Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Tuo akkojen jatkuva huomiohuoraaminen on sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Voisiko tässä olla kyseessä se, että
-mies on pihi, eli ei raski käyttää rahaa tuollaiseen
- hän ei edelleenkään kirjeesi ja sanomisesi jälkeenkään ymmärrä miten aikuiselle voi olla niin tärkeää lahjojen osto tai muu huomiointi, eikä siksi panosta siihen. Onko hän itse huomionkipeä, olettaako saavansa huomiointia tai nauttiiko itse huomiosta?
- tärkein pointti! Oletko itse arjessa vaativa, arvosteletko helposti muiden tekemiä juttuja tai vähätteletkö joskus hänen kuullen muilta saatuja lahjoja? Voi olla että hän pelkää tekevänsä virhevalintoja, ihan vaikka ostavansa liian vaatimattoman tai väärän värisen kukkapuskan tai väärää suklaata. !!! Jotkut ihmiset ei tee mitään koska pelkäävät niin paljon virheitä ja sitä että sitten tulee sanomista. Think!
Meinaatko siis että mies olisi jamahtanyt teinin tasolle? Kun noin paljon pelkää ja ei ymmärrä 🙄
Vierailija wrote:
Olisiko aika kasvaa "aikuiseksi" naiseksi, teiniprinsessa roolista
Tämä. Aloittaja on todella lapsellinen. Aikuinen ihminen voi itse hankkia sen mitä tarvitsee.
Vierailija wrote:
Musta täällä on paljon hyviä kertomuksia siitä miksi parisuhteet kuolee kasaan ja rakkaus loppuu. Kun puolisoa ei enää huomioida niin kyllä se rakkaus myös lopahtaa.
Sitten miehet ihmettelee miksi hyvä nainen lähti kun eihän hän mitään pahaa tehnyt. Ongelma tosin on ettei mies tehnyt mitään.
Mun mies on tehnyt joitain kertoja sellaisia aivan ihmeellisiä itsensä muistamisia minun merkkipäivänä. Olen saanut esimerkiksi hänen lukemansa kirjasarjan uusimman osan. Miksi? Syntymäpäivälleni hän ehdotti, että mennään hotelliin paikkakunnalle x viettämään syntymäpäivääni koska siellä oli hänen harrastuksensa kesätapahtuma. Emme menneet.
Minä saan puolisoltani aina sellaisia "saat korvikset, kun ehditään kaupoille" lahjoja. Ikinä ne eivät toteudu. Naurattaa jo melkein, että mitä kaikkea olen "saanut" mutta odottavat toimitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Mies ei vaan taida pitää sinun tarpeitasi ja toiveitasi tärkeinä. Onnellisissa suhteissa pyritään kyllä ilahduttamaan ja huomioimaan toista, siitä tulee itsellekin hyvä mieli, kun saa saman takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tuo akkojen jatkuva huomiohuoraaminen on sairasta
Muista kertoa tuo aina ensimmäisillä treffeillä naiselle. Tai älä mene treffeille.
Vierailija wrote:
Oikeastaan olen epäillyt, että mieheni kouluttaa musta aikuismaisempaa naista tällä muistamisdeprivaatiolla. Ehkä hänestä on nolon lapsellista, että tulen onnelliseksi huomiosta ja hän haluaisi toisenlaisen puolison. Itse haluaisin puolison, jolle olisi tärkeää tehdä minut lapsellisen onnelliseksi. Varsinkin, jos se onnistuu 3e:n ruusukimpulla.
Tässä voi käydä niin, että ajan myötä alan kokemaan, että lahjat ovat lapsellisia ja idioottimaisia. Ja se puoli minusta kuolee, joka haluaa muistaa ja tulla muistetuksi. Mutta epäilen, että sen mukana kuolee jotain muutakin minusta.
ap
Hei AP. Älä missään nimessä lähde tohon misogyniaan mukaan. Puolison huomioiminen ei ole lapsellista vaan kuuluu jokaiseen terveeseen ja hyvinvoivaan parisuhteeseen. Eri ihmiset tykkää erilaisista huomiotyyleistä, joku lahjoista ja toinen sanoista ja teoista. Mikään niistä ei ole vääränlainen. Jotkut miehet kuitenkin yrittävät jatkuvasti vähätellä naisten tarvetta huomiolle jotta he itse pääsevät vähemmällä samalla kun saavat todella paljon naiselta ja jopa vaativat paljon naiselta. Se on väärin.
Tunteesi ja tarpeesi saada huomiota mieheltä on normaalia. Älä vaan rupea siihen että yrität tukahduttaa ne,koska tukahdutat oman itsesi myös ja voit sairastua esim masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan pihi autisti on nähtävästi saapunut ketjuun. Jos puolison muistaminen on noin vastenmielinen idea niin kannattaa seurustella samanlaisen ankeuttajan kanssa mitä itse on
No ei se mikään ihmisoikeuskaan ole? Eroa jos et kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tekstistä ei käy ilmi minkä ikäisiä olette ja kuinka kauan olette olleet yhdessä, sillä saattaa olla merkitystä tilanteeseen.
Ymmärrän naisena harmistuksen, onhan se loukkaavaa jos kumppani ei huomioi tyyliin koskaan, se osoittaa tiettyä junttimaisuutta ja törkeää välinpitämättömyyttä.
Ehkä herätteleisin itsessäni ajatusta siitä onko ne lahjat sitten loppupelissä isossa kuvassa niin tärkeitä jos muuten suhde on hyvä. Vai onko ongelma oikeasti syvemmällä ja kokonaisvaltaisempi, eli oletko täysin vääränlaisen henkilön kanssa liitossa. Onko kumppanisi muiltakin osin kyvytön ottamaan huomioon muita ihmisiä, onko poikkeuksellisen itsekeskeinen tms.
Sanonta "ei kannettu vesi kaivossa pysy" pitää yleensä paikkaansa (jos ymmärrätte mitä tässä yhteydessä sanonnalla tarkoitetaan). Eli se että käskee tai pyytää toista toimimaan hänen normaalitoimintansa vastaisesti saattaa toimia hetken, mutta ei välttämättä jää pysyväksi toimintamalliksi.
Sun pitää löytää samanlainen kumppani kuin sinä olet. Me ei puolison kanssa osteta lahjoja, mutta silti meillä on tosi hyvä suhde. Kumpikaan ei välitä lahjoista vaan ostetaan itse mitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Asiaa on pahentanut se että kirjoitit kirjeen jossa toivoit huomioimista.
Nyt hän ei voi niitä ainakaan tehdä koska muuten tekee sen sinun toiveestasi ja hän on tuolloin tossukka.
Näin miehet ajattelee. Jos käsket tai edes pyydät jotain, se ei ainakaan tapahdu koska miehen pitää saada tehdä kaikki omat päätökset.
Nythän se ei enää ole hänen oma päätös.
Sidoit tietämättäsi hänen kätensä. Ei hän halua olla sätkynukkesi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Asiaa on pahentanut se että kirjoitit kirjeen jossa toivoit huomioimista.
Nyt hän ei voi niitä ainakaan tehdä koska muuten tekee sen sinun toiveestasi ja hän on tuolloin tossukka.
Näin miehet ajattelee. Jos käsket tai edes pyydät jotain, se ei ainakaan tapahdu koska miehen pitää saada tehdä kaikki omat päätökset.
Nythän se ei enää ole hänen oma päätös.
Sidoit tietämättäsi hänen kätensä. Ei hän halua olla sätkynukkesi.
Tuollaisen kanssa ei kannata olla siis suhteessa lainkaan. Mies ei tee jotain, sinä pyydät että tekisi, nyt ei tee koska pyysit. Eli ei koskaan tee sitä asiaa
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Asiaa on pahentanut se että kirjoitit kirjeen jossa toivoit huomioimista.
Nyt hän ei voi niitä ainakaan tehdä koska muuten tekee sen sinun toiveestasi ja hän on tuolloin tossukka.
Näin miehet ajattelee. Jos käsket tai edes pyydät jotain, se ei ainakaan tapahdu koska miehen pitää saada tehdä kaikki omat päätökset.
Nythän se ei enää ole hänen oma päätös.
Sidoit tietämättäsi hänen kätensä. Ei hän halua olla sätkynukkesi.
Normaalimiehen oletetaan päässeen yli eskariuhmasta.
Vierailija wrote:
Ap tekstistä ei käy ilmi minkä ikäisiä olette ja kuinka kauan olette olleet yhdessä, sillä saattaa olla merkitystä tilanteeseen.
Ymmärrän naisena harmistuksen, onhan se loukkaavaa jos kumppani ei huomioi tyyliin koskaan, se osoittaa tiettyä junttimaisuutta ja törkeää välinpitämättömyyttä.
Ehkä herätteleisin itsessäni ajatusta siitä onko ne lahjat sitten loppupelissä isossa kuvassa niin tärkeitä jos muuten suhde on hyvä. Vai onko ongelma oikeasti syvemmällä ja kokonaisvaltaisempi, eli oletko täysin vääränlaisen henkilön kanssa liitossa. Onko kumppanisi muiltakin osin kyvytön ottamaan huomioon muita ihmisiä, onko poikkeuksellisen itsekeskeinen tms.
Sanonta "ei kannettu vesi kaivossa pysy" pitää yleensä paikkaansa (jos ymmärrätte mitä tässä yhteydessä sanonnalla tarkoitetaan). Eli se että käskee tai pyytää toista toimimaan hänen normaalitoimintansa vastaisesti saattaa toimia hetken, mutta
Olemme molemmat yli 40v, yhteisiä vuosia yli 20 ja lapset jo teini-iässä. Yksi asia helpottaa oloani ja se on meidän esikoispoikamme hyvät käytöstavat omaa tyttöystäväänsä kohtaan. Hän miettii huolella muistamiset ja varaa kesätyörahoistaan synttäri- ja joululahjoihin rahat (itse annan kyllä näihin vähän extraa). Jopa naistenpäivän muisti ja toi mulle ja siskolleen suklaata. Olen todella ylpeä pojastani!
ap
Aika silmiä avaava ketju. En itsekään ollut ajatellut, että monille merkkipäivien muistaminen lahjoilla olisi noin tärkeää ja etenkin parisuhteessa ilmeisesti etenkin naisille tärkeä rakkaudenosoitus.
Omassa parisuhteessani emme juuri harrasta lainkaan toistemme lahjoista tavaroilla. Se ei kai vain ole meidän kummankaan tapa osoittaa rakkautta,vaan enemmänkin rakkautta osoitetaan arjen teoissa ja läheisyydellä.
Minusta on aina ollut kiusallista saada lahjoja ja olen itse kokenut lahjojen antamisen hankalana etenkin siksi, että minusta on vaikea keksiä mitä lahjoja pitäisi antaa ja usein myös taloudellinen tilanteeni on ollut jokseenkin heikko, mutta kyllä nyt aina sen verran on pystynyt, että omia ja esim. sukulaisten lapsia pystyn jollain muistamaan syntymäpäivinä tai jouluna.
Minustakin synttäri- ja joululahjat ovat erityisesti lapsille. En ihan ymmärrä lahjojen tärkeyttä aikuisille, vaikka ehkä mun pitäisi. Ties vaikka olisinkin loukannut jota kuta vahingossa lahjojen puuttumisen takia.
Voithan itsekin lopettaa kaiken huomioimisen hänen tärkeinä päivinään. Katsoa mitä sitten tapahtuu. Tuskin mitään hyvää.
Oikeastaan olen epäillyt, että mieheni kouluttaa musta aikuismaisempaa naista tällä muistamisdeprivaatiolla. Ehkä hänestä on nolon lapsellista, että tulen onnelliseksi huomiosta ja hän haluaisi toisenlaisen puolison. Itse haluaisin puolison, jolle olisi tärkeää tehdä minut lapsellisen onnelliseksi. Varsinkin, jos se onnistuu 3e:n ruusukimpulla.
Tässä voi käydä niin, että ajan myötä alan kokemaan, että lahjat ovat lapsellisia ja idioottimaisia. Ja se puoli minusta kuolee, joka haluaa muistaa ja tulla muistetuksi. Mutta epäilen, että sen mukana kuolee jotain muutakin minusta.
ap