Lue keskustelun säännöt.
24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään
31.10.2023 |
Ilman lapsia saa myös tehdä asioita vapaasti ja spontaanisti.
Kommentit (854)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Kaikki lapselliset tuttavat eivät pääse juuri koskaan yhteisille illanistujaisille, puisto grillailuille, telttailuille sun muille, koska eivät saa lapsia hoitoon.
Vaimon kanssa spontaani seksi ei olisi mahdollista, jos vieressä pyörisi koko ajan lapsi. Silloin ei vain heitetä vaatteita pois ja aleta
Onneksi lapset on myös mainio tekosyy kieltäytyä näistä ikuista nuoruutta elävien tapahtumista joiden päätarkoitus on hankkia krapula
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän nuoruudessa pelattu lasten pelejä, vaan käytiin töissä ja hakattiin halakoja liiterissä. On ihan kummalliseksi mennyt maailman järjestys. Sitä se vihervasemmistolaisuus teettää!
Ehkäpä ennen vanhaan, mutta mites nykyään? Kirjoitellaan tyhjänpäiväisyyksiä vauva.fi palstalle. Kuulostaakin niin tosi paljon kehittävämmältä, kuin tarina vetoisten ongelman ratkaisu pelien pelaaminen. :D
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän nuoruudessa pelattu lasten pelejä, vaan käytiin töissä ja hakattiin halakoja liiterissä. On ihan kummalliseksi mennyt maailman järjestys. Sitä se vihervasemmistolaisuus teettää!
Ehkäpä ennen vanhaan, mutta mites nykyään? Kirjoitellaan tyhjänpäiväisyyksiä vauva.fi palstalle. Kuulostaakin niin tosi paljon kehittävämmältä, kuin tarina vetoisten ongelman ratkaisu pelien pelaaminen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Kaikki lapselliset tuttavat eivät pääse juuri koskaan yhteisille illanistujaisille, puisto grillailuille, telttailuille sun muille, koska eivät saa lapsia hoitoon.
Vaimon kanssa spontaani seksi ei olisi mahdollista, jos vieressä pyörisi koko ajan lap
Jotenkin hauska tuokin harha, että lisääntyneet eivät ryyppää ja lapsettomat eivät muuta teekään.
Pahimpia kännisekoilijoita ovat pienten lasten vanhemmat. Kun joku ottaa sen räkänokan hetkeksikin hoitoon, lähtee mammalla homma aivan lapasesta. Muuttuvat ihan holhottaviksi viimeistään iltakymmeneltä, hyvä jos pääsevät baariin sisälle. Työkaveri juuri viikonloppuna maalaili somessa kuvaa ihanasta illasta kahdestaan alakouluikäisen tyttären kanssa kotona. Lepäilevät siellä kylki kyljessä leffoja katsellen ja kivaa on. Samaan aikaan spämmäsi mun puhelimen täyteen tosi sekavia känniavautumisia. Unohtui somessa mainita se että äityliini on taas umpijurrissa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Olisin voinut kirjoittaa saman. Yhden lapsen kanssa elämä on aika mukavaa ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä et on hoksannut. Lapsia kannattaa yrittää vasta, jos halua saada heidät on isompi kuin halu nukkua 10h joka yö. Kyllä, olihan se raskasta aikaa, mutta myös ihanaa <3 En vaihtaisi lapsia täydellisiin yöuniin, vaikka nukkumista rakastankin. Nyt lapset isoja ja nukun taas halutessani sen 10h, tai siis he eivät ole se syy miksi en nukkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Ookoo. Toivottavasti on samaa mieltä 15 vuoden päästä. Sittenhän kaikki on hyvin.
Miksi oletetaan että mielipide lapsista muuttuu iän myötä. Olen 42v eikä mielipiteeni ole muuttunut vieläkään.
Koska ainakin tähän asti aina osan mielipide on muuttunut, ja osalla valitettavasti liian myöhään.
Voi olla, että nykysukupolvi on erilainen, ja oikeasti ovat onnellisia lapsettomia ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on saaralla vaikeeta. Mä oon 70 luvulla syntyny ja lapseton. Ja se oli sillon harvinaista, mutta mitään ongelmaa mulla ei oo ollut. Mikä ihme näillä näillä nykyajan lapsettomilla on kun pitää ihan lehtien sivuilla olla esillä. Ja jos mä esimerkiksi joustan lomavaatimuksissa. Kesäloma hiihtoloma niin mä saan kaikki matkatkin paljon halvemmalla. Siis voitan oikeesti itse siinä. Mä voisin olla vaikka joulutkin töissä, kun ei perheettömän tarvi esittää että voikun on jouluna kivaa. Vaan voi ihan pokkana jättää lahjat ostamatta ja jättää koko juhlan väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Olisin voinut kirjoittaa saman. Yhden lapsen kanssa elämä on aika mukavaa ja helppoa.
Ei tietenkään ole. Et voi lähteä kuntosalille jne. ja jättää lasta yksin kotiin olipa niitä yksi tai viisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Olisin voinut kirjoittaa saman. Yhden lapsen kanssa elämä on aika mukavaa ja helppoa.
Ei tietenkään ole. Et voi lähteä kuntosalille jne. ja jättää lasta yksin kotiin olipa niitä yksi tai viisi.
Alatko vänkäämään, oikeasti? Jos toisella on joku kokemus, niin kuka sä olet inttämään vastaan.
Lapsella on isäkin, ihan hyvin olen voinut ns. toteuttaa itseäni tarpeksi ihan lasten vauva-ajoista lähtien, vaikka imetinkin kaikkia kolmea n. vuoden.
eri
Saara 24 v. ei halua lapsia, koska haluaa nukkua.
Veeti 9 v. sanoo, että ei koskaan pussaa tyttöjä, kun tytöt on niin yök.
Linnea 8 v. sanoo, että ei mene koskaan naimisiin, kun pojat on NIIN hirveitä.
Hohhoijaa.
No kohta joku 50 v. tulee kertomaan, että ei koskaan ole halunnut lapsia. Laitatko samalla naama- ja kokovartalokuvan tänne, niin nähdään, onko ehkä kuitenkin olosuhteiden pakosta jäänyt lapset hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea päätös. Lähipiirin mammat on kyllä todella väsyneitä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Saara 24 v. ei halua lapsia, koska haluaa nukkua.
Veeti 9 v. sanoo, että ei koskaan pussaa tyttöjä, kun tytöt on niin yök.
Linnea 8 v. sanoo, että ei mene koskaan naimisiin, kun pojat on NIIN hirveitä.
Hohhoijaa.
No kohta joku 50 v. tulee kertomaan, että ei koskaan ole halunnut lapsia. Laitatko samalla naama- ja kokovartalokuvan tänne, niin nähdään, onko ehkä kuitenkin olosuhteiden pakosta jäänyt lapset hankkimatta.
Nyt tuli sellainen kokovartalopaskekommentti että huh huh.
Että lapsettomia ei aidosti ole, jokainen haluaa lapsia? Ja tässä tapauksessa tietysti tämä koskee VAIN naisia, koska ette takuulla ole pyytämässä kokovartalokuvaa miehistä arvostellaksenne, että "Joo, toi on lapseton, koska kukaan ei halunnu panna sitä".
Ja sano nyt vielä, että sinulla on lapsiakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saara 24 v. ei halua lapsia, koska haluaa nukkua.
Veeti 9 v. sanoo, että ei koskaan pussaa tyttöjä, kun tytöt on niin yök.
Linnea 8 v. sanoo, että ei mene koskaan naimisiin, kun pojat on NIIN hirveitä.
Hohhoijaa.
No kohta joku 50 v. tulee kertomaan, että ei koskaan ole halunnut lapsia. Laitatko samalla naama- ja kokovartalokuvan tänne, niin nähdään, onko ehkä kuitenkin olosuhteiden pakosta jäänyt lapset hankkimatta.
Muistathan sanoa omille lapsillesi, jos he eivät halua lapsia, että höpö höpö. Jäätte lapsettomiksi vaan, jos joku ei suostu teitä panemaan (paksuksi),muuten ihan turhaa hössötystä. Että kyllä äiti/isi tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Olisin voinut kirjoittaa saman. Yhden lapsen kanssa elämä on aika mukavaa ja helppoa.
Ei tietenkään ole. Et voi lähteä kuntosalille jne. ja jättää lasta yksin kotiin olipa niitä yksi tai viisi.
Olen lähtenyt harrastusleirille toiseen maahan, lapsia kolme. Niillä on myös isä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet keskeyttää intin ja välttelee velvollisuuksia. Nuoret naiset ei jaksa herätä kuudelta ja ovat ihan hajalla normaalin arjen pyörityksestä.
Meillä on heikko sukupolvi ja heikot ei lisäänny. Heikot ei luonnossakaan selviydy. Heikkoudesta on tullut normi.
Jatkuva sykkiminen netissä/somessa yms. tekee ihmisistä keskittymiskyvyttömiä uupuneita. Kännykästä imettyjen dopamiiniherätteiden avulla aivot ei palaudu arjen velvollisuuksista - joita ihan oikeasti yhteiskunnan/ihmiskunnan tulee pystyä hoitamaan.
Nykyään perusasioihin keskittymään pystyvät ihmiset ovat "vahvoja" vaikka he vain elävät normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
No ei voikaan olla täysin spontaani. Ei varsinkaan, jos sattuu vielä olemaan yksinhuoltaja.
Ei voi nukkua aamulla tai vapailla miten pitkään haluaa. Minä lapsettomana voin vetäistä vaikka 2h päikkärit joka päivä mihin aikaan vain, jos haluan.
Koska työt kulkevat etänä mukana, voin lähteä ex tempore ulkomaille ja majoittua vaikka ystävän sohvalla, koska yksi nukkumapaikka riittää. Just tulin Aasiasta viime viikolla kotiin.
Voin lähteä ostoksille, asioille, parturiin, leffaan, hierojalle, kauppaan, apteekkiin ymv. milloin vain. Ei vaadi muuta kuin vaatteet niskaan ja ovesta ulos.
Voin syödä tai olla syömättä mitä haluan, milloin haluan. Epistähän se lapselle on, jos sanotaan, että kuule sulla on karkkipäivä vaan lauantaisin, mutta äiti haluaa nyt tänään oman karkkipussin, vaikka on keskiviikko. Ei tarvitse kokota, jos ei halua. Jos tuntuu, voin elää vaikka viikon pitsalla. Lasta jos kasvatat pelkällä pitsalla niin on sossutäti oven takana.
Voin muuttaa minne haluan, milloin haluan. Vaikka heti huomenna. Ei tarvitse miettiä lapsen hoitopaikkaa, koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita ja miten lapsi suhtautuu tähän muuttoon. Voin muuttaa vaikka 2 vuoden välein jos haluan. Olin töissä ulkoasiainministeriössä, jossa tutkittiin suurlähettiläiden ja muiden ulkomailla komennuksilla olleiden perheiden lasten kokemuksia. Lapset olivat 20-50-vuotiaita. Aivan kaikki sanoivat, että se jatkuva muuttaminen ja juurettomuus oli hirveää eivätkä haluaisi sitä omille lapsilleen. Minä olen lapsettomana vapaa tekemään näin ilman, että aiheutan sillä surua ja aitoja traumoja toiselle ihmiselle. Voin olla matkalla vaikka 3kk, kuten olen ollutkin.
Voin harrastaa seksiä missä tahansa milloin tahansa. Katsoa telkkarista mitä vain, kuunnella mitä vain, hemmetti pistää vaikka pokea pyörimään sunnuntaina klo 13 jos siltä tuntuu. Voin lähteä ystävien kanssa museoon, viihteelle, kahville, ulkomaille, risteilylle, automatkalle jne. milloin vain.
Voin sairastaa rauhassa potematta huonoa omaa tuntoa siitä, että lapsestakin pitäisi huolehtia.
Voin lähteä vaikka 2 viikon meditaatioretriittiin Intiaan, jonne ei lapsilla ole pääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Ookoo. Toivottavasti on samaa mieltä 15 vuoden päästä. Sittenhän kaikki on hyvin.
Miksi oletetaan että mielipide lapsista muuttuu iän myötä. Olen 42v eikä mielipiteeni ole muuttunut vieläkään.
Koska ainakin tähän asti aina osan mielipide on muuttunut, ja osalla valitettavasti liian myöhään.
Voi olla, että nykysukupolvi on erilainen, ja oikeasti ovat onnellisia lapsettomia ikuisesti.
Hedelmöityshoidot on keksitty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin.
Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa.
Sen verran paljon lapselliset valittaa että kuinka hurjan vaikeaa heillä on, kaupassa käyntikin on vaikeaa lapsen kanssa, rahat ei riitä mihinkään kun kaikki menee lapsen toppahousuihin yms. eikä jaksa tehdä mitään kun lapsi valvottaa jne. jne. On tullut selväksi, elämä lasten kanssa on perseestä. Vaikka ylee
Ystäväni sai lapsen. Ehdotti, että tavataan sitten, kun ei tarvitse pukea lasta miljoonaan kerrokseen toppavaatteita, kun lähteminen on sitten helpompaa.
Tässä 10v. jälkeen edelleenkin odotellaan :D On jotenkin mystisesti aina kiire ja kaikkea muuta hirveästi säädettävänä perheen kanssa, kuten myös oman perheen ja puolison perheen kanssa, koska nyt on pidettävä entistä tiiviimmin yhtä, jotta lapsella on molemmat isovanhempipariskunnat elämässä. Päivähoito, kerhot, koulu, harrastukset, läksyt, sukuloinnit, oma työ, omat harrastukset, puolison työ ja harrastukset, oma lapsuudenperhe, puolison lapsuudenperhe...Levätäkin pitää ehtiä ja saada parisuhdeaikaa.
Jos ei ole lasta, kaikki vapaa-aika on parisuhdeaikaa niin halutessaan.
Eihän minusta huolehdita nytkään julkisen terveydenhoidon puolelta, joten ei mitään uutta. En siltikään halua tehdä lasta kärsimään samasta. Riittää, että minä kärsin.