Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kannattaa kasvattaa lapsensa niin että eivät petä luottamusta. Jos pettävät, silloin myös kannetaan seuraukset. Jos haluaa olla avoin ja rehellinen asioista ja parantaa luottamusta, se ei mitään väkivaltaa ole.

Opetan kyllä lapsia kantamaan seuraukset. Jos joku ei heihin luota niin parempi pysyä mahdollisimman etäällä.

Niin kannattaakin pysyä etäällä, jos lapsesi ovat heidän luottamuksensa pettäneet. 

Ihan takuulla on paljon suhteita, joissa on luottamuspulaa. Ei se helppo nakki parisuhteessa ole, ja siitä olis mukava fiksusti keskustella. Aina vaan tulee näitä härkkijöitä mesoamaan, provoa varmaan osalla, mutta osalla ehkä ei niinkään elämänkokemusta ja tajua siitä että me ihmiset ei olla täydellisiä. Luottamus rikkoontuu muustakin kuin siitä että toinen käy "pettämässä mennen tullen", vaikka se usein sellaiseksi kärjistetään ihan turhaan. Mutta aina ei vaan ole järkeä siinäkään että joka takaiskusta heivaa puolison mäkeen. Vaikka jotkut ehkä niin tekeekin.

Meillä sovittu miehen aiemman valehtelun takia niin että esimerkiksi sen illanvietoista kertoo etukäteen ja yhdessä sovitaan mihin menee, mihin ei. Se on ihan fine molemmille, eli saan vaikuttaa mutta en kuitenkaan kiellä. Niissä menemisissä sillä kuitenkin aina joku ajatus että bileisiin X olis kiva mennä, kun taas bileet Y ei niin tärkeät. Samat ihmiset niissä kuitenkin aina.

Mulla ei ole omia menoja lainkaan eli ei tarvi keskustella.

Mustasukkaisuutta on mutta se aika luonnollista. Senkin kanssa opittu elämään. Avoimuus, avoimuus, avoimuus. Viestien näyttäminen toiselle, avoimet puhelimet, ei ongelmia.

Eei tulisi mieleenkään tällaisen takia erota hyvästä suhteesta.

Mieheni on talousasioissa sählä ja lisäksi sen verran alkoholisti, että harkintakykyyn ei voi aina luottaa. Olen ratkaissut asian niin, että mulla on tarpeeksi omaa omaisuutta ja tuloja pitääkseni koko perheen pinnalla miehen sähläyksistä huolimatta, ja teen tärkeät päätökset itse odottamatta häneltä täyttä toisen aikuisen panosta (annan vaikuttaaa ja pyydän mielipiteitä, mutta en arvioin niiden painoarvon joka kerran erikseen). Ts tiedän, että mieheen ei voi näissä asioissaa luottaa, ja tiedän, ettei sitä mikään voi korjata. En sitten luota. Ei se mitään, ei kukaan ole täydellinen.

Miehessä on muita puolia, joiden takia suhteessamme on enemmän hyvää kuin huonoa. Hän on esim aina tunnnepuolella järkkymättä tukenani ja hän hoitaa osuutensa arjesta (siitä alkoholismista huolimatta tässä ei ole minkäänlaista ongelmaa). Ja haluaa pelkkää hyvää talousasioissakin, halu ei vaan ole sama kuin kyky ja ne kyvyt ei nyt riitä ihan tarpeeksi pitkälle.

Meillä ei ole seksuaalista pettämisongelmaa, mutta tunnepuolella käsittelisin sitä samoin kuin tätä taloussähläystäkin. Jos ei voi luottaa, kannattaa miettiä, tarvitseeko luottaa. Eli onko tämä asia, jolla on väliä. Toisille on, toisille ei. Kun se ei ole vastaan tullut, en tiedä, mikä vastaus omalla kohdallani olisi.

Vierailija wrote:

Tää on vaikea asia. Toisen kontrollointi ja se, että jatkuvasti tivaa mihin menet, koska tulet, kenen kanssa, on ihan tappavaa sekin. En kestäisi itsekään sellaista ja haluan säilyttää oman tilani. 

Silti jos ei voi luottaa siihen, ettei toisella ole muita, on väistämättä aika vaikeaa. 

Jotenkin tulee tosi suuria yksinäisyyden tunteita ja niistä pitää vain selvitä, mutta miten. Kuulen mielelläni miten toiset on asian ratkaisseet.

Ero. Itse katkeroiduin ajan kuluessa miehen toimiin sen verran että meni mielenkiinto koko mieheen.

Vierailija wrote:

Meillä sovittu miehen aiemman valehtelun takia niin että esimerkiksi sen illanvietoista kertoo etukäteen ja yhdessä sovitaan mihin menee, mihin ei. Se on ihan fine molemmille, eli saan vaikuttaa mutta en kuitenkaan kiellä. Niissä menemisissä sillä kuitenkin aina joku ajatus että bileisiin X olis kiva mennä, kun taas bileet Y ei niin tärkeät. Samat ihmiset niissä kuitenkin aina.

Mulla ei ole omia menoja lainkaan eli ei tarvi keskustella.

Mustasukkaisuutta on mutta se aika luonnollista. Senkin kanssa opittu elämään. Avoimuus, avoimuus, avoimuus. Viestien näyttäminen toiselle, avoimet puhelimet, ei ongelmia.

Eei tulisi mieleenkään tällaisen takia erota hyvästä suhteesta.

Käyttekö yhdessä koskaan noissa miehen illanvietoissa? Joskus auttaa ihan sekin, että näyttäytyy ja tekee selväksi että puoliso on olemassa. Jos läsnäolosi on täysin kielletty niin se kertoo, että jotain on edelleen lakaistu maton alle, ettei kavereilta pääse lipsahtamaan mitään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Meillä sovittu miehen aiemman valehtelun takia niin että esimerkiksi sen illanvietoista kertoo etukäteen ja yhdessä sovitaan mihin menee, mihin ei. Se on ihan fine molemmille, eli saan vaikuttaa mutta en kuitenkaan kiellä. Niissä menemisissä sillä kuitenkin aina joku ajatus että bileisiin X olis kiva mennä, kun taas bileet Y ei niin tärkeät. Samat ihmiset niissä kuitenkin aina.

 

Käyttekö yhdessä koskaan noissa miehen illanvietoissa? Joskus auttaa ihan sekin, että näyttäytyy ja tekee selväksi että puoliso on olemassa. Jos läsnäolosi on täysin kielletty niin se kertoo, että jotain on edelleen lakaistu maton alle, ettei kavereilta pääse lipsahtamaan mitään.

Ei käydä, koska kyseessä miehen työpaikan illanvietot. Tyhyt ja vastaavat. Muita menoja hänellä ei ole.

Lisään vielä että jos olisivat avec-bileet niin olisi selvää että menen mukaan. Entisellä työpaikalla olen noissa aina ollutkin. Nykyisessä ei vaan ole sellaista tapaa.

No meillä ei ole, taustalla on monenlaista luottamuksen rikkomista, valehtelua yms. Halutaan kuitenkin olla yhdessä, joten tässä ollaan. Ei ole kontrollointia tai kyttäämistä. Ollaan karsittu omia menoja, ja jos toinen sanoo että ei tunnu hyvältä niin sitten ei mennä. Otetaan myös puoliso mukaan aina jos vain mahdollista. 

Vierailija wrote:

No meillä ei ole, taustalla on monenlaista luottamuksen rikkomista, valehtelua yms. Halutaan kuitenkin olla yhdessä, joten tässä ollaan. Ei ole kontrollointia tai kyttäämistä. Ollaan karsittu omia menoja, ja jos toinen sanoo että ei tunnu hyvältä niin sitten ei mennä. Otetaan myös puoliso mukaan aina jos vain mahdollista. 

Just näin se toimii kun suhteessa on kuitenkin enemmän hyvää kuin huonoa. Ja kun rakastaa niin siksikään ei ero ole vaihtoehto.

Meillä mies huusi tapa itses, kun ihmettelin kuinka kaikki kaverinaisensa kuvat on täynnä sydäntykkäyksiä facebookissa, kun itse en ollut saanut ainuttakaan. Tuota kutsui ystäväkseen, vaikka vain kerran tavanneet. Oli saanut ensitreffeillä peppua... 

Aiheutti vaikeuksia, koska mies ei osannut suhtautua lempeästi. Lopulta selvisi, että oli pettänyt lähes koko suhteen ajan.

Kuulostan trollilta, tiedän. Olisinpa.

Miksi jotkut pitää sitä niin pahana asiana, että neuvottelee omista menoistaan, reissuista, illanvietoista, kumppanin kanssa? Kumppani on kuitenkin se tärkein ihminen jolle ei halua pahaa mieltä ei syystä eikä toisesta. Mikään meno ei ole niin tärkeä.

Jokainen tavallaan. Keskitie näissä asioissa on hyvän parisuhteen edellytys. Reunaihmiset eri laidoilla eivät ole kenellekään sopivia parisuhteisiin.

Vierailija wrote:

Miksi jotkut pitää sitä niin pahana asiana, että neuvottelee omista menoistaan, reissuista, illanvietoista, kumppanin kanssa? Kumppani on kuitenkin se tärkein ihminen jolle ei halua pahaa mieltä ei syystä eikä toisesta. Mikään meno ei ole niin tärkeä.

Neuvottelu on ihan eri kuin luottamuspula tai mustasukkaisuus.

Myös mustasukkaisuus ja luottamuspula helpottuu kun asioista ja menoista puhutaan ja neuvotellaan. Aina ei tarvitse joka paikkaan mennä. Tosin jos aina haluaa vaan mennä toisen tunteista välittämättä niin on helpompaa olla sinkkuna, turha on parisuhde sellaiselle.

Vierailija wrote:

Myös mustasukkaisuus ja luottamuspula helpottuu kun asioista ja menoista puhutaan ja neuvotellaan. Aina ei tarvitse joka paikkaan mennä. Tosin jos aina haluaa vaan mennä toisen tunteista välittämättä niin on helpompaa olla sinkkuna, turha on parisuhde sellaiselle.

Kummallista jos se luottamuspula ulottuu muiden ihmisten parisuhteeseen. Eiköhä jokainen tee nämä omassa parisuhteessaan niin kuin parhaaksi näkee.

Takana pitkä suhde jossa yritin korjata luottamuspulaa. Mutta valtava jatkuva alitajuntainen stressi ja pelko varautua pahimpaan kuluttivat minut loppuun. Menetin elämän iloni, itseni, terveyteni, mielenterveyteni ja vajosin synkkiin vesiin. Kyse ei ollut pettämisen pelosta, vaan isommasta asiasta.

Otin eron, toivuin ja löysin suhteen missä luotan. Vihdoin pystyn taas hengittämään. 

Vierailija wrote:

Myös mustasukkaisuus ja luottamuspula helpottuu kun asioista ja menoista puhutaan ja neuvotellaan. Aina ei tarvitse joka paikkaan mennä. Tosin jos aina haluaa vaan mennä toisen tunteista välittämättä niin on helpompaa olla sinkkuna, turha on parisuhde sellaiselle.

Avoimuus, rehellisyys ja keskinäinen luottamus parisuhteissa on avain siihen että mustasukkaisuutta puolin ja toisin ei synny. On tosin olemassa reunaihmisiä jotka luulevat että pettäminen parisuhteessa on oikeutettua kaikissa tilanteissa ja kumppanin tulo siitä mustasukkaiseksi olisi sairautta. Itse näen että tuollainen asenne on sairasta.

Luottamisen ongelmat voi johtua myös toisen "vajavaisuudesta", huonosta itseluottamuksesta, lapsuuden traumoista. Ja nimenomaan niin että tähän ihmiseen ei voi luottaa näistä syistä.

Terapiassa on käynyt ja "pehmentynyt". Aiempi huuto siitä että toisen mustasukkaisuuden takia en tosiaankaan jätä menemättä saunailtaan ja mustasukkaisuus ei ikinä lopu jos annan periksi, on muuttunut sen tajuamiseen että saunaillan voi hyvin jättää väliin, eikä edes harmita. Piti siinä tajuta sekin miten paljon toinen oikeasti merkitsee ja hänen kanssa haluaa olla.

Viestittelyt ja muut myös avoimia, fb ryhmät ja whatsappit eikä mitään enää salata. Ollut hyvä tie meillä.

Vierailija wrote:

Luottamisen ongelmat voi johtua myös toisen "vajavaisuudesta", huonosta itseluottamuksesta, lapsuuden traumoista. Ja nimenomaan niin että tähän ihmiseen ei voi luottaa näistä syistä.

Terapiassa on käynyt ja "pehmentynyt". Aiempi huuto siitä että toisen mustasukkaisuuden takia en tosiaankaan jätä menemättä saunailtaan ja mustasukkaisuus ei ikinä lopu jos annan periksi, on muuttunut sen tajuamiseen että saunaillan voi hyvin jättää väliin, eikä edes harmita. Piti siinä tajuta sekin miten paljon toinen oikeasti merkitsee ja hänen kanssa haluaa olla.

Viestittelyt ja muut myös avoimia, fb ryhmät ja whatsappit eikä mitään enää salata. Ollut hyvä tie meillä.

Mikä on se syy että se luottamus olisi suhteeseen väkisin saatava aikaan. Eikö parempi ole silloin valita puoliso johon voi luottaa ja joka luottaa sinuun.