Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on myös se ihme tapa, että jokaiseen työhön tarvitaan vielä se avustaja tai vierestä katsoja. Koko ajan kuuluu huutelua, että tuotko sittenkin sen korkeamman jakkaran, tuutko katsomaan onko tämä suorassa, voitko mitata tämän, missä meillä on narua. Ehkä pitäisi itsekin aloittaa tuo samanlainen huutelu, eli viikkaatko tämän pyyhkeen, katsotko onko tämä nyt oikein taiteltu, avaatko tämän pesuaineen. Mies yrittää tuolla huutelulla estää, että kukaan ei olisi toimettomana hetkeäkään sinä aikana kun hän tekee tärkeätä tehtäväänsä.
Ah, siis niin tuttua. Täällä asuu myös "osallistaja". Aina kun mies tekee jotain normaalista poikkeavaa kotihommaa, niin vähän väliä on vailla saksia, roskapussia, rättiä, pesuainetta jne. Mitäänhän ei voi ennakoida, vaan hommaa lähdetään suorittamaan tyhjin käsin ja sitten huudellaan milloin minkäkin tavaran per
Hih, hauska kuvaus!
Meillä menee taas niin päin, et minusta olisi mukava yhdessä puuhastella, ihan mitä vaan. Puutarhatöistä lähtien pyykin viikkaukseen. Mut mun mies on taas sellainen minä itse- tyyppi. En siis valita siitä, että tekee, mutta emme todellakaan mahdu samaan puuhatilaan. Näin me ihmiset olemme erilaisia.
Tähän olen jo tottunut ja kun hän alkaa vaikka pensaita leikkaamaan, parasta, että pysyn poissa tieltä. Vaikka sohvalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on käsittämättömän pitkä pinna. Itse en jaksaisi mieslasta hetkeäkään ja tuollainen "haluutko sä että viikkaan pyykit" -tyyppinen käytös olisi kyllä täydellinen seksintappaja.
Olen sinkkunainen, ja vaikka joskus alkaisin seurustelemaan, yhteen en muuta. En kaipaa lapsenhoitoa, enkä varsinkaan täysi-ikäisen mieslapsen kasvattamisvastuuta.
Huomaan ketjua lukiessa, että kuulun näihin pitkäpinnaisiin. Monessa kohtaa mietin, et noin minä/me just toimitaan. Eli kun mies on kaupassa, olen valmiina vastaamaan...
Mutta meillä kohta 40v. liittoa takana. Monenlaisia vaiheita. Ja olen jossain vaiheessa ollut lähdössäkin. Ja mies tiesi sen. Teki eleitä, jotka muutti mieleni. Ei niin, että alkoi tehdä kaiken kuten minä toivoin. Mutta muutti kuitenkin tapojaan.
On myös mahtunut sairautta ym. Nykyään aika seesteistä. Edelleen teen lähes kaiken ruuan ja imuroinnin. Tiskit jaamme ja hän hoitaa kaiken pyykin. Muut sit miten milloinkin. Tärkeintä ei ole se, mitä kumpikin tekee, vaan se, että molemmilla tunne, että toinen tekee riittävästi. Kumpikaan ei siis vaadi toiselta mitään enempää.
Vähän niinkuin kukin kykynsä mukaan. Luulen, et useat nuorwmmat toimivat toisin. Ainakin, mitä lapsiemme touhuja seurataan.
Vierailija kirjoitti:
Pahoin näyttää ihmiset voivan parisuhteissa ja pahoin myös sinkkuna. Pahoinvointi on vakio, eikä siihen vaikuta parisuhdestatus.
Onko se niin, että onnellisia ihmisiä on vähän.
Parisuhde näyttää olevan valtataistelua toisen pakottamista johonkin. Onnettomuutta kun toinen onkin jotain muuta kuin kuvitteli päänsä sisällä.
Ap on jo päättänyt lähteä ja ero tästä tulee. Mies syrjäytynee, menettää lapset ja hukkuu paskaansa. Käännääköhän mies itsensä hengiltä. Kyllähän se helppotaa kun pääsee eroon mieslapsesta, joka ei ole koskaan mitään tehnyt, maksanut ja ei näytä lapsiakaan tuntevan. Ap on voittaja ja euforiset onnen ajat on edessä. Niin ja lapsillakin elämä hymyilee, kun mieslapsesta päästään eroon.
Määrittele onnellisuus. Tai oikeastaan, jokainen voi määritellä sen, mitä itse kokee onnellisuudeksi. Onnellisuus lähtee ensisijaisesti itsestä. Kenenkään toisen tehtävä ei ole tehdä minua onnelliseksi. Mutta kenelläkään ei ole myöskään oikeutta tehdä minua tietoisesti onnettomaksi.
Tähän kun lisää sen, et jos ei odota liikoja, onnellisuuttakin voi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan Suomen miehissä tapahtunut joku joukkotyhmentyminen kun Pisa tulostenkin mukaan Suomi on aina OECD maa, jossa tytöt pärjäävät matematiikassa paremmin kuin pojat. Pojat ei pärjää enää oikein missään, eivät selviä armeijasta, keskeyttäjien määrä on moninkertaistunut vuosikymmenen aikana, ylipainoisia miehiä on enemmän kuin naisia ja suuri osa kolmekymppisistä kotona makaajista on melkoisia luusereita. Ei nappaa työt eikä kotityöt. Hyvät lasten vanhemmat, koittakaa nyt vähän paremmin kasvattaa ne poikanne, joku on mennyt nyt pahasti pieleen.
Mielestäni ongelma on kyllä todellinen, mutta tyhmäksi haukkuminen ei auta.
Itsellä myös poika, lähipiirissä paljon poikia, eivätkä he kyl täytä näitä luuserikriteerejä.
Kiinnostavaa olisi tietää, missä mättää.
Jos en siivoaisi kotiamme, meillä ei olisi minkäänlaista joulua. Lasten takia on jaksettava siivota.
Vaimo osaa kyllä sotkua tehdä kakkujen ja muiden herkkujen leipomisilla. Itse en syö sokeria ollenkaan. Sen hän sotkee minkä somettamiseltaan ehtii. Kuvaa kyllä aattona idyllisiä kuvia kuusestamme.
Ehkä pitäisi alkaa käyttämään alkoholia, että jaksaisi tätä v1t_n jouluhelwettiä.
Terveisin:krampus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on myös se ihme tapa, että jokaiseen työhön tarvitaan vielä se avustaja tai vierestä katsoja. Koko ajan kuuluu huutelua, että tuotko sittenkin sen korkeamman jakkaran, tuutko katsomaan onko tämä suorassa, voitko mitata tämän, missä meillä on narua. Ehkä pitäisi itsekin aloittaa tuo samanlainen huutelu, eli viikkaatko tämän pyyhkeen, katsotko onko tämä nyt oikein taiteltu, avaatko tämän pesuaineen. Mies yrittää tuolla huutelulla estää, että kukaan ei olisi toimettomana hetkeäkään sinä aikana kun hän tekee tärkeätä tehtäväänsä.
Ah, siis niin tuttua. Täällä asuu myös "osallistaja". Aina kun mies tekee jotain normaalista poikkeavaa kotihommaa, niin vähän väliä on vailla saksia, roskapussia, rättiä, pesuainetta jne. Mitäänhän ei voi ennakoida, vaan hommaa lähdetään suorittamaan tyhjin käsi
Kivan keskusteleva parisuhde.
Mutta kuinka tyhmä nainen voi olla, kun pitää väkisin olla ja asua turhakkeen kanssa?
Vaimo yritti kerran samaa mutta ei kauaa kestänyt kun uhkasin hakea Thaimaasta "siivoojan" taloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieläkös tää mamma lakkoilee ja terrorisoi perhettään?
kai mies ja lapset jo lähteneet?
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yritti kerran samaa mutta ei kauaa kestänyt kun uhkasin hakea Thaimaasta "siivoojan" taloon.
Etkö tiennyt, että orjuus on laitonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yritti kerran samaa mutta ei kauaa kestänyt kun uhkasin hakea Thaimaasta "siivoojan" taloon.
Olet ilmeisesti invalidi? Saisit varmaan kodinhoitoapua kunnalta. Ota yhteyttä vammaispalveluihin ja sosiaalitoimistoon.
Ollaanko sitä vielä lakossa? Miten on sujunut???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei heitä ole ollut ollenkaan. Se vaan, et ihmisryhmänä ovat Suomessa olleet aika marginaalinen ryhmä.
Perheeni ja puolisoni perhe/suku kuulunut aina siihen sosioekonomiselta asemaltaan ylempään keskiluokkaan. Töitä eivät vaimot tehneet rahan takia, mutta tekivät kuitenkin. En tunne ketään, joka olisi ollut ikänsä tekemättä mitään työtä. Uraa eivät kaikki luoneet.
Jos puhutaan yleisesti naisten työllisyydestä, on se alempi luokka se kiinnostavin, koska siihen kuului suurin osa. Nää paremmassa asemassa olevat olivat oikeasti hyvin pieni osa kansasta. Eikä siten oikein kiinnostavaa tutkittavaa edes."
- Ei olleet marginaaliryhmä. Sinä värität historiaa nyt oman historiasi kautta; jos omassa suvussa ei ollut, niin ei ollut muutenkaan. Lue vaikka tämä:
"Se, että viiskytluvulla (suht pieni ajanjakso historiassa) tuupattiin ajatusta ihanneperheestä, jossa nainen oli kodin hengetär ja keskittyi vain siihen, oli lehtien kautta agenda, että näin tapahtuisi. Varmasti kotiäitejä oli.---"
Linkki oli 50-luvusta, mutta oli kotiäitejä ennenkin.
Aikana ennen päivähoitoa ja ehkäisyä, vaikkapa 1900-luvun vaihteessa, jos nainen sai vaikka 10 lasta, niin hän oli vähintään vuosikymmenen jatkuvasti raskaana / imetti. Joskus raskauksia oli jatkuvasti siihen asti, kunnes kuoli lapsivuoteeseen. Tällainen biologinen asia vaan unohdetaan kun hoetaan "naiset ovat aina tehneet palkkatyötä myös kodin ulkopuolella".
Varmaan ovatkin, mutta varsinkin ennen he ovat olleet myös pitkän ajanjakson kotona, jos lapsia siunaantui.
Kokoaikainen palkkatyö kodin ulkopuolella mahdollistuu vasta sitten, kun ei ole yhtään imeväisikäistä jaloissa.
Nykynaiset tuntuvat unohtavan, mikä tämän elämäntyylin mahdollistaa. Missä kohtaa murros tapahtui ja naiselle tuli oikeasti vapaus valita, mitä elämässään tekee. Siellä 1950-1970 lukujen välimaastossa se tapahtui. Siitä ei ole kovin kauan aikaa, niin tuntuu ihmeelliseltä ettei osata edes kuvitella mitä oli elämä sitä ennen. Miten usein lapsia tuli, ja mitä se naiselle merkitsi.
Mutta tätähän ei historiassa kerrota. Historia on sotia ja valloitusretkiä.
Ja samaan aikaan joku tuolla "marginalisoi" kotona lapsia hoitavat äidit, aivan kuin he olisivat olleet harvinaisia poikkeuksia - vaikka ehkäisyn puuttuessa valtaosa naisista oli pakosta useamman vuoden kotona - samaan aikaan mitätöidään se naisen lastenhoitotyön ja kotityön arvo. Aikamoista. Ei ole tasa-arvo pitkälle päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yritti kerran samaa mutta ei kauaa kestänyt kun uhkasin hakea Thaimaasta "siivoojan" taloon.
Miksi et hae? Vapauta vaimosi ikeestä/sinusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vieläkös tää mamma lakkoilee ja terrorisoi perhettään?
kai mies ja lapset jo lähteneet?
Länkytät leukojas, mutta et vaivaudu lukemaan? Kuulutko muutenki näihin saamattomiin?
Vierailija kirjoitti:
Vaimo yritti kerran samaa mutta ei kauaa kestänyt kun uhkasin hakea Thaimaasta "siivoojan" taloon.
Onpas typerä vaimo. Tuohan olisi ollut win-win, joko hän olisi saanut thaisiivoojan kotiin tai olisi vapautunut ikeestä sillä toisella tavalla jättäessään sinut siivoojan huoleksi. No, toiset eivät vaan osaa ja jotkut eivät koskaan edes opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei kai kukaan ole väittänyt, ettei heitä ole ollut ollenkaan. Se vaan, et ihmisryhmänä ovat Suomessa olleet aika marginaalinen ryhmä.
Perheeni ja puolisoni perhe/suku kuulunut aina siihen sosioekonomiselta asemaltaan ylempään keskiluokkaan. Töitä eivät vaimot tehneet rahan takia, mutta tekivät kuitenkin. En tunne ketään, joka olisi ollut ikänsä tekemättä mitään työtä. Uraa eivät kaikki luoneet.
Jos puhutaan yleisesti naisten työllisyydestä, on se alempi luokka se kiinnostavin, koska siihen kuului suurin osa. Nää paremmassa asemassa olevat olivat oikeasti hyvin pieni osa kansasta. Eikä siten oikein kiinnostavaa tutkittavaa edes."
- Ei olleet marginaaliryhmä. Sinä värität historiaa nyt oman historiasi kautta; jos omassa suvussa ei ollut, niin ei ollut muutenkaan. L
On ollut äitejä kotona ja työelämässä. Tässä keskustelussa ei mielestäni ole kukaan vähätellyt naisen osaa missään historian vaiheessa. Päinvastoin. Nykyään onneksi puhutaan myös tavallisen ihmisen historiasta, ei enää pelkästään suurmiesten ja sotien. Se on oikeasti paljon kiinnostavampaa. Miesten, naisten ja lasten historia.
Omituista näissä naisten työstä kertovissa jutuissa on se, että aina on naisen työpanosta arvostettu vähemmän, vaikka ovat tehneet saman, kuin mies.
Opetusalalla jo kakskyt-luvulla oli lakiesitys, et naiset ja miehet saisivat saman palkan. Se ei mennyt läpi, koska miesten piti kyetä palkkaamaan kotiapua.
Jokin aika sitten selvis, että vielä tänään miesopettajat ansaitsevat selkeästi enemmän, kuin naisopettajat. Ero tulee siitä, kun miehistä on aina pula. Heille siis tarjotaan enemmän tunteja ja luottamustoimia, joista maksetaan. Samaan aikaan he eivät tee niitä yhteisiä hommia, joita kouluissa on paljon! Ja ne pitää tehdä. Mutta miehet eivät niihin osallistu, kun heillä on opetustunteja. Eli mihinkään ei ole tasa-arvo edennyt sitten sata vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, jos olen väärässä, mutta tätä ketjua lukiessani olen ymmärtänyt, että ap. käy töissä ja on ihan hyvässä työssä ja ap:lla on omaa rahaa. Ap. voisi siis ilmeisesti ihan hyvin hankkia itselleen ja teini-ikäisille lapsilleen uuden vuokra-asunnon ja jättää tuon miehen. Tämä ap:n ja teinien uusi asunto voisi sitten olla helposti siisti, puhdas ja minimalistinen ja jossa teinit myös tekevät oman osansa. Mies voi sitten yksin jäädä lian, sotkun ja laiskuutensa keskelle miettimään, että mikä menikään pieleen.
Ap harkitsi ottavansa oman asunnon, mutta mies ilmoitti lähtevänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on myös se ihme tapa, että jokaiseen työhön tarvitaan vielä se avustaja tai vierestä katsoja. Koko ajan kuuluu huutelua, että tuotko sittenkin sen korkeamman jakkaran, tuutko katsomaan onko tämä suorassa, voitko mitata tämän, missä meillä on narua. Ehkä pitäisi itsekin aloittaa tuo samanlainen huutelu, eli viikkaatko tämän pyyhkeen, katsotko onko tämä nyt oikein taiteltu, avaatko tämän pesuaineen. Mies yrittää tuolla huutelulla estää, että kukaan ei olisi toimettomana hetkeäkään sinä aikana kun hän tekee tärkeätä tehtäväänsä.
Ah, siis niin tuttua. Täällä asuu myös "osallistaja". Aina kun mies tekee jotain normaalista poikkeavaa kotihommaa, niin vähän väliä on vailla saksia, roskapussia, rättiä, pesuainetta jne. Mitäänhän ei voi ennakoida
Niin, nainenhan se on tyhmä kun mies käyttäytyy tyhmästi😅. Tää on tätä aina vaan.
Täällä usein ihmetellään, miksi joku ei eroa heti, kun huomaa toisessa jonkun ärsyttävän piirteen. Se on vaan se, kun me ihmiset emme koostu vain ansiotuloista, ulkonäöstä ja kotitöiden määrästä. Aika usein se on mysteeri, mikä toisessa viehättää. Se on toisinaan raivostuttavaa, toisinan ihanan inhimmillistä.
Olen syntynyt 50/60-lukujen taitteessa, vanhempia sisaruksia ja pikkusisarus. Omasta lapsuudestani muistan, että minua hoitivat yli kymmenen vuotta vanhempi iso sisar ja isäni isäpuoli n. kolmevuotiaaksi, 'isoisän' kuoltua hoitovastuu siirtyi minusta ja kuopuksestamme pääosin naapurin mummolle, joka oli lähempänä 70 silloin. Kun minä menin kouluun, yksi vanhemmista veljistäni huolehti minusta, kuopusta hoiti päivisin toinen iäkäs naapuri, joko meillä tai kotonaan. Koulusta päästyäni minä huolehdin pikkusisaruksesta, kunnes joku isommista tuli kotiin. Viimeisen vuoden ennen koulun alkua nuorimmalla oli nuori koulun päättänyt hoitaja meillä kotona, osa vanhemmista sisaruksistani oli siinä vaiheessa jo opiskelemassa muualla.
Kun hoitopaikkoja ei ainakaan sivukylillä ollut, suurin osa kylän lapsista hoidettiin samoin. Isovanhemmat, sisarukset ja iäkkäät naapurit tai nuoret tytöt.
Kotityöt olivat suureksi osin meidän lasten vastuulla - puun ja veden kannot, tiskit, siivoukset ja ruuan valmistelu, esim, perunoiden kuoriminen. Enkä usko, että äitini pääsi helpolla huolehtiessaan monilapsisesta perheestä kokopäivätyön ohessa, isäni oli suuren osan vuodesta töissä kauempana.
Ainoa nainen, jota 150 talouden kylässämme pidettiin 'rouvana' oli opettajar, hänellä oli palkattua apua, vaikka oli sen ajan termein vanha piika.