Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (400)
Vierailija wrote:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt näitä jotka laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Tärkeitä ihmisiä elämässäni on useampia. Eikä mikään ihmisuhe ole sillä tavalla edes samanlainen että ne voisi johonkin järjestykseen laitta. Välillä tapahtuu myös muutoksia joku tärkeä ihmissuhde jää pois, joskus niitä tulee lisää.
Minusta juuri tästä syystä se oma mies on tärkein. Koska kaverit tulee ja menee, vanhemmat kuolee, lapsetkin kasvaa ja muuttaa pois kotoa, mutta mieheni kanssa on (ainakin tarkoitus) olla nuoresta vanhaksi saakka, kunnes kuolema erottaa. Ei siinä kuolinvuoteella kaverit ole kädestä pitämässä.
En ajattele sitä niinkään arvojärjestyksenä, mutta mies vaan on se, kenen kanssa viettää aikaa eniten, muita näkee vain silloin tällöin. Eli mieheen joutuu panostamaan paljon enemmän kuin muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt näitä jotka laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Tärkeitä ihmisiä elämässäni on useampia. Eikä mikään ihmisuhe ole sillä tavalla edes samanlainen että ne voisi johonkin järjestykseen laitta. Välillä tapahtuu myös muutoksia joku tärkeä ihmissuhde jää pois, joskus niitä tulee lisää.
Minusta juuri tästä syystä se oma mies on tärkein. Koska kaverit tulee ja menee, vanhemmat kuolee, lapsetkin kasvaa ja muuttaa pois kotoa, mutta mieheni kanssa on (ainakin tarkoitus) olla nuoresta vanhaksi saakka, kunnes kuolema erottaa. Ei siinä kuolinvuoteella kaverit ole kädestä pitämässä.
En ajattele sitä niinkään arvojärjestyksenä, mutta mies vaan on se, kenen kanssa viettää aikaa eniten, muita näkee vain silloin tällöin. Eli mieheen joutuu panostamaan paljon enemmän kuin muihin ihmisiin.
Mulla ne kaverit pysyy, mutta puolisoita on tullut ja mennyt.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt näitä jotka laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Tärkeitä ihmisiä elämässäni on useampia. Eikä mikään ihmisuhe ole sillä tavalla edes samanlainen että ne voisi johonkin järjestykseen laitta. Välillä tapahtuu myös muutoksia joku tärkeä ihmissuhde jää pois, joskus niitä tulee lisää.
Minusta juuri tästä syystä se oma mies on tärkein. Koska kaverit tulee ja menee, vanhemmat kuolee, lapsetkin kasvaa ja muuttaa pois kotoa, mutta mieheni kanssa on (ainakin tarkoitus) olla nuoresta vanhaksi saakka, kunnes kuolema erottaa. Ei siinä kuolinvuoteella kaverit ole kädestä pitämässä.
En ajattele sitä niinkään arvojärjestyksenä, mutta mies vaan on se, kenen kanssa viettää aikaa eniten, muita näkee vain silloin tällöin. Eli mieheen joutuu panostamaan paljon enemmän kuin muihin ihmisiin.
Aikaa käytän huomattavasti enemmän lapsiin kuin puolisoon. Silti en miellä että lapset samassa suhteessa olisi tärkeämpi kuin se puoliso. Puoliso on tottakai tärkeä kumppanina mutta tavalla taikka toisella sekin suhde muuttuisi jos mies odottaisi vain että käytän häneen aikaani. Puoliso on tärkeä juuri siksi että hän on itsenäinen kumppani joka arjessa ei tarvitse apua samalla tavalla kuin lapset.
Provohan tämä aloitus on. Mutta kyllä, puolisoni on minulle se tärkein ihminen. Vaikka elämä ei ole päästänyt meitä helpolla, se yhteys ja sitoutuneisuus, läheisyys ja rakkaus, puolisoon on kaikkein vahvin.
Ennen lapsia oli kumppani kyllä tärkein ihminen. Sittemmin olemme eronneet. En usko, että enää koskaan kukaan kumppani tulee olemaan elämän tärkein ihminen, koska lapset nyt vaan ovat sitä - mutta toisaalta näitä ihmissuhteita ei liene mielekästä vertaillakaan. Suhde lapsiin on sen verran erilainen, ja rakkaus ja kiintymys heitä kohtaan on erilainen ja perustuu eri asioihin. Syventyneessä suhteessa, jos suhde toimii ja on hyvä suhde, toivoisin kuitenkin, että kumppani oli läheisempi kuin vanhempani ja ystäväni. Tässä iässä (45-v) eivät ystävät ja kaverit edes ole samalla lailla tärkeitä kuin joskus nuorena. Läheiset ystävät ovat kyllä tärkeitä, mutta eivät mikään elämän keskipiste. Se aika elettiin joskus teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Tästä syntyy se nk. ainoan lapsen pissipäisyys.
Jos lapsia olisi useampi alkaisi merkkaamaan se puolisokin ja joutuisitte miettimään tärkeysjärjestyksen uudelleen.
Miten lasten lukumäärä vaikuttaa tuohon, ei se tilanne muutu tuolloin, päinvastoin.
Taidettiin löytää juurisyy Suomalaisten avioliittojen ja kasvatuksen epäonnistumiseen.
Kun lapsi on isille tärkein ja äidille tärkein ei onnistu:
a) äidin antama kasvatus, koska isi on tärkeämpi
b) isän antama kasvatus koska äiti on tärkeämpi
c) aviol
Eikös siinä Suomessakin kiinnostusta saaneessa ranskalaisessa kasvatustyylissä ole kyse juuri siitä, että vanhemmat nostavat toisensa jalustalle, ei lapsia. Näin avioliitot voi paremmin, äideillä on enemmän aikaa ja motivaatiota huolehtia itsestään ja pitää itsensä hoikkana ja kauniina, lapsista kasvaa hyväkäytöksisiä, eikä tarvitse erota saadakseen mieheltä huomiota.
Ei niitä lapsia tarvitse palvoa, kunhan huolehtii niistä. Suomessa lapset nostetaan (tai äidit lähinnä nostaa) ykköseksi ja meillä on tutkitusti maailman uupuneimmat äidit.
Onko mikään ihme? Äidit palvoo lapsiaan ja isit kavereitaan. Mihin muuhun se voisi johtaa kuin eroon.
Mun lapsi on ykkösenä. Mies on tietysti kakkosena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä näitä onneksi tosielämässä joudu asettamaan vastakkain, mutta kyllä aikuinen lapseni olisi minulle tärkeämpi kuin puolisoni, jos pitäisi valita. Ja JOS jostain käsittämättömästä syystä puolisoni pakottaisi valitsemaan koiramme tai hänet, niin valitsisin koiran. Mutta en ymmärrä, miksi hän sellaista tekisi, kun koira on yhdessä haluttu.
Tietenkin mieheni on minulle tärkeämpi kuin kaverit ja esim. Sisarukseni tai vanhempani, mutta kaikista tärkeimmät ovat meidän yhteiset lapsemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on minulle tärkein ihminen, nyt ja aina.
En kuitenkaan näe mitään mielekkyyttä tällaisessa ihmisten tärkeysjärjestykseen laittamisessa. Rakkaus ei ole rajallinen resurssi ja se millä tavalla rakastan siskoani, poikkeaa täysin siitä millä tavalla rakastan kumppaniani.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt näitä jotka laittaa ihmiset arvojärjestykseen. Tärkeitä ihmisiä elämässäni on useampia. Eikä mikään ihmisuhe ole sillä tavalla edes samanlainen että ne voisi johonkin järjestykseen laitta. Välillä tapahtuu myös muutoksia joku tärkeä ihmissuhde jää pois, joskus niitä tulee lisää.
Minusta juuri tästä syystä se oma mies on tärkein. Koska kaverit tulee ja menee, vanhemmat kuolee, lapsetkin kasvaa ja muuttaa pois kotoa, mutta mieheni kanssa on (ainakin tarkoitus) olla nuoresta vanhaksi saakka, kunnes kuolema erottaa. Ei siinä kuolinvuoteella kaverit ole kädestä pitämässä.
En ajattele sitä niinkään arvojärjestyksenä, mutta mies vaan on se, kenen kanssa viettää aikaa eniten, muita näkee vain silloin tällöin. Eli mieheen joutuu panostamaan paljon enemmän kuin muihin ihmisiin.
Minäkään en osaa laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Syvästi merkityksellisiä suhteita on useampia: siskoni, ystäväni, jota näen vain muutaman kerran vuodessa, mutta jonka olen tuntenut vauvasta asti, on tavallaan toinen siskoni, isäni, lapseni, exäni, ja nykyinen puolisoni, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni, mutta jonka olen tuntenut vasta 3 vuotta, hän kuitenkin tuntee minut tavalla jolla kukaan muu ei minua näe.
Isäni juuri hautasi parhaimman ystävänsä, jonka oli tuntenut yli 60 vuotta. Hänen pisin oikeasti merkityksellinen ihmissuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteiden laittaminen avojärjestykseen kertoo kyllä aina siitä että ne ihmissuhteet tai joku itselle tärkeistä suhteista ei ole kunnossa. Arvojäärjestystän tärkeämpää olisikin pohtia miksi kaikki ei ole kunnossa.
Kumppanista voi erota, lapsesta ei. Ne joille kumppani on tärkeämpi kuin lapsi, jotain on pielessä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo melko suoraan ilmaistu että se parisuhde ei ole kovin tärkeä. En ihan ymmärrä miksi sitten olisin väkisin kumppanin kanssa joka ei sitä parisuhdetta arvosta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Tästä syntyy se nk. ainoan lapsen pissipäisyys.
Jos lapsia olisi useampi alkaisi merkkaamaan se puolisokin ja joutuisitte miettimään tärkeysjärjestyksen uudelleen.
Jos yksi vain saa olla suosikki, niin vähänkö suurperheen lempilapsesta tulee pissipää. Ainoa lapsi pääse lähellekään, sehän voittaa kisassa vain vanhempansa.
Lapset ovat ehdottomasti tärkeimmät, mutta kyllä sitten tulee puoliso. Tosin yksi ex-ystävä useammankin kerran raivosi siitä, että pidän puolisoani tärkeämpänä kuin häntä (totta, mutta en toki täräyttänyt tätä hänelle, vaan keskustelun sivulauseessa asia tuli esille), joten kyllä tällä tavalla ajattelevia ihmisiä on.
Vierailija wrote:
Kumppanista voi erota, lapsesta ei. Ne joille kumppani on tärkeämpi kuin lapsi, jotain on pielessä silloin.
Miten niin lapsesta ei voi erota? Olen itsekin laittanut välit poikki vanhempiini jo 20 vuotta sitten, ei meillä ole toistemme kanssa mitään tekemistä. Erottu on.
Vierailija wrote:
Onhan tuo melko suoraan ilmaistu että se parisuhde ei ole kovin tärkeä. En ihan ymmärrä miksi sitten olisin väkisin kumppanin kanssa joka ei sitä parisuhdetta arvosta.
No ei se tuota tarkoita. Kumppani on mulle hyvin tärkeä, mutta ystävä vielä tärkeämpi. Silti parisuhde on myös tärkeä.
Mies ei todellakaan ole ensimmäinen pelastettava vaikka ollaan oltu +20v yhdessä. Pelastaisin ensin lapset, sitten mun vanhemmat ja jos jostain syystä mies ei osaisi itse palavasta talosta pois niin sitten sen.
Luottoystävä menee puolison edelle. Jos tulisi kenet pelastaisin tilanne, niin ystävän pelastaisin ja puolisosta ottaisin vakuutusrahat.