Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen

Kenen mielestä täällä järjestelmä on hyvä?

Tämähän on kunnon valvonta yhteiskunta ja täällä yhteiskunta määräilee ja ohjailee ihmisten elämää aivan liikaa.

Huonoa on myös surkea ostovoima sekä surkeat palkat.

Mistä katsoit? Vaikuttaa hyvältä

Olette te ihmiset outoja. Ei voi mitenkään elää itsenäisesti, aina pitää olla turvariepuna joku usko tai yhteisö.

Suomessa vallassa on satanistit ja uskonnosta tehdään synti, sen näkee tässä keskustelussa.

Mies masentuu jos ei saa naista viimeistään 20  vuotiaana niin ei se sitten saa koskaan naista.

"Kun talo on valmis, tulee kuolema".

Tällainen aforismi on olemassa ja minun havaintojeni mukaan se pitää pelottavan hyvin paikkansa. Ihminen on onnellisimmillaan kun se pyrkii kohti jotakin ja se on yleensä koko elämän kestävä projekti. On myös usein niin, että yksi asia poikii uuden asian jota kohti pyrkiä. Elämä on siis liikettä. Kun ihminen aikanaan vanhana tajuaa, että nyt "talo" on valmis, eikä ole enää mitään tavoiteltavaa, niin siinä keretä kissaa sanoa kun ekat oireet alkavat ja pian se on menoa.

Jos "talo" on valmis, tai sanotaanko lähes valmiiksi tehty jo nuorena, niin ihminen jää juuri tuohon tyhjyyteen liian aikaisin. Siitä johtuu masennus ja itsemurhat. Ihminen on tyhjä. Olen monesti ihmetellyt, miten nuoret, jotka tulevat varakkaista, keskiluokkaisista kodeista ja joilla on kaikki se mikä itseltä lapsena ja nuorena puuttui, masentuvat ja tappavat itsensä. Mutta sitten tajusin, että heillä ei ole mitään mitä rakentaa, koska kaikki on ohjelmoitu valmiiksi. Ei ole nälkää, ei visiota, ei halua. En väitä, että köyhyys jalostaa ketään, päinvastoin se on vastenmielinen kokemus, mutta se antaa tavalliselle ihmiselle himon päästä sieltä pois askel kerrallaan. Mutta mitä nämä nuoret, joilla on jo kaikki, tavoittelevat? Ei heillä ole mitään kun talo on jo valmis. Ja sitten tulee huumeet, masennus, oireilu.

Olen miettinyt samaa, itse en ole koskaan ollut mikään uskovainen tyyppi mutta uskon kyllä Jumalaan ja senkin kertominen edes omalle lähipiirille on todella vaikeaa

Olen myös huomannut että maanläheisistä asiosta on vaikea puhua Suomessa

Sää ei todellakaan ole syy siihen, siinä olet oikeassa. 

Itse olen ainakin huomannut sen että jos minulla on hyvä päivä, se on ihan sama sataako ulkona vaiko ei. Jos minulla on huono päivä, se on ihan sama onko aurinkoista vai ei. 

Veikkaan myös että taustalla on jokin suurempi ongelma. 

Aloituksessa esitetty johtopäätös menee metsään siinä, ettei masennus Pohjoismaissa ole kuitenkaan mikään uusi asia. Nykyaika on pinnallistunutta, mutta masennusta on ollut kauan ennen nykyisiä olosuhteita.

No, mikä selittää niissä henkisemmissä maissa esiintyvän masennuksen?

Tässä on perää. Mutta vielä suurempi taustalla vaikuttava tekijä on ihmisten v i ttumainen luonne. Kuka vaan masenuu kun häneen ei kiinnitetä huomiota. j

Vierailija wrote:

Aloituksessa esitetty johtopäätös menee metsään siinä, ettei masennus Pohjoismaissa ole kuitenkaan mikään uusi asia. Nykyaika on pinnallistunutta, mutta masennusta on ollut kauan ennen nykyisiä olosuhteita.

Sä oot oikeessa et sitä on ollu aina, mut sitä on myös hoidettu eritavalla kuin nykyisin. Ja nykyisin sitä on huomattavasti enemmän teknologian kehittymisen myötä, ihmisen aivot ei pysty yksinkertaisesti käsittelee tätä kaikkea jatkuvaa tietotulvaa mitä sille pusketaan päivän mittaan.

Ennen tehtiin kylissä töitä ja käytiin metällä hakemassa vähän ruokaa. Se oli isoin huolenaihe, ei ollut pelottelumediaa puskemassa valheitaan yms. 

Ei tää yhteiskunta aina oo ollu tällänen, tähän on periaatteessa luotu sellanen keinotekoinen feikkimaailma sen entisen aidon päälle. 

Vierailija wrote:

En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.

Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.

Lääketiede tunnistaa ja hoitaa edelleen todella huonosti vaihdevuodet ja hormonitoiminnan hidastumiset, mikä on lopulta todella iso osa naisen elämää ja kokonaisvaltaista terveyttä. :(

Ikääntyvän naisen kannattaa vaatimalla vaatia hormonihoitoa lääkäristä. Moni tietää tämän raskaana olevan naisen mielenvaihtelut ja räjähdysherkkyyden ja itkuherkkyyden? Se johtuu hormoneista. Samaa oireilua tulee sitten kun ne hormonit taas heittää härän pyllyä vaihdevuosien alkaessa.

Lääketieteessä on nykyään todella paljon naisia töissä, ollut jo vuosi kymmeniä, niin ihmettelen syvästi tätä hidasta muutosta suhtautumisessa naistenvaivoihin.

Vierailija wrote:

En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.

Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.

Mielestäni tämä kirjoitus on ohi aiheen. Tietenkään psykoottiseen, hoitoresistenssiin vaikeaan masennukseen ei henkisyys tai yhteisön tuki auta. Kuitenkin yleisempiin, lievempiin masennuksen muotoihin voisi auttaa paljonkin se merkityksellisyys ja lohtu, mitä ne tuovat.

Tuota väitettä, että naiset sekoaa yli nelikymppisenä, pidän todella seksistisenä enkä niele sitä parin anekdootin perusteella. Niin naiset kuin miehetkin voi "seota" missä hyvänsä iässä. Jos yli nelikymppisillä naisilla olisikin enemmän mielenterveysongelmia, voisiko ne johtua esim siitä, miten yhteiskunta sen ikäisiä naisia kohtelee (moni kirjoittanut tälle palstallekin näkymättömyydestä), eikä siitä, että naiset nyt vaan sekoaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Aloituksessa esitetty johtopäätös menee metsään siinä, ettei masennus Pohjoismaissa ole kuitenkaan mikään uusi asia. Nykyaika on pinnallistunutta, mutta masennusta on ollut kauan ennen nykyisiä olosuhteita.

 

Sä oot oikeessa et sitä on ollu aina, mut sitä on myös hoidettu eritavalla kuin nykyisin. Ja nykyisin sitä on huomattavasti enemmän teknologian kehittymisen myötä, ihmisen aivot ei pysty yksinkertaisesti käsittelee tätä kaikkea jatkuvaa tietotulvaa mitä sille pusketaan päivän mittaan.

Ennen tehtiin kylissä töitä ja käytiin metällä hakemassa vähän ruokaa. Se oli isoin huolenaihe, ei ollut pelottelumediaa puskemassa valheitaan yms. 

Ei tää yhteiskunta aina oo ollu tällänen, tähän on periaatteessa luotu sellanen keinotekoinen feikkimaailma sen entisen aidon päälle. 

En usko tuohon, että masennusta on nykyään enemmän kuin ennen. Koska maailma on täysin erilainen kuin vuosikymmeniä sitten, masennuksen aiheuttajissakin on paljon uutta erilaista kuin aikaisemmin.

Mikä myös merkittävää, masennusta diagnosoidaan nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Saattaa unohtua nykyisenä hyvin avoimena aikana, että aikoinaan mielenterveysongelmat olivat tabu ja diagnoosien hankkimista välteltiin viimeiseen asti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.

Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.

Mielestäni tämä kirjoitus on ohi aiheen. Tietenkään psykoottiseen, hoitoresistenssiin vaikeaan masennukseen ei henkisyys tai yhteisön tuki auta. Kuitenkin yleisempiin, lievempiin masennuksen muotoihin voisi auttaa paljonkin se merkityksellisyys ja lohtu, mitä ne tuovat.

Tuota väitettä, että naiset sekoaa yli nelikymppisenä, pidän todella sek

Noin pääsääntöisesti yli nelikymppisen naisen ns mielenterveysongelmat/sekoaminen on ihan vain vaihdevuosioireita - johon kyllä hoito löytyisi. Käsittämätöntä on se, että yhä vain (!) harva lääkäri ymmärtää tähän tarttua. Estrogeenitasot heittelee.

Itse en voi saada mitään merkitystä elämälle uskomalla höpöihin ja satuhin.

Voi toki olla totta, että ihmismieli on taipuvainen uskomaan "yliluonnolliseen" ja korkeampiin voimiin, mutta kuten tiedämme, mitään tällaista ei ole olemassakaan.

Elän silti mieluummin apaattisena ja faktojen pohjalta kuin idioottimaisen iloisena valheessa.

Anekdootti on lyhyt ja mahdollisesti todentamaton, usein viihteellinen tai humoristinen, tarina henkilöstä tai tapahtumasta. Anekdootti on yleensä liioiteltu, pelkistetty tai karrikoitu. Sen ensisijainen tarkoitus ei kuitenkaan ole naurattaa vaan kertoa henkilöstä, tapahtumasta tai asiasta jokin olennainen seikka, yleispätevä ja jopa universaali totuus.

Anekdootin alalajeja ovat esimerkiksi niin sanotut kaupunkitarinat, tornihuhut, kaskut tai vaikkapa vitsit.

Valon puute, kasvitkin kuihtuu ilman valoa. Huomaahan sen kun menee Canariffalle aurinkoon keskellä talvea niin tuntuu kuin heräisi horteesta !

Vierailija wrote:

Suomessa vallassa on satanistit ja uskonnosta tehdään synti, sen näkee tässä keskustelussa.

Minusta on ihan kauheeta todistaa sitä, miten vaikka YouTuben kommenteissa kun joku kertoo rukoilevansa jonkun puolesta, sen alla on melkein aina vihamielistä kommentointia suomalaisilla nimillä varustetuilta miehiltä. Kevyimmästä päästä on ne kommentit, joissa sanotaan Jumalan olevan satuolento. Ikävimmissä kommenteissa palvotaan saatanaa. Hävettää suomalaisten miesten puolesta.