24-vuotias Saara ei halua lapsia, koska ilman lapsia saa nukkua pitempään

Vierailija wrote:

Mikähän siinä on, että olemme niin kovia tuomitsemaan toisten elämäntapoja, vaikka he eivät vahingoita niillä ketään.

Vanhan sanonnan mukaan ihminen tuomitsee muissa sen, minkä joutuu itsessään kieltämään.

Sama juttu kuin tuo raivoisa tappelu avo- tai avioliiton paremmuudesta.

Pelätään, että se toisenlainen valinta saa oman näyttämään typerältä tai vähemmän arvokkaalta.

Eli epävarmuus omasta valinnasta ajaa ihmisen puolustuskannalle.

Vierailija wrote:

Heikot ei lisäänny. 

Valitettavan usein ihan päinvastoin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapsettoman puoliso saattaa muuttaa mieltään. Suurin osa edelleen haluaa lapsia jossain vaiheessa. 

En todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä lapsia. Ei ikinä, jollei niitä halua. Lapsettomana on kuitenkin todennäköisempää jäädä yksin. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, mutta edelleen, suurin osa haluaa parisuhteen.

Tätä ei nyt moni varmaan ymmärrä, mutta minusta lapsi ei ole loppujen lopuksi niin iso juttu. Hän vain syntyi ja tuossa kasvaa hirmuista vauhtia. Ja niin näkyy muillakin tapahtuvan. Ihan on mahdollista elää mukavasti, rauhassa ja tehdä omiakin asioita. Vaatii toki hyvän kumppanin.

 

 

 

Se lapsettomuudessa tosiaan on aikoa huono puoli, että kumppania on vaikeampi löytää. Itseäni ehti kaksi miestä huijata ennen kuin löysin oman velamieheni.

&nb

Ei se mitään huijaamista ole, jos kuvittelee ettei halua lapsia mutta muuttaakin mielensä. Tai jos ajattelee ettei asialla ole merkitystä, mutta sitten jossain vaiheessa päätyy siihen että on sittenkin. Niin tapahtuu eikä se ole harvinaista. Kurjaa tietenkin, jos parisuhteessa toisen kanta muuttuu ja toisen ei, mutta on vain typerää väittää sitä huijaamiseksi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla on niin ihanat ja fiksut lapset, että todellakin ois kurjaa, jos en ois heitä saanut! Ei ollut vauva-aika rankkaa, vaikka aika lailla yksin hoidin kodin ja lapset, mies paljon töissä. Se on niin lyhyt aika, kun lapset on pieniä, kyllä sen kestää... Yönsä nukkuivat alun(keskosuus) jälkeen hyvin eivätkä ole koskaan liikaa rillutelleet vaan keskittyivät opiskeluun, harrastuksia toki oli,  ja saivat hyvät työpaikat ja meillä on kivat välit. Näinkin voit olla, kun "tekee" lapsia!

Ihan se ja sama miten voi/voisi olla, _kun ei halua niitä omia lapsia eikä mitään muutakaan mikä lapsellisuuteen liittyy_.

Karmiva riviesimerkki tusinalapsellisen itsekeskeisyydestä ja kyvyttömyydestä empatiaan "väärin eläviä" veloja kohtaan.

Velat taas (syvästi tyytyväisinä omiin valintoihinsa puuttumatta toisten elämään) ongelmitta tajuavat ja sympatiseer

Tän ketjun perusteella ei vaikuta sille, että velat olisivat kovin tyytyväisiä, sen verran aggressiivisesti pitää toisten elämänvalintoja haukkua. Toki tässä nyt on varmasti vain pieni otanta vapaaehtoisesti lapsettomista ja ne elämäänsä tyytyväiset on jossain muualla. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapsettoman puoliso saattaa muuttaa mieltään. Suurin osa edelleen haluaa lapsia jossain vaiheessa. 

En todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä lapsia. Ei ikinä, jollei niitä halua. Lapsettomana on kuitenkin todennäköisempää jäädä yksin. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, mutta edelleen, suurin osa haluaa parisuhteen.

Tätä ei nyt moni varmaan ymmärrä, mutta minusta lapsi ei ole loppujen lopuksi niin iso juttu. Hän vain syntyi ja tuossa kasvaa hirmuista vauhtia. Ja niin näkyy muillakin tapahtuvan. Ihan on mahdollista elää mukavasti, rauhassa ja tehdä omiakin asioita. Vaatii toki hyvän kumppanin.

 

 

 

Se lapsettomuudessa tosiaan on aikoa huono puoli, että kumppania on vaikeampi löytää. Itseäni ehti kaksi miestä huijata en

Pidän sitä kyllä huijaamisena, jos mieli muuttuu noin isossa asiassa muutaman kuukauden kuluessa ääripäästä toiseen. Ensin vakuutetaan ettei missään nimessä haluta lapsia ikinä, ja lyhyen ajan päästä niitä halutaan ehdottomasti ja mieluiten aika pian. Toinen tunnusti että ajatteli minun vain sanovan etten lapsia halua, kun suhde oli niin tuore.

"Tän ketjun perusteella ei vaikuta sille, että velat olisivat kovin tyytyväisiä, sen verran aggressiivisesti pitää toisten elämänvalintoja haukkua. Toki tässä nyt on varmasti vain pieni otanta vapaaehtoisesti lapsettomista ja ne elämäänsä tyytyväiset on jossain muualla. "

Ja taas tämä sama virsi. Lapselliset haukkuu minkä kerkeää mutta jos vela sanoo yhdenkin sanan tai ärsyyntyy ikävuodet 20-45 kestävästä utelusta ja painostuksesta, hän on se aggressiivinen eikä oikeasti elämäänsä tyytyväinen. Hohhoijaa taas.

Lapsettomana on just hyvä elää. Tää vahvistuu, kun saa vielä lukea uutisia köyhistä lapsiperheistä, joissa huutava pula kaikesta. Kun ei edes perusasioihin, välttämättömyyksiin, ole varaa.

Tulevaisuudessa palataan pakostakin jonnekin 1800-luvulle, kun liikakansoituksen takia luonnonvarat louhitaan loppuun ja ei saada enää uusia akkukäyttöisiä härpäkkeitä. Lähdettiin väärälle tielle, kun ruvettiin ahnehtimaan tekniikan kanssa. 

Sopiva maailman väkiluku olisi 100 miljoonaa ja 1990-luvun vempaimet riittäisivät. Ei tarttis kaiken olla sähkökäyttöistä, kun nuo akkumateriaalit tulevat loppumaan ensimmäiseksi. Sähköpyörät ja sähkölaudat ym. oli ihan turhia keksintöjä. Raaka-aineita riittää enää muutamaksi vuosikymmeneksi, sitten mennään jonkin aikaa 100% kierrätyskaman voimin ja sitten pitää ruveta opettelemaan elämään ilman. 

Vierailija wrote:

Toivottavasti nämä lapsettomat eivät vanhana ole valittamassa yksinäisyyttään ja vaatimassa lääkäriaikoja kun niin ahdistaa. Ymmärtäkööt valintansa. Minulla on 3 lasta ja olen heistä ikuisesti kiitollinen. Kuinka tyhjää olisi elämä ilman heitä. Parasta oli se vauva-aika ja kun kaikki kolme vielä alle kouluikäisiä. Ihanaa vilskettä ja ääntä, mukavia mökkireissuja. Heidän kaveritkin ovat aina tervetulleita. Eläkkeellä voi sohvalla makoilla varmasti ihan tarpeeksi, nyt nautin elämästä. 

Kiva sulle että tämä on ollut se elämäsi sisältö. Minulla taas on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen elämä ilman lapsia, ja kaikki kuvailemasi ällöttää. Tuollainen elämä olisi pahin painajaiseni.

Vierailija wrote:

Heikot ei lisäänny. 

Nimenomaan heikot lisääntyvät. Tyhmät elukat, jotka eivät keksi elämälleen muuta tarkoitusta vaan menevät lampaina lauman mukana.

Vierailija wrote:

Mikähän siinä on, että olemme niin kovia tuomitsemaan toisten elämäntapoja, vaikka he eivät vahingoita niillä ketään.

Vanhan sanonnan mukaan ihminen tuomitsee muissa sen, minkä joutuu itsessään kieltämään.

Tämä taipumus arvostella toisten elämäntapoja on varmaan oikein korostunutta Suomessa. Suomi on myös rasistinen maa. Summa summarum: suomalaiset eivät kestä erilaisuutta oikein missään asiassa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla on niin ihanat ja fiksut lapset, että todellakin ois kurjaa, jos en ois heitä saanut! Ei ollut vauva-aika rankkaa, vaikka aika lailla yksin hoidin kodin ja lapset, mies paljon töissä. Se on niin lyhyt aika, kun lapset on pieniä, kyllä sen kestää... Yönsä nukkuivat alun(keskosuus) jälkeen hyvin eivätkä ole koskaan liikaa rillutelleet vaan keskittyivät opiskeluun, harrastuksia toki oli,  ja saivat hyvät työpaikat ja meillä on kivat välit. Näinkin voit olla, kun "tekee" lapsia!

Ihan se ja sama miten voi/voisi olla, _kun ei halua niitä omia lapsia eikä mitään muutakaan mikä lapsellisuuteen liittyy_.

Karmiva riviesimerkki tusinalapsellisen itsekeskeisyydestä ja kyvyttömyydestä empatiaan "väärin eläviä" veloja kohtaan.

Velat taas (syvästi tyytyväisinä omiin valintoihinsa puuttumatta toiste

Et ole koskaan kuullut vähemmistöstressistä?

Vierailija wrote:

Mulla on niin ihanat ja fiksut lapset, että todellakin ois kurjaa, jos en ois heitä saanut! Ei ollut vauva-aika rankkaa, vaikka aika lailla yksin hoidin kodin ja lapset, mies paljon töissä. Se on niin lyhyt aika, kun lapset on pieniä, kyllä sen kestää... Yönsä nukkuivat alun(keskosuus) jälkeen hyvin eivätkä ole koskaan liikaa rillutelleet vaan keskittyivät opiskeluun, harrastuksia toki oli,  ja saivat hyvät työpaikat ja meillä on kivat välit. Näinkin voit olla, kun "tekee" lapsia!

Onneksi olen järjestänyt elämäni niin että olen mahdollisimman kaukana sekä lapsista että tällaisista vanhemmista. Klassikkoesimerkki.

Vierailija wrote:

Saara ei oo kypsä äidiksi ja hyvä niin, nukuhan ja naati elämästä. Pidä varasi jos mieli muuttuu ja oot lähellä 40 ja haluatkin vauvvan ja ei vaan tule. 

Miksi yli nelikymppinen haluaisi "vauvvvvvan" yhtään sen enempää kuin kaksikymppinenkään?

Olen yli 40 ja pelästyin viime vuonna aivan helvetisti, kun luulin olevani raskaana. Onneksi en ollut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Saara ei oo kypsä äidiksi ja hyvä niin, nukuhan ja naati elämästä. Pidä varasi jos mieli muuttuu ja oot lähellä 40 ja haluatkin vauvvan ja ei vaan tule. 

Miksi yli nelikymppinen haluaisi "vauvvvvvan" yhtään sen enempää kuin kaksikymppinenkään?

Olen yli 40 ja pelästyin viime vuonna aivan helvetisti, kun luulin olevani raskaana. Onneksi en ollut.

Pahin painajaiseni käsittelee näin 31-vuotiaana edelleen vahinkoraskautta. Herään niihin selkä hiessä ja tunnustelen vatsaani. Välillä meinaa tulla helpotuksesta itku.

Mutta kyllä se jäytävä vauvakuume vielä jossain vaiheessa varmasti iskee, pakkohan sen on kun niin sanotaan.

"Huonolta kuulostaa, jos tekee valintansa elämässä siltä pohjalta, ettei ole valmis kuormittumaan mistään. Kuormitustahan nimittäin kyllä riittää, jos haluaa tässä elämässä yhtään mitään saavuttaa. Ihan sama, puhutaanko työurasta, parisuhteesta, ulkonäöstä tai vaikka harrastuksessa kehittymisestä. Mutta totta varmasti, että jos kuvitelma on että elämän tulee olla aina kivaa ja helppoa niin kannattaa tosiaan jättää lapset hankkimatta."

Olet aivan oikeassa! Olenkin niitä ihmisiä, jotka eivät halua erityisemmin "saavuttaa" mitään. En haikaile urakehitystä vaan olen täysin tyytyväinen perusduunari, perheellistymisen lisäksi parisuhdekaan ei minua kiinnosta, harrastuksenikin ovat sellaisia joissa ei voi varsinaisesti kehittyä, jne. Haluan vain elää monen mielestä varmasti tylsää ja tavallista perusarkea, välillä värittäen sitä vaikkapa matkustelulla tai ostoksilla. Mutta lopulta rahankäyttönikin on hyvin vaatimatonta, en halua myöskään esim. autoa tai omistusasuntoa.

Haluan illalla töiden jälkeen käydä rauhaisalla kävelyllä, sen jälkeen vaahtokylvyssä, ja loppuillan löhötä sohvalla villasukat jalassa lukemassa tai katsomassa hyvää elokuvaa. Minulla ei ole mitään "saavutettavaa" - minulla on jo kaikki.

Ihanaa kun 24-vuotias vannoo lapsettomuutta 😁😁

Vierailija wrote:

Ihanaa kun 24-vuotias vannoo lapsettomuutta 😁😁

Se nyt on aivan sama minkä ikäinen nainen on lapsettomuudesta puhuessaan. Aina tulee joku muusinuija vinkumaan että kyllä se mieli muuttuu.

Vierailija wrote:

Tuo pitäisi saada kirjallisena lupauksena niin, että sitten jos mieli muuttuisikin, niin esimerkiksi lapsettomuushoitoja ei annettaisi ollenkaan. 

Miksi? Haluaisitko yleensäkin rankaista ihmisiä mielensä muuttamisesta? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihanaa kun 24-vuotias vannoo lapsettomuutta 😁😁

 

 

Se nyt on aivan sama minkä ikäinen nainen on lapsettomuudesta puhuessaan. Aina tulee joku muusinuija vinkumaan että kyllä se mieli muuttuu. 

Ei sitä kannata nyt niin kauheasti julistaa 24 vuotiaana yhtään mitään. Elämässä tulee yllätyksiä. Mieli muuttuu ja niin kuuluu ollakin. Lähipiirissäni on monia parikymppisenä lapsettomuutta vannoneita jotka ovat nyt, nelikymppisinä, pienten lasten vanhempia tai odottavia. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ihanaa kun 24-vuotias vannoo lapsettomuutta 😁😁

 

 

Se nyt on aivan sama minkä ikäinen nainen on lapsettomuudesta puhuessaan. Aina tulee joku muusinuija vinkumaan että kyllä se mieli muuttuu. 

Ei sitä kannata nyt niin kauheasti julistaa 24 vuotiaana yhtään mitään. Elämässä tulee yllätyksiä. Mieli muuttuu ja niin kuuluu ollakin. Lähipiirissäni on monia parikymppisenä lapsettomuutta vannoneita jotka ovat nyt, nelikymppisinä, pienten lasten vanhempia tai odottavia. 

 

Sama, mutta jälkeenpäin on selvinnyt etteivät he halunneet olla lapsettomia, he eivät vain halunneet keskustella asiasta tai oikeastaan edes miettiä sitä. Tuskin kukaan menee lehteen kertomaan kannastaan ellei ole siitä varma.