Lue keskustelun säännöt.
Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta
12.10.2023 |
Meitä on varmasti muitakin ja uskalletaan keskustella vaikka tuomitsijoita riittää. Suhteessa on paljon muutakin kuin luottamus ja suhde voi olla hyvä vaikka toiseen ei uskallakaan täysin luottaa.
Aiheuttaako teillä mustasukkaisuutta vai oletteko löytäneet kompromisseja, keinoja sopeutua tilanteeseen? Hakeneet apua, tai vaan hyväksyneet tilanteen?
Kommentit (195)
Vierailija wrote:
Miten tuollaisesta voi oppia irti? Vai siis onko mies tuon nyt lopettanut. Ja miten puolisona voi tuollaista jaksaa? En voi edes kuvitella miten loukkaavaa. Miten voi jäädä suhteeseen kun toinen laukoo tuollaista.
No siis sehän just oli tosi loukkaavaa ja menin aivan rikki tuollaisten riitojen jälkeen, en voinut ymmärtää että rakkain ihminen huutaa minusta sellaisia asioita. Pahinta että en tiennyt sitten kumpi pitää paikkansa. Se että olin ihana ja rakas vai paska h****. Monen kuukauden onnellisuus saattoi mennä minuutissa. Mutta ehdin tutustua hänen perheeseensä ennen kuin kuolivat ja tajusin että siinä perheessä henkinen väkivalta on ollut normaalia. Riita on ollut sitä että kuka pahimmin toiselle sanoo ja sanoo niin pahasti että toinen ei enää saa sanaa suustaan, niin se on voittaja ja hehkutuksen arvoinen asia. Tätä harrastivat siis vanhemmat keskenään lasten kuullen, vanhemmat lapsia kohtaan, lapset keskenään. Hänelle sellainen oli normaali riita ja kesti aikaa ennen kuin tajusi että ei se ole normaalia. Hänen isä haukkui häntä minulle, haukkui minua lapsilleni jne.
Että tajusin sitten kyllä mistä käytös johtuu. Tosi, tosi kauan meni että mies tuosta pääsi eroon enkä varmaksi tiedä onko vieläkään päässyt vaikka ei ole pitkään aikaan noin huutanut. Mutta tajusi siis lopulta satuttavansa minua ja että en voi rakkauteensa luottaa. Tajusi mitä on aiheuttanut. Terapiassa käytiin aikaisemminkin mutta vasta ihan keski-iässä häneen tarttui ne fiksummat riitelytavat ja se että pystyy riidan hetkellä säilyttämään malttinsa ja jättämään sanomatta asioita.
Koska ennen hänestä näki selvästi kun napsahti päälle selvä puolustusmekanismi jossa kaikki ovat häntä vastaan ja hän yksin maailmassa puolustautuu. Sama ajatus ollut hänellä jo lapsena että ketään ei saa päästää liian lähelle ja aina pitää olla valmis hyökkäämään. Ja hyökkäys oli se toisen satuttaminen.
Ero oli pinnalla kauan mutta olisi sekin ollut kamala asia ajatella että huutaisi lapsille sitten kun ovat isällään. Pitkä on taival ollut mutta nyt uskaltaa sanoa että selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta luottamus, se ON erittäin tärkeä asia suhteessa, ja ainakaan minä en voisi olla suhteessa, josta luottamus puuttuu"
Luottamus voi puuttua kokonaan tai sitten siinä voi vaan olla säröjä. Joita voinee tulla helpostikin. Et voisi olla suhteessa jossa luottamus ei ole 100%? Toisaalta kuten ketjussa on keskusteltu, voiko täyttä luottamusta ollakaan?
On teillä kyllä pönttö ihan kehuttavasti sekaisin.
Vierailija wrote:
"Mutta luottamus, se ON erittäin tärkeä asia suhteessa, ja ainakaan minä en voisi olla suhteessa, josta luottamus puuttuu"
Luottamus voi puuttua kokonaan tai sitten siinä voi vaan olla säröjä. Joita voinee tulla helpostikin. Et voisi olla suhteessa jossa luottamus ei ole 100%? Toisaalta kuten ketjussa on keskusteltu, voiko täyttä luottamusta ollakaan?
Jep. Puhutaan ihan eri asioista. Ei vaikka luottamuspula mulle tarkoita sitä että luottamusta ei oo missään asiassa yhtään. Se voi tarkoittaa vaan sitä että kaikissa asioissa ei voi luottaa kuten joku kirjoitti.
Entä sellainen luottamusongelma että sopu säilyy kunhan ei lähdetä juhlimaan, bilettämään yksin? Ilman puolisoa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sellainen luottamusongelma että sopu säilyy kunhan ei lähdetä juhlimaan, bilettämään yksin? Ilman puolisoa siis.
Itseäni ärsyttää toisen tapa hehkuttaa miten luottamus on 200% ja silti aina kun tulee joku itseensä liittyvä tilanne missä pitäisi luottaa sanaani niin ei selvästikään luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin pitkässä suhteessa jossa miehellä oli muita naisia alusta alkaen. Ei jäänyt suoraan rysän päältä kiinni koskaan, joten pokkana valehteli päin naamaa. Minua nimitteli hulluksi akaksi, vainoharhaiseksi ja jopa psykopaatiksi. Hän itse uhriutui, hänellä oli niin rankaa kun minä koko ajan kuulemma epäilin häntä kaikesta. Näinkin sairaita suhteita on. Onneksi olemme eronneet ja hänellä on uusi uhri. Minä olin jossakin vaiheessa menettää oman mielenterveyteni.
Tältä pohjalta sanoisin, että ilman luottamusta ei ole mitään. Ei voi olle avoimuutta tai läheisyyttä, jotka tuovat turvan tunnetta. Rakkaudesta puhumattakaan.
Tälläistä kokemusta en toivo kenellekään.
Mulla samantyyppinen kokemus. Mies on alusta asti ollut todella tarkka yksityisyydestään - vahingossakaan ei jätä puhelintaan näkyville, mikä alkoi aiheuttaa ihmetystä pidemmän päälle, koska ei olisi tullut mieleenikään tutkia hänen puhelintaan. Parin vuoden seurustelun jälkeen sain tekaistulta profiililta viestin fb:iin ja siinä kerrottiin miehelläni olevan suhde toiseen. En aluksi uskonut tuota, mutta tyyppi kertoi niin tutuista asioista, mistä mies seksissä piti, että aloin epäillä ja puhelimen unohdettuaan lattialle, etsin epäilyttäviä viestejä. Ei tarvinnut kauaa etsiä kun rakkaudentunnustukset lentelivät puolin ja toisin "riston" kanssa. Tästä selvittiin silti jotenkin, mutta meni varmaan 3-4 vuotta, että aloin taas luottaa. 1,5 vuotta sitten hän jäi taas kiinni kuukausien suhteesta ja siinä samalla kun aloin penkoa asiaa oikein kunnolla, selvisi, että hänellä on ollut koko meidän 15 -vuotisen suhteen ajan joku kierroksessa. Samaan aikaan hän laittaa minulle vuolaasti rakkausviestejä siitä, miten minä olen maailman ihanin nainen eikä haluaisi koskaan ketään muuta.
Sairasta! Jostain syystä en ole vielä heittänyt miestä pihalle, meillä on perusasiat ihan kivasti ja hänen kanssa on mukava olla, mutta luottamusta ei ole lainkaan ja minä olen menettämässä mielenterveyteni. Läheisriippuvuutta varmasti joo, mutta jätän hänet sitten kun olen siihen henkisesti valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin miehen "kyttäämisen". Jos hän ottaa puhelimen esille telkkaria katsellessa, en vilkuile sitä vaan menen mielummin toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta. En kysele hänen ystävistään mitään, tavallaan unohdan heidän olemassaolon. En tapaa myöskään hänen tuttujaan, poistun siksi aikaa kotoa. Itselläni tällainen kontrollointi on auttanut omaan mustasukkaisuuteen. Ei voi tavallaan vetää yhtään turhia johtopäätöksiä mistään miesten reissuista tms, kun en tiedä keiden kanssa on ja missä hän menee. Meillä ei pettämistä ollut, mutta muuten ystäviä, joiden kanssa en tullut toimeen ja mies teki sellaisia reissuja kavereiden kanssa, vaikka reissu olisi ollut sellainen minne itsekin olisin mieluusti lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman luottamusta ei voi olla minkäänlaista yhteistyötä, ei ainakaan hedelmällistä.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä kalvaa ainainen epävarmuus ja epäluottamus, vaikka kuinka olen yrittänyt tätä vastaan taistella. En tiedä mikä miehellä on ongelmana, mutta ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja alusta alkaen hän on esim. netissä etsinyt chat seuraa ja jutellut muiden naisten kanssa, ja kaksi kertaa jäänyt kiinni siitä kun harrastusporukasta etsinyt jotain sinkkuryhmää ja kun oli toisella paikkakunnalla töissä minun raskausaikana, oli etsinyt sinkkuryhmää sieltä. Kerran oli ihastunut työkaveriinsa ja viestitteli ja soitteli hänelle minun tietämättäni jotain lässytysviestiä että höpsö mennään kahville ym (töissä). Olen ymmärtänyt, että miehen puolelta tämä oli yksipuolista.
Sanoo aina muuttavansa tapansa, mutta aina tulee jotain mitä netissä häärää. Sanoo kiven kovaan, ettei ole koskaan fyysisesti mitään tehnyt. Nyt hällä on parikymppinen naispuolinen opiskelukaveri, kenen kans tekee paljon yhteistyötä ja tekstailee ja soittelee myö
Tuo on jo sairaus, kun ei mitään muuta pyöri ihmisellä päässä kuin chatit ja pimppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala, ensimmäiset pari vuotta oli ihan hirveitä. Puolisolla oli taustalla useampi suhde, joissa toinen osapuoli oli pettänyt joten ei luottanut minuun yhtään ja hänellä taas oli muissa asioissa tapana tehdä lupauksia, joita ei sitten kuitenkaan koskaan pitänyt.
Ei siinä auttanut kuin aika ja kommunikaatioon panostaminen. Nykyään ei lupailla mitä ei voida pitää ja pidetään mitä luvataan ja luotetaan että toinen toimii kunnioittavasti.
Näin jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä, miten sitä edes jaksoi nuo pari ekaa vuotta. Vaikka lopputulos on hyvä, en enää lähtisi parisuhteeseen jossa on alusta alkaen massiivinen luottamuspula syystä tai toisesta.
Kenellä tuollaista epävakaata tuuliviiri-meininkiä on? En ainakaan itse lähisuhteissani tuolla lailla välillä vihaa ja välillä rakasta, vaan kyllä rakakat ihmiset ovat rakkaita aina ja heistä välittäminen pysyy. En ole tuo, joka kirjoitti, että suhteen perusta on rakkaus, ja itse sanoisinkin, että suhteen perusta on kumppanuus, yhteenkuuluvuuden tunne, välittäminen ja kunnioitus - rakkaus kyllä myös. Mutta ei se ole mikään häilyvä tunne, vaan kyllä se on pysyvä ja syvenevä tunne. Mutta luottamus, se ON erittäin tärkeä asia suhteessa, ja ainakaan minä en voisi olla suhteessa, josta luottamus puuttuu. Se on jokaisen hyvän ihmissuhteen peruspalikka, oli sitten kyse parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai vaikka perheenjäsenten välisestä suhteesta.