Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
En jaksa lukea koko ketjua että onko joku jo ehdottanut tätä, mutta omassa suvussa nopein tapa tuntui olevan kutsua kaikki vainajan lapset ja näiden puolisot paikalle samaan aikaan. Sitten jokainen sai ensin ottaa mitä haluaa ottaa. Siinä ei mennyt kuin 5 minuuttia kun kaikki arvokkain oli kahmittu omiin kasseihin. Sen jälkeen kaikki loput joutikin roskiin. Yhdessä kantoivat pois. Siivoamisessa meni puoli päivää, vaikka tavaraa oli kokonaisen omakotitalon verran ja jokainen kaappi ja nurkka ihan täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudutte joka tapauksessa käymään siellä paikkakunnalla ainakin asunnon myynnin puitteissa, joten aikaa on kyllä.
Jos joku haluaa päiväkirjat ja kirjeet, hän ottaa ne. Samoin valokuvien kanssa. Menevät pienempään tilaan, jos voi irrottaa albumista ja laittaa laatikkoon. Loput heitätte roskiin.
Hankitte edullisen paperisilppurin ja asiakirjat sen kautta ja paperikeräykseen. Jos ei onnistu, niin suljetussa pussissa roskiin.
Vierailija wrote:
Jos joku haluaa päiväkirjat ja kirjeet, hän ottaa ne. Samoin valokuvien kanssa. Menevät pienempään tilaan, jos voi irrottaa albumista ja laittaa laatikkoon. Loput heitätte roskiin.
Hankitte edullisen paperisilppurin ja asiakirjat sen kautta ja paperikeräykseen. Jos ei onnistu, niin suljetussa pussissa roskiin.
joissakin kirjastoissa on myös tietosuojaroskiksia, johon voi viedä tuhottavaa paperia. Edullisen silppurin saa esim Clasulta, mutta kyllä sekin vie aikaa. Itse tuhosin reilun muovikassillisen(kauppakassi) papereita, kyllä siinä useamman tunnin sai menemään ja laitteen pitää välillä myös jäähtyä eli ei kestä tuntikausia yhtä soittoa silppuamista.
Vierailija wrote:
En jaksa lukea koko ketjua että onko joku jo ehdottanut tätä, mutta omassa suvussa nopein tapa tuntui olevan kutsua kaikki vainajan lapset ja näiden puolisot paikalle samaan aikaan. Sitten jokainen sai ensin ottaa mitä haluaa ottaa. Siinä ei mennyt kuin 5 minuuttia kun kaikki arvokkain oli kahmittu omiin kasseihin. Sen jälkeen kaikki loput joutikin roskiin. Yhdessä kantoivat pois. Siivoamisessa meni puoli päivää, vaikka tavaraa oli kokonaisen omakotitalon verran ja jokainen kaappi ja nurkka ihan täynnä.
Tätä minäkin suosittelen. Moni haluaisi säästää vaikka mitä, kunhan joku muu säilyttäisi niitä. Jos pitää viedä samantien omaan kotiin, haluttu tavaramäärä karsiutuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Epäilen suuresti, että kenelläkään olisi tilaa kymmenelle hyllymetrille valokuva-albumeja kerrostalokämpässä! Itsellä on noin 10 albumia omassa kerrostalokämpässä, eivätkä ne vie muutamaa hyllyä enempää. Ap ei kerro kämpän kokoa. On eri asia tyhjentää yksiö kuin 140 neliön kämppä. Tosiaan kirjojen ja paperien seassa voi olla osakekirjoja, jopa rahaa. Ei niitä kannata nakella roskiin ilman läpikäyntiä!
Taisi mainita 110 neliötä kämpän kooksi.
Reipas ja tunnollinen lammas wrote:
Vierailija wrote:
Valokuvat, käsinkirjoitetut kirjeet/postikortit ja päiväkirjat ovat erittäin uniikkeja asioita. Pieniä ikkunoita/televisioita menneiden ihmisten elämään ja arkeen. Ne kannattaa säästää tai myydä keräilijälle.
Mä just heinäkuussa hävitin kaikki omat päiväkirjani sekä kirjeet, joita olin saanut. Yhden kirjeen säilytin. Sen olin saanut mun isoäidiltäni. Hän oli kirjoittanut sen ja postittanut äidilleni (olin 8-vuotias, kun isoäitini kuoli) ja pyytänyt, että äiti antaa kirjeen mulle, kun tulen aikuiseksi. Äiti oli silloin 1960-luvun lopulla laittanut kirjeen väliin mun syntymätodistukseni ja myös sen säilytin. Valokuvien suhteen mulle kävi aikoinaan onni onnettomuudessa, kun olin unohtanut valokuvalaatikon lattialle ja kannen auki. Silloinen kissani kävi siellä laatikossa pissalla ja kaikki irrallaan olevat valokuvat päätyivät silloin roskiin. On mulla muutama valokuva-album
En ole aikaisemmin tähän keskusteluun kirjoittanut, eikä näköään koko viesti, johon vastaan tullut edes tähän mukaan. Joka tapauksessa itse en ole säästänyt yhtään valokuvaa omasta menneestä elämästäni. Kai niitä jossain vielä on, mutta aina kun niitä löydän revin ja heitän pois. Edes rippukuvaani tai ylioppilaskuvaani en ole säästänyt. Tuossa ei myöskään ole menetetty rahaa kun ei noita kuvia missään valokuvaamassa otettu, vaan ihan omassa kodissa ja pihalla sukulainen nuo otti, eivätkä edes olleet hyviä kuvia. Olin ruma lapsi, eikä lapsuuteni ollut onnellinen. Ylioppilaaksi pääsemisestä alkoi elämässäni lisäksi niin kamala aika, että en halua muistella yhtään. Kaiken lisäksi todistuskinnoli huono, eikä päässyt koskaan haluamaani kouluun. Toki lukion jälkeen olen kaksikin koulua käynyt. Näistä kouluista valmistumista en juhlistanut edes valokuvalla. Yhtään kirjettä, valokuvaa tai korttia en halua säästää. En ole varma, onko kuolleesta vanhemmastanikaan jäljellä enää yhtään valokuvaa ja hyvä niin. Yritän elää tätä hetkeä, enkä haluaisi muistaa mennyttä. Valitettavasti syvät traumat ja muutenkin vaikea eletty elämä vain tuovat menneen mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuleeko joku (ilmeisesti luulee, kun täällä on monikin jotain tämänkaltaisia kirjoittanut), että jossain peruskirjeenvaihdossa vaikka rakastavaisten välillä kuvataan jotain Suomen ajankuvaa kirjetolkulla ja sillä olisi kulttuurihistoriallista arvoa koko kansalle? Eivät tuollaiset kirjeet ole kenenkään muun silmille tarkoitettu kuin saajalle ja kirjoittajalle ellei testamentissa tai muussa virallisessa tahtodokumentissa erikseen toisin mainita.
Jostain henkilökohtaisesta päiväkirjasta puhumattakaan.
Haluaako joku teistä ne valokuvat? Jos haluaa, hän ottaa ne mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voisin kyllä tulla repimään näitä arkaluontoista tietoa sisältäviä papereita, lukematta näitä tietenkään. Ennen repimistä voisin myös sotkea mustalla kuulakärkikynällä osoitetietoja ja muuta vastaavaa. Tällainen on itsellenikin terapeuttista ja keino purkaa raivoa ja ahdistusta. Erästä sukulaista olen tällä tavalla yrittänytkin auttaa, mutta apuni ei oikein kelvannut.
Tässä oikein hyvin kulminoituu se ajattelu, mikä iältään 50plus ihmisillä on tavaraan.
"Se on tärkeää ja se pitää säilyttää"
"Okei ota sinä se"
"Ei ei en minä sitä tarvitse, mutta tämä pitää säilyttää. Mirja-täti tykkäsi tästä niin kovasti eläissään."
"No vuokrataanko vaikka varasto"
"Ei ei minä en sitä ainakaan maksa."
Tärkeitä ovat mutta ei niin tärkeitä että omaan kotiin veisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä.
Vierailija wrote:
Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä.
Onnittelu- ja joukukortit roskiin ja muu jo selvästi sälä. Isoja jätesäkkejä tarpeeksi valmiiksi roskiin vientiä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huone kerrallaan homma etenee. Kannattaisi olla pakettiauto ja/tai ainakin peräkärry.
Olen aina matkustanut paljon. Monta vuotta tehtiin kesällä interrail reissu ja muutenkin. Olen käyttänyt satoja, kenties tuhansia tunteja tehden valokuvakansioita. Siellä on lippujen kansia, kuitteja jne. Niitä oli kiva katsoa ekat 10 v, ei enää.
matkakansioita on pelkästään yli 10.
Kaikki ovat yhdellä hyllyllä. Häistä on oma kansio jne
Vierailija wrote:
Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä.
tätä järjestelyä on ihan turhaa lykätä myöhemmäksi, yhtä fiksua kuin omassa muutossa päättä joidenkin kamojen hävittämisestä vasta muuton jälkeen = löydät sen saman laatikon/kassin edestä seuraavassa muutossa. Lisäksi koko tämä prosessi vie sen verran paljon voimia, että turha jättää mitään jälkeenpäin setvittäväksi, silloin on aika sille surulle, minkä nyt joutuu työntää syrjään. Se joka haluaa kamat säilyttää, saa kantaa ne himaansa.
Onhan se kaunis ajatus, että kuvissa säilyy suvun historia. Mutta todellisuus on enimmäkseen jotain muuta. Yhtä isovanhempien mustavalkoista hääkuvaa kohden on viisi kellastunutta kuvaa naapurin rouvasta Mallorcalla jne.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä.
tätä järjestelyä on ihan turhaa lykätä myöhemmäksi, yhtä fiksua kuin omassa muutossa päättä joidenkin kamojen hävittämisestä vasta muuton jälkeen = löydät sen saman laatikon/kassin edestä seuraavassa muutossa. Lisäksi koko tämä prosessi vie sen verran paljon voimia, että turha jättää mitään jälkeenpäin setvittäväksi, silloin on aika sille surulle, minkä nyt joutuu työntää syrjään. Se joka haluaa kamat säilyttää, saa kantaa ne himaansa.
Onko ap enää edes ketjussa?! Ei vastaa: onko perunkirjoitus tehty? Onko perinnönjako suoritettu? Jos vainaja on ollut yrittäjä,onko yritys lopetettu? Ensin perusasiat kuntoon ja sitten tyhjentämään!
Olen tehnyt jo omat siivoukset. Multa löytyy alle 1000 tavaraa ja hyvä niin.
suosittelen muillekin
Alue: Aihe vapaa
Vanhoilla tietokoneilla on ainakin retroharrastajille arvoa epäkuntoisenakin, jos ei voi korjata niin ainakin varaosia saa niistä kun uusia osia, esim. spesiaali mikropiirejä ei enää valmisteta.