Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen
Siinä käsiteltiin Suomea, Ruotsia ja Norjaa, ihmeteltiin sitä että miksi täällä ihmiset voivat niin huonosti vaikka systeemi on "hyvä".
Keskustelemassa oli ihmisiä paljon ja erilaisia syitä annettiin monia, esimerkiksi sää.
Mikä pompahti isoimpana ihmisten korville ja mistä kaikki olivat oikeastaan yhtä mieltä oli tämä:
Täällä on henkisyys kokonaan kadotettu ihmisistä, kukaan ei usko mihinkään. Ihmiset saavuttavat kaiken varhasessa iässä ja sen jälkeen iskee tyhjyys kun yhteiskunnan luomat edellytykset eivät antaneetkaan sielulle mitään niinsanotusti. Eli siis sisällä on tyhjää vaikka kaikki materia ja "saavutukset" onkin saavutettu.
Se on 100% totta. Ihmiset eivät ole henkisiä täällä, mikä on sääli
Me tarvitaan lisää henkisyyttä. Uskoa johonkin.
Kommentit (217)
Oikeasti? no se voi olla, en ihmettelisi
Vierailija wrote:
Olen samaa meiltä, Ruotsihan on varmaan maailman isoin maa missä ei uskota oikein mihinkään, uskon että Suomi tulee hyvänä kakkosena
Ja sitä pidetään älykkään, rationaalisen ihmisen merkkinä, ettei usko, muuten on hörhö ja epävakaa ym.
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Ja dokkari tuli jeesuskanava TV7:ltä?
En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa.
Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys lienee täysin eri asia kuin taikausko/henkisyys.
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Perheen vastuut on ulkoistettu yhteiskunnalle. Tämä nk. Pohjoismainen hyvinvointimalli kaikkine toimeentulotukineen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys lienee täysin eri asia kuin taikausko/henkisyys.
Kyllähän moni jeesuskultin sun muiden jäsen puuhailee muiden kultin jäsenten kanssa palvontamenoja sun muuta, joten jonkinmoinen yhteisöllisyys on mukana.
En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.
Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.
Vierailija wrote:
Olen samaa meiltä, Ruotsihan on varmaan maailman isoin maa missä ei uskota oikein mihinkään, uskon että Suomi tulee hyvänä kakkosena, Norjasta en tiedä
Suomessa 80% ei usko jumalaan. Meinaatko että ruotsissa lukema on suurempi missä on isot kristilliset piirit ja enemmän juutalaisia jamuslimeja?
Vierailija wrote:
En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa.
Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.
Uskonto vaatii tietoa. Suomen kielessä "uskoa" on saanut hieman väärän kaiun. pitäisi puhua enemmän sanasta "tietää".
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys lienee täysin eri asia kuin taikausko/henkisyys.
Taikausko ja henkisyys on taas eri asia kuin uskonto.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Perheen vastuut on ulkoistettu yhteiskunnalle. Tämä nk. Pohjoismainen hyvinvointimalli kaikkine toimeentulotukineen.
Pohjoismaisen hyvinvointimallin etu on, että yksilön ei tarvitse sietää toiselta mitä tahansa vain siksi, että on taloudellisesti tai muulla tavoin tästä riippuvainen. Miniän ei tarvitse hyväksyä anopin töykeää käytöstä sen vuoksi, että anoppi on ainoa, joka voi hoitaa miniän lapsia tämän työpäivän ajan. Perheväkivaltaa ei tarvitse sietää sen vuoksi, että on puolisostaan taloudellisesti riippuvainen. Jne.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En usko että ei-uskovasta ihmisestä tulee onnellista uskomalla. Minä ainakin posauttaisin mieluummin aivoni seinään kuin alkaisin palvoa jotain mielikuvitushahmoa.
Uskonnoissa on se onnellisuutta tuova seikka, että ne ovat yhteisöllisiä järjestöjä. Yhteisöllisyyttä minäkin peräänkuuluttaisin, en henkisyyttä.
Uskonto vaatii tietoa. Suomen kielessä "uskoa" on saanut hieman väärän kaiun. pitäisi puhua enemmän sanasta "tietää".
Päinvastoin. Usko on uskoa, tieto on tietoa. Niitä ei koskaan pidä sekoittaman keskenään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Uskon tuohon kans. Pehmeät arvot ja yhteisöllisyys puuttuu kuten etelänmaissa perhe ja suku on tärkeitä ja niihin turvaudutaan. Siellä läheisyys on myös tärkeetä.
Lehdet Suomess on täynnä näitä "Löysin itseni keski-iässä-ahaa-elämys"-tarinoita, joissa ihmiset on löytänyt itsensä omasta itsestään, ei ulkopuolisista materiaaleista, asioista ja ihmisistä.
Perheen vastuut on ulkoistettu yhteiskunnalle. Tämä nk. Pohjoismainen hyvinvointimalli kaikkine toimeentulotukineen.
Pohjoismaisen hyvinvointimallin etu on, että yksilön ei tarvitse sietää toiselta mitä tahansa vain siksi, että on taloudellisesti tai muulla tavoin tästä riippuvainen. Miniän ei tarvitse hyväksyä anopin töykeää käytöstä sen vuoksi, että anoppi on ainoa, joka voi hoitaa miniän lapsia tämän työpäivän ajan. Perheväkival
Kuvauksesi kertoo nyt kehitysmaasta, ei Suomesta jossa naisten koulutustaso on miehiä korkeampi.
Elämällä on hyvä olla jokin tarkoitus. Jos sitä ei ole, yksilö on hukassa psykologisesti.
Masennus ei ole mikään spesifi sairaus, vaan lääkärien käyttämä työkalu tilanteessa jossa potilaan oireille ei löydetä mitään lääketieteellistä selitystä.
Masennus lisääntyy sitä mukaa kun termiä viljellään. Epämääräiset oireet voidaan niputtaa minkä tahansa yläkäsitteen alle.
Minulta ei ole puuttunut henkisyyttä elämästäni. Hengellisyyttä kyllä puuttuu, mutta se on eri asia eikä välttämätöntä ihmiselle tai edes valinnan asia.
Oma masennuksen syy on ihan traumoissa ja niihin en ole saanut ajoissa asianmukaista hoitoa. Oikeastaan traumani juurisyyt ovat terveydenhuollon kyvyttömyydessä, minkä takia en ole hanakasti edes hakeutunut avun piiriin. Silloin kuin tein niin, oli vastassa todella kummallisia lääkäreitä, hoitajia ja sosiaaliohjaajia, jotka kohtelivat kuin lasta tai kehitysvammaista ja pitivät aivan tyhmänä ja kyvyttömänä. Onneksi muutama asiallinen ammattilainen löytyi. Kuten ap ehkä arvasitkin, ei tämä systeemi ole kovin hyvä ja huonompaan on menossa koko ajan.
Olen samaa meiltä, Ruotsihan on varmaan maailman isoin maa missä ei uskota oikein mihinkään, uskon että Suomi tulee hyvänä kakkosena, Norjasta en tiedä