Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Kiitos selvennyksestä!
Sun lahjat ovat varmaan "liian hyviä" ja mies menee niistä jotenkin paniikkiin, eikä sitten osta sulle mitään. Ei ole ok, tosi lapsellista ja olisin silti ihan raivoissani.
Mutta koska kysyit, miten homma pitäisi kestää: Voit huomioida miehen synttäreitä huomattavasti kevyemmin. Jotain tavallista parempaa iltapalaa pöytään, ja vaikka suklaata tai hartiahieronta. Näin et ole itse nähnyt kohtuutonta vaivaa, mutta olet silti huomioinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Lopetin miehen huomioimisen myös.
No huonostihan siinä kävi. Erottiin. Paljastui todelliset tunteet joita ei ollut.
Sama juttu.
En voisi olla yhdessä noin mielikuvituksettoman kumppanin kanssa. Hänhän vetoaa siihen, että ei keksi lahjaa. Todellisuudessa taustalla voi olla monia syitä, yhtenä välinpitämättömyys. Mutta jos se on kekseliäisyydestä kiinni, niin pitäisin miestä vähän yksinkertaisena. Exäni ei muistanut syntymäpäivääni. Minä taas kerran kävin 3 km lastenvaunuja yhteen suuntaan lumessa työntäen kahden pienen lapsen kanssa ostamassa isänpäivälahjan. Hänellä kun oli auto käytössään. Ja aina muistin syntymäpäivät. Kummallisiin parisuhteisiin me naiset tyydytään. Kannetaan kuitenkin usein päävastuuta kotona ja hyväksytään kumppani, joka on vähän kuin yksi lapsista.
Vierailija wrote:
En voisi olla yhdessä noin mielikuvituksettoman kumppanin kanssa. Hänhän vetoaa siihen, että ei keksi lahjaa. Todellisuudessa taustalla voi olla monia syitä, yhtenä välinpitämättömyys. Mutta jos se on kekseliäisyydestä kiinni, niin pitäisin miestä vähän yksinkertaisena. Exäni ei muistanut syntymäpäivääni. Minä taas kerran kävin 3 km lastenvaunuja yhteen suuntaan lumessa työntäen kahden pienen lapsen kanssa ostamassa isänpäivälahjan. Hänellä kun oli auto käytössään. Ja aina muistin syntymäpäivät. Kummallisiin parisuhteisiin me naiset tyydytään. Kannetaan kuitenkin usein päävastuuta kotona ja hyväksytään kumppani, joka on vähän kuin yksi lapsista.
Minun puoliso oli kyllä nuorena ihan aikaansaava ja kekseliäs. Nyt hän on jotenkin perässä vedettävä tolvana, jota ei inspiroi mikään. Jos eroan, ihmetellään varmasti että miten ei niin mukava mies kelvannut.
Miehet ei vaan muista asioita. Tai sit jotku on niin pihejä että eivät halua muistaa. Esmes kerran tulin naistenpäivänä illasta kotiin ja odotin suklaalevyä tai edes suklaapatukkaa niin ex vaan totes että oli naistenPÄIVÄ ja nyt on jo ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies oli nuorena tuollainen tollo. Osti kyllä lahjan kaikille muille, paitsi minulle. Jotenkin kai oletti, että minä saan lahjat omilta sukulaisilta. No en saanut, kun omat vanhemmat oli ulkomailla ja sisarusten kesken ei lahjoja ostettu.
Yksi joulu tilanne kulminoitui, kun lapsi huomasi, ettei äiti saa lahjaa. Siinä tippa silmässä kysyi, että onko äiti ollut tuhmana, kun ei pukki tuonut yhtään lahjaa.
Miehen sukulaiset oli meillä joulua viettämässä. Oli hiukan hiljainen hetki.
Noloahan se oli miehen sukulaisillekkin. Tulivat mässyttämään minun tekemää ruokaa ja valmiille joululle, mutta eivät hekään minulle mitään tuoneet.
Vastasin lapselle, että pukilla varmaan unohtui se äidin paketti ja tuo myöhemmin.
Paketoin illalla konvehtirasian ja laitoin kuusen alle. Aamulla lapselle näytin, että olin oikeassa, pukki oli unohtanut äidin lahjan.
Tämän jälkeen on lahjoja tullut mieheltä jouluna ja syntymäpäivinä
Vierailija wrote:
Oma mies oli nuorena tuollainen tollo. Osti kyllä lahjan kaikille muille, paitsi minulle. Jotenkin kai oletti, että minä saan lahjat omilta sukulaisilta. No en saanut, kun omat vanhemmat oli ulkomailla ja sisarusten kesken ei lahjoja ostettu.
Yksi joulu tilanne kulminoitui, kun lapsi huomasi, ettei äiti saa lahjaa. Siinä tippa silmässä kysyi, että onko äiti ollut tuhmana, kun ei pukki tuonut yhtään lahjaa.
Miehen sukulaiset oli meillä joulua viettämässä. Oli hiukan hiljainen hetki.
Noloahan se oli miehen sukulaisillekkin. Tulivat mässyttämään minun tekemää ruokaa ja valmiille joululle, mutta eivät hekään minulle mitään tuoneet.
Vastasin lapselle, että pukilla varmaan unohtui se äidin paketti ja tuo myöhemmin.
Paketoin illalla konvehtirasian ja laitoin kuusen alle. Aamulla lapselle näytin, että olin oikeassa, pukki oli unohtanut äidin lahjan.
Tämän jälkeen on lahjoja tullut mieheltä joulun
Onko sinun miehesi osannut kertoa, mistä tuo idioottimaisuus johtui? Tai että hävettikö häntä? Minä kuolisin häpeästä, jos sukujoulussa mun puoliso ei saisi lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
AV:llä on paljon naisia jotka ovat suhteessa tuollaisen miehen kanssa ja kutsuvat tätä jopa hyväksi mieheksi 🤔 meitä on moneen junaan, itse en tuollaista sietäisi
No kaikille ei ole merkkipäivät tärkeitä, jos arki muuten sujuu.
Vierailija wrote:
Henkistä väkivaltaa on. Ilkeä mies.
Kyllä on alas vedetty henkisen väkivallan raja äkkiväärien zuumereitten parissa. Itse en halua syntymäpäivääni huomioitava, enkä huomioi itsekään toisten aikuisten päiviä. Syntymäpäivän kuuluu olla tärkeä vain lapselle. Jos aikuinen pitää syntymäpäiväänsä tärkeänä, kasvakoot aikuiseksi. En lähde lapsellisuuksiin mukaan.
Tällainen olen, saat hyväksyä koko paketin tai hylätä. Näin se on loppuviimeeksi kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oma mies oli nuorena tuollainen tollo. Osti kyllä lahjan kaikille muille, paitsi minulle. Jotenkin kai oletti, että minä saan lahjat omilta sukulaisilta. No en saanut, kun omat vanhemmat oli ulkomailla ja sisarusten kesken ei lahjoja ostettu.
Yksi joulu tilanne kulminoitui, kun lapsi huomasi, ettei äiti saa lahjaa. Siinä tippa silmässä kysyi, että onko äiti ollut tuhmana, kun ei pukki tuonut yhtään lahjaa.
Miehen sukulaiset oli meillä joulua viettämässä. Oli hiukan hiljainen hetki.
Noloahan se oli miehen sukulaisillekkin. Tulivat mässyttämään minun tekemää ruokaa ja valmiille joululle, mutta eivät hekään minulle mitään tuoneet.
Vastasin lapselle, että pukilla varmaan unohtui se äidin paketti ja tuo myöhemmin.
Paketoin illalla konvehtirasian ja laitoin kuusen alle. Aamulla lapselle näytin, että olin oikeassa, pukki oli unohtanut äidin lahjan.
Tä
Oma koti oli rikkinäinen ja ei ollut oppinut käyttäytymiskoodeja. Jotain tällaista siellä taustalla oli.
Itsekkään en osannut alussa mitään odottaa, kun en itsekkään lapsena mitään saanut. Olin kuulemma vain riesa vanhemmilleni.
Mutta sinä jouluna meinasi kyllä tippa tulla silmään, vaikka en itse osannut mitään odottaa.
Rikkinäisiä olimme kumpikin nuorina
Mitä iloa tuollaisesta muistamisesta on, joka on tehdään vain käskystä. Miten teillä muuten menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syy ole koskaan siinä ettei keksi lahjaa vaan ettei miestä kiinnosta. Kyllä hän voisi vihjailla ja vaikka lähteä kanssasi shoppailemaan ja katsoa missä käyt ostoksilla ja mitä ostat.. Mutta ei varmasti tee koska ei sitä kiinnosta.
Mies on jo oppinut ettet sinä vaadi ja hyväksyt sen ettei mies mitään tee kunhan hän vaan sanoo että voi kun ahdistaa omalle rakkaalle lahjan ostaminen. 🙄
Vierailija wrote:
Hankin miehelle lahjoja. Mulla on puhelimessa muistio asioista, joita hän on maininnut, että tykkäisi. Mies (kirjeeni jälkeen) toivoi, että en ostaisi lahjoja. Hänellä oli ajatus siitä, että sitten olisimme sujut, niin sanotusti. Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen.
ap
En minä ainakaan halua mitään tyhjänpäiväisiä lahjoja, kun tavaraa on muutenki. Onneksi puoliso on ihan samanlainen eikä osteta edes joululahjoja vaan vietetään joulu aina kahdestaan hyvin syöden ja toistemme lähellä ollessa. Ei ikinä lähdetä jouluna sukuloimaan vaan ne vierailut tehdään muina aikoina. Ihan parasta, kun ei ole mitään lahjastressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko aika kasvaa "aikuiseksi" naiseksi, teiniprinsessa roolista
En ole viettänyt syntymäpäiviä täytettyäni 18-vuotta. Ihan lapsellista hommaa aikuisten syntymäpäivät.
Mulla oli tuollainen mies, joka muka ei muistanut minun syntymäpäiviä tai muitakaan merkkipäiviä. Ei kihlapäivää tai yhtään mitään muutakaan. Yritin hyväksyä asian tyyliin, että mies nyt vaan on sellainen ja hän kuitenkin rakastaa minua blabla.
Totuus paljastui, kun viestintuoja toi ikävän viestin, että mieheni on salasuhteessa toisen naisen kanssa. Sain tämän viestintuojan kautta puolisoni viestittelyjä tämän toisen naisen kanssa. Se mikä satutti eniten niin mieheni oli lähettänyt tälle toiselle jopa nimipäiväonnittelut. Itse en ollut yhteisten vuosien aikana saanut yhtäkään nimipäiväonnittelua mieheltäni.
Tajusin, että olen ollut vain hyvä vaihtoehto, johon on tyydytty, mutta ei aidosti rakastettu. Kun ero tuli niin mies lähti uuden naisen perään, eikä hänestä juurikaan kuulunut mitään sen jälkeen.
Musta täällä on paljon hyviä kertomuksia siitä miksi parisuhteet kuolee kasaan ja rakkaus loppuu. Kun puolisoa ei enää huomioida niin kyllä se rakkaus myös lopahtaa.
Sitten miehet ihmettelee miksi hyvä nainen lähti kun eihän hän mitään pahaa tehnyt. Ongelma tosin on ettei mies tehnyt mitään.
Exä oli tuollainen. Oikein kehui, kuinka ei koskaan ole muistanut kumppaneitaan. Omaa äitiään lahjoi kyllä avokätisesti. Minusta tuo on henkistä väkivaltaa raaimmillaan, jos ollaan keskuteltu aiheesta ja kumppani tietää, että muistamista odotetaan.
Exä olikin oikeasti narsisti eli käytöksestä ilmeni ajan mittaan kaikki narsistille tyypilliset piirteet (muiden vähättely, itsensä korostaminen, patogeeninen valehtelu jne.). Kaikki huonosti käyttäytyvät puolisot eivät tietenkään ole narsisteja - on myös juntteja, kusipäitä ja tunnevammaisia, jotka eivät halua ilahduttaa (oletettavasti) elämänsä tärkeintä aikuista tuon aikuisen merkkipäivinä tai tärkeinä hetkinä.
Voisiko tässä olla kyseessä se, että
-mies on pihi, eli ei raski käyttää rahaa tuollaiseen
- hän ei edelleenkään kirjeesi ja sanomisesi jälkeenkään ymmärrä miten aikuiselle voi olla niin tärkeää lahjojen osto tai muu huomiointi, eikä siksi panosta siihen. Onko hän itse huomionkipeä, olettaako saavansa huomiointia tai nauttiiko itse huomiosta?
- tärkein pointti! Oletko itse arjessa vaativa, arvosteletko helposti muiden tekemiä juttuja tai vähätteletkö joskus hänen kuullen muilta saatuja lahjoja? Voi olla että hän pelkää tekevänsä virhevalintoja, ihan vaikka ostavansa liian vaatimattoman tai väärän värisen kukkapuskan tai väärää suklaata. !!! Jotkut ihmiset ei tee mitään koska pelkäävät niin paljon virheitä ja sitä että sitten tulee sanomista. Think!
Vidu päähän, niin siinä lahja karvaton karva hattu.