Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Vierailija wrote:
Älä sitten loukkaannu, jos mies löytää uuden naisen ja sinä et löydäkään ketään vaikka haluaisit.
Anoppini on tästä oikein malliesimerkki, aikoinaan halusi eron ja katkeroitui kun ex-mies löysikin uuden vaimon jonka kanssa rakensi omakotitalon jne. Anoppi on nyt ollut sinkkuna 20 vuotta, eikä siis omasta tahdostaan.
Ja korostan nyt että on ihan ok elää sinkkuna, mutta kannattaa tarkasti miettiä ennen kuin eroaa.
Miksi ihmeessä pitäisi jäädä suhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta ihan vain sen vuoksi, että ei joutuisi sinkuksi? Mielummin eläisin yksin kuin parisuhteessa ihmisen kanssa jota en enää rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erota, ettei lapsi joudu kokemaan pettymystä? Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuinka moni lapsi oikeasti haluaa sitä että vanhemmat ovat onnettomia huonossa parisuhteessa?
Se ei ole lasten asia miettiä tuollaisia. Lapsen elämässä tapahtuu muutoksia ihan tarpeeksi jo pelkästään biologian puolesta.
Hyvin sanottu. Tuo on eroajien vakiolause jolla väistellään omaa vastuuta omasta epäonnistumisestaan puolisona, vanhempana ja ihmisenä.
Nämä jotka huutaa pää punaisena, että pitää jatkaa suhteessa vielä eivät ole itse koskaan kokeneet sitä mitä on elää saman katon alla ihmisen kanssa jota ei enää rakasta. Se on ahdistavaa ja siinä hajottaa itsensä pidemmän päälle. Sekö on sitten lasten parasta, että vanhempi voi henkisesti huonosti? Ilmeisesti.
Ei se rakkaus aina palaa eikä auta mitkään parisuhdeterapiat jne. Eroaminen on joskus ainoa oikea vaihtoehto ja kyllä pitäisi nykypäivänä ihmisten tajuta, että ihmisillä on oikeus erota. Se, että ei ole eronnut ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Todella vastenmielisen, tyhmän ja todellisuudesta pihalla olevan kuvan annatte itsestänne. Osa viesteistä suoraan sanottuna täysin sairaita.
Vierailija wrote:
Nämä jotka huutaa pää punaisena, että pitää jatkaa suhteessa vielä eivät ole itse koskaan kokeneet sitä mitä on elää saman katon alla ihmisen kanssa jota ei enää rakasta. Se on ahdistavaa ja siinä hajottaa itsensä pidemmän päälle. Sekö on sitten lasten parasta, että vanhempi voi henkisesti huonosti? Ilmeisesti.
Ei se rakkaus aina palaa eikä auta mitkään parisuhdeterapiat jne. Eroaminen on joskus ainoa oikea vaihtoehto ja kyllä pitäisi nykypäivänä ihmisten tajuta, että ihmisillä on oikeus erota. Se, että ei ole eronnut ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Todella vastenmielisen, tyhmän ja todellisuudesta pihalla olevan kuvan annatte itsestänne. Osa viesteistä suoraan sanottuna täysin sairaita.
Missä on sanottu ettei ihmisillä ole oikeutta erota? Tottakai on. Sitten on kyettävä myös kantamaan sen seuraukset eikä kitistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti on niin että fanaattisimmat eroamisen puolustajat somessa sanovat niiden kritisoijia harhaisiksi eli tekevät mielenterveyden diagnooseja. Sitten kun julkinen media edustajineen hieman kiinnostuu tällaisista heitoista niin he pakenevat paikalta koska pelkäävät. Pelkäävät että saavatkin sellaista julkisuutta joka voisi paljastaa heistä hyvinkin ikäviä asioita. Reunalla olevia rassukoita.
Vierailija wrote:
Monesti on niin että fanaattisimmat eroamisen puolustajat somessa sanovat niiden kritisoijia harhaisiksi eli tekevät mielenterveyden diagnooseja. Sitten kun julkinen media edustajineen hieman kiinnostuu tällaisista heitoista niin he pakenevat paikalta koska pelkäävät. Pelkäävät että saavatkin sellaista julkisuutta joka voisi paljastaa heistä hyvinkin ikäviä asioita. Reunalla olevia rassukoita.
Fanaattisimmat eroamisen vastustajat käskevät tappaa itsensä, huorittelevat jne. Todella tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tietysti elätte vielä 5 vuotta yhdessä. Rakkaus on tahdon asia. Ei pitkässä parisuhteessa aina ole romantiikkaa vaan tasasen tylsää arkea. Kun ette riitele, ei ole alkoholi, huume eikä väkivaltaa, niin jatkakaa vaan yhdessä.
En ikinä suostuis kulissiliittoon. Sen kyllä aistisi pienikin lapsi, jos sellaiseen jäisin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Monesti on niin että fanaattisimmat eroamisen puolustajat somessa sanovat niiden kritisoijia harhaisiksi eli tekevät mielenterveyden diagnooseja. Sitten kun julkinen media edustajineen hieman kiinnostuu tällaisista heitoista niin he pakenevat paikalta koska pelkäävät. Pelkäävät että saavatkin sellaista julkisuutta joka voisi paljastaa heistä hyvinkin ikäviä asioita. Reunalla olevia rassukoita.
Fanaattisimmat eroamisen vastustajat käskevät tappaa itsensä, huorittelevat jne. Todella tervettä.
Ja tuo liittyi asiaan miten? Voihan sitä tosiasioita väistellä viimeiseen asti. Tai sitten muovailla omaan agendaan sopivan tarinan tai maalittaa kritiikin esittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyminen lasten takia liitossa, joka on ohi, on mahdollista. MUTTA sitten on sovittava säännöt ja niiden on oltava molemmille osapuolille selvääkin selvemmät ja molempien on aidosti niihin sitouduttava. Jos tähän ei pystytä ero on ainoa vaihotehto.
Elimme vaimoni kanssa 3 vuotta "tiiminä" lasten takia ja homma pelasi hyvin. Tosiasiassa kun lopulta nuorimman muutettua pois kotoa erosimme jäivät välimme paremmiksi kuin ne olisivat jääneet jos olisimme eronneet aikaisemmin. Kaikilla tämä ei kuitenkaan toimi vaan tilanne ainoastaan pahenee kunnes lapsetkin siitä kärsivät.
Rehellisyys, suoruus ja asioiden sopiminen mahdollistavat liitossa pysymymisen vaikka se olisi jo ohi.Tämä ei kuitenkaan ole likimainkaan kaikille mahdollista.
T: Kokemusasiantuntija
Rehellisyys ja suoruus on monelle erojen jyrkimmille kannattajille ollut elämässään ja avioliitoissaan täysin vieras käsite. Siksi avioeroja heille tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Niinpä, nykyään lapset yrittää opettaa vanhemmille perhearvoja.
Pitäkää yllä rakkaudetonta liittoa, kunnes minä lapsi lähden omilleni=perhearvot?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuinka moni lapsi oikeasti haluaa sitä että vanhemmat ovat onnettomia huonossa parisuhteessa?
Se ei ole lasten asia miettiä tuollaisia. Lapsen elämässä tapahtuu muutoksia ihan tarpeeksi jo pelkästään biologian puolesta.
Hyvin sanottu. Tuo on eroajien vakiolause jolla väistellään omaa vastuuta omasta epäonnistumisestaan puolisona, vanhempana ja ihmisenä.
Vanhempana onnistutaan tai epäonnistutaan sen mukaan millainen on se suhde siihen omaan lapseen, ei sen mukaan ollaanko parisuhteessa jonkun kanssa. On tiettyyn pisteeseen saakka luonnollista että lapsi näkee vanhempansa yhtenä yksikkönä, ei kahtena erillisenä yksilönä. Mutta teinin on aika oppia että näin ei ole vaan että ne vanhemmat ovat kaksi omaa yksilöään joilla on ihan omat ajatukset, toiveet ja tarpeet, ihan kuten sillä teinillä itselläänkin.
Se missä eroava vanhempi voi onnistua tai epäonnistua on se miten hän nämä asiat lapselleen onnistuu selittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuinka moni lapsi oikeasti haluaa sitä että vanhemmat ovat onnettomia huonossa parisuhteessa?
Se ei ole lasten asia miettiä tuollaisia. Lapsen elämässä tapahtuu muutoksia ihan tarpeeksi jo pelkästään biologian puolesta.
Hyvin sanottu. Tuo on eroajien vakiolause jolla väistellään omaa vastuuta omasta epäonnistumisestaan puolisona, vanhempana ja ihmisenä.
Vanhempana onnistutaan tai epäonnistutaan sen mukaan millainen on se suhde siihen omaan lapseen, ei sen mukaan ollaanko parisuhteessa jonkun kanssa. On tiettyyn pisteeseen saakka luonnollista että lapsi näkee vanhempansa yhtenä yksikkönä, ei kahtena erillisenä yksilönä. Mutta teinin on aika oppia että näin ei ole vaan että ne vanhemmat ovat kaksi omaa yksilöään joilla on ihan omat aja
Ja harvoin, todella harvoin se eroava vanhempi kykenee puhumaan totta edes sille teinilleen. Oppinut valheellisuuteen ja epärehellisyyteen useimmissa tapauksissa. Ja sitten sitä somessa jotkut glorifioivat.
Ja tässäkin eron syynä itsekäs nainen.
kritiikki ap olisi mies niin krtiikki olisi ollut 10 krt voimakkaampaa.
Siis, sanoisitteko omille aikuisille lapsillenne, jotka avautuvat samoin kuin ap, että en rakasta enää kumppania, mistään ei puhuta eikä voida puhua, kumppani ei ota minuun enää mitään kontaktia, kumppani kohtelee minua lähinnä kuin olemassa olevaa kodin huonekalua jne. että älä nyt hyvä mies/nainen eroa, tuo suhdehan on aivan jäätävän hyvä?
Ero on lapselle tietysti rankka. Lapsethan aina ajattelevat, että vanhemmat ovat ikuisesti yhdessä, jos kotona ei ole mitään järkyttävää touhua vanhempien välillä. Toisaalta, onko lapselle hyvä oppia sitäkään, että kädenlämpöinen ihan OK kämppissuhde on sitä syvintä rakkautta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla? Ihmiset toistavat aikuisuudessaan sitä, mihin ovat lapsena tottuneet "totuutena" (ja nämä ovat niitä asioita, mitä selvitellään sitten terapiassa).
Vierailija wrote:
Nämä jotka huutaa pää punaisena, että pitää jatkaa suhteessa vielä eivät ole itse koskaan kokeneet sitä mitä on elää saman katon alla ihmisen kanssa jota ei enää rakasta. Se on ahdistavaa ja siinä hajottaa itsensä pidemmän päälle. Sekö on sitten lasten parasta, että vanhempi voi henkisesti huonosti? Ilmeisesti.
Ei se rakkaus aina palaa eikä auta mitkään parisuhdeterapiat jne. Eroaminen on joskus ainoa oikea vaihtoehto ja kyllä pitäisi nykypäivänä ihmisten tajuta, että ihmisillä on oikeus erota. Se, että ei ole eronnut ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Todella vastenmielisen, tyhmän ja todellisuudesta pihalla olevan kuvan annatte itsestänne. Osa viesteistä suoraan sanottuna täysin sairaita.
Jospa onkin niin että juuri ne apn kritoisijat osaavat rakastaa aikuisesti. Eivät harhoissaan luule alkuhuumaa rakkaudeksi.
Vierailija wrote:
Siis, sanoisitteko omille aikuisille lapsillenne, jotka avautuvat samoin kuin ap, että en rakasta enää kumppania, mistään ei puhuta eikä voida puhua, kumppani ei ota minuun enää mitään kontaktia, kumppani kohtelee minua lähinnä kuin olemassa olevaa kodin huonekalua jne. että älä nyt hyvä mies/nainen eroa, tuo suhdehan on aivan jäätävän hyvä?
Ero on lapselle tietysti rankka. Lapsethan aina ajattelevat, että vanhemmat ovat ikuisesti yhdessä, jos kotona ei ole mitään järkyttävää touhua vanhempien välillä. Toisaalta, onko lapselle hyvä oppia sitäkään, että kädenlämpöinen ihan OK kämppissuhde on sitä syvintä rakkautta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla? Ihmiset toistavat aikuisuudessaan sitä, mihin ovat lapsena tottuneet "totuutena" (ja nämä ovat niitä asioita, mitä selvitellään sitten terapiassa).
Kysyisin suoraan että mitä olet itse tehnyr suhteen eteen? Oletko ollut koko suhteen ajan rehellinen tunteistasi ja tarpeistasi kumppanillesi? Tämä kysymys paljastaa paljon.
Mistä ihmeestä te jotkut revitte nämä juttunne? Mistä sä päättelit ap:n olevan sarjaeroaja? Voiko ihminen tosiaan olla noin yksinkertainen ja lapsellinen kuin sä?
Se, että eroaa yhdestä liitosta ei tee ihmisestä sarjaeroajaa. Se seuraava suhde voikin kestää kuolemaan asti tai ei edes halua enää parisuhdetta.