Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Vierailija wrote:
Pitkälle ollaan lännessä "kehitytty", että ollaan ok sen kanssa, että vanhemman mielihyvä menee lapsen edelle.
Ymmärrän väkivaltaiset yms kumppanit, mutta että muuta vuosi ns kaverisuhdetta on liian iso uhraus lapsen eteen?
Mieleltään heikot ja epävakaat eivät osaa rakastaa. Heidän ns rakkautensa perustuu epärehellisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin sun teini käyttäytyy kuin 5-vuotias? Kyllähän nyt teinin täytyy opetella ymmärtämään että äiti ja isi on ihmisiä kanssa. Ei pelinappuloita.
Vierailija wrote:
Pitkälle ollaan lännessä "kehitytty", että ollaan ok sen kanssa, että vanhemman mielihyvä menee lapsen edelle.
Ymmärrän väkivaltaiset yms kumppanit, mutta että muuta vuosi ns kaverisuhdetta on liian iso uhraus lapsen eteen?
Lapsi? Hän on teini, parin vuoden päästä muuttaa omilleen. Ei ihmekkään että kaikki lapset on nepsyjä ja ihan kummallisia kun eihän äidillä ja isillä saa olla mitään menoja joita kauhu-teini ei ole ennalta hyväksynyt. HUHHUH
Vierailija wrote:
Kuin sun teini käyttäytyy kuin 5-vuotias? Kyllähän nyt teinin täytyy opetella ymmärtämään että äiti ja isi on ihmisiä kanssa. Ei pelinappuloita.
Niin. On niitäkin teinejä jotka ovat nähneet toisella vanhemmallaan eron jälkeen jo kaksi uuttakin avioliittoa jotka nekin päättyneet eroon. Siinä sitä mallia parisuhteista on kerrakseen. Jota sitten aikuisena terapiassa paikkaillaan.
Apn kaltaiset ja heitä vahvasti puolustavat ovat kelvottomia vanhempia. Lapsi on heille väline kiillottaa kilpeään. Lastaan he eivät rakasta millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Pitkälle ollaan lännessä "kehitytty", että ollaan ok sen kanssa, että vanhemman mielihyvä menee lapsen edelle.
Ymmärrän väkivaltaiset yms kumppanit, mutta että muuta vuosi ns kaverisuhdetta on liian iso uhraus lapsen eteen?
Tämä. Ero on aina tragedia lapsille. Jos suhteessa on väkivaltaa tai alkoholismia tms. silloin lapsi ymmärtää sen eri tavalla mutta ydinperhe on kuitenkin lapselle se sisäisen turvan lähde. Ero aiheuttaa AINA perusturvallisuuden järkkymisen.
Eihän se mitään herkkua ole elää suhteessa jossa ei ole enää mitään intohimoa mutta ei ne lapsen ongelmat koulussa, mt-ongelmat, myöhemmissä parisuhteissa näkyvät kiintymisongelmat yms. ole mitään herkkua myöskään. Ja kyllä, olen sitä mieltä että aikuinen on se joka uhrautuu lapsensa hyväksi. On ihan nurinkurinen maailma missä pidetään normaalina sitä, että vanhemman onni menee lapsen onnen edelle. Kyllä minunkin isäni kovasti selitti miten meille lapsille tekee hyvää nähdä hänet onnellisena toisen naisen kanssa mutta lähinnä oksettaa ajatella kokoa asiaa.
Siinä se räsähtää ap rikki kotisi, ja sen mukana lapsesi ja miehesi elämä, sekä loppuviimein sinunkin elämäsi. Ellei sinulla ole jo pitkä sivusuhde meneillään.
Alä unta nää , että löydä tosta vaan onnen ja rakkauden. Se on vain sun kuvitelmissasi. Elämä todennäköisesti muuttuu tosi kamalaksi. Lapsesi ja ent miehesi inhoavat sinua pitkän aikaa.
Ehkä he saavat uuden onnen. Itse ap jää puille paljaille. Mietippä sitä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanhempien ero ole aina tragedia lapsille, kuten joku tuossa kommentoi. Joillekin lapsille se voi olla odotettu muutos ja helpotus. Ja kuten itselle oli aikanaan, melko yhdentekevä asia. Olimme tavallinen perhe ja olin vanhempien erotessa 16-vuotias. Minulla oli jo suunnitelmia kotoa pois muuton suhteen, ystäviä, poikakaveri. Ei minua hetkauttanut vanhempien ero ja eron siististi hoitivatkin. Ei ole tähän päivään mennessä vaikuttanut elämääni ja ihmettelen ihmisiä, joille tilanne on jonkinlainen shokki.
Itse näin miehenä mietin että ottiko miehesi onkeensa sanomisistasi?
Rakkaus ja liitto on kahden kauppa, ilman toisen panostusta ei ole kumpaakaan. Onko hän esimerkiksi avannut vihdoin suunsa? Jos miehesi kerta rakastaa sinua, hän varmaan sanoo sen?
Vaikuttaa siltä että miehesi on tyytyväinen eikä kaipaa mitään, syitä voi löytyä biologiastakin. Esim testot alhaalla = seksi ei maistu. Veikkaan kuitenkin että äijäsi on ukkoontunut mieleltäänkin.
Jos aikuinen mies ei puhu ja puhise ero aikeista huolimatta, en näkisi itsekään syytä jäädä, edes lapsen takia. Jos teillä on yksi lapsi on luonnollista että turvautuu teihin mutta parin vuoden päästä jo kaikki mitä sanotte ja teette on noloa yms. Eikä todennäklisesti eroa muistele, edellyttäen että hänelläkin on omaelämä kavereineen ja harrastuksineen eikä roiku vanhempien kintuissa 247.
Vaijea tilanne. Jutelkaa analysoikaa ja tehkää ratkaisu. Olisi kiva kuulla aplta kuinka asia on edennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Siinä se räsähtää ap rikki kotisi, ja sen mukana lapsesi ja miehesi elämä, sekä loppuviimein sinunkin elämäsi. Ellei sinulla ole jo pitkä sivusuhde meneillään.
Alä unta nää , että löydä tosta vaan onnen ja rakkauden. Se on vain sun kuvitelmissasi. Elämä todennäköisesti muuttuu tosi kamalaksi. Lapsesi ja ent miehesi inhoavat sinua pitkän aikaa.Ehkä he saavat uuden onnen. Itse ap jää puille paljaille. Mietippä sitä ap.
Miksi koko ajan jankutetaan, että ap:lla on jo uusi suhde? Miksi on noin vaikea tajuta, että ihmiset haluaa erota vaikka ei olisi uutta suhdetta?!? Ap:n tulevasta elämästä sä et tiedä yhtään mitään etkä voi ennustaa sitä. Todella lapsellista kuvitella, että voit sellaista ennustaa. Eikä kaikki edes halua heti mitään uutta suhdetta tai eivät halua sitä enää koskaan.
Vierailija wrote:
Ei vanhempien ero ole aina tragedia lapsille, kuten joku tuossa kommentoi. Joillekin lapsille se voi olla odotettu muutos ja helpotus. Ja kuten itselle oli aikanaan, melko yhdentekevä asia. Olimme tavallinen perhe ja olin vanhempien erotessa 16-vuotias. Minulla oli jo suunnitelmia kotoa pois muuton suhteen, ystäviä, poikakaveri. Ei minua hetkauttanut vanhempien ero ja eron siististi hoitivatkin. Ei ole tähän päivään mennessä vaikuttanut elämääni ja ihmettelen ihmisiä, joille tilanne on jonkinlainen shokki.
Mä olin 17v. kun mun vanhemmat erosivat, olin lukiossa ja asuin kotona. Vanhempien ero oli oikeasti todella suuri helpotus ja kaikkien elämä helpotti. Olisivat saaneet erota jo vähintään vuotta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Pitkälle ollaan lännessä "kehitytty", että ollaan ok sen kanssa, että vanhemman mielihyvä menee lapsen edelle.
Ymmärrän väkivaltaiset yms kumppanit, mutta että muuta vuosi ns kaverisuhdetta on liian iso uhraus lapsen eteen?
Lapsi? Hän on teini, parin vuoden päästä muuttaa omilleen. Ei ihmekkään että kaikki lapset on nepsyjä ja ihan kummallisia kun eihän äidillä ja isillä saa olla mitään menoja joita kauhu-teini ei ole ennalta hyväksynyt. HUHHUH
Niin. Voisi kuvitella, että se monimutkaisin hetki ihmisen elämässä, eli murrosikä, olisi riittävän suuri taakka itsessään.
Ja toisin kuin kuvittelet, niin vanhemmat ovat lasta varten, ei toisinpäin. Jos lapsista aiheutuukin jotain epämukavuutta, niin se olisi pitänyt tiedostaa siinä vaiheessa, kun niitä alkoi haluamaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nämä jotka huutaa pää punaisena, että pitää jatkaa suhteessa vielä eivät ole itse koskaan kokeneet sitä mitä on elää saman katon alla ihmisen kanssa jota ei enää rakasta. Se on ahdistavaa ja siinä hajottaa itsensä pidemmän päälle. Sekö on sitten lasten parasta, että vanhempi voi henkisesti huonosti? Ilmeisesti.
Ei se rakkaus aina palaa eikä auta mitkään parisuhdeterapiat jne. Eroaminen on joskus ainoa oikea vaihtoehto ja kyllä pitäisi nykypäivänä ihmisten tajuta, että ihmisillä on oikeus erota. Se, että ei ole eronnut ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Todella vastenmielisen, tyhmän ja todellisuudesta pihalla olevan kuvan annatte itsestänne. Osa viesteistä suoraan sanottuna täysin sairaita.
Jospa onkin niin että juuri ne apn kritoisijat osaavat rakastaa aikuisesti. Eivät harhoissaan luule alkuhuumaa rakkaudeksi.
Aika harhaista pitää sitäkään rakkautena, että asutaan saman katon alla, vaikka mitään muuta ei puolisoiden välillä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä miten pakkomielteisesti pidetään kulisseja, eikä olla valmiita kohtaamaan todellisuutta? Jos todellisuus on se, ettei parisuhdetta enää ole, niin miksi sitä on pakko ylläpitää kulissina? En usko, että kukaan perheenjäsen siitä nauttii tai edes elää siinä perheessä rennosti. Kyllä se parisuhteen puute on läsnä. Ja tosiaan kuinka monta vuotta pitää asiaa käydä läpi, ennen kuin saa erota? Aloittaja puhui kahdesta vuodesta muistaakseni. Onko se sot hyvä, että ero tulee kun löytyy uusi puoliso? Mielestä inero pitää hoitaa ensin ja uusi rakkaus tulee sit sen jälkeen, jos on tullakseen.
Ero on raskas kaikille, mutta ihmiset tuntuvat pelkäävän elämän tragedioita.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siinä se räsähtää ap rikki kotisi, ja sen mukana lapsesi ja miehesi elämä, sekä loppuviimein sinunkin elämäsi. Ellei sinulla ole jo pitkä sivusuhde meneillään.
Alä unta nää , että löydä tosta vaan onnen ja rakkauden. Se on vain sun kuvitelmissasi. Elämä todennäköisesti muuttuu tosi kamalaksi. Lapsesi ja ent miehesi inhoavat sinua pitkän aikaa.Ehkä he saavat uuden onnen. Itse ap jää puille paljaille. Mietippä sitä ap.
Miksi koko ajan jankutetaan, että ap:lla on jo uusi suhde? Miksi on noin vaikea tajuta, että ihmiset haluaa erota vaikka ei olisi uutta suhdetta?!? Ap:n tulevasta elämästä sä et tiedä yhtään mitään etkä voi ennustaa sitä. Todella lapsellista kuvitella, että voit sellaista ennustaa. Eikä kaikki edes halua heti mitään uutta suhdetta tai eivät halua sitä enää koskaan.
Sivusuhteesta puhutaan koska se on todellisuudessa valtaosassa näitä tapauksia oikea syy että puhutaan rakkauden loppumisesta.
Ja kun se paljastuu tavalla tai toisella lapselle että eron oikea syy perheen rikkojan salassa pitämä sivusuhde niin eipä siinä ole kovinkaan hyvät eväät annettu lapsellekaan terveen parisuhteen mallista.
Mun on pakko ottaa kantaa tuohon "kulissiliittoon", johon eksäkin viittasi ottaessaan eroa. Minulle tai lapsille se ei ollut kulissi. Itselleni isoin kulissi koskaan on ollut eron jälkeinen yhteisvanhemmuus. Se, jos mikä, on laittanut kaikki näyttelijänlahjat koetukselle. Yhteistoimintaahan on jatkettava ja asioitava hoidettava yhdessä ja lapsia on suojattava monelta. Paljon enemmän tähän on liittynyt kulissi ylläpitoa kuin koskaan yhdessä ollessa.
Voiko liitto olla edes kulissi, jos se on vain sitä toiselle osapuolelle? Ehkä voi, ehkä ei.
Minä kuulin myös kaikki samat latteudet siitä, että ero vapauttaa meidät olemaan tahoillamme onnellisia, että lapset sopeutuvat kyllä. Mikään näistä ei ole suoranaisesti pitänyt paikkaansa. Kyllä eroamisesta annetaan turhan ruusuinen kuva. Muutahan ei julkisesti voi sanoa, ettei leimaudu katkeraksi tai hankalaksi. Se on juuri sitä eron jälkeistä kulissin ylläpitoa.
Vierailija wrote:
Ero on aina tragedia lapsille. Jos suhteessa on väkivaltaa tai alkoholismia tms. silloin lapsi ymmärtää sen eri tavalla mutta ydinperhe on kuitenkin lapselle se sisäisen turvan lähde. Ero aiheuttaa AINA perusturvallisuuden järkkymisen.
VMP. Ydinperhe oli vaaran ja pelon lähde, jossa ei perusturvallisuutta päässyt koskaan rakentumaankaan. Toivoin lapsena vanhempien eroa tai vielä parempi, minun huostaanottoani.
Vierailija wrote:
Tietysti elätte vielä 5 vuotta yhdessä. Rakkaus on tahdon asia. Ei pitkässä parisuhteessa aina ole romantiikkaa vaan tasasen tylsää arkea. Kun ette riitele, ei ole alkoholi, huume eikä väkivaltaa, niin jatkakaa vaan yhdessä.
Mikäs neuvo tuo on olevinaan?
Luuletko tosissasi, että ap:n mies edes haluaa olla ap:n kanssa tämän jälkeen, kun ap haluaa erota eikä rakasta miestään????????????
Vierailija wrote:
Mun on pakko ottaa kantaa tuohon "kulissiliittoon", johon eksäkin viittasi ottaessaan eroa. Minulle tai lapsille se ei ollut kulissi. Itselleni isoin kulissi koskaan on ollut eron jälkeinen yhteisvanhemmuus. Se, jos mikä, on laittanut kaikki näyttelijänlahjat koetukselle. Yhteistoimintaahan on jatkettava ja asioitava hoidettava yhdessä ja lapsia on suojattava monelta. Paljon enemmän tähän on liittynyt kulissi ylläpitoa kuin koskaan yhdessä ollessa.
Voiko liitto olla edes kulissi, jos se on vain sitä toiselle osapuolelle? Ehkä voi, ehkä ei.
Minä kuulin myös kaikki samat latteudet siitä, että ero vapauttaa meidät olemaan tahoillamme onnellisia, että lapset sopeutuvat kyllä. Mikään näistä ei ole suoranaisesti pitänyt paikkaansa. Kyllä eroamisesta annetaan turhan ruusuinen kuva. Muutahan ei julkisesti voi sanoa, ettei leimaudu katkeraksi tai hankalaksi. Se on juuri sitä eron jälkeistä kulissin ylläpitoa.
Jos puoliso haluaa erota mutta jää "lasten tähden" esittämään onnellista aviomiestä/-vaimoa sekä perheenisää/-äitiä, olisihan se ihan mielipuolista toiselta pitää liittoa enää minään muuna kuin kulissina, vaikka kuinka olisivat omat tunteet ennallaan. Silloin sitä kieltäytyisi kohtaamasta suhteen ja perheen todellista tilaa.
Pitkälle ollaan lännessä "kehitytty", että ollaan ok sen kanssa, että vanhemman mielihyvä menee lapsen edelle.
Ymmärrän väkivaltaiset yms kumppanit, mutta että muuta vuosi ns kaverisuhdetta on liian iso uhraus lapsen eteen?