Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Monesti ne eroajat jotka huutelevat kulissiliitoista ovat niitä jotka ovat eläneet itsensä kanssa kulississa. Rakentaneet ne itse itselleen. Ovat olleet valheellisia, epärehellisiä kuvia itsestään sille toiselle. Piilotelleet todellisia tunteitaan jopa suhteen alusta lähtien hylkäämisen pelossaan. Pahaa-aavistamatonta puolisoa on käytetty hyväksi vuosia tai pahimmillaan vuosikymmeniä ennen eroa. Tuollaiset ihmiset ovat halveksittavimipa olioita eivätkä todellakaan ole kenellekkään lapselle turvallisia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin ap, niin ehdottomasti jäisin liittoon, kun ei siinä ilmeisesti mitään varsinaisia ongelmiakaan ole... Parisuhdekriisit kuuluvat parisuhteeseen, ne menevät myös ohi. Rakkaus mieheen voi syttyä uudestaan. Ero on taloudellisesti erittäin huono ratkaisu. Voihan sitä asua yhdessä ja ottaa vähän enemmän tilaa, jos parisuhteessa on joku kriisi menossa. Itse ajattelisin ensisijaisesti lapsen etua. Rikottu perhe on lähes pahinta, mitä lapselle voi tapahtua. Murrosikä on muutenkin haastava vaihe, ei siihen päälle kukaan nuori tarvitse perheen hajoamista.
Mitä mieltä mies on tilanteesta?
Voittehan ap erota ja silti sen verran myös uhrautua lapsen eteen, että elätte kämppiksinä kunnes lapsi lähtee omilleen. Jos ei miehellä ole yksin varaa pitää taloa. Pysyy lapsella tuttu koti ja ympäristö, ja te aikuiset voitte muuten elää vapaasti omaa elämäänne.
Vierailija wrote:
Sitä se teettää kun nainen ei ajattele kun omaa parastaan. Sitten vielä julkisesti ihmetellään miksi miehet valitsee sinkkuuden ennemmin
Normaali äiti ajattelee aina ensin lapsensa etua. Aina.
Vierailija wrote:
Mun on pakko ottaa kantaa tuohon "kulissiliittoon", johon eksäkin viittasi ottaessaan eroa. Minulle tai lapsille se ei ollut kulissi. Itselleni isoin kulissi koskaan on ollut eron jälkeinen yhteisvanhemmuus. Se, jos mikä, on laittanut kaikki näyttelijänlahjat koetukselle. Yhteistoimintaahan on jatkettava ja asioitava hoidettava yhdessä ja lapsia on suojattava monelta. Paljon enemmän tähän on liittynyt kulissi ylläpitoa kuin koskaan yhdessä ollessa.
Voiko liitto olla edes kulissi, jos se on vain sitä toiselle osapuolelle? Ehkä voi, ehkä ei.
Minä kuulin myös kaikki samat latteudet siitä, että ero vapauttaa meidät olemaan tahoillamme onnellisia, että lapset sopeutuvat kyllä. Mikään näistä ei ole suoranaisesti pitänyt paikkaansa. Kyllä eroamisesta annetaan turhan ruusuinen kuva. Muutahan ei julkisesti voi sanoa, ettei leimaudu katkeraksi tai hankalaksi. Se on juuri sitä eron jälkeistä kulissin ylläpitoa.
Eroaja vaatii eron jälkeen noiden kulissien ylläpitoa. Ja kas kummaa, sitä perustellaan lasten edulla. Sen sijaan että eroaja kantaisi vastuunsa. Enkä tarkoita mitään vieraannuttamista vaan sitä että myöntää suoraan ja rehellisesti lapsille että hän oli syyllinen perheen rikkoutumiseen. Siihen ei moni pysty vaan vaatii kulissien ylläpitämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ihme, että nuoret ovat aivan sekaisin ja myöhemmin tarvitsevat terapeutin apua selvitäkseen elämästä, kun vanhemmat ovat tällaisia kuten tämäkin äiti.
Älkää tehkö lapsia, ne vain estävät teitä olemasta onnellisia! Tämä ketju on todella hyvä esimerkki siitä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Sun lapsen pitäisi vähän jo aikuistua, ja sun myös. Et kai tosissasi edes harkitse jättäväsi omaa elämääsi vain koska nuoresta tuntuu pahalta? Tietenkin tunnereaktio on ymmärrettävä. Nuoren pitäisi kuitenkin ymmärtää, jos on siis normaalisti kehittynyt, että teillä on myös hänestä erilliset elämät. Ei hän joudu kokemaan turvattomuutta tai rakkauden menetystä vaikka te vanhemmat eroaisitte.
Tietenkin hän tuntee turvattomuutta ja rakkaudettomuutta, kun koti hajotetaan. Kyseessä on lapsi, jonka ei kuulu vielä aikuistua. Hyvänen aika, aikuisuuden vuoro tulee vasta vuosien päästä. Ap ei halua hoitaa loppuun hommaa, jonka otti hoitaakseen perustaessaan perheen.
Kyseessä on teini, joka tiuskii ja sylkee vanhempiensa päälle, ja samalla hilluu lomayöt pääksytysten tuolla kylillä, tekee läksynsä sunnuntaina kiireellä, ei tule syömään, kiukuttelee, menee arkena nukkumaan puolilta öin. Lapset ovat asia erikseen. Kyllä teinin pitäisi jo ymmärtää ja kestää se, että hänen vuoksi täällä ei kukaan voi elää. Ja myös se, että ei kukaan ole häntä hylkäämässä, vaikka perheen konfiguraatio muuttuu. Inohttaa tämä, että teinit saavat olla itsenäisiä siihen pisteeseen asti, kunnes heidän vanhempiaan voidaan jostain syyttää, ja sen jälkeen sanoa että teinitkin ovat vain lapsia... vai onko teini tässä ainoa, jolla on oikeus tuntea ihmisten inhimillisiä tunteita.
Olen itse juuri ja juuri kahdenkympin paremmalla puolella, ja olen todistanut sen, kuinka omat vanhemmat roikkuvat väkisin kuolleessa avioliitossa vain lasten takia. Arki sujui kyllä, mutta aina jos oli jotain normaalista poikkeavaa, niin ei sitä meinannut kestää selvinpäin. Jos koko perhe suljettiin esim. yhteen hotellihuoneeseen, niin kohta pitikin hankkia isälle/äidille toinen huone. Ja lapset puolitettiin sitten tasan niihin huoneisiin. Lapsista tuli jopa välikappaleita vanhempien nokittelulle. Piti lähteä koto perheen toista vanhempaa lukuun ottamatta aina toisen isovanhemmille viettämään isän-/äitienpäivää, ja siihen se lopullinen eropäätös lopulta kulminoitui. Ja kuulin kaksi eri tarinaa siitä, mikä se todellinen syy taustalla oli. Se menee aivan pelleilyksi, jos lähtee väkisin yrittämään. Ellei sitten vanhemmat ole koneita, niinkuin allekirjoittaneella, tosin varustettuna pienellä kostonhimolla.
Teinien on aika jo aikuistua. Eivät he ikinä muuten mieti perheensä tärkeyttä, paitsi silloin, kun on liian myöhäistä. Se on osa elämää. Eivät he tarvitse enää vanhempien turvaa samassa mielessä, kuin pikkulapset. Teinienkin täytyy ymmärtää, että elämä ei millään voi mennä aina niin, kuin haluaa tai toivoo. Aina se ei vain ole mahdollista. Se on lopulta järkevämpää erota, kuin yrittää väkisin muiden, kuin itsensä takia. Ei se vähennä yhtään sitä rakkautta omiin lapsiin. Olisiko kenenkään mielestä muka järkevää, että vanhemmat ovat joka päivä umpikännissä ja toistensa kurkuissa kiinni, mitä lapset joutuvat todistamaan? Yhtä lailla se olematon ilmapiiri vanhempien välillä vaikuttaa lapsiin. Vaikka ei olisi yhtään mitään riitaa tms. mutta jos ei ole mitään yhteyttä enää, niin ei se tee hyvää lapselle. Teiniä tietysti ahdistaa mikä tahansa; jos vanhemmat ovat liian kiintyneitä toisiinsa, tai ei ollenkaan kiintyneitä, niin aina on teinille joku pielessä. Sen takia onkin parempi, että otetaan aikalisä. Teinin on helpompi sopeutua uuteen kotiin ja elämään, kuin yrittää elää vanhempiensa kanssa, jotka eivät rakasta toisiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju ei käsittele kuvaamaasi tilannetta.
Vierailija wrote:
Tietysti elätte vielä 5 vuotta yhdessä. Rakkaus on tahdon asia. Ei pitkässä parisuhteessa aina ole romantiikkaa vaan tasasen tylsää arkea. Kun ette riitele, ei ole alkoholi, huume eikä väkivaltaa, niin jatkakaa vaan yhdessä.
Rakkaus ei vaadi tahtomista tai minkäänlaista pakottamista. Rakkauden pitää antaa virrata. Kaikki manipulointi ja ohjaaminen latistaa ja typistää rakkautta. Sama kuin pitä pato tekee joelle, tukahduttaa ja vangitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tietysti elätte vielä 5 vuotta yhdessä. Rakkaus on tahdon asia. Ei pitkässä parisuhteessa aina ole romantiikkaa vaan tasasen tylsää arkea. Kun ette riitele, ei ole alkoholi, huume eikä väkivaltaa, niin jatkakaa vaan yhdessä.
Rakkaus ei vaadi tahtomista tai minkäänlaista pakottamista. Rakkauden pitää antaa virrata. Kaikki manipulointi ja ohjaaminen latistaa ja typistää rakkautta. Sama kuin pitä pato tekee joelle, tukahduttaa ja vangitsee.
Pappikin kysyy: ”TAHDOTKO sinä rakastaa niin myötä-kuin vastoinkäymisissä.?” Siis tahdotko?
Vierailija wrote:
Kyllä on joillekin vaikea ymmärtää, että myös oikea rakkaus voi loppua. Eikä siinä olla mitään valehdeltu ja esitetty toiselle vaan on oikeasti rakastettu, mutta se rakkaus vain vähitellen loppunut.
Taitaa mammoilla olla pelko persuuksissa, että omalla miehellä rakkaus loppuu ja siksi rähistään täällä.
Epävakaan puhetta. Tai sellaisen sarjaeroajan joka luulee että parisuhde ei ikinä eikä koskaan vaadi yhtään tahtotilaa tai työtä sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kyllä on joillekin vaikea ymmärtää, että myös oikea rakkaus voi loppua. Eikä siinä olla mitään valehdeltu ja esitetty toiselle vaan on oikeasti rakastettu, mutta se rakkaus vain vähitellen loppunut.
Taitaa mammoilla olla pelko persuuksissa, että omalla miehellä rakkaus loppuu ja siksi rähistään täällä.
Epävakaan puhetta. Tai sellaisen sarjaeroajan joka luulee että parisuhde ei ikinä eikä koskaan vaadi yhtään tahtotilaa tai työtä sen vuoksi.
Epävakaa on sellainen joka ei ymmärrä vaikka ratakiskosta väännettäisiin tosiasioita. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä ja toivottavasti elämä potkii sua oikein kunnolla päähän, niin opit säkin nöyryyttä ja realismia. Tekisi tuollaisten ihmisten oikein hyvää saada kunnoll
Siis mitä epärehellistä on siinä, että haluaa erota kun ei enää rakasta toista? Miksi pitää ratakiskosta vääntää, että ei siihen suhteeseen ole lähdetty epärehellisenä ja esittäen vaan on oikeasti rakastettu ja ajateltu suhteen kestävän kuolemaan asti. Aina ei vain näin käy eikä se ole mitään epärehellistä. Se on ihan elämää.
Vierailija wrote:
Eipä ihme, että nuoret ovat aivan sekaisin ja myöhemmin tarvitsevat terapeutin apua selvitäkseen elämästä, kun vanhemmat ovat tällaisia kuten tämäkin äiti.
Älkää tehkö lapsia, ne vain estävät teitä olemasta onnellisia! Tämä ketju on todella hyvä esimerkki siitä.
Lapset ovat oikeasti tuollaisille onnen esteitä vaikka muuta julkisesti esittäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran nainen laittaa omat tunteensa kaiken muun edelle. Ei mitään uutta taivaan alla.
Voit miettiä tätä sitten 5 vuoden päästä uudestaan, kun olet entistä onnettomampi, uutta rakkautta ei löytynytkään, poikasi on etääntynyt sinusta ja aikaa ei voi kelata taaksepäin.
Omat tunteet menevät aina järjen ja lasten edun edelle. Sehän on selvä.
Minä ennen kaikkea ja kaikkea ennen.
Vierailija wrote:
Taas kerran nainen laittaa omat tunteensa kaiken muun edelle. Ei mitään uutta taivaan alla.
Voit miettiä tätä sitten 5 vuoden päästä uudestaan, kun olet entistä onnettomampi, uutta rakkautta ei löytynytkään, poikasi on etääntynyt sinusta ja aikaa ei voi kelata taaksepäin.
Niin miehethän ei koskaan laita omia tunteitaan (himojaan) kaiken muun edelle. Ei tosiaan.
Hyi kamala jos nainen ja äiti kehtaa ajatella myös itseään!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Taas kerran nainen laittaa omat tunteensa kaiken muun edelle. Ei mitään uutta taivaan alla.
Voit miettiä tätä sitten 5 vuoden päästä uudestaan, kun olet entistä onnettomampi, uutta rakkautta ei löytynytkään, poikasi on etääntynyt sinusta ja aikaa ei voi kelata taaksepäin.
Niin miehethän ei koskaan laita omia tunteitaan (himojaan) kaiken muun edelle. Ei tosiaan.
Tämä on riippumatonta sukupuolesta. Julkisuudesta tiedetään todella sikamaisia tapauksia joiden käytös perhettään kohtaan on kaikilla mittareilla täysin törkeää. Surullista sellaisten lapsille minkä jäljen tuollainen heihin jättää.
Vierailija wrote:
Hyi kamala jos nainen ja äiti kehtaa ajatella myös itseään!
Ei tässä ole kysymys siitä. Älä jaksa liioitella. Aikuinen vakaa ihminen kantaa vastuunsa parisuhteestaan ja perheestään. Hetkessä eläjät jotka toimivat pelkän tunteen ja intuition varassa eivät ole sopivia kenellekään.
Sitä se teettää kun nainen ei ajattele kun omaa parastaan. Sitten vielä julkisesti ihmetellään miksi miehet valitsee sinkkuuden ennemmin