Lue keskustelun säännöt.
Kerroin teinille, että aiomme erota isänsä kanssa. En tajunnut että olikin hirveä paikka
12.10.2023 |
Olen aiemminkin kerran vihjannut asiasta, joten ihan puskista tämän ei pitänyt tulla... Silloin suhtautui lähinnä olankohautuksella, ja luulinkin että asia olisi hänelle siis suht ok, mutta nyt oli silminnähden järkyttynyt ja epätoivoinen, näin ettei itkukaan ollut kaukana.
Ei ymmärrä miksi meidän pitäisi erota, emmehän me riitele. Yritin selittää, että niin, emme riitelekään mutta rakkaus on loppu minun puoleltani enkä ole onnellinen, mutta tätä teinin oli vaikea käsittää. Ymmärrän sinänsä teiniä, olenhan hänen silmissään jo vanha ihminen jonka ei enää pitäisi mitään rakkauksia toivoa.
Teini myös kertoi että hän haluaa isänsä ja äitinsä olevan saman katon alla, painotti käsistäni kiinni pitäen, että perhe on hänelle tärkeä ja että perheen kuuluu pitää yhtä. Hyvä ettei itkenyt näitä sanoessaan. Pyysi vielä, että eikö me voitais olla vielä 5 vuotta yhdessä, kunnes hän muuttaa armeijan jälkeen omilleen.
Sanoin tietysti, että me tullaan aina olemaan perhe, ja että rakastamme häntä, mutta tämä ei tuntunut auttavan yhtään.
Tämä olikin itselleni hirveän vaikea pala joka tuli puskista. Rakastan poikaani eniten koko maailmassa, ja mietin nyt kestänkö elää vielä 5 vuotta miehen kanssa jota en rakasta, vai kestänkö nähdä poikani maailman hajoavan pirstaleiksi ja hänen syyttävän siitä minua/ vihaavan minua perheen hajottamisesta?
Kommentit (285)
Poikaparka! Mitä muuten pojan isä sanoi, kun perheenä keskustelitte asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mikä siinä suhteessa sitten mättää, jos ette edes riitele, vaan kaikki sujuu sopuisasti? Rakastunut toiseen? Vai kaipaat omaa aikaa ja omaa rauhaa?
Ei ole seksiä, ei tunneyhteyttä, ei keskusteluyhteyttä, en rakasta enkä juuri kunnioita miestäni. Olen kuitenkin rauhallinen ja "järkevä" ihminen joten riitoja ei ole, kun en järjestä kohtauksia asioista. Miehen mielestä kaikki on hyvin ja hän rakastaa minua.
Ap
Minkä ikäinen olet?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mikä siinä suhteessa sitten mättää, jos ette edes riitele, vaan kaikki sujuu sopuisasti? Rakastunut toiseen? Vai kaipaat omaa aikaa ja omaa rauhaa?
Ei ole seksiä, ei tunneyhteyttä, ei keskusteluyhteyttä, en rakasta enkä juuri kunnioita miestäni. Olen kuitenkin rauhallinen ja "järkevä" ihminen joten riitoja ei ole, kun en järjestä kohtauksia asioista. Miehen mielestä kaikki on hyvin ja hän rakastaa minua.
Ap
Joskus oli asiat toisin, kun kerran naimisiin päätitte mennä. Mikä on muuttunut? Ei kai se harvinaista ole, että lasten kasvettua isoksi, vanhempien on ikään kuin löydettävä toisensa uudestaan. Huomio kun on ollut vuosikausia lapsissa.
Kokemuksesta sanon, mieti vielä. Ei ole helppoa katsoa miten lapsi/teini kärsii vanhempien erosta vielä vuosienkin jälkeen. Eron vaikutus on ollut aivan valtavaa kaikkeen lapsen/teinin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus mitä kommentteja. Onko parempaa syytä erota kuin se että rakkaus on loppunut? Ei todellakaan ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoista aikaa tuossa teinin tunteenpurkauksen takia hetkeäkään enempää. Vanhempien ero voi olla kova paikka, mutta teini tottuu ajatukseen alkujärkytyksen jälkeen. 13 v ei ole enää pikkulapsi.
Oletteko kokeilleet pariterapiaa?
Kadonneen rakkauden voi hyvin löytää uudelleen, kun viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Enemmän yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä miehen kanssa. Itsellä oli vähän vastaava tilanne jossain vaiheessa, mutta keskustelimme miehen kanssa asiasta ja aloimme keksiä tekemistä kahdestaan. Kummasti sitä muisti, miksi mieheen oli aikoinaan rakastunut. Ei suhde edelleenkään ole täydellinen ja tietyt asiat välillä hiertävät, mutta kun en ole itse ole virheetön niin vaikea vaatia sitä mieheltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, ap- älä enempää särje lapsesi elämää. Sillä on kauaskantoiset seuraukset hänen elämäänsä. Olen nähnyt ammattini puolesta kymmeniä vuosia kestäviä tragedioita nuorten/ lasten mielen alueella. Edessä on jossain vaiheessa monen vuoden terapiat ect.
Eikö ihmiset ymmärrä ,miksi nuorten mielenterveys prakaa kymmenillä tuhansilla.Erot jättävät elinikäisiä traumoja.
Yritä ymmärtää. Sinulla on viisas teini- odota se 5 vuotta.
Lähipiirissänikin yläasteikäisen elämä meni aivan pirstaleiksi vastaavassa tilanteessa.
Vierailija wrote:
Jessus mitä kommentteja. Onko parempaa syytä erota kuin se että rakkaus on loppunut? Ei todellakaan ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoista aikaa tuossa teinin tunteenpurkauksen takia hetkeäkään enempää. Vanhempien ero voi olla kova paikka, mutta teini tottuu ajatukseen alkujärkytyksen jälkeen. 13 v ei ole enää pikkulapsi.
Ei mikään ihme, että saa vihaisia kommentteja kun AP ei osaa mennä ollenkaan itseensä ja hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei ole seksiä, kumman päätöksellä? Miksi ette keskustele? Oikea vastaus ei ole se, että kun mies ei sitä, eikä tätä. Oletko omasta puolestasi tehnyt asioita ja aloitteita asioiden korjaamiseksi? Jos olet tehnyt kaiken mahdollisen, eikä vastakaikua tule, niin parempi on varmasti lähteä eri teille. Ei kuitenkaan puhumatta. Miehelläsi voi olla mielessään paljonkin ärsyttäviä asioita, joita et edes huomaa tehneesi. Siinä lähtösuunnitelmien huumassa sitä saattaa helposti unohtua, että omakaan toiminta ei välttämättä ole ok.
Ei kannata rikkoa perhettä.
Mielestäni nykyaika asettaa liikaa paineita ja odotuksia parisuhteelle ja luo vääränlaista kuvaa jatkuvasta romantiikasta. Mikään pitkä parisuhdeei ole jatkuvaa romantiikkaa ja tunneyhteyskin katoaa välillä, kun ollaan yhdessä vuosikymmeniä. Jos avioliitto kestää vaikka 60 vuotta, siihen mahtuu väkisinkin erilaisia jaksoja ja niitä ei kannata säikähtää.
Usein sanotaan, että parisuhteeseessa käydään läpi kolme vaihetta: symbioosi, erillistymisvaihe ja kumppanuusvaihe. On ihan luonnollista, että suhde muuttuu tuona aikana.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/tietyt-parisuhteen-vaih…
Tunneyhteyskin on myös mahdollista palauttaa uudestaan, varsinkin kun miehesi rakastaa sinua. Nykyään on esim. paljon erilaisia parisuhdekursseja, avioliittoleirejä ym, joissa saa hyviä rakennusaineita omaan suhteeseensa ja kuulee tarinoita pareista, joilla on juuri sama kokemus, että he ovat välillä etääntyneet henkisesti ja sitten taas löytäneet toisensa. Läheisyys on mahdollista löytää uudestaan.
Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jessus mitä kommentteja. Onko parempaa syytä erota kuin se että rakkaus on loppunut? Ei todellakaan ole mitään järkeä tuhlata kallisarvoista aikaa tuossa teinin tunteenpurkauksen takia hetkeäkään enempää. Vanhempien ero voi olla kova paikka, mutta teini tottuu ajatukseen alkujärkytyksen jälkeen. 13 v ei ole enää pikkulapsi.
Ei mikään ihme, että saa vihaisia kommentteja kun AP ei osaa mennä ollenkaan itseensä ja hävetä.
Ei hänellä ole mitään hävettävää. Joskus liitot tulevat tiensä päähän.
Huomaa miten moni kituuttelee huonossa suhteessa jollain ihmeen tekosyyllä. Paha mieli ja kateus on purettava vaikka anonyymin kirjoittajan niskaan netissä.
Aivan sairaita osa kommenteista! Katsokaa peiliin te jotka suollatte näppikseltä vaikka mitä! Olette itse hoidon tarpeessa.
Mä en ymmärrä miksi pitäisi suhdetta jatkaa vuosia jos tunteet ovat kuolleet. Totta kai lapsia pitää myös ajatella, mutta ei ole lasten etu se, että vanhemmat voi huonosti. Koska ei vanhemmat voi hyvin rakkaudettomassa liitossa.
Itse erosin lapseni isästä koska mulla ei ollut enää tunteita exää kohtaan. En ole katunut. Olisin ahdistunut hengiltä jos olisi pitänyt vielä jatkaa parisuhteessa ihmisen kanssa jota en rakastanut. Erosta jo pitkä aika eikä lapsi edes muista aikaa jolloin vanhempansa olivat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kadonneen rakkauden voi hyvin löytää uudelleen, kun viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Enemmän yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä miehen kanssa. Itsellä oli vähän vastaava tilanne jossain vaiheessa, mutta keskustelimme miehen kanssa asiasta ja aloimme keksiä tekemistä kahdestaan. Kummasti sitä muisti, miksi mieheen oli aikoinaan rakastunut.
Kiva että toimi teillä. Yritimme/yritin tätä aikansa. Keksittiin yhyeistä tekemistä, käytiin laivalla, hotellilomalla, kylpylöissä, konserteissa yhdessä.
Oli teennäistä ja vähän kiusallista. Ei mitään puhuttavaa. Suurimmaksi osaksi oltiin vaan hiljaa ja vaivautuneena välillä yritin hymyillä miehelleni, kun en muutakaan keksinyt, eikä hänkään. Miehelle tämä vaan ilmeisesti riittää. Seksin puutekaan ei enää häntä haittaa. Kai minä olen kamala, kun minulla on vaikeuksia tyytyä tällaiseen suhteeseen.
Ap
Vierailija wrote:
En ymmärrä miksi joillekkin lapsille ero on niin iso juttu. Minun vanhemmat kun erosi ajattelin vaan että aha siinäpä eroavat.
Varmaan siksi, että eroaminen voi tarkoittaa mm. nykyisen kodin myyntiä, koulun vaihtoa, kaveripiirin vaihtoa, omasta huoneesta luopumista, vuoroasumista, uusperheitä, uusia puolisisaruksia jne. Muutos voi olla iso tai olla olematta mutta lapsella ei siinä ole juurikaan päätösvaltaa. Tilanne voi monestakin syystä tuntua ikävältä. Kotona asuvalle lapselle vanhempien ero yleensä ei ole yhdentekevä koska se todellisuudessa koskettaa suoraan sitä lasta itseäänkin.
Lapsi tietenkin ajattelee asiaa lähinnä omasta näkökulmastaan ja jos vanhemmat eivät esimerkiksi ole riidelleet vähän väliä tai ole ollut alkoholismia tms. on ero lapsen näkökulmasta todennäköinen huononnus nykyiseen. Harva lapsi ajattelee vanhempiensa romantiikkaa tai onnellisuutta parisuhteessa tai vastaavaa. Alotuksessakin (joka toki saattaa olla provo) lapsi toivoi yhdessä oloa siihen asti, että hän itse ehtii ns. jaloista pois.
Ulkopuolisena ihmettelen, kun en mielestäni näe yhtään hyvää syytä teidän erota. Hyppäät vielä ojasta allikkoon, jos haluat lähteä. Ja 13 vuotias on niin herkässä varhaismurkkuiässä, että jälkensä jättää se mahdollinen ero. Ehkä kannattaa nyt kuitenkin miettiä kahdesti.
Eroaminen ei tarkoita sitä, että ap olisi jakamassa itseään heti muille miehille. Itse tuossa kerroin eronneeni lapseni isästä kun mulla rakkaus loppui. Silti mä en eron jälkeen voinut kuvitellakaan olevani jonkun miehen kanssa. Kyllä mun piti saada olla yksin ja seksi oli viimeinen asia mielessä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kadonneen rakkauden voi hyvin löytää uudelleen, kun viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Enemmän yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä miehen kanssa. Itsellä oli vähän vastaava tilanne jossain vaiheessa, mutta keskustelimme miehen kanssa asiasta ja aloimme keksiä tekemistä kahdestaan. Kummasti sitä muisti, miksi mieheen oli aikoinaan rakastunut.
Kiva että toimi teillä. Yritimme/yritin tätä aikansa. Keksittiin yhyeistä tekemistä, käytiin laivalla, hotellilomalla, kylpylöissä, konserteissa yhdessä.
Oli teennäistä ja vähän kiusallista. Ei mitään puhuttavaa. Suurimmaksi osaksi oltiin vaan hiljaa ja vaivautuneena välillä yritin hymyillä miehelleni, kun en muutakaan keksinyt, eikä hänkään. Miehelle tämä vaan ilmeisesti riittää. Seksin puutekaan ei enää häntä haittaa. Kai minä olen kamala, kun minulla on vaikeuksia tyytyä tä
Ei vaan sä olet normaali kun et halua ylläpitää tuollaista parisuhteen irvikuvaa. Ei kaikki parisuhteet vain kestä kuolemaan asti ja tämä pitäisi joidenkin tollojen myös tajuta eikä haukkua täällä pää punaisena läskit tutisten. Ei voi olla omassa elämässä asiat kovin hyvin jos esim. käskee ap:n tappamaan itsensä, huorittelee jne.
Miksi sille lapselle piti kertoa?