Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Olet saanut täältä jo varmaan kaikki neuvot. Pakatkaa tavarat laatikoihin ja viekää säilytykseen johonkin tai vuokratkaa vaikka varasto niille. Käykää läpi ne tavarat sitten kun jaksatte tai huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästäisin kyllä kirjeet, päiväkirjat ja valokuvat, koska itse arvostan ja olen kiinnostunut tämän tyyppisestä elämän tallentamisesta ja dokumentoimisesta. Voihan olla, että vaikka itse en olisi jonkun tädin tai isoenon kirjeistä kiinnostunut, voi joku lapsenlapsi pitää niitä todella arvokkaina aarteina aikoinaan. Olisi minustakin todella hienoa, jos minulla olisi vaikka isomummon päiväkirjoja menneen ajan Suomesta, ja vanhoista valokuvistakin olen aina ollut kiinnostunut.
Itse en siis heittäisi tällaisia pois. Sen sijaan arvottomat, taulut, kukkamaljakot, häälahjaksi saadut pitsilakanat yms voisin lahjoittaa kirppikselle.
Luulisi, ettei kirjeet, valokuvat ja päiväkirjat kohtuuttomasti tilaa vie.
Jobbarit yrittää kusettaa.
Jos on erikoisia huonekaluja, astioita, valaisimia, niin moneen facebookryhmään voi laittaa kyselyn niiden arvosta.
Pyytäkää Aki ja Heli paikalle, teillä on tavaroille varmaan joku hinta.
-Rauski-
Vierailija wrote:
siistolava on oiva työkalu kaikelle mitä ette itse halua
Tulee mieleen eräs tarina : perikunta oli äimänä kun tilillä ei ollutkaan suurta perintöä. Kirjoja oli valtavin määrin. Ne kipattiin kaatopaikalle tms, yksi kirja pääsi muistoksi. Sitä selaillessa löytyi seteliraha määrätyin satasivujen kohdalla. Sitten iski paniikki, oliko niissä muissakin kirjoissa seteleitä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnon myyntihinta versus vuokrattu säilytyspaikka joillekin ajoille, on nihilistinen ajatus.
Vierailija wrote:
Aika kohtuuttomasti toimitte vainajaa kohtaan.
Koko hänen elämänsä läpikäymiseen käytätte 2 päivää.
Oikeasti pitäisi käyttää 2 kuukautta.
Käykää siellä hakemassa säännöllisesti lisää tavaraa, johon tutustutte kotonanne rauhassa.
Minkä helvetin takia kenenkään pitäisi ”tutustua” toisten vanhoihin romuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeaan romun poistoon vaihtoehtona vuokraisin siiro/jätelavan, jonka kuljettaa pois yritys hakiessaan lavan.
Minä tyhjensin talon romuista parissa vuodessa erä kerrallaan.
Jos ja kun on ikävä asia tuon pesän tyhjennys, kannattaa muistaa että on olemassa myös oikeus kieltäytyä perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".Erittäin tunteetonta
Miksi tavaraa kohtaan pitäisi olla jotain tunteita?
Vierailija wrote:
Säästäisin kyllä kirjeet, päiväkirjat ja valokuvat, koska itse arvostan ja olen kiinnostunut tämän tyyppisestä elämän tallentamisesta ja dokumentoimisesta. Voihan olla, että vaikka itse en olisi jonkun tädin tai isoenon kirjeistä kiinnostunut, voi joku lapsenlapsi pitää niitä todella arvokkaina aarteina aikoinaan. Olisi minustakin todella hienoa, jos minulla olisi vaikka isomummon päiväkirjoja menneen ajan Suomesta, ja vanhoista valokuvistakin olen aina ollut kiinnostunut.
Itse en siis heittäisi tällaisia pois. Sen sijaan arvottomat, taulut, kukkamaljakot, häälahjaksi saadut pitsilakanat yms voisin lahjoittaa kirppikselle.Luulisi, ettei kirjeet, valokuvat ja päiväkirjat kohtuuttomasti tilaa vie.
Entä, jos joku lapsenlapsistasi arvostaisikin nimenomaan niitä tauluja, kukkamaljokoita yms? Tuntuu, että mitä milloinkin - siis vanhoja tavaroita - arvostetaan, riippuu ihan aikakaudesta. Kymmenkunta vuotta sitten oli kovaa kysyntää 1970-luvun retrosta. Mä ostin aikoinaan kasarilla Octimen mustan astiaston ja olin jo kymmenkunta vuotta sitten heittämässä sitä pois, kun siskonpoikani tyttöystävä nimenomaan keräsi sitä sarjaa. Ja koska valmistus oli aikoja sitten lopetettu, sarjaa sai lähinnä vain kirppiksiltä. Lahjoitin siis koko astiastoni heille, koska mä taas olin siirtymässä retroon ja sitäkin vanhempiin astioihin.
Mä en aio säästää mitään sellaista, mitä joku joskus 30-50 vuoden päästä EHKÄ haluaisi. Tykkään monenlaisista vanhoista tavaroista, mutta haluan vain sellaisia, joille mulla on käyttöä. En halua kodistani mitään suvun museota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minusta olisi ka.alaa, jos jälkeläiseni tyhjentäisi koko omaisuuteni yhdessä viikonlopussa.
Toivoisin kaiken katsottavan huolellisesti läpi.
Ei olisi, koska olisit kuollut.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".Riippuu kuule ihan ihmisestä. Jotkut jopa harrastavat sukututkimusta, ei heille kaikki vanha ole roskaa. Ihmetyttää tämä nykyihmisten ajattelutapa, että koska minähän en ole suvusta ja etenkään esi-i
Harrastaa sitä jotkut kansantanhujakin mutta ei se siitä sen järkevämpää tee. Jos suku olisi historiallisesti merkittävä niin joku muu olisi sen tutkimuksen jo tehnyt. Paskaks vaan ja palamaan kaikki krääsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Älkää nyt herranen aika ainakaan niitä valokuvia tuhotko. Antakaa ne sille suvun jäsenelle, joka on kiinnostunut sukututkimuksesta, Hänelle nuo voivat olla kullanarvoisia.
Mistäs sellainen suvun jäsen sitten saataisiin?
Olen aika myöhään näissä juhlissa, mutta sanoisin itse, että älkää heittäkö kaikkea. Tuo tilanne tuntuu epätoivoiselta, mutta juuri siellä lipastojen laatikoissa on kaiken rojun joukossa luultavasti muutama sellainen juttu, joilla on hirveästi arvoa teille/omille lapsillenne vielä vuosikymmenten päästä, jos ne vain nyt saadaan talteen.
Kun jouduin itse tuohon tilanteeseen, niin jaoin tavarat kolmeen kategoriaan:
-Pikkusälä, joka voi sisältää historiallisesti/tunnearvoltaan tärkeitä tietoja: Henk. koht. kirjeet, valokuvat, passit, päiväkirjat, korut, sormukset... ja tietysti tiliotteet, verotuspäätökset yms. mikä auttaa perunkirjoituksen kanssa. Nämä vain kasasin muuttolaatikoihin ja vein kotiin/varastoon/minne vain odottamaan läpikäyntiä. Määrä tuskin on niin iso, että tarvitsee vuokrata jättivarastoa. Näitä voi sitten perata kotona ajan kanssa ja järjestää vaikka valokuvat kunnolla arkistoinnin kestäviin kansioihin, kirjeet omiin lokeroihinsa ja näin.
-Esineet, joilla käyttöarvoa: maljakot, taulut, mahd. design-huonekalut, kirjat, ryijyt, kynttilänjalat, astiastot, hyväkuntoiset vaatteet, kattokruunut. Näitä perillisille jos joku haluaa jotakin, loput könttänä antikvariaattiin/kirpputorille/jollekin romukauppiaalle. Jos luopuminen tuntuu hirveän vaikealta, ottakaa valokuvia. Jos alkaa tuntua että haluaisi perehtyä sen sukulaisen kirjalliseen makuun, ne kirjat kyllä löytää sitten jostain. Kannattaa olla jo etukäteen yhteydessä johonkin tahoon, jolle nämä voi kuskata.
-Loput: Lastulevyhuonekalut, risat sohvat, säästetty elektroniikka, laturit, muovipussit, käyttökelvottomat vaatteet, lakanat, verhot... Ajetaan suoraan lajitteluun kaatopaikalle. Valitettavasti. Ei näitä kukaan muukaan tarvitse.
Tsemppiä. Kun se purkuviikonloppu on takana, olo on jo helpompi. Kun näkee läheisen entisen kodin täysin tyhjänä, se ei ole enää se sama paikka, ja päätöksiä on helpompi tehdä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aika kohtuuttomasti toimitte vainajaa kohtaan.
Koko hänen elämänsä läpikäymiseen käytätte 2 päivää.
Oikeasti pitäisi käyttää 2 kuukautta.
Käykää siellä hakemassa säännöllisesti lisää tavaraa, johon tutustutte kotonanne rauhassa.
Minkä helvetin takia kenenkään pitäisi ”tutustua” toisten vanhoihin romuihin?
Usein olisi kannattanut tutustua. Naapurissa heittivät kymppitonnin edestä lasitavaraa jätelavalle. Anoppi antoi pois "arvottomat" hopeat, joiden yhteispaino oli useampi kilo ja vanhimmmat esineet olivat 1800 luvun alkupuolelta. Kyllä sitä silmin nähden vitutti, kun valistettiin.
Mitä täällä puhutaan, että kämpän tyhjentäminen maksaa? Jokaikisessä lehdessä on ilmoituksia "ostetaan kuolinpesiä". Tiedän yhden tapauksen, jossa omaiset saivat jokusen satasen jokainen, kun möivät tällaiselle ilmoittajalle. Siitä ei ollut puhetta, kumpi osapuoli hoiti asunnon siivouksen, mutta se lienee lopuksi sivuseikka.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjoihin on voitu piilottaa vaikka mita
Hävitin kerran turhia kirjoja. Varmuuden vuoksi kuitenkin selasin niitä nopeasti. Yhden sisältä löytyi mummoni kirjoittama kirje. Minulla ei ole mitään muistoesinettä hänestä paitsi se kirje ja lisäksi pari valokuvaa. Mummoni oli
nuorena ollut palvelustyttönä tai aputyttönä taloissa ja myöhemmin kasvatti omia poikiaan. Hänellä oli eläessään
hyvin vähän tavaroita. Luultavasti hän oli todella köyhä. Olen iloinen vanhasta kirjeestä.
Oliko se kirje osoitettu sinulle, vai mistä päättelit että kirjesalaisuus ei koske sinua?
Yle Areenassa on aiheeseen liittyvä domentti Neiti Aika. Dokumentin tekijä osti asunnon irtaimistoineen, kiinnostui sen myötä edellisestä asukkaasta ja alkoi selvittää, kuka tämä oli ollut ja mitä jäämistö kertoi hänestä. Todella hieno ja koskettava dokumentti.
https://areena.yle.fi/1-4462560
Alue: Aihe vapaa
Mä hävitin ison määrän kirjoja heinäkuussa ja mullakin oli tuo käsitys, että kannet sekajätteeseen ja sivut paperijätteeseen. Onneksi tarkistin oman alueeni jätteiden lajitteluohjeet ja nykyisin onkin niin, että koko kirja laitetaan sekajätteeseen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/