Aggressiivinen 2,5v tyttö

Autismikirjon häiriö, ADHD tmv.? Kun aistiärsykkeet menevät yli niin menee helposti ns. kuppi nurin.

Miten paljon olet käyttänyt tunteiden sanoitusta, tunnekortteja, tunnemittaria? Lapsen tunnetaitojen kehittäminen yleensä auttaa aggressiivisuuteen. Toisaalta kyse voi olla myös nepsyongelmasta.

T: vakaope

Helppo homma opettaa tuollaisesta pois. Kunhan et liikaa lässytä ja "sanoita tunteita", ärsytät lasta vain enemmän.

Uhmaikä. Kiellä sitä lasta sekä kerro miksi kiellät ja jos ei tottele, ikään soveltuva rangaistus. Ja tätä toistetaan, lapsesta riippuen, 1-3v.

Ihan normaali lapsi, jolle nyt opetetaan, että kaikkea ei saa, vaikka haluaisi.

Jätä se sika

Tuo on se ikä kun oma tahto kehittyy, ja ohjaamisessa täytyy olla keskitie. Ei liian ankara, ei liian lepsu.

Kun kommunikoit lapsen kanssa, älä osoita tunnekuohuja vaan puhu asiallisesti. Kasvatus ei ole tunne vaan järkiasia.

Lasten liikaa energiaa voi purkaa liikunnalla.

Muista myös kehua ja kiittää pienestäkin kun on aihetta, halata ja pussata, sanoa että on rakas. Oma esikoiseni oli aivan riiviö taaperoikäisenä, osoitti tunteensa erittäin vahvasti, kiukutteli, huusi, kieltäytyi tekemästä pyydettyjä juttuja, teki mitä itse halusi. Homma meni siihen, että hän istui usein jäähypenkillä, kuuli jatkuvasti kieltoja ja lähes pelkkää negatiivista itsestään. Aloin lisätä positiivisia juttuja lapselle puhuessa. Jossain vaiheessa lapsi sitten alkoi toimia yhteistyössä ja käyttäytyä toivotusti. Nyt teini-iässä hän on masentunut, kokee olevansa ruma ja tyhmä eikä kukaan tykkää hänestä. Kavereita olisi, mutta hän sulkeutuu. En voi olla miettimättä, onko varhaislapsuuden jatkuvalla moittimisella tässä osuutta. Kunpa olisin osannut mennä enemmä positiivisen kautta. Ne ajat oli kyllä tosi hankalat, yritin toimia niin että lapsi oppisi tavoille. Tsemppiä!

Selkeät, johdonmukaiset rajat asettamalla käytös paranee. Ei-sana on hyvä oppia jo pienenä, ja siitä myös pidetään kiinni. Ei tarvita mitään lässynlässyn tunnekortteja eikä neuvotteluja tai selityksiä. Lapsen pää menee moisesta entistä enemmän sekaisin. Jos lapsi ei ala rauhoittumaan, hän ei myöskään saa kivoja asioita eikä lelukauppaan mennä hänen kanssaan. Lapsella voi olla myös persoonallisuushäiriö, ja silloin kasvatus tehoaa huonosti. Omalla lapsellani oli kaveri, joka jo päiväkoti-ikäisenä raivosi ja puri kavereitaan äkkiarvaamatta. Hän oli vielä teininä todella manipuloiva ja ikävää seuraa. Jäi lopulta melko yksin.

Tuossa iässä lapsi on kehityksensä puolesta aggressiivisimmillaan. Oma tahto on löytynyt, mutta vielä ei ole ehtinyt oppia miten pärjätä sen ristiriidan kanssa kun se ei läheskään aina toteudu. Sen kun harjoittelette, kyllä se siitä.

Kuulostaa normaalilta uhmaiältä. Ei muuta kuin pitkää pinnaa ja johdonmukaista asioiden käsittelyä. Tuo on vanhemmuuden ensimmäinen todellinen koitos. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Muista myös kehua ja kiittää pienestäkin kun on aihetta, halata ja pussata, sanoa että on rakas. Oma esikoiseni oli aivan riiviö taaperoikäisenä, osoitti tunteensa erittäin vahvasti, kiukutteli, huusi, kieltäytyi tekemästä pyydettyjä juttuja, teki mitä itse halusi. Homma meni siihen, että hän istui usein jäähypenkillä, kuuli jatkuvasti kieltoja ja lähes pelkkää negatiivista itsestään. Aloin lisätä positiivisia juttuja lapselle puhuessa. Jossain vaiheessa lapsi sitten alkoi toimia yhteistyössä ja käyttäytyä toivotusti. Nyt teini-iässä hän on masentunut, kokee olevansa ruma ja tyhmä eikä kukaan tykkää hänestä. Kavereita olisi, mutta hän sulkeutuu. En voi olla miettimättä, onko varhaislapsuuden jatkuvalla moittimisella tässä osuutta. Kunpa olisin osannut mennä enemmä positiivisen kautta. Ne ajat oli kyllä tosi hankalat, yritin toimia niin että lapsi oppisi tavoille. Tsemppiä!

Älä nyt noin ankara ole itsellesi. Etköhän tuolloin tehnyt parhaani sen ajan tietämyksen ja oman jaksamisesi rajoissa.

Normaali uhmaikä.

Mun toinen lapseni oli erittäin vahvatahtoinen ja uhmaikäisenäkin hyvin aggressiivinen. Olipahan sietämistä! Kyllä se helpotti kun neiti kehittyi mutta vaatii tosi paljon voimavaroja meiltä vanhemmilta. On nykyäänkin sähäkkä nuori neiti, ihana luova tehopakkaus. Toinen lapsi sellainen viilipytty.

Lukekaa nyt hyvänen aika vähän tahtoikäisen lapsen kehityksestä! Tuntuu olevan jatkuvasti vaikea käsittää pienen ihmisen kehityskaarta johon kuuluu tärkeänä osana OMAN TAHDON kehittyminen. Netti on kaikkien käytössä, siitä vaan lukemaan.

Kasvatustieteilijä kirjoitti:

Lukekaa nyt hyvänen aika vähän tahtoikäisen lapsen kehityksestä! Tuntuu olevan jatkuvasti vaikea käsittää pienen ihmisen kehityskaarta johon kuuluu tärkeänä osana OMAN TAHDON kehittyminen. Netti on kaikkien käytössä, siitä vaan lukemaan.

Usein täällä kysellään lasten käytökseen liittyvistä asioista eikä vähiten uhmaikäisen kanssa selviytymiseen vinkkejä. Minä myös suosittelen hyviä oppaita joita saa netistä ja kirjastoista. MLL: n sivuilla kerrotaan lasten kullekin ikäkaudelle tyypillisistä vaiheista, niistä olisi hyvä tietää ENNEN kuin ne ovat jo päällä. Kuten lapsen uhmaikä/tahtoikä eri ikäkausina. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä ammattilaisiin ja neuvolasta saa hyviä ohjeita miten toimia kun vaikeuksia ymmärtää mistä milloinkin on kyse.

Meillä miehen kanssa on ollut usein ihmettelemistä mikä vaihe milloinkin on päällä lastemme kehityksen kanssa. Mutta on selvitty, kovistakin ajoista. Onneksi on aina saatu tukea ja apua kun sitä on osattu kysyä.

Tsemppiä uhmiksen kanssa. Helpottaa kyllä vähitellen.

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Vierailija kirjoitti:

Ei uhmaikään minusta kumminkaan kuulu pureminen ja lyöminen. Autismin kirjoa minäkin ensimmäisenä ajattelin. Ja silloin ryhmässä ei kestä vaan tulee keittämään yli.

Kylläpä kuuluu kun lapsella on tyypillinen uhmaikäisen raivokohtaus päällä. Autismin kirjon merkit ovat jotain aivan muuta ja näkyvät eri tavoin arjessa ja päivittäin.

Toivotaan että hänestä ei tule sarjamurhaajaa.

Kasvatustieteilijä kirjoitti:

Lukekaa nyt hyvänen aika vähän tahtoikäisen lapsen kehityksestä! Tuntuu olevan jatkuvasti vaikea käsittää pienen ihmisen kehityskaarta johon kuuluu tärkeänä osana OMAN TAHDON kehittyminen. Netti on kaikkien käytössä, siitä vaan lukemaan.

Juuri näin. MLL: n sivuilla kattava paketti eri ikäkausien tyypillisimmistä vaiheista ja niihin liittyvistä haasteista.