Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida

Itse olen nelikymppinen ja muistan kyllä omasta lapsuudestani kavereita, jotka eivät osanneet juurikaan hiihtää/luistella. Itse en osaa uida ja luistelukin on ihan alkeistasoa. Näistä asioista ei vaan ennen tehty julkisia tai jotain elämää suurempia kysymyksiä. Ei omat vanhempani keskustelleet muiden ihmisten lapsista ja heidän motorisista taidoistaan saati vaivanneet päätään edes omien lastensa taitamattomuudella. He tulivat töistä, äiti katsoi Kauniit ja rohkeat ja isä nukkui sohvalla sillä aikaa.

Vierailija wrote:

Itse olen nelikymppinen ja muistan kyllä omasta lapsuudestani kavereita, jotka eivät osanneet juurikaan hiihtää/luistella. Itse en osaa uida ja luistelukin on ihan alkeistasoa. Näistä asioista ei vaan ennen tehty julkisia tai jotain elämää suurempia kysymyksiä. Ei omat vanhempani keskustelleet muiden ihmisten lapsista ja heidän motorisista taidoistaan saati vaivanneet päätään edes omien lastensa taitamattomuudella. He tulivat töistä, äiti katsoi Kauniit ja rohkeat ja isä nukkui sohvalla sillä aikaa.

Vanhemmilla ei ollut suksia tai luistimia, isällä oli uikkarit, mutta ei koskaan käynyt uimassa. Pyöräily opittiin kavereiden kesken, kun piti pysyä joukossa mukana.

Vierailija wrote:

Luistelu ei ole mitenkään välttämätön taito, mutta hiihto ja uinti ovat; ne ovat selviytymistaitoja, joita voi joutua jossakin vaiheessa tekemään hengissä pysymiseksi.

Näin on. Tämä on erittäin tärkeä näkökulma; jokaisen suomalaisen tulisi kyetä pääsemään yli muutaman kymmenen metrin kokoisesta vesialueesta uimalla (ja työntämällä vesitiiviisti pakattuna tavaroitaan edessään) sekä pystyä hiihtämään muutama kilometri maastossa. Jos Venäjä hyökkää, ei kaikkialle riitä moottoriajoneuvoja.

Eräs mies kertoi tavanneensa armeijassa miehen, joka ei osannut pyöräillä. Oppi taidon siellä lopulta. Tapahtui jo 80-luvulla.  Tunnen pari  uimataidotonta aikuista. Itse en osaa luistella kehnosti, lapsena oli luistimet, käytin niitä harvoin.

Me ollaan otettu teemavuosia näiden  taitojen kanssa. Kun lapsi oli neljä, opeteltiin pyöräilemään. Viisivuotiaana opeteltiin uimaan ja sukeltamaan, kuusivuotiaana laskettelemaan. Tänä vuonna otetaan työn alle joko hiihto tai luistelu. 

Käydään siis kaksi kertaa viikossa harjoittelemassa, joko koko perhe tai toinen vanhempi tai muu aikuinen tai sitten harrastus. Pyöräilyä harjoiteltiin pyöräilemällä kauppaan kerran viikossa ja päiväkotiin (3 km). Viisivuotiaana pyydettiin isovanhemmilta lahjaksi vuosikorttia uimahalliin ja pappa lupasi viedä kerran viikossa uimaan. Kerran viikossa käytiin perhe yhdessä ja kesällä meni kahdeksi viikoksi uimakouluun. Laskettelu opeteltiin viettämällä tammikuusta huhtikuun alkuun joka viikko yksi päivä mäessä, koko perhe. Lisäksi lapsi kävi kaksi kertaa tunnin lasketteluopeteuksessa.

Aktiivivuoden jälkeen ollaan käyty edelleen uimassa, ehkä kerran kahdessa viikossa. Pyörällä kulkee kouluun ekaluokkalaisena joka päivä. Laskettelemaan aiotaan mennä edelleen, mutta nyt ehkä lapsi voi mennä kavereidensa kanssakin joskus ilman vanhempia.

Tällä lailla toimimalla ei tarvitse ostaa joka vuosi varusteita, jos ei halua, mutta lapset oppivat perusteet joka taidosta. Meidän perhe on m myös saanut paljon perheaikaa ja lisää liikuntatunteja viikkoon  kaikille perheen jäsenille.

Siis niissä 80-luvun lapsissa on varmaan paljon niitä, jotka ei ole oppineet näitä taitoja, kun ei silloin vanhemmat opettaneet tai hommanneet välineitä. Ja vanhemmissa sukupolvissa myös. Mutta itse olin lapsi 90-luvulla, eikä mun tuttavapiiriin kyllä kuulunut ketään joka ei olisi osannut uida, hiihtää, pyöräillä tai luistella. Välineet ei ollut hienoa ja priimaa kellään, mutta kyllä niillä eteenpäin pääsi. Nyt sit omien lasten luokkakavereissa on montakin jotka ei osaa luistella, uida tai ei omista pyörää, kakkosluokkalaisia. Ei se kyllä kiva lapselle ole joutua opettelemaan vaikka luistelua eka kertaa koulussa. Se kun on sellainen taito joka pitää tietyllä tapaa hoksata miten se menee ja sit se alkaa sujua. Vähän kuin se pyöräilykin. 

Tuo pyöräily on minun mielestä sellainen taito, että sitä ei kovin nuorena tarvitse yhtään mihinkään. Tai ehkä maaseudulla tai harvaan asutulla alueella, jossa oikeasti voi pyöräillä rauhassa ja opetella. Kaupungin pyöräteillä ajavat pikkuiset ovat aika hurjaa katsottavaa, kun ympäristön havainnointi ja motoriikka ei muuten toimi yhtään. Eli ihan varoittamatta saatetaan kääntyä takaa tulevan eteen, tai ajetaan vaan hulluna eteenpäin ilman ajatusta miten pysäytetään. Itse hiljennän vauhdin ihan minimiin kun on lapsia liikenteessä, mutta kaikki ei tee niin. Siinä tulee pahaa jälkeä kun joku ajaa kolmeakymppiä ja joku nelivuotias on yhtäkkiä edessä.

Tiedän lapsiperheen jossa lapset eivät osaa pyöräillä, alakoulun ekoilla luokilla ovat. Eivät ole kuulemma halunneet opetella. Suuren kaupungin lähiössä asutaan eikä täällä kyllä hiihtämällä pääse kouluun kun lunta ei ole. Ihmettelen ettei vanhemmat opeta, varmaan lasta myöhemmin harmittaa jos ei pysy kaverien matkassa pyörällä. Uintia lapset testasivat eivätkä ilmeisesti oppineet uimakoulussa. Ei ole itsellä lapsia niin en tiedä opettaako koulu enää uimaan. 

Vierailija wrote:

Tuo pyöräily on minun mielestä sellainen taito, että sitä ei kovin nuorena tarvitse yhtään mihinkään. Tai ehkä maaseudulla tai harvaan asutulla alueella, jossa oikeasti voi pyöräillä rauhassa ja opetella. Kaupungin pyöräteillä ajavat pikkuiset ovat aika hurjaa katsottavaa, kun ympäristön havainnointi ja motoriikka ei muuten toimi yhtään. Eli ihan varoittamatta saatetaan kääntyä takaa tulevan eteen, tai ajetaan vaan hulluna eteenpäin ilman ajatusta miten pysäytetään. Itse hiljennän vauhdin ihan minimiin kun on lapsia liikenteessä, mutta kaikki ei tee niin. Siinä tulee pahaa jälkeä kun joku ajaa kolmeakymppiä ja joku nelivuotias on yhtäkkiä edessä.

Me asutaan Helsingissä ja pyöräily on meille osa arkea. Päiväkotiin ja kouluun mennään joko jalan tai pyörällä, ei autolla. Kyllä täälläkin on tilaa harjoitella eikä niitä nelivuotiaita päästetä yksin liikenteeseen.

Vierailija wrote:

Kyllä itse olen todella kiitollinen, että vanhemmat otti asian ns. hoitaakseen. Ehkä tämä minun teksti antoi väärän kuvan, toki itse opettelu oli kivaa ja ilolla mentiin, mutta ensireaktio monella lapsella on itku ja kiukku. Kyllä se pienen kiukuttelun jälkeen iloksi muuttuu. 

Ei kyllä mun kokemuksen mukaan ole itku ja kiukku lasten ensireaktio eikä todellakaan tarvitsisi olla. Lapsethan liikkuu ihan innoissaan ihan luonnostaan, kun heille vain antaa kannustavan ympäristön ja mahdollisuuden.

Vierailija wrote:

Tuo pyöräily on minun mielestä sellainen taito, että sitä ei kovin nuorena tarvitse yhtään mihinkään. Tai ehkä maaseudulla tai harvaan asutulla alueella, jossa oikeasti voi pyöräillä rauhassa ja opetella. Kaupungin pyöräteillä ajavat pikkuiset ovat aika hurjaa katsottavaa, kun ympäristön havainnointi ja motoriikka ei muuten toimi yhtään. Eli ihan varoittamatta saatetaan kääntyä takaa tulevan eteen, tai ajetaan vaan hulluna eteenpäin ilman ajatusta miten pysäytetään. Itse hiljennän vauhdin ihan minimiin kun on lapsia liikenteessä, mutta kaikki ei tee niin. Siinä tulee pahaa jälkeä kun joku ajaa kolmeakymppiä ja joku nelivuotias on yhtäkkiä edessä.

Minusta taas se kannattaa ehdottomasti opetella ajoissa. Samalla niitä liikennesääntöjä opetellaan ja lapsi kasvaa niihin sisälle. Ei niitä pieniä pidä päästää liikenteeseen itsekseen, vaan yhdessä mennään ja harjoitellaan. Jos ei saa harjoitella, niin mitenkäs sitä sitten yhtäkkiä isompana tietää, miten homma sujuu?

Paljon on vanhempia jotka ei itsekään urheile

Vierailija wrote:

Mä en osaa uida. En saanut uida lapsena koska oli krooninen virtsatietulehdus puoli vuotiaasta lähtien. Oli yhtä kärsimystä.

Että asiat ei aina ole yksinkertaisia.

Jep, eiköhän 99.999% ole kuitenkin ihan normaaleja jotka voi opetella uimaan.

Vierailija wrote:

Ne lapset ovat neuroepätyypillisiä

Ainakin osa on. Yksi mun lapsista ei oppinut, vaikka kovasti yritettiin. Hän on jo aikuinen ja aikuisena diagnosoitiin myös autismi. Monia muita asioita osaa kyllä paremmin kuin yksikään muu perheestämme.

Vierailija wrote:

Tuo pyöräily on minun mielestä sellainen taito, että sitä ei kovin nuorena tarvitse yhtään mihinkään. 

Kyse ei ole pelkästä pyöräilystä, tai mistään muustakaan yksittäisestä lajista sinänsä, vaan kehon hallinnasta, tasapainoilun harjoittelemisesta jne. Ne pitää oppia tarpeeksi nuorena. Sen takia lapsien pitäisi antaa hyppiä ja pomppia, ja kaatuakin välillä. Kehoon jää siitä kaikesta muisti. On paljon vaikeampi alkaa aikuisena opettelemaan kehon hallintaa. 

Tunnen pari aikuista, jotka eivät osaa uida. Molemmat kotoisin järviseudulta. Itse olen surkea luistelija, en oppinut sitä lapsena kunnolla enkä nyt enää aikuisena viitsi. Ei  se minusta ole yhtä tärkeä taito kuin uiminen.

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!

Mielestäni vanhempien vastuulla on opettaa lapsi vähintään pyöräilemään ja uimaan ennen kouluikää. Jos ei itse osaa opettaa, niin järjestää jonkun toisen opettamaan, ovat tärkeitä taitoja. 

Vierailija wrote:

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!

Mielestäni vanhempien vastuulla on opettaa lapsi vähintään pyöräilemään ja uimaan ennen kouluikää. Jos ei itse osaa opettaa, niin järjestää jonkun toisen opettamaan, ovat tärkeitä taitoja. 

Pyörälläajo on minusta perustaito. Lapsi, joka ei opi ajamaan pyörällä, on aina vanhempiensa tai jonkun toisen autokyydin varassa, jos ei asu hyvin toimivan joukkoliikenteen vaikutuspiirissä. Kävelemällä kulkeminen on paljon hitaampaa ja matkat lyhyempiä kuin pyöräillessä. Koulukuljetuksen matkaraja on 5 km, sitä lyhyempi matka pitäisi taittaa kevyen liikenteen keinoin, eli käytännössä pyöräilemällä. En oikein ymmärrä, miten jotkut perustelevat sen, ettei pyöräilytaito ole tärkeä, jos ei asu tyyliin Helsingin keskustassa.

Uimataito taas liittyy vahvasti turvallisuuteen. Uimahallikäynnit kuuluvat koulujen opetussuunnitelmaan ja ne aloitetaan jo eskarissa.

Meidän lapsi ei ole oppinut kovin hyvin uimaan, vaikka on käynyt uimakoulussa moneen kertaan, ollaan viety uimahalliin ja kylpylöihin ja kesällä uimarannalle. Hän osaa kuitenkin jollain lailla uida, koska emme ole luovuttaneet, ja selviytyy koulun uimahallireissuilla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo pyöräily on minun mielestä sellainen taito, että sitä ei kovin nuorena tarvitse yhtään mihinkään. Tai ehkä maaseudulla tai harvaan asutulla alueella, jossa oikeasti voi pyöräillä rauhassa ja opetella. Kaupungin pyöräteillä ajavat pikkuiset ovat aika hurjaa katsottavaa, kun ympäristön havainnointi ja motoriikka ei muuten toimi yhtään. Eli ihan varoittamatta saatetaan kääntyä takaa tulevan eteen, tai ajetaan vaan hulluna eteenpäin ilman ajatusta miten pysäytetään. Itse hiljennän vauhdin ihan minimiin kun on lapsia liikenteessä, mutta kaikki ei tee niin. Siinä tulee pahaa jälkeä kun joku ajaa kolmeakymppiä ja joku nelivuotias on yhtäkkiä edessä.

Minusta taas se kannattaa ehdottomasti opetella ajoissa. Samalla niitä liikennesääntöjä opetellaan ja lapsi kasvaa niihin sisälle. Ei niitä pieniä pidä päästää liikenteeseen itsekseen, vaan yhdessä mennään ja harjoite

Ei nämä eteen syöksyjät ole tietenkään yksin liikenteessä, vaan aikuisen seurassa. Kukaan ei kuitenkaan pysty pitämään toisen pyörästä kiinni niin, ettei se lapsi voisi syöksyä ihan väärään suuntaan. Oletinkin, että tätä asiaa ei oteta täällä todesta. Mutta oikeasti nämä pienet on vaaraksi itselleen kun eivät vielä pysty havainnoimaan ympäristöä. Eli liikenteeseen vasta sitten kun toimii muukin kuin pelkkä eteenpäin ajo. 

Lapseni ovat 12- ja 10-v. Kumpikaan ei osaa uida. Olen yksinhuoltaja enkä osaa itse uida, joten turvallisuussyistä en ole vienyt uimaan. Useampaan uimakouluun kylläkin. Koulussa on myös ollut uintia. Lapset eivät ole vielä silti oppineet. Hiihtää, luistella ja pyöräillä lapseni osaavat hyvin. Nämä olen opettanut heille. Liikunnassa paljon yhdessä.