Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen

Itse katsoin hbo:lta dokumentin valkoisten miesten masennuksesta verrattuna muihin etnisyyksiin. Valkoiset miehet tekevät enemmän itsemurhia ja perhesurmia, koska heillä ei ole muodostunut kestävyyttä kohdata oikeita ongelmia elämässään historian aikana. He ovat aina olleet pyramidin huipulla ja kun he sieltä putoavat heillä ei ole vaihtoehtoa.

Vierailija wrote:

Olen miettinyt samaa, itse en ole koskaan ollut mikään uskovainen tyyppi mutta uskon kyllä Jumalaan ja senkin kertominen edes omalle lähipiirille on todella vaikeaa

Olen myös huomannut että maanläheisistä asiosta on vaikea puhua Suomessa

Minullekin on naurettu, kun kerroin tulleeni uskoon. Ja jos mainitsen sanallakin henkimaailman asioista tai tuonpuoleisesta, pilkka jatkuu. Ja ihan oman perheen toimesta. 

Vierailija wrote:

Itse katsoin hbo:lta dokumentin valkoisten miesten masennuksesta verrattuna muihin etnisyyksiin. Valkoiset miehet tekevät enemmän itsemurhia ja perhesurmia, koska heillä ei ole muodostunut kestävyyttä kohdata oikeita ongelmia elämässään historian aikana. He ovat aina olleet pyramidin huipulla ja kun he sieltä putoavat heillä ei ole vaihtoehtoa.

Äidin tississä kiinni roikkuminen pitkälle aikuisikään ei tuota resilienttiä luonnetta. 

Vierailija wrote:

Valon puute, kasvitkin kuihtuu ilman valoa. Huomaahan sen kun menee Canariffalle aurinkoon keskellä talvea niin tuntuu kuin heräisi horteesta !

Kuihtuminen ja herääminen eli talvehtiminen on olennainen osa meikäläisen luonnon elämää ja olemassaoloa.

Henkisyys on sanana väärä, sillä ei kaikki onnelliset ole uskovaisia, usko mihinkään ylempään, tai ajattele korkeatajuisia henkisiä ajatuksia.

Yhteisöllisyys on kai se, mikä merkitsee onnellisuudessa.

Mielestäni ap:n väitteessä on perää, mutta luulen, että masennukselle löytyy muitakin syitä. 

Itse omassa elämässä tuo taitaa jossain määrin näkyä. Tuntuu siltä, että koko elämä (koulut, opinnot) ovat olleet harjoittelua sekä valmistautumista työelämään ja koulunkäynnistä tuli elämään paljon sisältöä sekä merkitystä. Oli jokin tarkoitus. Nyt kun sitä on työelämässä, niin tuntuu merkityksettömältä. En jotenkin saanutkaan jotain, mitä kuvittelin työn kautta saavani. Yhteiskunnan jäsenenä tehtäväni on juuri tehdä töitä, maksaa veroja ja kuluttaa. Mutta tässä kymmenen vuoden sisään olen herännyt siihenkin, että materia ei tuo onnellisuutta. Kulttuuri on kasvattanut minut hakemaan merkitystä ja onnea työstä sekä materiasta, mutta vaikka kuinka tekisin töitä ja millasta palkkaa saisin ja palkalla tavaraa, niin tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. En saavuta niillä syvempää merkitystä, vain hetkellistä huumaa.

Samaan aikaan olen huomannut, että tekeminen/puuhastelu ja yhteys muihin sekä luontoon antaa merkitystä. Se, että leivon pullat itse, enkä osta valmista kaupasta ja möllötä on mielekkäämpää. Se, että en ole vain yksin, vaan ympärilläni on rakkaita ihmisiä, joille myös minä olen rakas, antaa merkitystä. Se, että liikun luonnossa ja koen yhteyttä siihen, saan kokemuksen siitä, että olen osa jotain suurempaa.

Sen sijaan puolisoni on ollut ihan kliinisestikin masentunut ja käynyt monen vuoden terapian sen takia. Hänen masennuksensa on johtunut lapsuuden traumoista ja huonosta kiintymyssuhteesta.

Näen ympärilläni myös yksinäisyyttä, yksinpärjäämistä, kilpailua, passiivisuutta, väsymystä, huonoja elintapoja...

Syitä voi siis olla mielestäni monia ja  uskon, että kulttuurimme ja siihen liittyvät käytännöt edesauttavat asiaa.

Vierailija wrote:

Henkisyys on sanana väärä, sillä ei kaikki onnelliset ole uskovaisia, usko mihinkään ylempään, tai ajattele korkeatajuisia henkisiä ajatuksia.

Yhteisöllisyys on kai se, mikä merkitsee onnellisuudessa.

Ei se ole mitenkään väärä sana, kyse on siitä miten sen tulkitsee. Ei sen tarvi tarkoittaa noita mainitsemiasi asioita, vaikka se voikin niitä tarkoittaa. Se voi myös olla ihan vaan sitä, että ihminen tunnistaa myös henkisemmän puolen olemassaolosta, että ei oo vaan semmosta suorittamista ja fyysiseen takertumista

Niinpä. Ihmisiltä varsinkin vasemmalla puuttuu arvot. Too much chaos, too little order.

Kun kristillisyys on karsittu pois ihmisen elämästä, on karsittu pois myös kristillinen moraali.

Eli sen tilalle ei ole tullut mitään.  Ihmiset elävät tyhjiössä.  Meillä ei ole myöskään sellaisia vahvoja poliittisia arvoja, jotka antaisivat elämään suuntaa ja mielekkyyttä.  Meillä tempoillaan sinne tänne.

Nyt palvotaan julkkiksia ja jokainen nuori haluaa olla jonkunlainen julkkis.  Se on häilyvää ja epävarmaa, pettymyksiä tuottavaa tavoitteellisuutta.  Mistään ei voi saada kunnon otetta. 

Ihmiset eivät perusta elämäänsä oikein millekään.  Paitsi rahalle, jota on vaikea saada ja se nostattaa viihaa ja väkivaltaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Valon puute, kasvitkin kuihtuu ilman valoa. Huomaahan sen kun menee Canariffalle aurinkoon keskellä talvea niin tuntuu kuin heräisi horteesta !

Kuihtuminen ja herääminen eli talvehtiminen on olennainen osa meikäläisen luonnon elämää ja olemassaoloa.

Noissa maissa, missä on aina valoa ja lämmintä ja sitä meistä niin ihanaa auringonpaistetta, on myös valtavasti rikollisuutta ja väkivaltaa, eipä ole onnellisuutta ihmisten elämään tuonut joku Brasilian tai Dominikaanien aurinko.  On köyhyyttä, kurjuutta ja sen tuomia lieveilmiöitä paljon enemmän kuin maissa, joissa jo luonto noudattaa tiettyä järjestystä.

Vierailija wrote:

Sää ei todellakaan ole syy siihen, siinä olet oikeassa. 

Itse olen ainakin huomannut sen että jos minulla on hyvä päivä, se on ihan sama sataako ulkona vaiko ei. Jos minulla on huono päivä, se on ihan sama onko aurinkoista vai ei. 

Veikkaan myös että taustalla on jokin suurempi ongelma. 

Näillä leveysasteilla on myös muitakin maita kuin Pohjoismaat. Mikä mahtaa olla tilanne niissä maissa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Henkisyys on sanana väärä, sillä ei kaikki onnelliset ole uskovaisia, usko mihinkään ylempään, tai ajattele korkeatajuisia henkisiä ajatuksia.

Yhteisöllisyys on kai se, mikä merkitsee onnellisuudessa.

Ei se ole mitenkään väärä sana, kyse on siitä miten sen tulkitsee. Ei sen tarvi tarkoittaa noita mainitsemiasi asioita, vaikka se voikin niitä tarkoittaa. Se voi myös olla ihan vaan sitä, että ihminen tunnistaa myös henkisemmän puolen olemassaolosta, että ei oo vaan semmosta suorittamista ja fyysiseen takertumista

Juuri näin, Henkinen ei aina tarkoita uskonnollista tyyppiä, toki yleensä Jumalaan uskominen tai johonkin suurempaan tulee siinä mukana kun ihminen herää henkisesti. 

Se tarkoittaa itselle ainakin enemmän sellasta yleistä kokonaiskuvan näkemistä, luonnonläheisyyttä yms, omaa sielun tarkoitusta, rakkautta jne

Mitenhän me saataisi lisättyä tätä meidän väestöön? siis ymmärryksen lisäämistä. Itse puhun aika usein näistä omille läheisilleni, en siis tuputa mitään omia näkemyksiä vaan tarjoan omia mielipiteitä asioihin mitkä aika useasti eroo muusta massasta. 

Tää nykyinen aika on monella avannut silmät tosin mikä on hyvä

Se voi olla yksi joo

Myös tämä voilla syy monen masennukselle: 

Kaikki tulee liian helposti pöytään, nuoret ei tee ruokiaan itse ollenkaan, tai liiku tai tee muutenkaan käsillään mitään muutakun näpyttää tietokoneen näppäimistöä. Sellainen kongreettinen tekeminen puuttuu ihan kokonaan. 

Asuin omakotitalossa hetken aikaan ja masennus pysyi poissa kun oli tekemistä jatkuvasti, leivoin, tein ruokaa, haravoin pihaa yms. 

Tekemättömyys on yksi iso tekijä siihen ja se että kaikki tehdään liian helpoksi. Meillä on ihmisiä ketkä tilaavat omat ruuatkin nykyisin kotiin kannettuina kun eivät viitsi sitäkään vähää tehdä että kävelisivät kauppaan. Vaikka heillä ei muuta tekemistä olekkaan. 

Käärijä

Vierailija wrote:

Se voi olla yksi joo

Myös tämä voilla syy monen masennukselle: 

Kaikki tulee liian helposti pöytään, nuoret ei tee ruokiaan itse ollenkaan, tai liiku tai tee muutenkaan käsillään mitään muutakun näpyttää tietokoneen näppäimistöä. Sellainen kongreettinen tekeminen puuttuu ihan kokonaan. 

Asuin omakotitalossa hetken aikaan ja masennus pysyi poissa kun oli tekemistä jatkuvasti, leivoin, tein ruokaa, haravoin pihaa yms. 

Tekemättömyys on yksi iso tekijä siihen ja se että kaikki tehdään liian helpoksi. Meillä on ihmisiä ketkä tilaavat omat ruuatkin nykyisin kotiin kannettuina kun eivät viitsi sitäkään vähää tehdä että kävelisivät kauppaan. Vaikka heillä ei muuta tekemistä olekkaan. 

Yksinkertaistettua hömppää. Sinänsä toimelisisuus parempi kun laiskottelu,  mutta saattaapi olla että henkilö ei silti ole onnellisempi toimeliaana, kun ei toimeliaana. Ja olkoon miten on,  en ainakaan itse halua olla jonkun rikollisen psykonhömpän tai jopa fyysisen kajoamisen uhri,  jos joku päättää että pitäisi elää jotenkin muuten miten elän tai joku päättää että leipomisella ja lumitöillä tai jollain muulla vielä oudommalla, olen onnellisempi kun shoppailu reissulla ja tv:n möllöttämisellä.  Ei sitä voi kukaan toisen puolesta päättää, mistä tulee onnelliseksi ja mistä ei.

Jos tykkää rahalla saatavista asioista,  jopa tekemisistä kyllä sillä vaan on merkitystä siihenkin laiskotteleeko eli tekeekö jotain vai ei.  

Kuka saa kertoa toiselle että on masentunut?  Kuka saa kertoa toiselle,  miten pitää elää tai mikä tekee jonkun onnelliseksi. 

Suorituskeskeinen yhteiskunta ja mukamas "sivistynyt". Länsimaalaisessa kulttuurissa ei ole mitään sivistynyttä, haluan myös painottaa että sitä ei ole muissakaan ns "moderneissa" yhteiskunnissa. 

Sivistys meinaa ainakin mulle itselleni nimenomaan omassa rauhassa ja luonnon harmoniassa elämistä. Sellaista isompaa ymmärrystä asioihin. Nyt mitä tapahtuu on se päinvastainen siitä, eli siis tuhotaan luonto ja esitetään Jumalaa. Ei se ole sivistystä. Ei kilpailuyhteiskunta missä heikoimmat alistetaan ja unohdetaan ole sivistystä. 

Jos sivistystä halutaan ettiä, sitä aitoa sivistystä, on mentävä aika kauas menneisyyteen. 

Tässä yhteiskunnassa on omattava tietynlainen psykopaattinen luonne jos oikeasti haluaa "menestyä", monet ei omaa sitä. Sen takia meillä on yhteiskunta missä maalaisjärki on tallottu alle ja kaikki psykopaattinen vääryys on puskettu päälle. 

Vierailija wrote:

Valon puute, kasvitkin kuihtuu ilman valoa. Huomaahan sen kun menee Canariffalle aurinkoon keskellä talvea niin tuntuu kuin heräisi horteesta !

Suomalaiset tykkää vielä jotenkin korostaa sitä pimeyttä ja harmautta. Talotkin on harmaita ja mustia, sisustuksetkin alkaa olla mustia. Miksei täällä näy juuri missään värejä? Kyllä sekin varmasti näin kuolleimpana vuodenaikana piristäis, jos talot ois edes värikkäitä, kun luonto on harmaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Valon puute, kasvitkin kuihtuu ilman valoa. Huomaahan sen kun menee Canariffalle aurinkoon keskellä talvea niin tuntuu kuin heräisi horteesta !

Suomalaiset tykkää vielä jotenkin korostaa sitä pimeyttä ja harmautta. Talotkin on harmaita ja mustia, sisustuksetkin alkaa olla mustia. Miksei täällä näy juuri missään värejä? Kyllä sekin varmasti näin kuolleimpana vuodenaikana piristäis, jos talot ois edes värikkäitä, kun luonto on harmaa. 

 

Hyvä pointti, yleensä se korostaa juurikin ihmisten sielunmaisemaa. Kaikki on tönkköä ja synkkää.. Ja tätäki ne kutsuu "moderniksi sivistyneeksi" taiteeksi esimerkiks kun talo on maalattu mustaks.