Katsoin eilen mielenkiintoisen dokkarin missä saatettiin löytää syy pohjoismaissa ilmenevään masennukseen
Siinä käsiteltiin Suomea, Ruotsia ja Norjaa, ihmeteltiin sitä että miksi täällä ihmiset voivat niin huonosti vaikka systeemi on "hyvä".
Keskustelemassa oli ihmisiä paljon ja erilaisia syitä annettiin monia, esimerkiksi sää.
Mikä pompahti isoimpana ihmisten korville ja mistä kaikki olivat oikeastaan yhtä mieltä oli tämä:
Täällä on henkisyys kokonaan kadotettu ihmisistä, kukaan ei usko mihinkään. Ihmiset saavuttavat kaiken varhasessa iässä ja sen jälkeen iskee tyhjyys kun yhteiskunnan luomat edellytykset eivät antaneetkaan sielulle mitään niinsanotusti. Eli siis sisällä on tyhjää vaikka kaikki materia ja "saavutukset" onkin saavutettu.
Se on 100% totta. Ihmiset eivät ole henkisiä täällä, mikä on sääli
Me tarvitaan lisää henkisyyttä. Uskoa johonkin.
Kommentit (217)
Vanha yhteiskunta on nyt murenemassa pois, siirrymme uuteen valon aikaan.
voi hyvinkin olla mahdollista, usko johonkin tuo sisäistä voimaa.
Kyllä ne vastaukset on imo: liian individiualistinen kulttuuri jossa ei oikein ole yhteisöjä, olematon tapakasvatus, pimeyden ym. sääolosuhteiden vaikutus ja hukattu perinnekulttuuri ja yhtenäisyys; ollaan myyty iso osa kotimaata monella tapaa kasinotalouden alttarille. Samaan aikaan täällä toimii kaikki tuki verrattain tolkuttoman hyvin ainakin kerrostaloasujalle: posti tulee ajallaan, lämmintä vettä valuu loputtomasti, lämpöä riittää ja kiinteistöpalvelut käyvät ensitilassa hoitamassa rikkinäisen hanan mukisematta.
Suomi on lisäksi tunteiden käsittelyn kehitysmaa, miehet varsinkin lääkitsevät pahaa oloa alkoholilla tolkuttomasti, mikä vaan lisää ongelmia. Oon vakuuttunut et ihmiset, varsinkaan miehet, ei vaan tiedä miten tunteisiin pitäisi suhtautua, ja miten ne käsitellään. Kukaan ei opeta tätä.
suolessa kaikki seinähullut pääsee lisääntymään niin huonot geenit vaan jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Epämukavuus jättää jälkiä aivoihin. Ei positiivisia, vaan negatiivia. Jo vauvojen kohdalla tiedetään, että lapsen ei ole hyvä antaa itkeä pitkään, koska se vaikuttaa aivoihin.
On epälooginen ajatus, että ihminen olisi onnellisempi koettuaan jotain epämukavaa ja päästyään takaisin ns. normiin. Olivatko laman lapset onnellisempia kuin muut ikäluokat, kun taloustilanne oli normalisoitunut? Eivät olleet. Ikäluokassa oli hälyttävän paljon mielenterveysongelmia. Ovatko traumaattisen asian kokeneet aiempaa onnellisempia trauman kokemisen jålkeen? Eivät ole, vaan yleensä päinvastoin.
Haasteet, niistä selviytyminen ja siitä seuraava onnistumiskokemus on kyllä tarpeellista. Ihan samoin kuin keho tarvitsee haasteita bakteerien ja virusten muodossa ettei ala tuhota itseään autoimmuunisairauksilla.
Tässä se mikä ei tapa voi vahvistaa. Tietenkin kun haasteet ovat liian suuria eikä niistä selviydy kuin kituen ja kitumaan ne vahingoittavat eivätkä vahvista.
Uskon että sekä mielemme että ruumiimme on parhaimmillaan kokiessaan välillä myös epämukavuutta.
Mä ajattelen, että yksinäisyys on suurin yksittäinen aiheuttaja masennukselle. Lomalla huomaa, ettei ole päiviin puhunut kenenkään kanssa ja kaupassa käydessä miettii tuleeko sitä ääntä vielä, kun tervehtii kaupan kassaa.
Entistä harvemmalla aikuisella on omaa perhettä.
Suomessa ei saa apua mielenterveyden ongelmiin. Pitäisi olla aikaisen puuttumisen malli, niin vältyttäisiin näiltä pitkittyneiltä masennusjaksoilta.
Yhteisö on se, mikä tuo onnen. Olen vanheneva lapseton ja työkyvytön nainen. Ryhdyin käymään seurakunnan (herätysliike kirkon sisällä) tilaisuuksissa ja kyllä se lisäsi onnellisuutta. Ei uskomisen vuoksi vaan yhteisön. Ei siellä ole pakko uskoa. Ja kyllä siinä mukana teeskentelee.
Vierailija kirjoitti:
Vanha yhteiskunta on nyt murenemassa pois, siirrymme uuteen valon aikaan.
Huonompaan aikaan. Valo?
Ihmisiltä puuttuu merkityksellisyys elämästä. Kapitalistisessa yhteiskunnassa eläminen ei ainakaan helpota asiaa. Se, että hankit rahaa elämiseen ja kuluttamiseen ei ole mielestäni kovinkaan merkityksellistä.
No ei mun masennus ainakaan mistään tuollaisesta johtunut.
Vierailija kirjoitti:
En usko tuohon. Äitini oli masentunut ja sai psykooseja terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Hän oli kovasti uskovainen, kävi kokouksissa ja sai rukousapua, sielunhoitoa yms. Mikään henkisyys, tuki tms ei auttanut.
Nyt seuraan toista masentunutta naista ja olen muitakin toki nähnyt. Yhteistä kaikille on ollut se, että keväällä kun valo lisääntyy heidän oireensa pahenevat. Sanoisin ,että masennukseen vaikuttaa jotenkin nämä vuodenajat, pimeys/ valoisuus sekä naisilla ikä. Hyvin moni sekoaa ja masentuu yli nelikymppisenä.
Ottamatta kantaa näkemykseesi sekoamisesta totean, että jos havaintosi yli nelikymppisten naisten ongelmista pitää paikkansa, niin silloin hormonitoiminta lienee suuressa osassa mielialan suhteen. Lisäksi kriisi iän mukanaan tuomasta muutoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole mikään spesifi sairaus, vaan lääkärien käyttämä työkalu tilanteessa jossa potilaan oireille ei löydetä mitään lääketieteellistä selitystä.
Masennus lisääntyy sitä mukaa kun termiä viljellään. Epämääräiset oireet voidaan niputtaa minkä tahansa yläkäsitteen alle.
Jep... Sitä sitten toistetaan kokoajan ja annetaan pillerit kotiin, sohvalle jatkamaan sitä samaa elämää mikä alunperin aiheuttikin sen masennuksen.. Ei ne kerro ihmisille miten oikeasti parantua näistä
true