Lue keskustelun säännöt.
İtsemurha on itsekäs teko
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Viisaat ihmiset tekee itsemurhan koska vain tyhmät ja aivottomat ihmiset haluaa elää tälläisessä p*skassa.
Ei se nyt ihan noinkaan mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotukiasiakkaiden itsemurhia toivotaan. Siksi tuet poistetaan.
Ennen lähtöä voi tehdä pieniä tihutöitä niin yhteiskunta saa maksaa enemmän kuin tuki olisi ollut.
Vielä itsekkäämpää on vaatia jotakuta elämään täällä vasten tahtoaan. Kukaan meistä ei saanut valita halusiko alkaa olemassaoloon vai ei, vaan syy oli vanhempien niin ikään itsestä lähtöisistä eli itsekkäistä haluista ja unelmista. Henkkoht en välttämättä olisi halunnut syntyä jos olisin saanut valita. Toisaalta elämäni mahdollistaa edes muutaman eläimen auttamisen, se tuntuu hyvältä.
Omat vanhempani eivät edes tiedä minun elämästäni juuri mitään eikä se heitä tunnu kiinnostavankaan, enkä tosin sitä odotakaan. Samaten sisarieni kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. Tuntuisi typerältä, jos joku heistä loukkaantuisi kuolemastani, kun kerran elävänäkin olen ollut vain musta lammas, jota pitää karttaa.
Olipas itsekäs aloitus. Ajattelee aloittaja vaan omaa napaansa. Kyllä on kapeakatseista. Hyi, hävetkää jotka ajattelette noin itsekkäästi.
Itselleni itsemurha on henkistä turvaa tuova varavaihtoehto, kun kaikki menee vituiks elämässä. Lähellä jo ollaan. Toivottavasti hommat paranee vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki loppuu kuolemaan. Tuska ja kärsimys myös. Sen jälkeen ei ole enää mitään väliä millään. Joten sama se miten me muut kärsimme.
Olen aina tyrmistynyt lukiessani siitä miten itsemurhan tehneitä tai sitä urittäneitä syyllistetään.
Kyllä siinä on ihan muut syyllisiä. Ja se on tämän maan surkealla tolalla oleva ehkäisevä ja akuutti apu mielenterveysasioissa.
Ei oo itsekästä.
Mulle on sanottu että mun kohdalla ois ekoteko jos kuolisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kaikki on menettänyt merkityksensä läheiseni itsemurhan jälkeen. Millään ei ole enää mitään väliä. Joutaisi itsekin täältä lähteä pois.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki loppuu kuolemaan. Tuska ja kärsimys myös. Sen jälkeen ei ole enää mitään väliä millään. Joten sama se miten me muut kärsimme.
Olen aina tyrmistynyt lukiessani siitä miten itsemurhan tehneitä tai sitä urittäneitä syyllistetään.
Kyllä siinä on ihan muut syyllisiä. Ja se on tämän maan surkealla tolalla oleva ehkäisevä ja akuutti apu mielenterveysasioissa.
Ja mistä sinä tiedät mihin elämä loppuu ja mihin joudut?
Siitä olen samaa mieltä että apu mielenterveysasioissa on luokatonta. Tuurista on kiinni sattuuko joku joka ottaa oireesi vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lapsi Rakas... Ihmisellä voi olla ulkoisesti kaikki loistavasti. Ei se tarkoita varallisuutta tms. ellei hoidoista, lääkityksistä huolimatta mieli ei tervehdy. KUKAAN ei ole vapaaehtoisesta, tai omasta halusta masentunut. Siinä tilanteessa ollaan TODELLA sairaita. Ja yksinkertaisesti ei kykene näkemään muuta vaihtoehtoa, kuin päästää itsensä kitumasta. Se on vaikea käsittää, ellei itse ole ollut sillä portilla....
Ennen ajattelin, että jos ihminen haluaa tappaa itsensä, niin se on hänen oma asiansa. Mutta kaverini hukuttautui tuossa viime vuonna, ja sen jälkeen ajatukseni tästä aiheesta ovat aika lailla muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kaikki on menettänyt merkityksensä läheiseni itsemurhan jälkeen. Millään ei ole enää mitään väliä. Joutaisi itsekin täältä lähteä pois.
Ja sitten jos lähdet, niin joku toinen ajattelee taas vuorostaan, ettei millään ole enää merkitystä...
Vierailija kirjoitti:
Omaiset toipuu läheisen kuolemasta noin vuodessa. Miksi läheisen pitäisi kärsiä kymmeniä vuosia jotta omaiset eivät tuntisi hetken aikaa suru? Uhrin syyllistämistä taas tämäkin, sehän tässä maassa osataan. Jos ei ihmiselle anneta apua ja hoitoa mielenterveysongelmiin, on kohtuutonta vielä syyllistää jos tämä haluaa päästä tuskistaan eroon. Arvovalintoja annetaanko hoitoa vai jätetäänkö heitteille.
Eivät omaiset välttämättä toivu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miehen joka tappoi itsensä koska oli avioero tulossa. Oli monta lasta ja 1.lapsenlapsikin tulossa. Hyvä työ ja ystäviä. Oli terve. Pelkkä kosto vaimolle. Siinä saatana sulle. Ja tämähänkään ei ole itsekästä eihän? Just.
Ehkä ei vaan kestänyt eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei nyt ole siitä että itsemurhan tehneen läheiselle tulee "paha mieli". Vaan siitä, että se traumatisoi läheiset lopun iäksi ja pilaa heiltä mahdollisuuden elää normaalia elämää. Itselläni mennyt kymmeniä vuosia hukkaan sen takia. Olisin halunut toisenlaisen ja onnellisemman elämän. Hakisitte edes apua ennen kuin pilaatte muiden elämän.
No miltäpä kuulostaisi sitten semmoinen, että itsemurhaa hautova päättääkin laajentaa itsemurhansa koskemaan muitakin? Vieläkö estelisit itsemurhaa, jos hän vain haluaisi ainoastaan ihan itse täältä lähteä?
Ei se ole niin yksinkertaista. Itsemurha voi olla "tarttuvaa", eli henkilön läheiset saattavat myöhemmin tehdä itsemurhan. Moni on tehnyt sen vielä samalla tavalla ja samassa paikassa. Tiedetään myös, että huomiotaherättävät uutiset itsemurhista lisäävät itsemurhien määrää tilastoissa.
740 itsaria vuonna 2022. Noin 2 tekee itsarin, joka päivä. Jos ei vaan jaksa enää elää, ei ole elinvoiman lähteitä ja tuntuu niin pahalta. Näkee tienä ulos ongelmista, pahasta olosta ja pääsee tästä pahasta maailmasta. Ei pidä syyllistää, ei voi syöpäpotilastakaan syyllistää, että kuolee syöpään. Mielen sairastuminen on vakava sairaus. Monet asiat vaikuttaa, köyhyys, yksinäisyys, etc. Itsekkin nuorempana toisin ajattelin, mutta nyt oma mielikin on sairastunut niin ymmärtää itsarin tehneitä paremmin. Toki hyvää psykiatrista hoitoa kannattaa kokeilla, lääkitystä ja apukeinoja, jos lähtis parantumaan tai pystys elää edes siedettävää elämää loppuun asti.
menee melko hyvin mutta elämä sinänsä ei kiinnosta kun muutama asia vielä hoituu olen valmis kuolemaan 25 vuonna. täysin tyhjänpäiväistä
Me emme koskaan tiedä mitä toisen ihmisen sisällä on.
Onhan se hirveää kun läheinen ihminen lähtee. Hirveä tuska. Kuitenkaan emme voi olla vihaisia hänelle. Voimme vain yrittää ajatella mikä tuska hänellä on ollut.
Olen itsekin jossain määrin itsetuhoinen, ja minusta tässä ketjussa annetaan itsemurhan tehneistä aika mustavalkoinen kuva.
En tunnista itseäni siitä, että itsetuhoisuus johtuisi jostain pohjattomasta kärsimyksestä jota ei vain enää kestä. Ei minun elämäni ole jatkuvaa kärsimystä. Minulla itsetuhoisuus taitaa johtua enemmän turhautumisesta siihen, ettei elämäni ole sellaista kuin haluaisin eikä siitä sellaista tulekaan, kun olen niin vaativa ja tyytymätön. Itsemurha myös on mustavalkoinen joko-tai-asia, joko olet kuollut tai hengissä, eikä kuolemaan liity epävarmuutta ja epätäydellisyyttä kuten elämään. Ja ajattelen myös, että jos tappaisin itseni, niin jäisin muiden ihmisten mieleen enkä olisi niin mitäänsanomaton kuin nyt. Ja liittyy siihen muitakin ajatuksia mutta en osaa kuvailla niitä kovin hyvin.
Jos joskus tapan itseni, niin ei se tee minusta mitään enkeliä tai marttyyriä, joka oli liian hyvä tähän maailmaan. Ja silloin minua saa kyllä vihata ja syyllistää niin paljon kuin haluaa, koska eihän se minua kuolleena mitenkään kosketa. Toki se voisi satuttaa muita läheisiäni ja toisaalta elossa olevia itsetuhoisia, joten mieluummin ei heidän kuultensa.
Ja itsemurhan tehneiden läheisten syyllistäminen on minusta outoa, ei se itsensä tappaminen tee ihmisestä automaattisesti viatonta eikä henkiin jääminen syyllistä.