Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Vierailija wrote:
Meillä ei missään nimessä ole varaa maksaa asunnon kuluja eli se on pakko laittaa heti myyntiin. Asunto on velkainen (iso yhtiölaina) eli sen ylläpito maksaa yhteensä yli pari tonnia kuussa. Aivan järjetön summa tänä päivänä edes miettiä että kolme pienituloista lapsiperhettä sitä maksaa omien kulujensa lisäksi.
Aikaa ei valitettavasti ole nyt enempää, sillä matka on niin julmetun pitkä, ettei sitä ihan joka viikonloppu voi taittaa. Polttaminen ei ole mahdollista, se olisikin paras tapa.
Kyllä vainajan henkilökohtaisten kirjeiden suhteen pitäisi toimia niinkuin kuuluu: hävittää ne niihin kajoamatta. Ei ne meille kuuluu, oli kyse sitten vanhoista kirjeistä tai päiväkirjoista.
Ja totean vielä uudelleen: kaikki ei-henkilökohtainen menee myyntiin/kuolinpesän ostajalle eli meidän ei tarvitse niitä käsitellä tai hävittää. Tästä on jo sovittu. Mutta ongelma on nämä henkilökohtaiset as
Hanki paperisilppuri, sillä voi silputa kirjeet ja kuvat. Aika hidasta hommaa niillä halvimmilla malleilla, mutta eipä tuollaista varten kannata mitään toimiston supersilppuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhoja valokuvia, joissa henkilöt nimetty, joku sukututkija voisi olla iloinen. Vanhoja valokuvia ja muuta sellaista ei pitäisi suoranaan heittää pois. Varaston vuokraus olisi hyvä idea, ei ne nyt niin kalliita ole.
Vierailija wrote:
En itse haluaisi juuri mitään mutta veli haluaa tiettyjä tavaroita ja sisko haluaa säilyttää kaikki muistojutut.
Ja kysyn siis siksi, että nuo kirjeet ja päiväkirjat ovat niin henkilökohtaisia, etten haluaisi antaa kenenkään niitä lukea tai niihin kajota. Miten me voidaan ne käydä läpi ilman, että luetaan niitä? Ajatuskin tuntuu liian yksityisyyttä loukkaavalta. Polttaa ei voida, kun asutaan kaikki kerrostaloasunnoissa, samoin tuo tyhjennettävä, asunto on kerrostalossa. Ei ole takkaa eikä mahdollisuutta nuotioon.
Koska kyseessä on meidän vanhempi, on nuo valokuvat pitkälti meidän lapsuudestamme. Jotain kuvia voisin itse ottaa mutta en mitään laatikollista. Olen itse vähän antimaterialisti ja vaalin muistoja mielessäni, en tarvitse siihen tavaraa. Mutta jotain noille täytyy tehdä, en uskalla antaa niitä kuolinpesänostajalle kun en tiedä mitä niille sitten tapahtuu.
T
Tämä ei ehkä auta teitä, jos on kiire, mutta esim. Lassila & Tikanoja suorittaa luottamuksellisten papereiden hävittämistä. Olen tätä harkinnut, mutta en vielä toteuttanut. He siis toimittavat tilattaessa sellaisen muovisen roskalaatikon näköisen pömpelin (tai varmaan useitakin, jos tarvitaan) joka on lukittu. Siinä astiassa on vain aukko, josta voi tuupata papereita sisään. He hakevat pömpelin/pömpelit ja sitten tuhoavat sisällön. Muitakin vastaavia palveluja on olemassa.
Anteeksi, sanon nyt suoraan: En voi mitenkään käsittää sitä historiattomuutta,joka tästä keskustelusta henkii. Annetaan ohjeita jopa polttaa vanhat kirjeet ja valokuvat, omien vanhempien historia! Ne ovat arvokkainta, mitä taloudessa on. Kaiken muun voi korvata.
Jokaiselle tulee eteen kysymyksiä, joita ei älynnyt aikanaan vanhemmiltaan ajoissa kysyä. Tässä roskiksi luokitellussa materiaalissa on sitä tietomateriaalia, jossa voi myöhemmin rauhassa tutustua jopa omaan lapsuuteensa. Pakkaisin itse tämän materiaalin ensimmäiseksi talteen. Ne merkkivaatteet, kipot ja kupit saa tarvittaessa kaupasta, ne joutavat roskiin tai kierrätykseen. Historiaa ja muistoja ei saa myöhemmin mistään kaupasta.
Vierailija wrote:
Kirjoja voi joku hoivakoti tai vastaava ehkä ottaa lahjoituksena vastaan.
Kirjoissa yleensä on sekä pölyä,hajua,että hometta. Ihan en hoivakoteihin veisi.
Kirjoissa toki saattaa olla ns aarteitakin joukossa ja osa hyvinkin arvokkaita.
On ensipainoksia,joissakin signeeraus ym.
Vanhat päätalot,alistair mcleanit,rakkausnovellit ja kirjat käytännössä arvottomia. Mutta jo esim Anni Polvan kirjoilla onkin sitten oma arvonsa . Ei kirjojen maailma ole ihan niin yksiselitteinen kuitenkaan. Seassa saattaa olla myös nykypäivänä ns kiellettyä kirjallisuutta joiden arvoa onkin vaikeampi määritellä. Tarkoitan siis kirjojen alkuperäis versioilla kirjoja joiden tekstiä ei ole "siivottu" ja valkopesty sensuroimalla sanoja. Vaikeita asioita,mutta en välttämättä lähtisi kirjoja hävittämään roskiin saati polttamaan umpimähkäisesti. Voi tulla satojen eurojen vahinko tehtyä,ellei enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myin vastaavassa tilanteessa osan tavaroista Torissa, niin saimme rahaa kaatopaikka maksuihin , peräkärryvuokraan , bensoihin ja talkoo eväisiin . Kierrätyskeskukseen veimme käyttökelpoiset tavarat ja vaatteet .
Ei tarvitse ostaa paperisilppuria ja ryhtyä vaivaloiseen silppuamiseen koska on olemassa paperien ja asiakirjojen tuhoamispalveluyrityksiä. Katsokaa netistä löytyykö lähiseudultanne vastaavaa palvelu ja tiedustelkaa miten homma toimii ja mitä veloittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Onko sitä sälää kukaan kaipaamassa, tarvitseeko niitä kukaan?
Kirjoja huono kaupata, heittää menemään. Kirjeet voi hävittää. Valokuvat ja diat voi käydä läpi ja ottaa hyvät talteen, jos haluaa. Elektroniikkaa ja vanhoja puhelimia voi yrittää myydä, jos joku keräilijä tms. sellaisia etsii. Se on hullua, miten joillekin vanhoille romuille alkaa tulla jotain keräilyarvoa.
Siksi koska jotkut heittävät niitä surutta roskiin. Jäljelle jää vain muutamia ja harvinaisuutensa vuoksi ovat arvokkaita.
Kirjeet tms. paperit voi laittaa johonkin vesiastiaan ja vähän hämmentää seosta. Jäljelle jääneestä mössöstä ei kukaan enää ota selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa.
Itse lähtisin siitä, että se, joka haluaa tavaroita säilyttää, ottaa ne itselleen ja säilyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos yksi kolmesta haluaa pitää päiväkirjat ym. henkilökohtaiset tavarat, miksei hän saisi niin tehdä, kunhan varastoi omalla kustannuksellaan.
Valokuvista joku jo vinkkasikin, että ottakaa pois albumeista. Ne menevät sillä tavalla pariin kenkälaatikkoon, jotka saa aina johonkin mahtumaan. En heittäisi kuvia pois, niitä tulee joskus vielä tarve katsella.
Jos päädytte kirjeiden, päiväkirjojen ym. hävittämiseen, niin onko kellään teistä appivanhempia tai tarpeeksi läheisiä ystäviä, jotka asuvat okt:ssa (mielellään taajaman ulkopuolella, ettei tule sanomista kokkohommista), joiden luo voisi mennä polttamaan? Monesti okt:ssa asuvilla on tähän aikaan vuodesta muutenkin jotain risukasaa poltettavana niin siinähän nuo menisivät mukana. Tai sitten tynnyrissä tms. polttaa erikseen. Tuhkat tietysti veisitte mennessänne sekajätteeseen, etteivät jää talonomistajien vaivoiksi.
Vähän vaikea samaistua tilanteeseen, kun ei ole koskaan asunut niin ahtaasti, ettei olisi pystynyt varastoimaan tuollaista esineistöä ainakin väliaikaisesti kotona ja polttamalla tuhoaminenkin on onnistunut, jollei omassa niin vanhempien kotona. Ketjua lukiessa tulee kuitenkin selväksi, että henkilökohtaiset jutut, kuten päiväkirjat, kirjeet, perinnönjaon kannalta merkityksettömät asiapaperit ym. on kyllä hävitettävä jo itse eläessä. Väkisin niitä jonkin verran jää, kun ei kuolinhetkeään voi ennalta tietää, mutta jos tuonkaltaista esineistöä on vuosikymmenten ajalta, niin edes suurimman osan pystyisi hävittämään, etteivät jää perikunnan riesaksi.
Vierailija wrote:
Ei tarvitse ostaa paperisilppuria ja ryhtyä vaivaloiseen silppuamiseen koska on olemassa paperien ja asiakirjojen tuhoamispalveluyrityksiä. Katsokaa netistä löytyykö lähiseudultanne vastaavaa palvelu ja tiedustelkaa miten homma toimii ja mitä veloittavat.
Halvemmat yksityiskäyttöön tarkoitetut paperisilppurit leikkaavat kiinni aika nopeasti, joten eivät todellakaan ole käytännöllisiä suuren paperimäärän hävittämiseen.
Ymmärsin, että vainajalla ollut yritys? Kannattaa olla varovainen papereiden hävittämisen kanssa, voivat tulla tarpeeseen, varsinkin jos yritystä ei ole ajettu alas. Lisäksi niistä voi olla apua omaisuuden arvioimisessa perunkirjoitusta varten, hankinta-arvo, velat jne. Jos yritys on käyttänyt kirjanpitäjä/ tilitoimiston, kannattaa olla yhteydessä heihin jo veroasioidenkin takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjoja voi joku hoivakoti tai vastaava ehkä ottaa lahjoituksena vastaan.
Kirjoissa yleensä on sekä pölyä,hajua,että hometta. Ihan en hoivakoteihin veisi.
Kirjoissa toki saattaa olla ns aarteitakin joukossa ja osa hyvinkin arvokkaita.
On ensipainoksia,joissakin signeeraus ym.
Vanhat päätalot,alistair mcleanit,rakkausnovellit ja kirjat käytännössä arvottomia. Mutta jo esim Anni Polvan kirjoilla onkin sitten oma arvonsa . Ei kirjojen maailma ole ihan niin yksiselitteinen kuitenkaan. Seassa saattaa olla myös nykypäivänä ns kiellettyä kirjallisuutta joiden arvoa onkin vaikeampi määritellä. Tarkoitan siis kirjojen alkuperäis versioilla kirjoja joiden tekstiä ei ole "siivottu" ja valkopesty sensuroimalla sanoja. Vaikeita asioita,mutta en välttämättä lähtisi kirjoja hävittämään roskiin saati polttamaan umpimähkäisesti. Voi tulla satojen eurojen vahin
Höpö höpö. Vanhoja kirjoja ei kukaan huoli ilmaiseksikaan. Roskalavalle vaan. Kokemusta on. Vanhempien kuoltua yritin tarjota heidän kirjakokoelmaansa kymmenille antikvariaateille ja vastaaville. Jopa kirjastoille. Mukana oli 30-40 lukujen nidottuja siistejä kovakantisia romaaneja. Tunnettujen kirjailijoiden teoksia. Valokuvateoksia, sotakirjoja jne. Ei mitään kiinnostusta.
Lopulta kuljetin kaikkiaan satoja kirjoja kaatopaikalle.
Vierailija wrote:
Anteeksi, sanon nyt suoraan: En voi mitenkään käsittää sitä historiattomuutta,joka tästä keskustelusta henkii. Annetaan ohjeita jopa polttaa vanhat kirjeet ja valokuvat, omien vanhempien historia! Ne ovat arvokkainta, mitä taloudessa on. Kaiken muun voi korvata.
Jokaiselle tulee eteen kysymyksiä, joita ei älynnyt aikanaan vanhemmiltaan ajoissa kysyä. Tässä roskiksi luokitellussa materiaalissa on sitä tietomateriaalia, jossa voi myöhemmin rauhassa tutustua jopa omaan lapsuuteensa. Pakkaisin itse tämän materiaalin ensimmäiseksi talteen. Ne merkkivaatteet, kipot ja kupit saa tarvittaessa kaupasta, ne joutavat roskiin tai kierrätykseen. Historiaa ja muistoja ei saa myöhemmin mistään kaupasta.
Samaa mieltä, kunkin ihmisen/suvun historia on tärkein.
Kaikki krääsä on halpaa siihen verrattuna.
Itse olemme lukeneet vanhojen kuolleiden omaistemme kirjeitä ja voi, miten sieltä tulee PALJON ihan uutta ja unohdettua asiaa oman suvun historiasta ja itseäkin koskevaa faktaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vedin kaikki paperit sun muut silppuriin MUTTA VASTA PERUNKIRJOITUKSEN JÄLKEEN. Valokuvat säästin.
Pankaa kaikki mikä palaa, yhteen kasaan ja sytyttäkää tuli alle. Sillä tavalla pääsette eroon kaikesta sellaisesta nopeasti. Muistakaa tehdä ilmoitus etukäteen paikalliselle paloasemalle, että mihin kellonaikaan teillä roihuaa rovio.
Muutamat pienet ja rakkaat muistoesineet/kuvat jaatte sitten sisarusten kesken.
Vanhoja teknisiä laitteita voi tarjota joihinkin erikoismuseoihin. Näin pääsin eroon vanhoista radioista, nauhureista ja vastaavista. Jopa vanha perämoottori meni näin. Myös kierrätyskeskuksiin voi niitä tarjota.
Vierailija wrote:
Meillä on poliisin päiväkirja 1800-luvun lopulta.
Esim rekivällyjen varkautta tutkittiin.
Poliisimuseo voisi olla kiinnostunut, historian havina kun kiinnostaa muitakin.
Mitä opimme edelläolevasta?
Jokaisen kannattaisi tehdä jossain elämän vaiheessa ns. kuolinsiivous. Silloin kun vielä on järjissään ja jaksaa. Heittää pois kaikki turha ja tarpeeton, ettei ne jää jälkipolville riesaksi. Samoin kaiken arvokkaan voi myydä tai lahjoittaa pois. Arkaluonteiset dokumentit voi tuhota jne. Se on palvelus muita kohtaan.
Nuo tavarat ja asuntoo ovat teidän vasta perunkirjoituksen ja perinnön jaon jälkeen. Pidät aivan turhaan kiiretä, sillä jo sukuselvitykseen menee kuukausia.
Jos olette aivan varmoja ettei tuntemattomia perillisiä ilmesty, voitte kaikessa rauhassa alkaa muuttaa irtaimistoa rahaksi. Jokainen ottaa kirpparipöydän ja alkaa myymään. Saatte vastikerahoja kasaan.
Asunnon myynnissä voi mwnnä pitkään. Varsinkin kun on nuo lainat. Siksi muuttaisin lmaisuutta rahaksi mahdollisimman paljon.
Alue: Aihe vapaa
Lahjoittakaa eläinsuojeluun lakanat, pyyhkeet ym
Valokuvat voi säästää teistä se joka haluaa
Soittakaa joku hakemaan kirjat, tai antakaa vanhustentaloon luettavaksi tms sairaalaan
Laittakaa annetaan ilmoitus astioista, turhista koristeista jne