Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (423)
Vierailija wrote:
Minulle tärkein ihminen on eksäni.
Olen pääsääntöisesti yksin,mutta kun olen muutamia kertoja hänen jälkeensä ollut parisuhteessa vertaan aina uutta kumppaniani häneen ja pyrin saamaan hänestä samanlaisen kuin eksäni oli,tai on.
Koitan saada vaihtamaan pukeutumistyyliä,vaihtamaan kampausta, ottamaan samankaltaisia tatuointeja ym.
Yleensä jostakin syystä suhteeni eivät vain tunnu kestävän kovin pitkään.
Miehet eivät uskalla tai kykene sitoutumaan
Kyllä sinä löydät vielä voimia olla vertaamatta muita exääsi. Minulla oli sama. Tapasin elämäni rakkauden 17-vuotiaana. Hän oli niin uskomattoman hyvä ihminen, osaava, herkkä, mielikuvituksellinen, hyvä puhumaan. Rakastuin niin, että olin menettää järkeni. Kun oli oltu yhdessä 4 vuotta, hän jätti. Hän jätti minut toisen naisen takia. Meidän yhteinen koti ja avoliitto loppui kuin seinään.
Käsittämättömintä oli se, ettei hän kertonut minne lähti. Ei kertonut, missä oleskeli sitten kun erottiin, minne meni, eikä kertonut uutta osoitettaan, jonne hän muutti uuden rakkaansa kanssa. Minä olin mitätön, ihan pelkkä tomuhiukkanen. Minulta pyyhittiin pois 4 rakkauden vuotta.
Vertailin kaikkia uusia miehiä aina häneen. Hän oli ollut hyvä sängyssä. Jos joku ei heti ollut, petyin. Hän oli ollut hyvä keskustelija. Jos joku oli hiljainen, petyin. Hän oli ollut niin ylivoimaisen hyvä kaikessa, että jos joku toinen ei ollut, petyin. Sitten tajusin sen jutun. Exäni ei halunnut minua. Hän ei halunnut minun olevan elämänsä tärkein ihminen. Se on jotain, mitä minä en voi muuttaa. Minä tajusin, että jos hän muuttuisikin ja valitsisi minut, voi aina tulla joku, jonka hän valitsee minun tilalleni. Siksi hän ei ole sen arvoinen, että olisi minun oman elämäni tärkein ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ymmärrettävää, että perheenjäsenistä ja sukulaisista on vaikea valita kuka on tärkein, mutta että puoliso sanoisi pokkana, että kaveri on tärkeämpi kuin sinä ja että pelastaisi kaverinsa ennen sinua, niin kyllä loppuisi minulla rakkaus siihen. Minulle puoliso on tosi rakas vielä 31 vuoden jälkeen. Olin huonossa kunnossa 1,5 vuotta ja oli mahtava huomata kuinka hän ei vaatinut minulta mitään. Oli todella ymmärtäväinen ja lempeä. Onneksi nyt voimani alkavat palata.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olen parisuhteessa ja lapseni on aina ykkönen ja onneksi kumppanini ymmärtää sen.
Eipä noita muiden valintoja oikein voi arvostella. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta.
Lapsesi on "aina ykkönen"? Entä kun hän muuttaa pois ja aloittaa oman elämän? Perustaa perheen jne? Onko silloinkin?
Käy kyllä sääliksi näitä lapsia, joiden vanhemmille he ovat ”aina ykkösiä” ja aina tärkeimpiä. Mahtaa olla ripustautuvainen vanhempi, jos näin ajattelee. Mahtaa olla myös ankea elämä tällaisella vanhemmalla, kun ei saa olla joka päivä tekemisissä sen tärkeimmän ihmisensä kanssa ja sille tärkeimmälle ihmiselle muut on tärkeämpiä. Mahtaa olla myös ankeaa, kun se tärkein ihminen voi olla kuinka hirveä tahansa, käyttäytyä kuinka huonosti vaan, ja silti se vaan on aina tärkein ja ykkönen. Ihan vaan koska biologia. Käsittämätöntä.
Kyllä puoliso on minulle lasten lisäksi tärkein. Tulipalosta pelastaisin kyllä lapset ja toivoisin, että puoliso pärjää itse. Puoliso tekisi varmasti samoin.
Joskus kävimme samanlaisen ajatusleikin puolison kanssa, että pelastaisiko minut uppoavasta laivasta. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia ja puoliso totesi siihen, että pelastaisi ensi sijassa itsensä ja vasta toisena minut.
Lapset ovat tärkeimmät. Äitini ja siskoni menevät samalle viivalle miehen kanssa. Mies on todella ihana ja rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani on elämäni tärkein ihminen. Mies tulee siinä perässä sitten heti. En erityisesti pidä ihmisistä, ja rehellisesti sanottuna ei haittaisi vaikka en suurinta osaa tapaisi enää ikinä.
Kronologisestikin järjestys on ensin puoliso, sitten lapset (jotka muuttavat sitten omilleen).
Kunnioitan tätä järjestystä.
M40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tytär on tärkein, jos pitää oikeasti valita. Hän on se, jonka pelastaisin palavasta talosta ja jota varten tietyllä tavalla elän. Ajattelen, että nuoresta pitää pitää huolta. Vaikka miehen kanssa eroaisin ja vaikka hänen lapseenkin yhteys katkeaisi, perintö menisi hänelle. Hän olisi se, jolle siitä olisi eniten hyötyä esim omiin kanssani suurin piirtein saman ikäisiin sisaruksiini verrattuna.
Sanoisin että minä itse olen elämäni tärkein ihminen. Sitten tulee puoliso ja hänen jälkeensä lapsi. Oletus on että lapsi lähtee omilleen ja "hylkää" minut. Neljäntenä hyvä ystävä. Loput on oikeestaan aika yhdentekseviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tietysti tärkein. Näin on miehelläkin. Parisuhteessa tulee ylämäkiä ja alamäkiä, mutta rakkaus lapseen on ehdotonta, ikuista. Kaverit tulee sitten puolison ja muiden lähisukulaisten jälkeen omassa arvojärjestyksessäni. Miten joku, jota näkee kerran, pari vuodessa edes voisi olla kovin tärkeä? Kai sitä näkisi useammin kun kerran niin tärkeä on?
45 vuotta aviossa..
Miksi olisit parisuhteessa, jos se toinen osapuoli ei olisi se tärkein ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mieheni on mulle se tärkein ihminen nro1<3
Seuraavaksi tulevat isäni ja siskoni.
"Kaverit" ihan viimeisenä.
N40
Mies voi olla taloudellisesti tärkein, mutta ei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuisen ihmisen tarvitsee tuolla tavalla ajatella jotain arvoasteikoita? Puolisoni on minulle erittäin tärkeä ja ehdottomasti läheisin ihminen viimeisen kymmenen vuoden ajan, mutta yleisen elämänkokemuksen myötä ymmärrän, että on mahdollista, ettei liitto kestä koko elämää, vaikka kuinka sitä toivoisi. Parhaat ystäväni taas ovat olleet elämässäni lapsesta asti, vaikka miehet olisivat vaihtuneet.
Miten se käytännössä näkyy, että ystävät ovat tärkeimpiä ja tärkeämpiä kuin sinä? Jos ei näy mitenkään käytännön elämässä, niin onko sillä mitään merkitystä kuka on tärkein?
Itse vastaisin, että lapset ovat tärkeimmät ihmiset ja näin sen mielestäni kuuluukin olla. Luulen, että puolisoni vastaisi samalla tavalla. Tietysti puolisosta huolehtiminen on myös lasten etu, joten käytännön elämässä se ei näy mitenkään, että pitää lapsia tärkeimpinä.
Lisäksi lapsuuden perhe on tärkeä. Ystävät tulevat minulla vasta sen jälkeen.
Parisuhteet/avioliitot kestäisivät paremmin jos koko perhe rukoilisi yhdessä.
Tärkein on Jeesus, sitten lapset, sitten puolisot ja vasta tämän jälkeen sukulaiset sekä ystävät.
Toiseksi tärkein, lapsi menee edelle. Vaikka monessa tilanteessa käytännössä myös niin päin että puoliso menee lapsen edelle, palavasta talosta nappaisin mukaani tietysti lapsen.
Vierailija wrote:
Joskus kävimme samanlaisen ajatusleikin puolison kanssa, että pelastaisiko minut uppoavasta laivasta. Silloin meillä ei vielä ollut lapsia ja puoliso totesi siihen, että pelastaisi ensi sijassa itsensä ja vasta toisena minut.
Ei rakasta. Paniikissa kukin toimii miten toimii, mutta jos rauhallisesti harkiten vastaan noin, ei rakasta.
Minulle tärkein ihminen on eksäni.
Olen pääsääntöisesti yksin,mutta kun olen muutamia kertoja hänen jälkeensä ollut parisuhteessa vertaan aina uutta kumppaniani häneen ja pyrin saamaan hänestä samanlaisen kuin eksäni oli,tai on.
Koitan saada vaihtamaan pukeutumistyyliä,vaihtamaan kampausta, ottamaan samankaltaisia tatuointeja ym.
Yleensä jostakin syystä suhteeni eivät vain tunnu kestävän kovin pitkään.
Miehet eivät uskalla tai kykene sitoutumaan