24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Ei kai 24-vuotiaan vielä tarvitse lapsia tehdäkään. Tuossa iässä opiskellaan, matkustellaan, aloitellaan työuria. 

kuolema kuittaa univelat

Ja vanhuksena saat sitten olla rauhassa ihan yksin koko päivän siellä kotonasi tai jossain hoitopaikassa. Kukaan ei häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai 24-vuotiaan vielä tarvitse lapsia tehdäkään. Tuossa iässä opiskellaan, matkustellaan, aloitellaan työuria. 

Eipä tarvitse ei. Ehtii sitä sitten kuusikybäisenäkin kun on parhaat vuodet annettu kasvottomalle suuryritykselle, ja joka potki vanhan haahkan tehottomana sossuun.

Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin. 

Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa. 

24 vuotiaana vielä ei nyt kiire lasten hankintaan olekaa. Mieli voi muuttuakin. Ja oma valintahan tuo on jos ei muutu. En usko että hirmuinen uraohjuskaan tuosta Saarasta on tulossa jos vaan nukkuminen pitkään kiinnostaa..

Meillä lapset (4) ei ole paljoa rajoittanut elämää. Edelleen matkustellaan, yhdessä ja erikseen. Uraa olen äitinä pystynyt myös ihan samalla tavalla luomaan, lapsilla on myös isä joka hoitaa. 

Toki tein lapset nuorena (olin 21v, 23v, 24v ja 27v) ja opiskelun ohella. Nyt 40v on jo helppoa isojen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miten moni vapaaehtoisesti lapseton on täysin vakuuttunut että elämä jotenkin rajoittuu tai estyy lapsen myötä. Minä olen opiskellut itseni maisteriksi, asunut ja asun ulkomailla ja teen mielekästä työtä. Olen myös saanut lapsen, jonka kanssa saan ihmetellä maailmaa jälleen uusin silmin. 

Voimme tehdä asioita edelleen spontaanisti ja elää mukavaa elämää perheenä. Ei lapsi ole minua estänyt. Eniten se on itsestä kiinni millaiseksi arkensa rakentaa, lapsien kanssa tai ilman, ja kummassakaan tapauksessa elämää ei voi ennustaa. 

Sen verran paljon lapselliset valittaa että kuinka hurjan vaikeaa heillä on, kaupassa käyntikin on vaikeaa lapsen kanssa, rahat ei riitä mihinkään kun kaikki menee lapsen toppahousuihin yms. eikä jaksa tehdä mitään kun lapsi valvottaa jne. jne. On tullut selväksi, elämä lasten kanssa on perseestä. Vaikka yleensä noiden valitusvirsien lopussa se vanhempi yrittää pehmitellä sanomisiaan sillä että "...mutta on se kaikki silti sen arvoista kun katselee kun lapsi tyytyväisenä tuhisee peiton alla ", eli vanhemmuus on ok vain kun kakaralta on taju poissa? Ei kuulosta sekään hyvältä. 

Olen ollut vegaani liki 20v. Nuorena ja aiheesta intohimoisena ajauduin useinkin näihin keskusteluihin tajuamatta ollenkaan omaa osaani. Ai että jaksoin provosoitua miksi se kenellekkään kuuluu mitä lautasellani on. Jännästi nämä keskustelut loppui kun en itse enää tehnyt numeroa lautaseni sisällöstä. Toki joskus joku aiheesta edelleen kysyy, mainitsee tai kertoo kuinka ei itse koskaan voisi jättää lihaa. Minä osaan olla nykyään provosoitumatta ja kummasti on helpottanut elämää.

 

Sama kaava usein tuntuu olevan vapaaehtoisesti lapsettomien provosoitumisessa; jos siitä pitää mekkalaa niin todennäköisesti ajautuu keskusteluihin joista sitten voi provosoitua ja taas joku ei uskonut/kunnioittanut/mitä ikinä. Omaa asennetta voi aina muuttaa ja yleensä ne keskustelut aiheen ympäriltä myös laantuvat, eikä se tarkoita että se oma päätös olisi yhtään sen vähemmän varma, mutta helpommalla pääsee kun elää haluamallaan tavalla ja ei liikoja välitä muiden mielipiteistä.

Miehet keskeyttää intin ja välttelee velvollisuuksia. Nuoret naiset ei jaksa herätä kuudelta ja ovat ihan hajalla normaalin arjen pyörityksestä.

Meillä on heikko sukupolvi ja heikot ei lisäänny. Heikot ei luonnossakaan selviydy. Heikkoudesta on tullut normi.

Nää tyypit kuolee sukupuuttoon. Se on ainoa varma asia.

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit kuolee sukupuuttoon. Se on ainoa varma asia.

Sukupuuttoon kuoleminen tarkoittaa sitä, että laji häviää. Ihmisiä on maapallolla useampi miljardi liikaa, eli ei olla häviämässä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

24 vuotiaana vielä ei nyt kiire lasten hankintaan olekaa. Mieli voi muuttuakin. Ja oma valintahan tuo on jos ei muutu. En usko että hirmuinen uraohjuskaan tuosta Saarasta on tulossa jos vaan nukkuminen pitkään kiinnostaa..

Onko pakko olla joko mamma tai uraohjus?

24-vuotias Saara on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Miehet keskeyttää intin ja välttelee velvollisuuksia. Nuoret naiset ei jaksa herätä kuudelta ja ovat ihan hajalla normaalin arjen pyörityksestä.

 

Meillä on heikko sukupolvi ja heikot ei lisäänny. Heikot ei luonnossakaan selviydy. Heikkoudesta on tullut normi.

Siskonpoika valitteli (26v ei ole käynyt inttiä eikä sivaria) ettei jaksa työpäivän jälkeen käydä kaupassa ja on kylmäkin. Kysyi voisinko käydä hänen puolestaan 200m päässä prismassa ja heilutteli rahoja naamani edessä. Totesin että nuori ja terve mies käyköön itse. Hän totesi että tilaa woltista ruokaa mieluummin. Ei ollut syönyt neljään päivään mitään tukevaa, kun on liian pitkä matka kauppaan ja pakkasta. Paastonnut leipäpussilla.

Ei ihme kun moni ei nykyään pärjää elämässä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit kuolee sukupuuttoon. Se on ainoa varma asia.

Se on heikon lihan kohtalo ettei päädy tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

24-vuotias Saara on lapsi.

Hän on ollut aikuinen kuutisen vuotta.

Vauvan kanssahan voi nukkua niin paljon kuin haluaa. Vauvat nukkuu enimmäkseen suurimman osan ajasta.

Toki ne heräilee mutta niiden kanssa löytää mahtavan symbioosin unirytminkin kanssa. Päivällä voi nukkua neljäkin tuntia päiväunia jne. Ei ongelmia. Koululaiset osaa jo itse mennä kouluun ajoissa ja mielelläänhän koululaisen saattaa kouluun, jos on työttömänä. Töihin nyt yleensäkin täytyy yleensä herätä viimeistään kuudelta, niin aika sama rytmi elämässä koko perheellä yleensäkin on.

Eriasia on jos haluaa olla elämäntapatyötön ja köllötellä kotona kun koko muu maailma herää aamulla töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssahan voi nukkua niin paljon kuin haluaa. Vauvat nukkuu enimmäkseen suurimman osan ajasta.

Toki ne heräilee mutta niiden kanssa löytää mahtavan symbioosin unirytminkin kanssa. Päivällä voi nukkua neljäkin tuntia päiväunia jne. Ei ongelmia. Koululaiset osaa jo itse mennä kouluun ajoissa ja mielelläänhän koululaisen saattaa kouluun, jos on työttömänä. Töihin nyt yleensäkin täytyy yleensä herätä viimeistään kuudelta, niin aika sama rytmi elämässä koko perheellä yleensäkin on.

 

Eriasia on jos haluaa olla elämäntapatyötön ja köllötellä kotona kun koko muu maailma herää aamulla töihin.

Mitään muita töitähän ei ole olemassa kuin niitä seiskalta tai kasilta aamulla alkavia.