Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
En ikinä antaisi lapselle valtaa päättää mun rakkauselämästä. En haluaisi sälyttää vastuuta ja syytä hänen harteilleen. Isoäitini jätti eroamatta alkoholistimiehestään, koska isäni itki ja pyysi. Siitä mummi syytti ja syyttää isääni edelleen ja katuu ettei eronnut silloin vuosikymmeniä sitten, vaikka vaari on jo kuollut. Lapsesi (ja teini-ikäisen isäni) reaktio on normaali. Erosta päätätte sinä ja miehesi. Anna poikasi olla lapsi äläkä sälytä vastuuta omasta päätöksestäsi hänelle. Elämässä tulee joskus isoja pettymyksiä. Silloin vanhempi lohduttaa ja osoittaa, että tästäkin voi selvitä. Lapsia ei tarvitse kasvattaa pumpulissa. Mieti miksi sinun on niin vaikea kohdata poikasi negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos lapsi suhtautuu eroon olankohautuksella on siinä jotain pahasti pielessä. Ei tarvitse kuvitella että tuollaisen lapsen omalla avioliitolla olisi pienintäkään merkitystä. Tunteeton k...ipää.
Höpö höpö. Se voi olla myös suojautumiskeino. Varsinkin nuorilla aika yleinen. Suru ja prosessointi voi tulla vasta myöhemmin. Olen kuullut, että useimmilla varsinainen purkautuminen alkaa vasta noin vuosi eron jälkeen. Moni sanonut, että silloin on ollut rankinta lasten kanssa.
Moni vanhempi sitä paitsi yhdistää sen vain teini-iän oireiluun, vaikka nuori voi pohjimmiltaan oireilla ihan sitä eroa ja muuttunutta arkea. Tai yleensä molempia, teiniyttä ja eroa.
Kaikki ei oireile ulospäin eikä kaikilla ole tilaa surra.
Vierailija wrote:
Pahalta tuntui lukea tämä. Toivon, että poika pääsee yli tästä mahdollisimman vähällä.
Missä on vastuu. Kypsä aikuinen kantaa vastuun myös läheisistään. Aikuisen on oltava nuorelle vakaa turva, johon hän voi luottaa. Ajan ruuvia ei voi kääntää taakse päin. Jokaisessa erossa joku tulee hylätyksi. Siitä on vaikea selvitä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos lapsi suhtautuu eroon olankohautuksella on siinä jotain pahasti pielessä. Ei tarvitse kuvitella että tuollaisen lapsen omalla avioliitolla olisi pienintäkään merkitystä. Tunteeton k...ipää.
Höpö höpö. Se voi olla myös suojautumiskeino. Varsinkin nuorilla aika yleinen. Suru ja prosessointi voi tulla vasta myöhemmin. Olen kuullut, että useimmilla varsinainen purkautuminen alkaa vasta noin vuosi eron jälkeen. Moni sanonut, että silloin on ollut rankinta lasten kanssa.
Moni vanhempi sitä paitsi yhdistää sen vain teini-iän oireiluun, vaikka nuori voi pohjimmiltaan oireilla ihan sitä eroa ja muuttunutta arkea. Tai yleensä molempia, teiniyttä ja eroa.
Kaikki ei oireile ulospäin eikä kaikilla ole tilaa surra.
Ei niin. Vanhemman tulee olla johdonmukainen ja vakaa. Jos vanhempi julistaa toreilla ja somessa kuinka eroaminen hyvästäkin suhteesta jopa täydellisestä avioliitosta on aina hyvästä ja oikein, niin ei ihme jos sellaisen lapsi kärsii pidemmän päälle kiintymyssuhdeongelmista ja muista ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista.
Nämä sarjaeroajat opettavat lapsilleen mallin jossa lapsi oppii että yhtenkään ihmiseen ei voi luottaa edes vuosikymmenten jälkeen ja jokainen ihminen on vaihdettavissa ja poisheitettävissä minä tahansa päivänä. Se on surullista että joku kasvattaa tietoisesti lapsiaan tuohon maailmankuvaan.
Vierailija wrote:
En ikinä antaisi lapselle valtaa päättää mun rakkauselämästä. En haluaisi sälyttää vastuuta ja syytä hänen harteilleen. Isoäitini jätti eroamatta alkoholistimiehestään, koska isäni itki ja pyysi. Siitä mummi syytti ja syyttää isääni edelleen ja katuu ettei eronnut silloin vuosikymmeniä sitten, vaikka vaari on jo kuollut. Lapsesi (ja teini-ikäisen isäni) reaktio on normaali. Erosta päätätte sinä ja miehesi. Anna poikasi olla lapsi äläkä sälytä vastuuta omasta päätöksestäsi hänelle. Elämässä tulee joskus isoja pettymyksiä. Silloin vanhempi lohduttaa ja osoittaa, että tästäkin voi selvitä. Lapsia ei tarvitse kasvattaa pumpulissa. Mieti miksi sinun on niin vaikea kohdata poikasi negatiivisia tunteita.
Wtf? Ei tässä ole kyse siitä, että annettaisiin lapselle valta päättää rakkauselämästä. Kyse on punninnasta siitä, mikä on lapselle parasta.
Suhde alkoholistin kanssa itsessään on varmasti asia, joka riittää horjuttamaan äidin mielenterveyttä ja lapsen hyvinvointia, jolloin ero on täysin perusteltu. Kuulostaa siltä, että mummisi on läheisriippuvaisena sysännyt vastuun suhteesta ensin alkoholistimiehelleen ja sitten pojalleen. Ja syyttää nyt vuosikymmenten päästä muita omista virheistään. Ei sellaisestakaan ihan vuoden äiti -palkintoa myönnetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos lapsi suhtautuu eroon olankohautuksella on siinä jotain pahasti pielessä. Ei tarvitse kuvitella että tuollaisen lapsen omalla avioliitolla olisi pienintäkään merkitystä. Tunteeton k...ipää.
Höpö höpö. Se voi olla myös suojautumiskeino. Varsinkin nuorilla aika yleinen. Suru ja prosessointi voi tulla vasta myöhemmin. Olen kuullut, että useimmilla varsinainen purkautuminen alkaa vasta noin vuosi eron jälkeen. Moni sanonut, että silloin on ollut rankinta lasten kanssa.
Moni vanhempi sitä paitsi yhdistää sen vain teini-iän oireiluun, vaikka nuori voi pohjimmiltaan oireilla ihan sitä eroa ja muuttunutta arkea. Tai yleensä molempia, teiniyttä ja eroa.
Kaikki ei oireile ulospäin eikä kaikilla ole tilaa surra.
Ei niin. Vanhemman tulee olla johdonmukainen ja vakaa. Jos vanhemp
Ei kukaan julista että hyvästä avioliitosta eroaminen kannattaa. Ap:n liitto vaikuttaa surkealta.
Ehkä teini pelkää muutoksia että tuttu koti tai alue menee (oma huone), toivottavasti ei mene. Tai että toinen vanhempi on kauempana. Pelkääkö että joutuu olemaan isän kanssa samassa asunnossa vai kaipaako isää, vai miten. Ei väkisin voi olla yhdessä jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep. Minun miehelläni on kakkosnainen ja mieheni on hakenut eroa. Mieheni kuvittelee, että tässä on jotain hyvää meidän lapsillemme, ja väittää, että on minun päähänpistoni, että lapset voivat hyvin. Kysyin, että mikä hänen toiminnassaan on lasten edun mukaista, siihen ei sitten kuitenkaan osannut vastatava.
Meillä oli kaikki hyvin, kunnes toinen nainen tuli kuiskuttelemaan mieheni korvaan, että hänellä olisi huono parisuhde. Yhteistä tekemistä, seksiä, läheisyyttä, yhteiset arvot, jaettu yhteinen arki, yhteinen perhe ja meille rakkaat lapset. Mieheni sanoi tilanteen selvitessä rakastavansa minua ja olevansa ystäväni. Mitään selitystä, miksi pitäisi erota, ei osaa antaa.
En todellakaan jaksa ymmärtää, millainen ihminen tekee tietoisen päätöksen satuttaa lapsiaan, vaikka todellisuudessa siihen ei ole mitään tarvetta. En todellakaan jaksa ymmärtää, miksi halutaan näyttää omille lapsille parisuhteen malli, jossa toinen voidaan heittää menemään ja lapset jättää, tämäkö on se, mitä halutaan omille lapsille tehdä? Tilanteessa, jossa kaikki on kuitenkin ollut ihan hyvin. Rakastava vanhempi ei toimi näin.
Tämä on niin tyypillistä suomalaisille nelikymppisille vosuille jotka kuvittelevat päässään vielä kokevansa jotain teini-iän romantiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mistä lapsi voi tietää että parisuhde on onneton, ei se välttämättä päällepäin näy.
Kyllä se vanhemmilta vaatii ihan Hollywood-tasoista näyttelijänsuoritusta vuosien ajan. Lapset eivät ole tyhmiä. Ja mitä se sitten tekee kun varhaisessa aikuisuudessa paljastuu, että kaikki oli esittämistä? Uskomattoman typeriä kommentteja.
Sinun mielestäsi ap:n kaltainen ympäriinsä huoraileva äiti ja rikkonainen koti on parempi lapselle, kuin vanhempien parisuhde jossa on haasteita?
Siis mistä te revitte nämä typerät ja lapselliset juttunne? Se, että haluaa erota EI tarkoita sitä, että haluaa jakaa itseään. Olette oikeasti todella pahasti mieleltänne sairaita ja teidän oma elämä on huonolla tolalla. Ihan turha tulla väittämään, että voitte hyvin ja elämä hymyilee, koska jos ihmisellä on omat asiat hyvin niin ei hän silloin suolla tuollaista tekstiä kuin te.
Ei hätää. Suomen terveydenhuolto on huippuiskussa ja kunnostautunut erityisesti nuorten mielenterveystyössä. Eroa toki, jos siltä tuntuu. Joku näppärä sote-ammattilainen käy sitten kursimassa lapsesi mielenterveyden kasaan tuossa tuokiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mistä lapsi voi tietää että parisuhde on onneton, ei se välttämättä päällepäin näy.
Kyllä se vanhemmilta vaatii ihan Hollywood-tasoista näyttelijänsuoritusta vuosien ajan. Lapset eivät ole tyhmiä. Ja mitä se sitten tekee kun varhaisessa aikuisuudessa paljastuu, että kaikki oli esittämistä? Uskomattoman typeriä kommentteja.
Sinun mielestäsi ap:n kaltainen ympäriinsä huoraileva äiti ja rikkonainen koti on parempi lapselle, kuin vanhempien parisuhde jossa on haasteita?
Siis mistä te revitte nämä typerät ja lapselliset juttunne? Se, että haluaa erota EI tarkoita sitä, että haluaa jakaa itseään. Olette oikeasti todella pahasti mieleltänne sairaita ja teidän oma elämä on huonolla tolalla. Ihan turha tulla väittämään, että voitte h
Joku aiemmin jo ketjussa totesi että 9/10 näistä rakkaus loppunut eroajista vain peittelee todellista syytä. Eli salasuhdetta joka alkanut avioliiton aikana. Siksi kritiikki. Pätee molempiin sukupuoliin.
Itse en muista yhtäkään vanhempieni riitaa ennen eroa, mutta muistan lukuisia eron jälkeen.
Se mikä välittyy lapsille vanhempien väleistä, voi olla ihan eri miten vanhemmat itse kokevat. Jos välit on aistittavan vihaiset, niin tottakai lapset sen aistivat. Jos kyse on vain tunteiden kuolemisesta, niin harvemmin se lapsia häiritsee.
Harva nuori haluaa nähdä vanhempiensa hellyyden osoituksia toisilleen, vaikka hyvähän se varmaan olisi. Vielä harvempi haluaa nähdä niitä vanhempien ja uusien kumppaneiden välillä, se oli aivan järjettömän kiusallista ja ahdistavaa. Oma vanhempani silloin sanoitti, että haluaa käyttää meille lapsille terveen parisuhdemallin. No, meitä lapsia se vain ahdisti. Ja ennen pitkään seki "terve" parisuhde kaatui eroon.
Kyllä nyt aikuisena ymmärrän vanhempieni syyt eroon, mutta ne vuodet meni itsellä täysin sumussa. Oli todella rankkaa muuttaa toiselle paikkakunnalle, kuunnella vanhempien riitoja, tutustua vanhempien uusiin kumppaneihin, luopua harrastuksista ja mitä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
On kyllä ihan käsittämätöntä p askaa suurin osa kommenteista. Ovat vanhempani olivat väkisin "minun takiani" yhdessä. Ei ollut riitoja, alkoholismia tai muutakaan tuollaista. Silti sen todellakin vaistosi. Tuo on aivan varmasti vahingoittanut omiin kiintymisongelmiini ihmissuhteissa ja siihen, että vaistomaisesti pitkään itsekin haudoin hankalia asioita kulissien taakse, kunnes tästä vähitellen mm. terapian kautta opin ulos. Varsinaista onnea.
Samalla tavalla me eronneiden vanhempien lapset käydään terapiassa. Pelätään, että joku vetää maton jalkojen alta ja on kiintymisongelmia. Ei näissä voi voittaa!
Mä olen erovanhempien lapsi enkä mä sen vuoksi ole missään terapiassa käynyt. Ei ole kiintymisongelmia enkä pelkää koko ajan, että vedetään matto alta. Katsos kun ihmiset ovat erilaisia. Terapiaa olen tarvinnut oman vakavan sairastamisen ja koulusurma-koulussa paikalla olleena.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mistä lapsi voi tietää että parisuhde on onneton, ei se välttämättä päällepäin näy.
Kyllä se vanhemmilta vaatii ihan Hollywood-tasoista näyttelijänsuoritusta vuosien ajan. Lapset eivät ole tyhmiä. Ja mitä se sitten tekee kun varhaisessa aikuisuudessa paljastuu, että kaikki oli esittämistä? Uskomattoman typeriä kommentteja.
Sinun mielestäsi ap:n kaltainen ympäriinsä huoraileva äiti ja rikkonainen koti on parempi lapselle, kuin vanhempien parisuhde jossa on haasteita?
Siis mistä te revitte nämä typerät ja lapselliset juttunne? Se, että haluaa erota EI tarkoita sitä, että haluaa jakaa itseään. Olette oikeasti todella pahasti mieleltänne sairaita ja teidän oma elämä on huonolla tolalla.
Se ei silti tarkoita, että tuo luku pitää paikkaansa. Itse olen eronnut siksi, että rakkaus miestä kohtaan loppui. Uutta miestä ei ollut eikä ollut moneen kuukauteen. Vaikka mä olin se joka halusi erota, niin mä en ollut valmis uuteen suhteeseen enkä edes yhden illan juttuihin. Halusin olla yksin enkä voinut kuvitellakaan, että joku muu mies muhun koskisi vielä pitkään aikaan.
Vierailija wrote:
Ole reilu kaikille ja kerro, että olet löytänyt uuden. Omassa kuplassani virallinen totuus 9 kertaa kymmenestä on, että naisen rakkaus on loppunut, mikä on johtanut eroon. Tätä seuraa noin kuukauden kahden jakso jolloin nainen on löytänyt uuden rakkauden. Tällä ei virallisen tarinan mukaan koskaan ole tekemistä alkuperäisen eron kanssa. Edelleen melkein kerta toisensa jälkeen uusi miesystävä on noin 5-10 vuotta nuorempi kuin aiempi mies. Jotkut näistä suhteista ovat kestäneet jopa vuosia, mutta lopulta uudet miehet ovat heivanneet nämä uutta nuoruuttaan elävät naiset.
Ole itse realisti äläkä heitä itse keksimiäsi lukuja faktoina. Moni eroaa eikä todellakaan ole uutta katseltuna. Itsellä rakkaus loppui eikä todellakaan ollut uutta miestä.
Ja ihan turha vänkyttää, että naiset sitä tätä ja tuota. Yhtälailla mies voi olla se joka haluaa erota, rakkaus loppunut ja ehkä se uusi katseltuna.
Aina nousee vieno hymy kasvoille kun kuulee jonkun tuolla tavalla eroavan saavan maistaa omaa lääkettään seuraavassa parisuhteessaan. Syy on näissä tapauksissa aina eroajassa itsessään.
Vierailija wrote:
Ehkä hän ei aiemmasta vihjailusta ymmärtänyt mietteitäsi. Vähän ehkä tuo rakkaudettomuus on sellainen syy, joka ei oo oikeastaan yhtään konkreettinen ja siks vaikea ymmärtää.
Kertoo ap:n täydellisestä kyvyttömyydestä äitinä ja ihmisenä tuo, että vihjailee ja yllättyy sitten kun teini-ikäinen lapsi ja vieläpä poikalapsi ei ole tajunnut vihjauksiaan.
Opettele ap viestimään selkeästi ja suoraan. Rehellisillä ihmisillä ei ole mitään syytä vihjailla yhtään mitään. Normaaleilla ihmisillä ei ole siihen myöskään tarvetta. Sanomisen arvoiset asiat sanotaan suoraan ja selvästi, ne asiat, mistä kaltaisesi otukset vihjailevat, ovat yleensä niitä, joista olisi parempi olla hiljaa.
Muuten ap voisi opetella rehellisempää ilmaisua. Hän sanoo, että "isä ja minä eroamme", vaikka tarkoittaa "minä aion jättää isäsi ja rikkoa perheesi, koska olen itsekäs ja epäkypsä".
Jos rakkautta ei ole, kannattaa keskittyä kumpanuuteen. Ja rakkaus voi aidostikin syttyä uudestaan, jos lakkaa olemasta itsekäs paska ja alkaa katsoa sitä kumppania uudestaan ihan ihmisenä. Katsoo sitä, niin kuin tutustuisi siihen ensimmäistä kertaa. Että miten mahtaa työkaverit nähdä tämän mieheni? Miten sen ystävät? Miten random tyyppi jonka vieressä se istuu lentokoneessa?
Aika usein nimittäin puolisoa ei enää näe sinä ihmisenä, joka se oikeasti on, vaan jonkinlaisena omien pettymystensä hautausmaana. Ja ne pettymykset johtuu siitä, että ei ole alunperinkään suostuttu näkemään todellista ihmistä, vaan työmaa, josta minäminäminä rukkaan täydellisen miehen. Tms.
Joten ap ottaa nyt peilin käteen ja harjoittaa hieman itsekasvatusta, ja sen jälkeen alkaa katsoa sitä miestään uusin silmin. Ihmisenä, ei vain "miehenä jota en enää rakasta".
Vierailija wrote:
Kokemuksesta sanon, mieti vielä. Ei ole helppoa katsoa miten lapsi/teini kärsii vanhempien erosta vielä vuosienkin jälkeen. Eron vaikutus on ollut aivan valtavaa kaikkeen lapsen/teinin elämässä.
Kannattaa myös muistaa, että ero pilaa perheen taloustilanteen juuri tuossa iässä, missä teinin tarpeet ovat suurimmillaan. On hemmetisti kalliimpaa pyörittää kahta taloutta kuin yhtä. Varsinkin jos päädytään johonkin vuoroviikkohimmeliin niin, että molemmissa talouksissa on oltava teinille oma huone.
Ap siis sabotoisi teininsä tulevaisuuden myös taloudellisessa mielessä, kun teinin opiskeluaikoinakin saama rahallinen tuki olisi merkittävästi pienempi kuin ydinperheen lapsella.
Joo, raakaa puhetta, mutta elämä on.
Kirjoituksesi on kuin Sami Minkkisen näppikseltä 😉 Ei kukaan ole sanonut ettei ihmiset saisi erota.