Lue keskustelun säännöt.
Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?
Saan outoa mielihyvää kun vien roskat ja saan laittaa tyhjät pussit tilalle. Erityisesti biopussin pois vienti aiheuttaa mielihyvää. Myös kun jokin purkki tyhjenee, esim shamppoopullo ja saan ottaa uuden tilalle ;).
Kommentit (515)
401/515
|
16.11.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Hoikka vartalo, viihdyn siinä.
Sinun mielestäsi se on outoa? Olet hiukan outo.
Sulla on vissiin ymmärtämisessä vikaa?! Kysymys oli mikä tuottaa iloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hetki kun päivänvalo muuttuu hämäräksi! Hämärä, salaperäinen ja turvallinen ja tunnelmallinen hetki.
S i n i n e n h e t k i
Sininen hetki näkyy lumeen.
Meillä ON lunta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Hoikka vartalo, viihdyn siinä.
Sinun mielestäsi se on outoa? Olet hiukan outo.
Sulla on vissiin ymmärtämisessä vikaa?! Kysymys oli mikä tuottaa iloa
Ja sulla! Outoa iloa on otsikossa
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tuulta ja myrskyä. Mitä enemmän tuulee, sitä ihanampi on lenkkeillä vastatuuleen. Välillä tuntuu, että henki salpautuu, mutta se on silti ihanaa. Parasta on, jos ei sada, ainoastaan tuulee. Sadetta ja tuulta on ihana katsella sisällä lämpimässä, mielellään (ja joskus pakostakin) kynttilänvalossa.
Mulla tämä sama. Mitä paskempi sää, sen parempi. Tulee ihan euforinen olo silloin ulkoillessa. Vesisateesta en myöskään niin välitä, mutta lumi ei haittaa. Esimerkiksi tänään on ihan täydellistä, kun tuulee kovaa ja lumi tulee vaakatasossa!
Kovassa tuulessa ja vesisateessa on aivan ihana mennä nukkumaan. Kun sade tulee täysillä ikkunoihin ja ikkunalaudoille ja tuuli viheltää kattopelleissä. Niin ihana käpertyä peittoon, olo on lämmin ja turvallinen.
Kun saa olla vaakatasossa, siis levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjojen hiplaus ja uudelleen hyllyttäminen. Aakkostaminenki on hauskaa. Myös tyhjä aika taiteelle. Se vie niin mennessään, ettei aikaa tunne enää. Päiväunet. Kaikki mahtavia hetkiä.
Taivallan koirien kanssa myrskyssä, se on jotain suurta. Luulen että juontaa juurensa lapsuudestani. Isä oli työkyvyttömyyseläkeläinen, äiti opettaja. Kun kesäloma alkoi, lähdettiin saareen. Siellä tuulta ja myrskyä riitti. Meillä oli vain pieni mökki, jossa tupa ja yksi pieni makuuhuone. Nukuin lapsena tuvan lattialla patjalla ja siihen kuului tuulen ujellus, välillä ikkunalasit paukkui. Myöhemmin tuotiin toinen pikkumökki saareen, minulle kesämökiksi. Se oli niin pieni, että mahtui vain sänky, piironki, nojatuoli ja kamina. Istuin joskus sen mökin terassilla ja katselin, kuinka vaahtopäät löi rantaan. Jostain syystä myrskyssä oli jotain kiehtovaa. Myöhemmin kun olin lukiossa, saaresta luovuttiin, isä ei enää kunnoltaan pystynyt siellä paljon olemaan. Sellaista oman saaren rauhaa ja myrskytuulia olen ehkä jäänyt ikuisesti kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä harmaampi sää, sen parempi. Sama myös kaamoksen aikana. Pimeässä on niin rauhallista ulkoilla, verrattuna kesään kun kaikki se valoisuus tuntuu vain painostavalta.
Minä taas en kestä harmautta, vaikka olen ihan suomalainen. Mitä harmaampi sää, sitä harmaampi mieli. Sen sijaan kesällä juoksen vaikka helteessä ja tuntuu niin hyvältä, kun aurinko porottaa lihaksiin. Viime kesänä tein lyhennettyä työaikaa (käytin vuosilomapäiviä työajan lyhennyksinä), että pääsin juoksemaan tai pyöräilemään ajoissa kahden maissa. Sitten jos oli sateista tein normaalin pituisen työpäivän. Nautin myös juhannuksen tienoilla matkoista lappiin yöttömän yön ihmettä katsomaan. Monet on sanoneet, että hullua lähteä lappiin keskikesällä, mutta minusta ei ollenkaan, koska siellä riittää valoa.
Syön suklaata sängyssä ja luen kirjaa. Puoliso on ollut jo 23 vuotta järkyttynyt tästä tavasta. Suklaa kuulemma sotkee ja sänky ja kirjan sivut menee likaiseksi. Ei minua haittaa, jos yksi sormenjälki jää jonnekin. Ja tulee sinne sänkyyn paljon pahempiakin tahroja milloin mistäkin eritteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku dödö tms shampoo loppuu. Se kun huutelet purkin ja kaadat loput shampoot päähäsi...
Kun vien lajitteluun kaikki roskat jne, kerrytän niitä kun en jaksa viedä tai en kerkee.
Kun joku vaate on ihan virttynyt ja kulahtanut. Rätiksi ja roskiin.
Kun koira kakkaa ihan roskiksen viereen. Ei tarvitse kantaa pussia pitkään seuraavaa roska-astiaa etsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lyhyt kevään hetki kun lumi on sulanut eikä missään vielä viherrä. Maailma on valoisa ja tyhjä.
Lumettomat talvet.
Kun sataa. Suurin osa menee naama irvessä tai ulkona ei ole juuri ketään. Minua hymyilyttää ja tunnen suurta rauhaa kun kävelen siellä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen hakenut puhtaat pyykit pesutuvasta yksiööni ja otan vaatehuoneesta pyykinkuivaustelineen, taitan sen auki ja alan asetella pyykkejä kuivumaan. Niin rauhoittavaa.
Kun ulkona myrskyää ja lunta tulee vaakatasossa. Kiva mennä ulos.
Täydelliset sovitteet. Ihan mikä vaan, missä näkyy että tekijä on tiennyt mitä tekee.
Ja ehkä vähän erikoisempana: samassa rapussa asuu herra, joka saapuu välillä kotiin hieman myöhäisempään aikaan ja ei niin hiljaa. Itse kuitenkin nautin siitä, että hän hekottelee mennessään rapussa. Nauru, joka levittää hyvää tuulta.
Lääkärini ohjeisti karsimaan ruokavaliostani gluteenin ja sokerin. Olen nauttinut tästä rajoituksesta; von paremmin eikä ole koko ajan mielitekoja.
Tykkään painaa kakkaa eli en mene heti tarpeelle vaan paikallani istun ja painan. Tämä tuotti iloa minulle jo pienenä.