Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen

Vierailija wrote:

En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa. 

 

Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.

No, olen uskossa, mutten kuulu mihinkään yhteisöön, hetken kävin Tuomas-messuissa. En ole yhteisöllinen ihminen.

Ei-uskova ei voi uskoa ellei Jumala hänelle uskoa anna lahjana, itse ei voi päättää uskovansa. Näin siis kristinuskossa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Uskon tähän täysin, koska kaikki se mihin uskotaan on kadonnut, on sen mukana kadonnut myös kaikki rituaalit ja yhteisöllisyys niiden ympäriltä. Ei juhlita mitään, ei uskota mihinkään, kaikkea pidetään turhana ja typeränä. Vain ankeus on hyvästä, onnellisuus, yltäkylläisyys ja juhlat turhaa ja väärin. Enää ei tukeuduta toisiin, ei kunnioiteta ketään eikä mitään. Häviäähän näin elämästä kaikki merkitys mielekkyys.

Pitkään ulkomailla Euroopassa asuneena ulkosuomalaisena käyn nykyään harvoin Suomessa. Aiemmin kävin useammin. Se jääkylmä ilmapiiri Suomessa jämähtää jo lentoasemalla vastaan. Ketään ei auteta, kenenkään kanssa ei puhuta. Asiakaspalvelu melkein missä tahansa on epäystävällistä ja töykeää. Ilmeestä jo näkee, että ajattelevat mitähän tuokin tol

Turun ja Jyväskylän seutu eivät tosiaan ystävällisyydessä loista, kuten ei Helsinkikään. Sisäänpäinkääntyneitä paikkoja. Tampereesta osaan sanoa, asuin 20v pienillä paikkakunnilla, nyt 20v täällä, ja ilmapiiri on todella eri. Ystäväni on kehunut myös Rovaniemen seutua.

 

Arvostamisen puutetta... Kannattais arvostaa elämää.

Ei täällä aina ole voitu pahoin! Voisiko nykyinen pahoinvointi johtua ainakin osittain siitä, että Suomi ja Ruotsi kehittyivät 90-luvulla mobiiliteknolobian johtaviksi maiksi (Nokia, Ericsson). Tuon teknologian terveysvaikutuksista ei kuitenkaan tiedetty vielä alkuaikoina tarpeeksi, ja nyt niitämme tätä satoa:

https://sateilytieto.fi/mielenterveys/

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.

Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.

Samat ongelmat on yleisiä kaikkialla napapiirillä ja sen tuntumassa.

Ns. arktinen hysteria. Ihmisen sisäinen kello ei kestä tällä alueelle tyypillistä valon vaihtelua. 

Lisäksi meillä on suppeat geenit, rappeumia ja neurologisia sairauksia. 

Esim. Alaskassa bipo on yleistä.

Voisi pitää paikkansa jos ns. henkiset ihmiset olisivat psyykkisesti terveempiä, mutta eivät ole. Kiinnostaisi myös tietää mitä henkisyydellä tarkoitetaan ja miten suomalaisten henkisyyden taso on mitattu.

Lapsesta saakka tuputetaan näkemystä, että kaikki voivat menestyä ja saada haluamansa, kunhan yrittävät ja tekevät työtä sen eteen. Siinä sitten kilpailee muiden rinnalla ja huomaa, että kyse on pudotuspelistä. Kaikkea on rajallinen määrä. Kun yksi saa paikan, se tarkoittaa sitä, että joku toinen ei saa sitä samaa paikkaa. Siispä käytännössä ellei ole syntynyt johonkin sukuun, jossa on tietyt lähtökohdat jo valmiina olemassa esim. perhefirman kautta, joutuu taistelemaan.

Ensiksi taistelee itsensä opintokokonaisuuksien läpi. Jos haluaa kouluttautua pitemmälle, joutuu taistelemaan opintopaikoista ja käymään opinnot läpi. Kun on läpäissyt opinnot hyvillä papereilla, joutuu jatkamaan taistelua ja kilpailemaan vakituisesta alakohtaisesta hyvästä työpaikasta tai edes alakohtaisesta työpaikasta tai viime kädessä edes mistä tahansa työpaikasta. Voi päätyä tutkinnon kautta tuohon "mihin tahansa työpaikkaan", jossa jokainen päivä tuntuu todella taistelulta ja jumittaa siinä vuosia ja samassa yrittää opiskella lisää, että pääsisi alakohtaiseen työpaikkaan. Ja kun pääsee alakohtaiseen työpaikkaan, sielläkin sama taistelu jatkuu, että pääsisi mitenkään etenemään. Samalla taistelee sopivan kumppanin löytämiseksi, sopivan asunnon löytämiseksi, lasten saamiseksi. Lapsien saamisestakin taisteluun voi mennä vuosikausia. Siinä samalla sitten stressailee vaikkapa kosteusvahingoista ja remonteista, kun rakentamisen ja remontoimien laatu on mitä on ja pohtii, miten työttömyysturva ja eläketurva tulevaisuudessa ja miten pystyy maksamaan kaiken.

Vierailija wrote:

Lapsesta saakka tuputetaan näkemystä, että kaikki voivat menestyä ja saada haluamansa, kunhan yrittävät ja tekevät työtä sen eteen. Siinä sitten kilpailee muiden rinnalla ja huomaa, että kyse on pudotuspelistä. Kaikkea on rajallinen määrä. Kun yksi saa paikan, se tarkoittaa sitä, että joku toinen ei saa sitä samaa paikkaa. Siispä käytännössä ellei ole syntynyt johonkin sukuun, jossa on tietyt lähtökohdat jo valmiina olemassa esim. perhefirman kautta, joutuu taistelemaan.

Ensiksi taistelee itsensä opintokokonaisuuksien läpi. Jos haluaa kouluttautua pitemmälle, joutuu taistelemaan opintopaikoista ja käymään opinnot läpi. Kun on läpäissyt opinnot hyvillä papereilla, joutuu jatkamaan taistelua ja kilpailemaan vakituisesta alakohtaisesta hyvästä työpaikasta tai edes alakohtaisesta työpaikasta tai viime kädessä edes mistä tahansa työpaikasta. Voi päätyä tutkinnon kautta tuohon "mihin tahansa työpaikkaan", jossa jokainen päivä tunt

"Me mutkan jälkeen käymme mutkaan, nähdäksemme ettei kannattanutkaan."

Pitäisi ehkä alusta saakka antaa lapsille realistinen kuva siitä, että elämä on enimmäkseen tuuria. Ja kaikki eivät voi saada haluamaansa yrittämisestä huolimatta. Samalla ehkä pitäisi miettiä tulonjakoja uudella tavalla. Menestyjät ovat osa yhteiskuntaa ja vievät sitä eteenpäin. Mutta mitä enemmän on ei-menestyneitä huonosti voivia, sitä huonommin yhteiskunta kokonaisuudessaan voi. 

Arvomaailma on vinksallaan useilla... Tärkeysjärjestys...

Jos mietitään vaikkapa keikkalääkäreitä poskettomine palkkioineen, niin hommassa ei ole mitään järkeä yhteiskunnan kannalta. Voi sanoa, että kuka vain voi hakea lääkikseen. Lääkiksen sisäänottomäärä on kuitenkin määritelty vakio. Se ei lisäänny, vaikka hakijajoukon tietämys lisääntyisi. Tietää vain loputonta kilpailua, joissa "voitto" kerääntyy harvoille.

Vierailija wrote:

Arvomaailma on vinksallaan useilla... Tärkeysjärjestys...

Tämä lähtee suomalaisesta kulttuurista, jossa arvotetaan erityisesti uraa eikä niinkään kokonaishyvinvointia. Jatkuvasti kuultava viesti yhteiskunnassa on työ, työ, työ. Uraputki.

No en ole samaa mieltä tuosta, että täällä kaikki saavuttavat kaiken materiaalisen helposti ja sitten iskee tyhjyys. Itse en ole ainakaan saavuttanut mitään materiaalista helposti ja olen ollut ikäni köyhä runsaasta opiskelusta ja huippuarvosanoista huolimatta. Pikemminkin tuo pitkään opiskelu ja opintovelkaantuminen on estänyt minua elämästä ja pääsemästä kiinni mihinkään. Tutkinto ei tuonutkaan työtä ja sitten vain uutta putkeen, ja taas uusi ja taas uusi. Nyt on sitten jo ikä vastassa oikestaan kaikkeen mahdolliseen ja siitä se tyhjyyden tunne. Ihmettelen tätä systeemiä, että mikähän järki tässäkin on.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Uskon tähän täysin, koska kaikki se mihin uskotaan on kadonnut, on sen mukana kadonnut myös kaikki rituaalit ja yhteisöllisyys niiden ympäriltä. Ei juhlita mitään, ei uskota mihinkään, kaikkea pidetään turhana ja typeränä. Vain ankeus on hyvästä, onnellisuus, yltäkylläisyys ja juhlat turhaa ja väärin. Enää ei tukeuduta toisiin, ei kunnioiteta ketään eikä mitään. Häviäähän näin elämästä kaikki merkitys mielekkyys.

Pitkään ulkomailla Euroopassa asuneena ulkosuomalaisena käyn nykyään harvoin Suomessa. Aiemmin kävin useammin. Se jääkylmä ilmapiiri Suomessa jämähtää jo lentoasemalla vastaan. Ketään ei auteta, kenenkään kanssa ei puhuta. Asiakaspalvelu melkein missä tahansa on epäystävällistä ja töykeää. Ilmeestä jo näkee, että ajattelevat mitähän tuokin tollo haluaa ja mistä lienee tuohon tullut, menisi

Niinpä. Kyllä ulkosuomalaiselle aina pitää olla ilkeä ja villuilla teeviivojen kanssa. Se on maan tapa. Mistäs päättelit ihan itseksesi, että tukehdun kuumuuteen etelässä? Asun vuoristossa ja kesällä ei ole yhtään kuumaa ollut koskaan. Kimi Räikkönenkin muuttaa tänne meidän kulmille, luin eilen.

 

Pohjoismaissa on mentaliteetti, että jos teet esim. konkan, olet luuseri. USAssa taas jos teet konkan, olet oppinut jotain. Suomessa täytyy päästä putkeen ja olla putkessa koko ajan, muuten ei ole mitään, on mitätöity. Etsitään suurennuslaseilla jotain naurettavia aukkoja cv:stä vuosien takaa. Suomen ilmapiiri on vahingollinen ja epäinhimillinen. Siksi ihmiset voivat huonosti. 

Vierailija wrote:

Olen samaa meiltä, Ruotsihan on varmaan maailman isoin maa missä ei uskota oikein mihinkään, 

 

Osaavat silti kaupateon ja innovoinnin vaateteollisuuden, huonekalujen ja musiikin suhteen, eli uskovat kykyihinsä niiden suhteen.  

Nyt täytyy muistaa, ettei Ruotsia voi verrata Suomeen 1:1. Ruotsin väkiluku on yli 10 miljoonaa, Suomen yli 5 miljoonaa. Enemmän porukkaa - enemmän juttuja.

Entä kylmyys säässä, rakennukset ja ympäristö. Kaikilla ei ole pääsyä avariin luontomaisemiin, rantaan tai omaan tilaan. Ja nyt ei puhuta niistä jotka juhannuksena menevät liian syvälle. Jos kaikki eivät koe että suomalaiset kontaktit riittävät tai ehkei ole sopivia täällä. Joillakin ei ole läheisiä. Suomi on aika pieni maapläntti, vaikka on pienempiäkin maita.

Vierailija wrote:

Entä kylmyys säässä, rakennukset ja ympäristö. Kaikilla ei ole pääsyä avariin luontomaisemiin, rantaan tai omaan tilaan. Ja nyt ei puhuta niistä jotka juhannuksena menevät liian syvälle. Jos kaikki eivät koe että suomalaiset kontaktit riittävät tai ehkei ole sopivia täällä. Joillakin ei ole läheisiä. Suomi on aika pieni maapläntti, vaikka on pienempiäkin maita.

Suomiko aika pieni maapläntti? Suomi on Euroopan 55 maasta seitsemänneksi suurin ja maailman 257:stä maasta numero 65.

https://statisticstimes.com/geography/european-countries-by-area.php

Vierailija wrote:

Kaikki pitää saada valmiiksi pureskeltuna.

ihmisen pitäisi tehdä enemmän itse, kohdata muita ja kokea epämukavuusaluettakin.  Harrastaa asioita joista tuntuu, että ei halua tehdä vaikka niistä seuraisi hyvä olo , esim. Liikuntaa. Näiden myötä saisi myös onnen tunnetta onnistumisesta. 

ihmiset hakevat pikaista tyydytystä joka asiaan, esimerkkeinä yleinen passiivisuus, woltit, tinderit ja päihteet. Näistä ei todellista hyvää oloa jää, toisin kuin esim. liikunnan, avantouinnin tai luonnossa kävelyn jälkeen. 

En ole samaa mieltä ollenkaan.  Tuo riippuu niin ihmisestä.  Kyllä varmaan kaikki tykkäävät asioista,  kuten aurinko ja puhdas luonto, kävely,  mutta ei se niin kamalaa ole jos joskus kohtuullisesti vähän alkoholia naukkaa,  jos tykkää materiasta esim.  jonkun uuden vaatteen tai tavaran osto voi kummasti piristää mieltä,  varsinkin jos on jotain mitä tarvittaisiin,  eikä ole jo ennestään tarpeeksi. Ei kaikki tarvittava ja hyödyllinen ole sama, kun välttämättömyys. 

Sanoisin,  että eniten saattaa masentaa tuollaista ihmistä rahan puute tai vähyys koska: Ei voi ostaa kotiin tai itselleen tarvittavia ja hyödyllisiä asioita tarpeeksi,  ei voi tehdä maksullisia asioita niin usein kun haluaisi. Osa voi liittyä jopa liikuntaan tai kulttuuriin, eli ei mitään paheksuttavaa.  Miksi joillekin on ihan vieras juttu se,  että kyllä edellämainitut materialistiset asiat vaikuttavat koko elämänlaatuun.  Ei kaikki ostettava ole verrattavissa siihen, tilaako woltista vai ei. 

Joku matkakin voi olla jopa masennusta ehkäisevä jollekin. 

Puhumattakaan sitten siitä, että ihan sellaisiin asioihin ei aina olisi tarpeeksi rahaa, kun ihka oikeat hyödylliset asiat. 

Haluaisinko lähteä lenkille kylmään ja pimeään nyt ja olisin onnellisempi? En,  sen sijaan jonkun talvi matkan suunnittelu aurinkoon piristäisi mieltä,  kävisin mielelläni monta kertaa ulkona syömässä,  tosin osaan tehdä kotona ruokaakin ja nyt on hyvät lihat odottamassa. Niitäkään ei ilman rahaa saa. 

Uusien vaatteiden osto piristäisi kummasti ja en todellakaan ole yksi niistä, jotka sanoo,  että ei ole mitään päälle pantavaa,  vaikka kaappi tursuaisi, joten tarvetta olisi.