Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Vierailija kirjoitti:

Kun koira kakkaa ihan roskiksen viereen. Ei tarvitse kantaa pussia pitkään seuraavaa roska-astiaa etsien.

Itsellä yleensä, kun koira suostuu kakkaamaan lenkillä. Yleensä suostuu, mutta välillä kokee tehneensä turhan lenkin, vaikkei se niin tietenkään ole. Ei koirakaan käskien pasko.

Juttelen henkimaailman kanssa. 

Se kun auto menee kerralla täydellisesti parkkiin.

Meillä on tosi ahdas autokatos ja mulla on jotain lievää hahmottamisen haastetta, mitä tulee tämmösiin asioihin, siis tilat ja mitat ja miten näppärästi auton nokka niihin kääntyy. 

Taputan itseäni henkisesti selkään joka kerta kun teen mallisuorituksen pysäköinnissä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tykännyt olla kipeänä. Ihan se kuumeinen olo on minusta mukava, vaikka kivuliaskin. Olen ollut myös joissain kovissa taudeissa ihan 40 asteen kuumessa useamman päivän ja minusta sekin on ollut mukavaa. Tämä on tosi outoa monen mielestä enkä tiedä itsekään, mistä se johtuu. Ehkä olen lapsena saanut paljon hoivaa sairaana ja liian vähän terveenä ja oppinut siten mieltämään kipeänä olemisen mukavaksi? Tai sitten se johtuu jostain ihan muusta.

Mulla hiukan sama juttu.  Se saattaa kyllä johtua ihan vain siitä tietoisuudesta, että nyt ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sen kun vain sairastaa.  Edes omatunto ei soimaa.

Keväisin, kun lumet ovat jo sulaneet, on lämmin ja alkaakin sataa lunta.  Tai kun lumien sulamisen jälkeen on vielä aamuisin pakkasta.  Nämä tapahtumat liittyvät aikoihin kun selviydyin jostain vaikeasta, muistan siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Kun teini pelaa tietokoneella tai pleikalla aamuyöhön asti kavereiden kanssa viikonloppuna. Ehkä jotkut teinien vanhemmat arvaavat miksi.

Siksi kun vaihtoehto on, että olisi huonoilla teillä muualla?

Vai olisiko siksi, että sitten se teini nukkuu koko seuraavan päivän ja ei tarvitse kuunnella sen kiukuttelua ja nokkailemista.

Tehosiivoan jonkun kohdan kodissa joka kk. Keittiön siivoaminen on the suurin.

Tyhjennän kaikki laatikot saarekkeelle, imuroin laatikot, pyyhin ja saavat hetken kuivua. Alimman laatikon otan pois ja imuroin .

Vuosia kesti edellisessä kodissa, etten löytänyt mitään ylimääräistä. Olen asunut nykyisessä jo muutaman vuoden ja karsittiin kaikkea miesystävän kanssa. Tänä vuonna en ole löytänyt yhtään ylimääräistä mistään kodin siivouksen yhteydessä. Olen tästä aivan älyttömän iloinen.

Harrastan vaihdantatalousta. Olen saanut mm kollegoilta tarpeetonta, vien ne kirppikselle ja saan rahan tilalla saldoa kirppikselle. Kävin hakemassa melkoisen määrän Kalevala Koruja, vanhoja pronssikoruja olen vienyt älyttömät määrät. Arabialle vein viime viikonloppuna 2 banaanilaatikkollista, odotetaan black friday

Näissä second hand palveluissa saan ostamistarpeet täytettyä . 

 

Sain ystävältäni pussillisen satiinin paloja. Työpaikan ruokalasta punajuuren lientä, jolla värjäsin kankaat. Teen niistä sydäntyynyt lahjaksi. Kierrättäminen on äärimmäisen palkitsevaa. 

Uudet lakanat ja pussilakanat :D ja sitten kun ne vie pesuun niin nukkuminen pari yötä ilman lakanoita ihanaa. Roskien ja turhien tavaroiden vienti varsinkin kun vaatteita saa pois näkyvistä. Pää ulkona ikkunasta haistelemassa ilmaa xD kunnon päähieronta itselle niin että saa kaikki irronneet hiukset pois joka päivä. Puntarilla käynti sillo ku dieetti on mielestä onnistunut, muulloin ei. Ylipäätään tavaroiden kuluttaminen että ne saa roskiin. Paitsi ruoka saa olla rauhassa mutta niiden järjestely. Siinä melko monta.

Rakastan sitä, että voin pitää ovet lukossa eikä kukaan tule kotiini. Rakastan myös sitä tunnetta, että kun olen jossain miljoonakaupungin kadulla kävelemässä yksin, "kukaan" ei tiedä, missä olen, olen täysin vapaa ja irrallinen.

Just pieraisin, ja se haisi pahalle. Kukaan muu perheessä ei nauranut. Minä olin tikahtua nauruun (ja hajuun)😅. Kauheeta, olen vielä nainen ja akateeminen. Enkä Porvoosta😅

Vierailija kirjoitti:

Juttelen henkimaailman kanssa. 

Erikoinen outous.

Vierailija kirjoitti:

Just pieraisin, ja se haisi pahalle. Kukaan muu perheessä ei nauranut. Minä olin tikahtua nauruun (ja hajuun)😅. Kauheeta, olen vielä nainen ja akateeminen. Enkä Porvoosta😅

Tosi hauskaa joo..

Tykkään puunata paikkoja.

Yläkerran naapurien huutoriidat. Pariskunta on paskonut elämänsä ja se ilahduttaa minua. Minun ei tarvitse enää mennä töihin (olen eläkkeellä), joten oma vuorokausirytmini on yöpainotteinen. Naapurin huutoriidat aamuyöllä klo 04 eivät valvota minua. Meluhaitta todettiin kuitenkin "asumisviihtyvyyttä heikentäväksi" ja "terveyttä vaarantavaksi" (yörauha täysin pilalla), joten minä saan alennusta asumiskuluista. Taloyhtiö menettää rahaa. .



Riehuva pariskunta on monikulttuurinen. Nainen kantasuomalainen ja mies maahanmuuttaja (tummaihoinen, puhuu suomea kömpelösti ja voimakkaalla aksentilla). Nainen on kaappijuoppo. Hän lähtee usein aamulla töihin krapulassa. Sai potkut yhdestä työpaikasta, koska alkoholi maistui paremmin kuin työnteko. Mies on väkivaltainen ja pitää naista "hellan ja nyrkin välissä" kuten kunniakulttuureissa on tapana. Pariskunnan lapsi päätyi lastensuojelun asiakkaaksi.



 

Uskon, että kun ihminen kuolee, niin se on lopullista, ja että ihminen silloin vain lakkaa olemasta. Ei tunne mitään. 

Maailma on niin sekaisin jne, että vaikka normaalin ihmisen tavoin suren kuolleen kuolemaa, niin samalla iloitsen, että kärsimys on kuolleella nyt kärsitty.

Tykkään keväästä, toukokuu kun lehdet ovat juuri hiirenkorvalla ja on jo lämmin, enteilee tulevaa kesää tai lenkillä tuulee, ei liian kovasti tai on syksyinen keli ruskaiset puut ja lehtiä tiellä tai pimeät syksyiset kadut. Myrskysäällä kuunnella sadetta. Aamut kun saa kahvia, Lämmin suihku, sauna <3. Kesäaamut mökin terassilla, aamuaurinko lämmittää juuri heränneenä. 

Tykkään lukemisesta, ja erilaisista listoista. Joskus teininä kun aloin lukemaan aikuisten kirjallisuutta aloitin pitämään luetteloa lukemistani kirjoista. Listan tekeminen sitten jäi, mutta nyt myöhemmin olen harmiltellut asiaa. Nyt olisi mukavaa muistella mitä kirjoja luin nuorena. Kirjaston ohjelmassa on olemassa sähköinen listaus luetuista kirjoista, mutta sehän kattaa vain jokusen vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Pääsen pari kertaa vuodessa auton kyydissä paikasta a paikkaan b. Ei tarvitse käyttää julkisia. Luxusta.

 

Mä taas en tykkää että pääsen jonkun perheenjäsenen tai muun läheisen kyydissä. Varsinkin kun etupenkki on ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä paikka autossa. Pitää istua toisen viereen, kuunnella ärsyttäviä radiomainoksia, vaivautua juttelemaan ja pelätä joutumista kolariin. Ja sitäkin myös oudoksutaan jos sanon "ei kiitos, menen mieluummin julkisilla", joten AINOA oikea ja ei-outo vaihtoehto on näköjään mennä kyytiin ja istua eteen.

Sen sijaan mulla on ilo käyttää bussia, junaa, ratikkaa tai metroa. Silloin tunnen oloni itsenäiseksi ja saan kuunnella musiikkia kuulokkeillani. Ei tarvitse istua eteen jossa mahdollinen kolari aiheuttaa turvallisuusriskin. Pysäkille kävely tuo pientä hyötyliikuntaa. Joukkoliikenteen käyttö on mulle ARJEN LUKSUSTA josta HARVA SAA ILOA mutta MINÄ SAAN!

Laskujen maksaminen on kivaa.

t kirjanpitäjä

Vierailija kirjoitti:

Tykkään keväästä, toukokuu kun lehdet ovat juuri hiirenkorvalla ja on jo lämmin, enteilee tulevaa kesää tai lenkillä tuulee, ei liian kovasti tai on syksyinen keli ruskaiset puut ja lehtiä tiellä tai pimeät syksyiset kadut. Myrskysäällä kuunnella sadetta. Aamut kun saa kahvia, Lämmin suihku, sauna <3. Kesäaamut mökin terassilla, aamuaurinko lämmittää juuri heränneenä. 

Kerran, kauan sitten, elin taloudellisesti hyvin vaikeaa aikaa elämässä, olin mieli maassa ja epätoivoinen. Oli kevät, ja olin koiran kanssa kävelyllä hennosti vihertävän pellon/puistikon poikki, aurinko paistoi ja koivut olivat juuri puhjenneet hiirenkorville. Tunsin äkillisen mielettömän onnen tunteen ja järkytyin siitä ja menin hämilleni. Jotenkin silloin tiesin, että kaikki kääntyy hyväksi, ja ei mennyt kauankaan, kuin näin kävi.