24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Lapsettomilla on asiat aika hyvin jos suurin kokemansa vääryys on se, että joku kysyy silloin tällöin lapsitoiveista.

Olen itsekin lapseton ja en ole kokenut näitä kuin neutraaleina kysymyksinä.

Villi veikkaukseni on että lapsiperheet kohtaavat valittamatta jonkin verran suurempia ongelmia arkisessa elämässään.

Onkos nämä näitä ensimmäisen maailman ongelmia? Valtakunnassa kaikki hyvin jos tällainen saa palstatilaa?

Vierailija wrote:

Tuo pitäisi saada kirjallisena lupauksena niin, että sitten jos mieli muuttuisikin, niin esimerkiksi lapsettomuushoitoja ei annettaisi ollenkaan. 

Ainakaan yhteiskunnan kustannuksella. Muutenkin harmittaa se , että nuoret eivät tee uutta sukupolvea, mutta kärkkyvät ahneesti eläkeläisten rahoja. Hyi!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Omituinen kysymyksenasettelu. Tietenkään ei voi parikymppisenä tietää täydellä varmuudella, mitä mieltä on tällaisesta asiasta kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. Ei useimmat tiedä tuossa kohtaa varmuudella sitäkään, kenen kanssa haluaa loppuelämänsä olla, minkälainen työura tekisi onnellis

Ainakin omassa elämässäni asiat jakautuvat kutakuinkin näin:

- asiat, joita en edes osaa tai halua ennustaa

- asiat, joita yritän ohjata tiettyyn suuntaan, mutta ymmärrän niiden voivan muuttua (esim. ammatti)

- asiat, jotka ovat ns. periaatteita. Näitä on aika vähän, mutta sanotaan nyt vaikka hu*meettomuus ja lapsettomuus. Ne ovat niin syvällä osa minua, että olen valmis menemään hyvinkin pitkälle näiden "periaatteiden" vuoksi.

Ehkä kaikilla ei sitten ole "periaatteita". Ei kait siinä mitään. Mulla on periaatteita.

Itse olin niin nuori että hädintuskin vielä tiedostin maailmaa kun jo tiesin etten halua ikinä äidiksi. Eikä mielipide ole muuta kuin vahvistunut elämän aikana.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Niin, hän on voinut olla vaikkapa oman elämänsä fiilistelijä, joka on havahtunut asiaan ihan äskettäin. Tai tsiljoona muuta syytä...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Mikä saa sinut luulemaan että nelikymppisenä lapsettomuushoitoihin hakeutuva on mieltään muuttanut entinen vela??

Niin, hän on voinut olla vaikkapa oman elämänsä fiilistelijä, joka on havahtunut asiaan ihan äskettäin. Tai tsiljoona muuta syytä...

Tai parisuhdekuviot on estäneet lapsen hankinnan aikaisemmin, tai muuten on ollut harras toive lapsen saamiseen ja ei vain ole onnistunut syystä tai toisesta. Itse olen vela ja edelleen näin nelikymppisenä lapsi on mitä kaukaisin ajatus eikä siis todellakaan tule koskaan olemaan osa elämääni. Mutta ymmärrän silti että kaikilla on oma tarinansa.

Vierailija wrote:

Itse olin niin nuori että hädintuskin vielä tiedostin maailmaa kun jo tiesin etten halua ikinä äidiksi. Eikä mielipide ole muuta kuin vahvistunut elämän aikana.

Jep, mä kerroin äidilleni kuusivuotiaana, että en tule koskaan menemään naimisiin, en tule koskaan saamaan lapsia ja muutan ulkomaille heti kun voin. T. 40v, ikisinkku, luonnollisesti siis myös naimaton, lapseton, ja ulkomailla 19-vuotiaasta, ja ihan pirun onnellinen!

Vierailija wrote:

Maapallon kannalta ei ole pahempi juttu, jos yhä harvemmat lisääntyvät. 

Höpsis, maapallolle ei ole mitään merkitystä vaikka me täällä vähän ajellaan autoilla tai poraillaan öljyä. Ihmisille käykin tukalaksi, mutta pallo pärjää kyllä. 

Muutenkin jos täällä ajetaan sukupuuttoa länsimaalaisille, niin mitä murehtimaan muistakaan? Unohdetaan siis ympäristönsuojelu yms ja eletään kuin pellossa. 

Kuka käy katsomassa kun tulee vanhaksi ja sukulaiset ei halua olla tekemisissä eikä ole varaa palkata apulaisia 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Kun sitä ei vaan VOI tietää mitä ajattelee 15 vuoden päästä! Sukulaiseni oli vannoutunut vela. Kirjoitteli siitä blogissaankin usein, ettei lapset vaan ole hänen juttunsa. Ja kuinkas sitten kävikään, nyt hän on äiti. 

Joillain toki päätös

Moni tuntee itsensä hyvin jo nuorena ja osalla ajatus lapsettomuudesta on osa omaa itseä ns. syvällisellä tasolla. Minäkin olen ollut vapaaehtoisesti lapseton niin kauan kuin olen perheellistymisestä mitään ymmärtänyt ja näin lähes 40-vuotiaana näkemykseni on yhä sama, joskin osaisin perustella asiaa paremmin ja laajemmin kuin lapsena olisin osannut, ja myös vanhuutta ja sen järjestelyjä on tullut mietittyä kattavasti vasta lapsuuden jälkeen. Puolisoni, jonka kanssa olen ollut lähes 20 vuotta, ei myöskään halua lapsia. Kyse kummallakaan meistä ole siitä, että emme pitäisi lapsista (pidämme ja monet lapset pitävät meistä) tai että haluaisimme bilettää (ei ole kiinnostanut kumpaakaan koskaan), kuten jotkut niin kovin mielellään esittävät vapaaehtoisesti lapsettomat.

Kaikki eivät ole samasta muotista yhtään missään asiassa, tässäkään. Joku tietää jo nuorena, että haluaa lapsia, joku tietää että ei halua. Monella ei ole kantaa ennen kuin joskus myöhemmin, kaikilla ei silloinkaan. Joku muuttaa mieltään ja haluaakin lapsia, joku muuttaa mieltään eikä haluakaan. Muutama valitettavasti ehkä katuu lapsiaan ja muutama ehkä katuu vapaaehtoisesti lapsettomuuttaan. En ihan ymmärrä miten tämä voi joillekin olla niin vaikeaa käsittää: Emme ole toistemme kopioita.

Vierailija wrote:

Näiden jotka kirjoittaa ettei halua lapsia niin heidän vanhemmat olisi pitänyt ajatella samoin ettei olisi syntynyt kusipäitä 

Saisiko saman lauseen suomeksi?

Vierailija wrote:

Näiden jotka kirjoittaa ettei halua lapsia niin heidän vanhemmat olisi pitänyt ajatella samoin ettei olisi syntynyt kusipäitä 

Enhän minä ole edes pyytänyt saada syntyä tänne...?

Ja eikö sun pitäisi olla vaan tyytyväinen, että me ei enää lisäännytä? Miksi tämä on sulle ongelma?

Toivottavasti sun nepsy-petterit osaa käyttää välimerkkejä. Ihan vaan ihmiskunnan kehitystä ajatellen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Omituinen kysymyksenasettelu. Tietenkään ei voi parikymppisenä tietää täydellä varmuudella, mitä mieltä on tällaisesta asiasta kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. Ei useimmat tiedä tuossa kohtaa varmuudella sitäkään, kenen kanssa haluaa loppuelämänsä olla, minkälainen työura tekisi onnellis

Mitä kummaa? Saa muuttaa mieltään eikä ole pakko tietää yhtään mitään nuorena tai vanhempanakaan. Se ei poista sitä faktaa että iso osa tietää olevansa lapsettomia jo hyvin nuorena, ja myös pysyvät sellaisina. Jos itse ei tunne itseään tai osaa yhtään sanoa mitä aikuisiällä elämältään haluaa, se on täysin ok, mutta kannattaa ymmärtää että ihmisiä on erilaisia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

10 vuoden päästä tuo etsii epätoivoisesti miestä isäksi.

Tai sitten ei. Itse tiesin 22-vuotiaana etten halua lapsia. Olen nyt 56 eikä mieli koskaan muuttunut, ei edes kun tapasin elämäni miehen 25 vuotta sitten. Onneksi hänkään ei halunnut lapsia.

 

Joo ei kaikki muuta mieltään, mutta hyvin moni kuitenkin. Lapsettomuushoitoja tehdään lähes 40 v vaikka kuinka paljon. 

Ja kaikki lähes 40-vuotiaista lapsettomuushoitoihin hakeutuvista ovat tienneet siihen asti etteivät halua lapsia? Mistään muusta syystä lastenhankinta ei voi lykkääntyä siihen ikään?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara on 24-vuotias. Suuri päätös tehtiin pari vuotta sitten.

Eihän käytännössä kenelläkään tuonikäisellä vielä lapsia ole! En usko, että kukaan niistä edes kyselee tuonikäiseltä naiselta.

Voi hohhoijaa taas. Oisko Saara kenties hiukkasen julkisuudenkipeä? Ehkä ihan pikkiriikkisen vain.

 

 

 

Se ettei ole tuossa iässä lapsia ei tarkoita etteikö voisi tietää haluaako niitä myöhemmin vai ei. Miten nämä asiat edes voivat mennä sekaisin?

Kun sitä ei vaan VOI tietää mitä ajattelee 15 vuoden päästä! Sukulaiseni oli vannoutunut vela. Kirjoitteli siitä blogissaankin usein, ettei lapset vaan ole hänen juttunsa. Ja kuinkas sitten kävikään, nyt hän on äiti. 

Joillain toki päätös lapsettomuudesta lapsuudesta asti pitää hautaan asti, mutta onhan se rikkinäinen kellokin oikeassa kaksi kertaa päivässä...

Eihän sitä voi, mutta tuolla logiikalla ei voi sanoa omasta elämästään ja haluistaan yhtään mitään, kun kaikkeen pitäisi laittaa iso "ehkä" vaikka ei todellakaan tunnu siltä että asiasta olisi jotain kyseenalaistamista. Lukiolainen haluaa isona lääkäriksi? "No ethän sinä VOI tietää pääsetkö lääkkikseen, susta voi tulla vaikka lähihoitaja." Nuori haluaa perustaa perheen ja saada viisi lasta, joku sanoo että "ethän sinä VOI tietää saatko lapsia ikinä, et VOI tietää tykkäätkö olla äiti". Ei tuollainen ajattelu vie pitkälle, että kyseenalaistetaan voimakkaasti ihmisten päätöksiä siitä mitä he haluavat tietyssä elämänvaiheessa. Antakaa ihmisten olla, vaikka mieli muuttuisikin. Ei se ole väärin, että kasvaa ja muuttuu siinä sivussa, kuten ei sekään että jotkin asiat eivät muutu.

Vierailija wrote:

Kuka käy katsomassa kun tulee vanhaksi ja sukulaiset ei halua olla tekemisissä eikä ole varaa palkata apulaisia 

Vieläkin tätä virttä jaksetaan veisata?! Oletko kertonut lapsillesi että teit heidät vain palvelijoiksi vanhuuttasi varten? Olet niin kamala ihminen että kukaan muu ei halua olla tekemisissä kanssasi, ja pakotat lapsesi pitämään itsellesi seuraa?

Vierailija wrote:

Kuka käy katsomassa kun tulee vanhaksi ja sukulaiset ei halua olla tekemisissä eikä ole varaa palkata apulaisia 

No kuka sinua, jos sukulaiset eivät kerran halua olla tekemisissä?

Vierailija wrote:

Näiden jotka kirjoittaa ettei halua lapsia niin heidän vanhemmat olisi pitänyt ajatella samoin ettei olisi syntynyt kusipäitä 

Tää on hyvä niille jotka vielä viitsii kiistää tässä asiassa painostamisen ilmiönä.