Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida

Äkkiseltään kuulostaa omiin korviini omituiselta noiden perustaitojen puute.

Tarkemmin ajateltuna ei olekaan; talvet ovat lyhentyneet, hiihtämiseen ja luisteluun on vähemmän aikaa.

Kaupungeissa ei välttämättä pääse ihan helposti hiihtämään, mutta jos lapsi/aikuinen osaa kävellä, osaa hän myös hiihtää, kävelyvauhdista pikkuhiljaa ripeämpään.

Luistelupaikat ovat vähäisemmät, hallit on varattu jääkiekolle, ulkojäiden harmina on lämpimät ilmat.

Uimataidottomuus on suurimmaksi osaksi kärsimättömyyttä, enkä ole ihan varma haittaako uimataidon 

kehitystä se, että lapsille puetaan kellukkeita ja pelastusliivejä. Jääkö se oppiminen ja ahaa-elämys helpommin saavuttamatta? JOkainen kuitenkin oppii uimaan, siitä ei ole epäilystä.

En tunne. Kaikki jotka tunnen osaavat.

Meidän lapsi oppi suhteellisen myöhään monet taidot, todennäköisesti autismista johtuen. Oppi ne kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Espoossa 7-luokkalaiseni. Ei osaa kunnolla hiihtää tai luistella, kun ei juuri ole mahdollisuuksia.

On kyllä mahdollisuuksia. Koulujen kentät jäädytetään kunhan vaan on riittävän kylmä. Joka vuosi ainakin joksikin aikaa. Lisäksi tekojäitä on useampi.

Samoin hiihtämään pääsee joka talvi. Joskus lyhyemmän aikaa kuin toisina. Eikä aina kotipihasta tai ihan läheltä. Mutta paikkoja kyllä löytyy kun vähän jaksaa nähdä vaivaa.

Lasten varusteita saa edullisesti kierrätyskeskuksesta. Eli jos yksi liikuntakykyinen aikuinen löytyy perheestä onnistuu luistelun tai hiihdon kokeileminen ja harjoittelu.

Uimataito ja pyöräily on hyviä perustaitoja, ne on hyvä kaikkien osata. Ja ne on parasta opetella noin 4-8 vuotiaita. Silloin ihminen oppii ne parhaiten ja ne jää lihasmuisttin loppuiäksi. 

Mitä vanhempana niitä opettelee, sitä työläämpää ja kyllä myös nolompaa. Vai kuka 14 v haluaa opetella noita? Vastassa on kiukku ja seinäkiistö. 

Uimataidon vähättelijöille: haluatko nolostuttaa lapsesi loppuiäksi kun et opeta uimaan. Tässä kesämökkien maassa. Oletko varma ettei aikanaan aikuisen lapsesi parisuhteessa/kavereripiirissä ole kesämökkejä ? Muu porukka ui kylpylässä, lomareissulla, appivanhempien mökillä..Mutta sinun lapsesi ei osaa, koska et opettanut aikanaan. 

Tunnen, ei osaa mitään näistä, on neliraaja halvaantunut, näitä kaikkia osasi liiankin hyvin ennen.

Osa lapsista viedään liian pienenä harjoittelemaan ja homma menee kiukutteluksi ja jää siihen. Ennen kouluikää tietysti hyvä opetella, mutta 2-3v on usein liian pieni esim. hiihtämäään. Motoriikka ei vaan vielä riitä.

Vääränkokoiset välineet on myös asia, joka vaikeuttaa oppimista.

Me olemme isovanhempina omalta osaltamme antaneet mahdollisuuden opetella kaikkea. Nelivuotias osaa uida, koska kolmen viikon ajan kävimme joka päivä uimassa, parhaina päivinä kolmekin kertaa. Kaksivuotias osaa jo hyvin uintiliikkeet, ehkä ensi kesänä jo ui. Nelivuotias on osannut ajaa pyörällä ilman apupyöriä jo kohta vuoden verran, viime vkl hän pyöräili yli 4 km kanssamme metsäteillä. 2-v. potkii potkupyörällä menemään ja muuten juoksee perässä minkä jaksaa ja istuu rattaisiin, kun ei jaksa. 4-v. on ollut jo viime vuonna laskettelemassa hiihdonopettajan johdolla. Luistimet oli jalassa jo 3-vuotiaana. Hän osaa numerot, myös kymmenluvut ja osaa laskea yhteen alle kymmenen olevat luvut, samoin hän osaa kirjaimet, tekee yli 6- vuotiaille tarkoitettuja palapelejä ja pelaa lautapelejä kanssamme.

Tällä tahdon sanoa, että lapset oppivat, kunhan vaan antaa heille aikaansa ja jaksaa heidän kanssaan touhuta!

Vierailija kirjoitti:

On tuttu ilmiö. Kertoo kyllä vanhemmuuden muutoksesta. Ruudut vievät valtavasti sekä aikuisten että lasten aikaa. Tapaan myös koko ajan vanhempia, jotka ei ymmärrä sitä, että taitojen harjoittelu vie aikaa ja vaatii kannustusta, palkkioita, välietappeja jne. Ihan tuttu lause nykyään on äidiltä tai isältä, että "joo, se kerran kokeili hiihtämistä / kirjan lukemista / uimakoulua, mut ei me sit jatkettu kun ei se tykännyt siitä / halunnut enää mennä..." 

T: ope

en minäkään lapsena tykännyt pyöräilystä aluksi sillä on hahmotushäiriö ja sen vuoksi huono tasapaino. sain ensi pyörän ja lopulta onnistui polkeminen, mutta kun sain isompien lasten pyörän ja jalat ei yltäneet maahan kaaduin pahasti ja polvet meni ruvelle, meni hetki ennen kuin uskalsin polkea, mutta vanhemmat ei luovuttanut he hankkivat minulle astetta pienemmän pyörän ja laittoi apu rattaan siihen, lopulta otettiin se pois ja vaihdoin lopulta isompaan ja aikuisena rakastan pyöräilyä. 

lapsena sain kokea monia harrastuksia jopa niitä josta en pitänyt tai osannut, mutta olen äärimmäisen kiitollinen, että sain silti kokea ja kokeilla myös niitäkin asioita joissa en ollut hyvä enkä koskaan oppinut tai oppinut pitämään. 

toivottavasti liikuntaa ja pyöräilyä opettettaisiin koulussa meillä ainakin oli pyöräretkiä ja pyöräily kortti ajettiin. 

ei kaikesta tarvitse pitää eikä kaikkea tarvitse oppia, mutta tarinani Tarkoitus oli jakaa vanhemmille sitä, että ei kannata luovuttaa heti ja että joskus aikuisena se lapsena aloitettu harrattus tai opittu asia voi olla aikuisena rakas ja tärkeä asia jopa niin tärkeä, että se auttaa selviämään jostain elämän vastoinkäymisestä. 

nimittäin minulle kävi niin, sillä ilman pyöräilyä en voisi harrastaa mitään liikuntaa ja ilman pyöräilyä olisin aina vain sisällä.