Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (423)
Puolisoni on minulle tärkein ihminen. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kuitenkaan ole minulle kovin tärkeitä.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miespuolinen ystäväni, jonka olen tuntenut jo monta vuotta on tärkein mulle. Poikaystävä on vasta toisena :)
N24
Ei kyllä enää aikuisiällä ole normaalia että kaverit on puolisoa tärkeämpiä. En voisi elää tuollaisen teinin kanssa. Kertoo aika paljon ihmisestä ja kypsyydestään.
Minulle on aina ykkösenä meidän lapset. Aina ja ikuisesti. Esikoinen saavutti tänä vuonna täysi-ikäisyyden, nuorin on 9 v. ja keskimmäinen siitä välistä. Rakastan kaikkia enemmän kuin ketään ikinä. Ennen esikoisen syntymää kuvittelin, että puoliso voisi olla elämäni suurin rakkaus. Ei ole ollut, vaan lapset.
Kyllä meillle molemmille lapset on elämän tärkeimmät ihmiset. Sitten vasta puoliso. Toki myös vanhemmat ja sisarukset on tärkeitä, mutta kaikkien edelle menee lapset, heissä on tulevaisuus, me vanhat kuollaan pois ja he jatkavat. Miehen vanhemmat on jo vuosia olleet pois, ja isänikin, onneksi äiti ja isäpuoli ovat vielä, toivottavasti vuosia täällä, ja toivottavasti me, ja hekin näkevät vielä meidän lapsenlapset, edes ensimmäiset. Mulla on vain nuorempia sisaruksia, ja jos heille tai lapsilleen tapahtuisi jotain, sekin olisi ihan järkyttävää ja saisi mun mielen raiteiltaan. Ylipäänsä tärkeysjärjestys menee ikäjärjestyksessä, mitä nuorempi, eli enemmän elämää edessä, sitä tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta mies. Jouduttiin se taas testauttamaan tämän vuoden aikana, kummatkin sairastui eri sairauksiin... Siinä sen tärkeysjärjestyksen näkee ja rakkaudenkin. Toisen hädän ja arjen pyörteet.
Lapset ovat rakkaita ja tärkeitä kukin, mutta heillä on jo oma elämänsä ja kumppanit. 20 ja 23 vuotiaita. Omillaan asuvat.
N51
Vierailija wrote:
Mieheni kuoli 2 kk sitten, olisimme halunneet vielä viettää yhteisiä vuosia yhdessä. Viimeistään silloin "arvojärjestys" selviää. Hän oli paras ystäväni ja rakastettuni. Mutta emme voi ohjata kaikkea, tämä on hyvä muistaa.
Voimia! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Uskon. Itselleni myös lemmikkini pelastaminen on tärkeintä
Jos laskee, kuinka paljon ketäkin ajattelen, mies tulee ehkä neljäntenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ei, lapset tulevat kyllä ennen puolisoa.
Lapsetko ne elättäisivät perheen. 😲 Ilman sitä puolisoa ei olisi edes niitä lapsia.
En ole koskaan ymmärtänyt perheenjäsenten arvo järjestystä muuta kuin hoivan tarve aikuisella ja lapsella on tietenkin erilainen. Ihmisarvoa alentavaa jos osoitetaan jotain tärkeys järjestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli elämäni tärkein ja läheisin ihminen. Sitten kun lapsi syntyi, tuli hänestä tärkein ja hänen tarpeensa menivät kaikessa mieheni edelle.
Mies itsekeskeisyydessään ei tätä "arvonalennusta" kestänyt, vaan alkoi pahoinpitelemään vauvaa. Erohan siitä tuli hyvin nopeasti.
Olen nähnyt läheltä kuinka lapsen saatua nainen alkoi suoranaisesti kaltoin kohtelemaan miestään ja mies oli vähän niin kuin jo liikaa siinä kuviossa. Miehessä ärsytti ihan kaikki. Miehen piti elättää ja alkaa näkymättömäksi häiritsemästä. Lapsi korvasi aikuisen paikan lapsen määrätessä ruuankin. Lapsi söi kalliimpaa ruokaa ja miehelle tehtiin halvinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ajattelen että puolison ja oman perheen pitäisi olla itselle se tärkein. Olen kyllä aina ollut muutenkin enemmän perhe- kuin esimerkiksi urakeskeinen ihminen. Läheisiä ystäviäkin on, mutta jos lapsia hankkii niin kyllä näen että heidän ja muutoinkin oman perheen tulee olla tärkeimpiä.
Tätä ketjua lukiessa tajuan ettei mieheni ole minulle tärkein ihminen. Rakkaus on omalta puoleltani hiipunut ajan myötä sen vuoksi ettei mieheni ole halunnut kehittää sellaisia asioita suhteessamme, joiden tietää olevan minulle parisuhteen onnellisuuden kannalta tärkeitä. Eli koen, ettei mieheni ole tarpeeksi arvostanut minun toiveitani suhdetta ja häntä kohtaan, vaikka ollaan siitä keskusteltu. Itse koen että olisin ollut aiemmin valmis tekemään hänen ja suhteen eteen paljonkin, jos olisi ilmaissut olevansa tyytymätön johonkin asiaan.
Eli ajattelen, että kannattaa hankkia puoliso, joka asettaa parisuhteen ja perheen arvojärjestyksessä samalle viivalle mitä itse asettaa. Ja osoittaa sen myös teoilla, ei vain puheilla.
Vierailija wrote:
Olen nähnyt läheltä kuinka lapsen saatua nainen alkoi suoranaisesti kaltoin kohtelemaan miestään ja mies oli vähän niin kuin jo liikaa siinä kuviossa. Miehessä ärsytti ihan kaikki. Miehen piti elättää ja alkaa näkymättömäksi häiritsemästä. Lapsi korvasi aikuisen paikan lapsen määrätessä ruuankin. Lapsi söi kalliimpaa ruokaa ja miehelle tehtiin halvinta.
Että miehelle oikein tehtiin halvinta - mitäpä jos olisi aikuinen ihminen ihan itse tehnyt ruokansa, jos kerran ei kelvannut.
Itselläkin on ollut mieslapsi ristinä, jolle piti tehdä ruoat aamiaisleivistä lähtien ja kantaa sohvalle naaman eteen. Sitten kun lapsi syntyi, mies alkoi vaatimaan, että pilkon hänen ruokansa, kun hän kuitekin "elätti perheen", niin olisi mielestään ansainnut extrahuomiota ("elätti", koska minä maksoin kaikki lapsen kulut pienestä äitiysrahastani). Sitten kun vaati, että syötän häntä, lähdin.
Eroa puidessamme vielä syytti minua siitä, että hoidin kyllä lasta mutta en häntä. Joo en.
En ota enää koskaan miestä. Tämäkin tapaus esitti täysin järkevää, aikuista ihmistä niin kauan kun minun huomiotani ei vienyt kukaan muu.
Lapset ja puoliso ovat ihan yhtä tärkeitä. Ja lemmikit melkein yhtä tärkeitä.
Vierailija wrote:
Naiseni on toiseksi tärkein maailmassa, tärkein on Janne Kataja.
Aku?
Kyllä miesystäväni on minulle tärkein. Toki jostain näkökulmasta itse olen itselleni tärkein ihminen. Lapsia minulla ei ole. Silloin kun kissani vielä elivät, he menivät ihmistenkin edelle. Vanhempani ovat myös tärkeitä, mutta onneksi ei tarvitse valita heidän ja mieheni välillä, paitsi tietysti siten, että vietän aikaa mieluummin mieheni kanssa.
Ei ole. Omat lapset on ehdottomasti tärkeimmät ihmiset. Minulla on vielä sillä tavalla harvinainen elämänkulku, että 25-vuotiaana olin vapaaehtoisesti lapseton. Ajattelin niin, että ikinä en halua lapsia, lapset on äänekkäitä ja sotkuisia ja näsäviisaita. Sanoin monille ihmisille, että minä en hanki lapsia ikinä.
Sitten menetin läheisen, tärkeän ihmisen yllättäen. Siinä tuli käytyä aika syvissä vesissä: mitä tänne maapallolle jää, kun minusta aika jättää. Itsekkäitä ajatuksia tuli myös, sellainen sukupolvien ketjun jatkumisen tarve. Tulin raskaaksi 30-vuotiaana. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, syttyi saman tien rakkaus, jota en ollut tiennyt olevan olemassa. Muistan kun kuuntelin biisiä, jossa lauletaan: Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi. Taisi olla Ultra Bra, tosin ei silloin enää kyseistä bändiä ollut kai olemassakaan, mutta se kappale iski jonnekin syvälle. Itkin. Tunsin sen tunteen niin syvästi. Sain vielä 2 lasta lisää. Kaikki lapseni ovat minun elämäni tärkein asia, vain heihin koen pyyteetöntä, kaiken kestävää rakkautta.
Lemmikki on aina se tärkein