20 vuoden parisuhde päättymässä..

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan tule tyhjästä niin, mutta on yritetty olla pitämättä puolisoa itsestään selvyytenä ja osoitettu se myös teoin ja sanoin päivittäin.  AP

Luulen , että eron jälkeen toivut ja löydät naisen , joka osaa arvostaa suhdettanne ja panostustasi . Perustat ehkä vielä perheen uuden naisen kanssa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan tule tyhjästä niin, mutta on yritetty olla pitämättä puolisoa itsestään selvyytenä ja osoitettu se myös teoin ja sanoin päivittäin.  AP

Luulen , että eron jälkeen toivut ja löydät naisen , joka osaa arvostaa suhdettanne ja panostustasi . Perustat ehkä vielä perheen uuden naisen kanssa . 

Tämäkin voi tietysti olla mahdollista.. katsotaan miten elämä tästä muotoutuu.. pitää vaan jatkaa normaalisti töissä ja harrastuksissa, eikä lukittautua 4 seinän sisään, jos tämä tarina tästä loppuu..AP

Onko naisellasi vaihdevuodet alkamassa ja estrogeenitasot laskussa ? Yksi vaihtoehto on etsiä ja sytyttää kipinä välillenne uudestaan . Anna hänen valita sinulle mieleinen partavesi ja panosta ulkonäköösi. Viettäkää romanttisia hetkiä . Anna naisellasi myös vapautta ja omaa aikaa sopivasti . 

Vierailija kirjoitti:

Onko naisellasi vaihdevuodet alkamassa ja estrogeenitasot laskussa ? Yksi vaihtoehto on etsiä ja sytyttää kipinä välillenne uudestaan . Anna hänen valita sinulle mieleinen partavesi ja panosta ulkonäköösi. Viettäkää romanttisia hetkiä . Anna naisellasi myös vapautta ja omaa aikaa sopivasti . 

Saattaa ollakin jotain hormoni juttuja myös.. vapautta olenkin antanut kyllä aina, kun hän on halunnut mennä niin en ole estellyt. Ulkonäköön on panostettu, sekä käyty parturissa säännöllisesti, että en miltään epäsiistiltä näytä ja olen pitänyt myös itseni kunnossa,  enkä antanut itselle kertyä ylimääräisiä kiloja.. hän ei niin ole romanttisista jutuista välittänyt,  vaikka olenkin välillä kaikenlaista järjestänyt. Yritän kuitenkin vielä ja katson mihin se riittää..

Minulle kävi takavuosina siten, että pitkässä parisuhteessa kadotin kipinän puolisooni. 

Minä itse kun olin alun perin se aktiivinen kumppaniani tavoitellessani, pidin häntä hyvinkin komeana, hormonit minulla hyrräsi ja lopulta päädyimmekin parisuhteeseen ja avoliittoon oman sinnikkyyteni tuloksena. Muutama vuosi yhdessä pesänrakennusta ja remonttia yhdessä, unelma-asuntoa yhdessä tehdessä.

Kun ihana yhteinen kotimme oli valmis, ei meillä ollutkaan juuri mitään yhteistä ja puoliso ei enää minua viehättänytkään fyysisesti. Hän oli alusta asti ollutkin jollain tavalla fyysisesti pidättäytyväinen, ja aloin jotenkin ärsyyntymään siihen, että häntä piti erikseen houkutella lemmenleikkeihin, itse kun sytyin helposti. Olin useimmiten se aloitteellinen seksin suhteen, miehelle olisi riittänyt hartiahieronta, kylki kyljessä kyhnytys telkkaria katsoen tai yhdessä saunominen läheisyyden osoitukseksi. Ehkä sitten aloin naisena kokemaan itseni epäviehättäväksi. Kuitenkin tiesin olevani muiden miesten silmissä hyvinkin haluttava.

Samoihin aikoihin koin työssäni stressiä, olin jokusen viikon sairauslomallakin ja mietin miksi voin niin huonosti ja koin ahdistusta, mikä elämässäni on vialla, kun mitään isompaa pahaa ei ollut tapahtunut. Jälkikäteen olen päätellyt, että työelämässäni ei välttämättä ollutkaan mitään erityisen stressaavaa, vaan kannoin työpäiviini mukanani oman kotielämäni ahdistuksen, jolloin en kyennyt suoriutumaan töistäni.

Lopulta en kyennyt edes viettämään öitäni samassa sängyssä nukkuen puolisoni kanssa. Minusta tuntui kuin olisin ollut samassa vuoteessa miespuolisen perheenjäseneni kanssa ja pelkäsin tahatontakin satunnaista kosketusta, aivan kuin olisin syyllistynyt insestiin.

Ilmoitin puolisolleni, että meidän suhteemme on lopussa. Hän ei kyennyt sitä käsittämään. En ihan itsekään vieläkään käsitä miksi aloin suorastaan kammoamaan hänen pienintäkin koskestustaan.

Ja ei, en ole altistunut seksuaaliselle väkivallalle missään sen muodossa koskaan. Olisiko sitten tuo minun omien fyysisten tarpeideni torjunta tehnyt minusta vastentahtoisen hänen henkisillekin tarpeilleen kun en halunnut enää halata tai muutenkaan häntä rapsutella. Päin vastoin, kehittyi täysi vastenmielisyys henkilöä kohtaan.

Hormonit ja vaihdevuodet kyllä voi sekoittaa pään -  totaalisesti. Itse yllätyin! Ja luulin tulleeni hulluksi. Oikeasti. Hormonikorvaushoito pelasti minut ja meidän suhteemme🤔😉

Ak

Vierailija kirjoitti:

Hormonit ja vaihdevuodet kyllä voi sekoittaa pään -  totaalisesti. Itse yllätyin! Ja luulin tulleeni hulluksi. Oikeasti. Hormonikorvaushoito pelasti minut ja meidän suhteemme🤔😉

Ak

Näinkin varmasti on juu.. tässä on hetken nyt ollut sellainen olo, vaikka on toisen tuntenut yli 20 vuotta, niin nyt ihan lyhyen ajan sisällä on tullut useasti sellainen tuntemus, että missä se tuttu ihminen on.. AP

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sellaista, että et enää edes halaa, jätät pois kaiken läheisyyden suhteesta. Annat tavallaan nyt kaiken tilan mitä voit tilanteessa, jossa kuitenkin vielä asutte yhdessä. 

Tänään oli ensimmäinen aamu oikeastaan ikinä, kun en häntä halannut ennen kuin lähdimme kotoa.. 

Millä tavalla teidän asuminen saman katon alla sujuu? Oletan siis, että tämä on edelleen tilanne.

Onko lainkaan kiusallista, pystyykö puhumaan mistään muusta kuin vallitsevasta säästä?

Muistelen vaan omaa tilannettani joskus kauan sitten, oli todella piinallista siihen asti kun puoliso lopulta muutti pois. Kun eihän sen uuden asunnon hankinta käynyt ihan käden käänteessä. Molemmat vähän varpaillamme siinä tietenkin oltiin ja välteltiin toisiamme parhaamme mukaan. Tavaroita kun piti alkaa jakamaan, niin kumpainenkin oltiin niin yltiöpäisen kohteliaita toisillemme, tyyliin: "Ota sä vaan se ruokapöytä, enhän mä sillä mitään tee, saahan noita kaupoista".

Meni jopa niin vieraaksi, ettei tullut kinaa enää siitäkään, että toinen oli käyttänyt viimeiset kahvimaidot jääkaapista eikä hankkinut uutta tilalle.

Sitä jäin itsekin kummastelemaan, että kun asuntoon asettui niin totaalinen jääkausi, että toinen tuntui äkisti ihan vieraalta vaikka naamansa ja koko kehonsankin muuten niin tuttu olikin.

Asumme edelleen saman katon alla ja pääosin sujuu kuitenkin ongelmitta,  vaikka outoa on. Ei kiusallista sinänsä ole, mutta omalta osaltani tietenkin haikeaa katsoa  kun toinen hommaa tavaroita asuntoonsa.. tänään oikeastaan tuli ensimmäisen kerran tunne, että olen hävinnyt. Ei tämä tietenkään mikää kilpailu ole, mutta tuntuu että vain toinen meistä pääsee maaliin..AP

Osaako puolisosi edelleenkään sanoittaa tärkeintä syytä, miksi haluaa erota? Onko varma vai onko tämä "ero" joku koeaika? Tiedän myös tapauksia, että h ä t i k ö i t y ä  eroa kadutaan myöhemmin... no aika näyttää miten teidän käy.

Ak

Vierailija kirjoitti:

Osaako puolisosi edelleenkään sanoittaa tärkeintä syytä, miksi haluaa erota? Onko varma vai onko tämä "ero" joku koeaika? Tiedän myös tapauksia, että h ä t i k ö i t y ä  eroa kadutaan myöhemmin... no aika näyttää miten teidän käy.

Ak

Jep, tämä on nyt vaan tehtävä,  koska toinen tuntee tällä hetkellä,  että ollaan "vaan" hyviä ystäviä.. jos erillään asuminen vaikuttaa positiivisesti niin ok. Mutta jos hän ei enää sitten jonkin ajan kuluttua saa mitään rakkauden tunnetta "takaisin", niin sille sitten ei voi mitään.. olen ainakin kaikkeni sitten yrittänyt ja sitten on aika jatkaa jotenkin eteenpäin ja kohti uutta, vaikka se nyt tuntuukin vielä kaukaiselta. AP

Sitäkin tuossa mietin, että jos tulee aika siirtyä "eteenpäin", niin miten senkin sitten tietää milloin on oikeasti valmis.. Siihen ei kai mitään muuta keinoa ole, kuin hyväksyä asiat niinkuin ne ovat ja käsitellä mielessään.. ja keskittyä sen jälkeen täysillä sitten itseensä ja siihen mahdollisesti joskus löytyvään rakkauteen..AP

Sinusta ehkä saattaa tuntua siltä, että puoliso "pääsee maaliin" kun hän on se yhteisestä kodistanne lähtijä.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa n. 20 vuotta sitten. Liittomme oli tavanomaisen väljähtänyt, mutta itse koin kaiken olevan ihan hyvin. Rakastin edelleen mutta tietenkin sellainen rakastumisen ensihuuma oli vuosien varrella kadonnut. Pidin kuitenkin puolisoani parhaana ystävänäni ja luotettunani tuolloinkin, kunnes hän alkoi jotenkin ottaa henkisesti minuun etäisyyttä, oli vältteleväinen ja lopulta ilmoitti erohalunsa. Hankki sitten tosiaan itselleen oman asunnon, halusi "miettiä asioita ja olla ihan itsekseen, jotta voi tutustua omaan itselliseen itseensä aikuisiällä ja jotenkin kokeilla yksinään oloa ja asumista, koska olimme yhdessä olleet aina, ja muuttaneet yhteen siten, että tuli minun kanssani yhteiseen asuntoon suoraan lapsuudenkodistaan".

Aika pian tosin kuulin, että siihen yksinolon vaalimiseen ja itseensä tutustumiseen liittyi myös kolmas osapuoli.

Siitäkin huolimatta pidin kotiovea kuvainnollisesti rakosellaan vielä noin vuoden verran. Se oli se aikamääre, joka minulta kesti ymmärtää tulleeni hylätyksi, vaikka olin toivonut puolison paluuta. Olisin ottanut silloin vielä takaisin kaikkineen, avosylin.

Vaan kun paluuhalukkuutensa ilmeni noin kaksi vuotta lähtönsä jälkeen, niin olin jo itse sopeutunut eroomme ja jopa löytänyt uuden Romanssin elämääni.

Eksä yritti minun ja Romanssin väliin tuolloin kiilaa lyödä, mutta en enää lämmennyt, vaikka yritti vakuuttaa minua Romanssista kuulleilla huonoilla huhupuheilla. No, Romanssi on edelleen läsnä elämässäni, ja eletään ihan tasapainoista aikuisten ihmisten rakkaussuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta ehkä saattaa tuntua siltä, että puoliso "pääsee maaliin" kun hän on se yhteisestä kodistanne lähtijä.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa n. 20 vuotta sitten. Liittomme oli tavanomaisen väljähtänyt, mutta itse koin kaiken olevan ihan hyvin. Rakastin edelleen mutta tietenkin sellainen rakastumisen ensihuuma oli vuosien varrella kadonnut. Pidin kuitenkin puolisoani parhaana ystävänäni ja luotettunani tuolloinkin, kunnes hän alkoi jotenkin ottaa henkisesti minuun etäisyyttä, oli vältteleväinen ja lopulta ilmoitti erohalunsa. Hankki sitten tosiaan itselleen oman asunnon, halusi "miettiä asioita ja olla ihan itsekseen, jotta voi tutustua omaan itselliseen itseensä aikuisiällä ja jotenkin kokeilla yksinään oloa ja asumista, koska olimme yhdessä olleet aina, ja muuttaneet yhteen siten, että tuli minun kanssani yhteiseen asuntoon suoraan lapsuudenkodistaan".

Aika pian tosin kuulin, että siihen yksinolon vaalimiseen ja itseensä tu

Kiva kuulla,   että olet löytänyt onnen. Itse olen kanssa tuota aika juttua miettinyt niin se on hankala asia. Mutta taitaa vaan olla tosiasia, että vain aika näyttää.. pitkän kirjeen kirjoitin ja annan sen. Siinä on kaikki mitä haluan hänelle sanoa ja sen tekstin sisällön muodostuminen on kestänyt yli 20 vuotta, vaikka kirjoittamisessa meni vain tunti. Mutta haluan sen antaa niin ei jää mitään sanomatta..AP

Siis maailman sekalaisimpia asioita on parisuhteet. On niin pienestä kii, toisaalta, ketkä onnistuu ja ketkä ei. Ja jos vaik 20v on onnea, eikö se ole jo onnistunut suhde, vaikka eroon päättyisikin... se sattuma, ketkä yössä kohtaa, ketkä ohi kävelee. Koko elämä on yhtä epävarmuutta, paitsi jos on joku suurempi voima, joka teitämme ohjaa. Ja jos onkin niin, mitä väliä pienellä ihmisellä vastaan pyristellä??? Kukapa tietää?

En ainakaan minä, ak

Vierailija kirjoitti:

Siis maailman sekalaisimpia asioita on parisuhteet. On niin pienestä kii, toisaalta, ketkä onnistuu ja ketkä ei. Ja jos vaik 20v on onnea, eikö se ole jo onnistunut suhde, vaikka eroon päättyisikin... se sattuma, ketkä yössä kohtaa, ketkä ohi kävelee. Koko elämä on yhtä epävarmuutta, paitsi jos on joku suurempi voima, joka teitämme ohjaa. Ja jos onkin niin, mitä väliä pienellä ihmisellä vastaan pyristellä??? Kukapa tietää?

En ainakaan minä, ak

Meidänkin kohtaaminen yössä oli niin sattuman kauppaa kuin olla voi.. mutta silti en toivo nyt, että se oli jäänyt tapahtumatta, vaikka kipeää tekeekin niin on ollut kuitenkin parasta aikaa elämässäni nämä vuodet... Ainakin tähän mennessä..AP

Tuo kirje varmaankin on ihan hyvä idea. Vastaanottaja saa siitä sitten itsekseen sinun ajatuksiasi tulkita ja maistella. Tällä erää et varmaankaan voi enempää tehdäkään.

Mukava lukea kirjoituksiasi täällä. Toivottavasti olosi alkaa normalisoitumaan alun järkytyksen jälkeen. Yleensä ihminen on sopeutuvainen, kunhan oma mielenterveys jaksaa kuorman kantaa.

Itseäni muistuttelin eroni jälkeen hyvien ystävieni neuvojen ansiosta aina siitä, että olin eläväinen ja hyvin voiva jo aikana ennen kuin X tuli kuvioihini, eikä mikään muuta persoonaani X:n jälkeenkään. Siitäkin huolimatta, että X aikoinaan tarkoitti minulla asuinpaikan muutosta tuhansien kilometrien päähän kokonaan toiseen kulttuuriseen ympäristöön, ja josta paluumuutto eron jälkeen aiheutti pienen lievän kulttuurishokin palattuani taas kotiseudulleni. 

Kotona rakensin taas pala palalta itseni, ja sopeuduin taas hiljalleen täällä vallitsevaan kulttuuriin. Paljon oli vuosien varrella asiat muuttuneet, mutta vähän kerrallaan osasin uutta oppia. Sain myös uusia paikallisia ystäviä kun olin itse aktiivinen ja positiivinen paluumuuttoni jälkeen. 

Ajattelenkin jo siten, että ihmisen elämään mahtuu erilaisia ajanjaksoja. Kaikki lapsuudenystävätkään eivät välttämättä ole matkassamme mukana vanhuudenpäiviimme asti, vaan osa jää jonnekin matkan varrelle, mutta tulee myös uusia tuttavuuksia ja ehkä ystäviäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla teidän asuminen saman katon alla sujuu? Oletan siis, että tämä on edelleen tilanne.

Onko lainkaan kiusallista, pystyykö puhumaan mistään muusta kuin vallitsevasta säästä?

Muistelen vaan omaa tilannettani joskus kauan sitten, oli todella piinallista siihen asti kun puoliso lopulta muutti pois. Kun eihän sen uuden asunnon hankinta käynyt ihan käden käänteessä. Molemmat vähän varpaillamme siinä tietenkin oltiin ja välteltiin toisiamme parhaamme mukaan. Tavaroita kun piti alkaa jakamaan, niin kumpainenkin oltiin niin yltiöpäisen kohteliaita toisillemme, tyyliin: "Ota sä vaan se ruokapöytä, enhän mä sillä mitään tee, saahan noita kaupoista".

Meni jopa niin vieraaksi, ettei tullut kinaa enää siitäkään, että toinen oli käyttänyt viimeiset kahvimaidot jääkaapista eikä hankkinut uutta tilalle.

Sitä jäin itsekin kummastelemaan, että kun asuntoon asettui niin totaalinen jääkausi, että toinen t

Kuinka kauan sinulla kesti tottua siihen,  että toinen ei enää ollutkaan siellä asunnossa niinkuin ennen..AP

Jokos Käyräsaaren MIESTEN Joulusaunaa on mainostettu tässä langassa? Voisi tehdä aloittajalle hyvää jos asuu lähettyvillä.