Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Vierailija wrote:
Voi ap, ap- älä enempää särje lapsesi elämää. Sillä on kauaskantoiset seuraukset hänen elämäänsä. Olen nähnyt ammattini puolesta kymmeniä vuosia kestäviä tragedioita nuorten/ lasten mielen alueella. Edessä on jossain vaiheessa monen vuoden terapiat ect.
Eikö ihmiset ymmärrä ,miksi nuorten mielenterveys prakaa kymmenillä tuhansilla.Erot jättävät elinikäisiä traumoja.
Yritä ymmärtää. Sinulla on viisas teini- odota se 5 vuotta.
Lähipiirissänikin yläasteikäisen elämä meni aivan pirstaleiksi vastaavassa tilanteessa.
Ei sellaiset ihmiset jotka ovat kommunikaatiokyvyttömiä, välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavia, todellisia tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevia, valheellisia, ja epärehellisiä läpeensä ymmärrä. He aiheuttavat tahallaan traumoja lapsilleen, eivätkä edes osaa hävetä sitä. Vaan kannustavat muita tekemään samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itse en ymmärrä miten pakkomielteisesti pidetään kulisseja, eikä olla valmiita kohtaamaan todellisuutta? Jos todellisuus on se, ettei parisuhdetta enää ole, niin miksi sitä on pakko ylläpitää kulissina? En usko, että kukaan perheenjäsen siitä nauttii tai edes elää siinä perheessä rennosti. Kyllä parisuhteen puute on läsnä. Ja tosiaan kuinka monta vuotta pitää asiaa käydä läpi, ennen kuin saa erota? Aloittaja puhui kahdesta vuodesta muistaakseni. Onko se sot hyvä, että ero tulee kun löytyy uusi puoliso? Mielestä inero pitää hoitaa ensin ja uusi rakkaus tulee sit sen jälkeen, jos on tullakseen.
Ero on raskas kaikille, mutta ihmiset tuntuvat pelkäävän elämän tragedioita.
Mutta kun se itse asiassa on normaalia, että parisuhteessa on vaihe, jossa vanhat haaveet kuolevat ennen kuin ne voivat korvautua realismilla. Puoliso ei pystykään vastaamaan jokaiseen
Siis mitä ihmettä. Ei parisuhde ole mikään navy seals-leiri, jonka on tarkoitus karaista ihminen vaikeuksien ja ryynäämisen kautta taistelukuntoon.
Tietenkin maailma tarjoaa myös pettymyksiä, mutta ei kyllä parisuhteen pidä kuulua niistä suurimpiin ja päätyä tilanteeseen, jossa kaksi rikki revittyä ja pettynyttä ihmistä tyytyy toisiinsa.
Sanon todellakin näin pitkän suhteen, nyt 41 v, kestäessä yhä. Kyllä meille on ollut selvää, että vaikka välillä on ollut todella vaikeita aikoja niin omien kuin ulkoistenkin asioiden vuoksi, niin liitto olisi loppunut siihen, jos katoaa kunnioitus ja arvostus toista kohtaan.
En edelleenkään voi kuvitella tilannetta, jossa istuisin jossain laivalla tai kylpylässä miehen kanssa ilman mitään sanottavaa toisillemme. En voi kuvitella, miten ahdistavaa olisi tulla kotiin, jossa vastassa on ihminen, jonka kanssa edes vapaalla, panostetulla ajalla, ei ole mitään juteltavaa, en koe arvostusta, en koe, että läsnäolostani iloitaan. Hyi kamala.
Todellakin eroaisimme.
Eikö lapsia ja teinejä voi lohduttaa, jutella. Tuoda faktoja esille. Ja kysyä hänen ajatuksia mitä pelkää siinä. Ymmärtää. Ja ehkä asiat selviävät. Väkisin väärän kanssa parisuhteessa voi olla piinaavaa.
Pakko sanoa suoraan, että melko puupää saa olla, jos luulee, että aiempi "vihjaus" olisi riittänyt siihen, että nuori alkaa syvemmin käsittelemään asiaa omassa päässään ja ottaisi tilanteen annettuna. Tämän vihjauksen jälkeen sitten täräytetään kummempia pehmittelemättä faktana päin naamaa. Ei minua ainakaan yllätä, että tuli shokkina.
Olet epäonnistunut tämän asian hoidossa.
Joka tapauksessa, jos olet asiaa perinpohjaisesti miettinyt ja olet varma, että haluat erota ollaksesi onnellinen, sinun pitäisi saada näin myös tehdä.
Päihteiden liikakäyttöä harrastavat weetee-tyypit eroilevat usein.