ero aikuisten oikeasti tullut aloittajalle yllätyksenä. Se on vaan nyt tämmönen defenssi päällä.

Jännä miten vasta eron varmistuttua miehestä kuoriutuu teoriassa toisen huomioiva romantikko. Mutta se ei ole todellista.

Voi kun saisim

Eipä ole yrittänyt hän puhua näistä asioista. Itse olen aina ollut se osapuoli,  joka haluaa halata ottaa huomioon ja varmistaa että hänellä on kaikki hyvin aina..Itse olen sen verran tunteellinen ihminen ja puhun asioista paljon, sekä useasti myös sanonut rakastavani. Ikinä sitä lausetta en ole itse kuullut..Ja voin sanoa 100% totena sen, että yllätyksenä tämä tuli. Ilmaista hotellia ei ole ollut. Onko vaikea uskoa sitä, että joskus se mieskin saattaa olla se ainoa joka puhuu tunneasioista..mutta tietenkin kaikki saavat olettaa mitä haluavat. AP

Vierailija kirjoitti:

Nythän on niin, että kuulemme vaan tämän marttyyritarinan. Kun se ero tuli ihan yllättäen miehelle. Kas kummaa.

Kuitenkin siellä taustalla on nainen, joka on rakastanut kovasti kun on tyyliin 19.5 vuotta ensin yrittänyt puhua miehelle suhteen ongelmista.

Mutta "yllättäen" miehellä ei ole mitään havaintoa ja muistikuvia tästä, koska hänellä itsellään ei ole ollut ongelmaa. Ja se rakas minä itse on se mihin useimman miehen huomiokyky yltää.

Täysihoito on pelannut, check, ilmainen hotelli on ollut kiva, check, seksiäkin on hän saanut. Onko nainen saanut mitään? Edes ollut onnellinen?

Ei. Onnellinen nainen ei lähde 2, 20 eikä 200 vuoden suhteesta. Eikä tämä ero aikuisten oikeasti tullut aloittajalle yllätyksenä. Se on vaan nyt tämmönen defenssi päällä.

Jännä miten vasta eron varmistuttua miehestä kuoriutuu teoriassa toisen huomioiva romantikko. Mutta se ei ole todellista.

Voi kun saisim

Joskus voi olla myös niin että toisella on niin isoja aukkoja omassa minuudessaan ettei niitä puoliso pysty täyttämään vaikka kuinka rakastaisi. Se jättää toisen aina tyytymättömäksi kun toinen ei alitajuisesti osaakaan täyttää niitä.

AP:lle paljon tsemppiä, pohdiskelet hienosti asioita. Miessakit ry:llä on hyviä ryhmiä eron kokeneille miehille, suosittelen lämpimästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "tunteet viilenneet"? Onko teillä ollut päällä ns. spiral of disconnect, eli keskinäisen yhteyden kadottamisen tuhonkierre?

Haluatko vielä pelastaa suhteen, haluaako puoliso, vai onko hän jo lähdössä/toinen katsottuna?

Vaikeampi homma todeta tarkkaan.. Tottakai itse haluaisi pelastaa kun rakkaus on läsnä itsellä täysillä. Puolison tunteet taas eivät ole pysyneet vahvana, niin aika näyttää miten lopulta käy. Ei ole katsottuna toista. AP

Mua aina ihmetyttää/kiinnostaa mistä tallainen epäsuhta johtuu? Siis että toinen rakastaa ja kokee kaiken olevan hyvin, mutta toinen on ihan kypsä. Johtuuko kommunikaatiosta (tai lähinnä sen puutteesta) vai onko näkemys hyvästä parisuhteesta niin erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on "tunteet viilenneet"? Onko teillä ollut päällä ns. spiral of disconnect, eli keskinäisen yhteyden kadottamisen tuhonkierre?

Haluatko vielä pelastaa suhteen, haluaako puoliso, vai onko hän jo lähdössä/toinen katsottuna?

Vaikeampi homma todeta tarkkaan.. Tottakai itse haluaisi pelastaa kun rakkaus on läsnä itsellä täysillä. Puolison tunteet taas eivät ole pysyneet vahvana, niin aika näyttää miten lopulta käy. Ei ole katsottuna toista. AP

Mua aina ihmetyttää/kiinnostaa mistä tallainen epäsuhta johtuu? Siis että toinen rakastaa ja kokee kaiken olevan hyvin, mutta toinen on ihan kypsä. Johtuuko kommunikaatiosta (tai lähinnä sen puutteesta) vai onko näkemys hyvästä parisuhteesta niin erilainen?

Kommunikaatio on kyllä se mitä itse olen yrittänyt pitää yllä. Ja yhtään kertaa tämän suhteen aikana ei ole tullut signaalia siihen suuntaan,  että tämä toinen osapuoli olisi jotenkin ihan kypsä tähän suhteeseen.. ennen tuota ilmoitusta.. hankalaa kun ei pysty lukemaan ajatuksia..AP

https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/erosta-elossa/eroryhmat/

Täytyy sanoa, että harvemmin on mikään Vauva-palstan keskustelu tullut näin lähelle omaa elämää. Minulla ei valitettavasti ole mitään järkeviä rohkaisun sanoja AP:lle, sillä olen itse osittain samaisessa tilanteessa. Puolisoni ilmoitti, että hän on tyytyväinen, mutta ei onnellinen - olemme olleet yhdessä n.10v. Hän kipuilee sen kanssa, että hän kokee, että hänellä ei ole minuun enää tunneyhteyttä. Suhteessamme on paljon hyvää ja myös monia haasteen paikkoja etenkin kommunikaatiossa. Meistä juuri puolisoni (mies) on se, jonka on aina ollut helpompi puhua tunteistaan. Yritän parhaillaan löytää itsestäni sitä toivoa, että hän vielä löytäisi tunneyhteyden minuun.

Olemme menossa pariterapiaan hänen aloitteestaan (tosin itse ehdotin tätä jo pari vuotta sitten) ja todella toivon, että siitä olisi meille apua, sillä en halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että harvemmin on mikään Vauva-palstan keskustelu tullut näin lähelle omaa elämää. Minulla ei valitettavasti ole mitään järkeviä rohkaisun sanoja AP:lle, sillä olen itse osittain samaisessa tilanteessa. Puolisoni ilmoitti, että hän on tyytyväinen, mutta ei onnellinen - olemme olleet yhdessä n.10v. Hän kipuilee sen kanssa, että hän kokee, että hänellä ei ole minuun enää tunneyhteyttä. Suhteessamme on paljon hyvää ja myös monia haasteen paikkoja etenkin kommunikaatiossa. Meistä juuri puolisoni (mies) on se, jonka on aina ollut helpompi puhua tunteistaan. Yritän parhaillaan löytää itsestäni sitä toivoa, että hän vielä löytäisi tunneyhteyden minuun.

Olemme menossa pariterapiaan hänen aloitteestaan (tosin itse ehdotin tätä jo pari vuotta sitten) ja todella toivon, että siitä olisi meille apua, sillä en halua erota.

Voimia myös sinne oikein paljon!  AP

Voi kunpa mullekin kävisi noin! Keksisin heti listan kaikkea kivaa tekemistä, jos olisi vapaa taas! Nyt vaan roikun tässä elämässä ja tapan aikaa lukemalla vauvapalstaa, kun en viitsi olla se pahis joka pistää homman poikki. Ei haittaisi yhtään, jos vaimo olisi se joka päättää lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa mullekin kävisi noin! Keksisin heti listan kaikkea kivaa tekemistä, jos olisi vapaa taas! Nyt vaan roikun tässä elämässä ja tapan aikaa lukemalla vauvapalstaa, kun en viitsi olla se pahis joka pistää homman poikki. Ei haittaisi yhtään, jos vaimo olisi se joka päättää lähteä.

Ikävää jos tuo on totta..

Minä jätin aikoinaan silloisen mieheni pitkän parisuhteen jälkeen kun olin pitkään pohtinut sitä, etten koskaan ole oikein saanut suhteesta kaipaamaani seksuaalista tyydytystä.

Halusin itse jotain enemmän, vaikka mies ei muuten rakkaudenosoituksiaan säästellytkään, ei sanoissa eikä teoissa. Halusin enemmän seksielämältäni mutta en osannut sitä silloiselle miehelleni sanoittaa ja pyydellä lukemaan reaktiotani ja itseäni aktin aikana. Myöhemmin elämässäni pääsinkin nauttimaan täysin siemauksin sellaisesta seksielämästä, jossa kehot vain sopivat täydellisesti kuin sanattomasta sopimuksesta yhteen. Erotessamme en halunnut lannistaa silloista miestä entisestään moittimalla muuten sopuisaa yhteiseloamme hyvän seksin puutteesta.