Miksi "iäkkäämmät" äidit herättävät joissain niin suurta ärtymystä?
Täälläkin esimerkiksi nelikymppisenä äidiksi tulleiden keskusteluissa tullaan ihmettelemään "mummoäitejä" ja taivastelemaan miten "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut". Ok, sinä et ymmärrettävästi ehkä olisi enää jaksanut jos olet viimeiset 15 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää. Sinä näet asiat niiden väsyneiden äitiaivojesi suodattamana. Tilanne voi olla täysin eri henkilöllä joka on koko elämänsä saanut nauttia vapaudesta, levosta, pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin, on fyysisesti ja psyykkisesti vahvassa kunnossa ja saanut rakennettua vuosien varrella hyvän taloudellisen tilanteen sekä laajan tukiverkoston. Sellainen nelikymppisenä äidiksi tuleva voi olla elämänsä kunnossa tulemaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi. Ei tietenkään jo vuosia vaipparallissa ja univeloissa elänyt saman ikäinen pysty näkemään asiaa samalla tavalla vaan toisten elämää katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
Muutenkin on todella typerää arvottaa kenenkään vanhemmuutta iän perusteella. Toisille sopii vanhemmaksi tuleminen 25-vuotiaana, toisille se ei sovi ollenkaan. Vanhemmaksi tulemisessa ei myöskään voi sokeasti tuijottaa vain biologiaa. Se on tärkeää tiedostaa, mutta ei ole vastuullista alkaa kaksikymppisenä hankkimaan lapsia ellei koe muulla tavoin olevansa siihen valmis. Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Ja joillekin oikein hetki tulla vanhemmaksi on myöhemmin kuin toisilla.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että nuoria äitejä tuomitaan eikä vanhoja. Itse sain ekan 23v ja olin ihan kyllä töissä käyvä silloin...
Itselle on ihan sama milloin ihmiset lapset hankkii, mutta onhan se fakta että kaikki ei tule enää 40v raskaaksi ja jopa yli kolmasosa raskauksista menee siinä iässä kesken.
Moni tulee raskaaksi ja saa terveen lapsen tuossa iässä, osa ei. Samoin esim. parikymppisissä lapsia saavissa on isommalla todennäköisyydellä vanhemmat huono osaisia ja elämä epätasapainossa. Osalla siis. Tarkoitan tällä sitä, että puolensa on kaikessa.
Ole se jolle vastasit. Samaa mieltä ja jokaisen oma asia milloin lapsia haluaa.
Mutta jos oikein kovasti toivoo biologisia lapsia niin kyllä suosittelen aloittamaan niiden yrittämisen jo nuorempana, parempi mahdollisuus onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että nuoria äitejä tuomitaan eikä vanhoja. Itse sain ekan 23v ja olin ihan kyllä töissä käyvä silloin...
Itselle on ihan sama milloin ihmiset lapset hankkii, mutta onhan se fakta että kaikki ei tule enää 40v raskaaksi ja jopa yli kolmasosa raskauksista menee siinä iässä kesken.
Moni tulee raskaaksi ja saa terveen lapsen tuossa iässä, osa ei. Samoin esim. parikymppisissä lapsia saavissa on isommalla todennäköisyydellä vanhemmat huono osaisia ja elämä epätasapainossa. Osalla siis. Tarkoitan tällä sitä, että puolensa on kaikessa.
Ole se jolle vastasit. Samaa mieltä ja jokaisen oma asia milloin lapsia haluaa.
Mutta jos oikein kovasti toivoo biologisia lapsia niin kyllä suosittelen aloittamaan niiden yrittämisen jo nuorempana, parempi mahdollisuus
En usko, että monikaan palavasti lasta haluava tieten tahtoen lykkää asiaa pitkälle 40+ ikään. Useimmiten nämä lykkääjät ovat niitä joille lapsi ei ole mikään elämän ykköstavoite ja on paljon muita kiinnostuksen kohteita, jolloin ollaan enemmän ajatuksella "tulee jos on tullakseen". Eri asia on he jotka kovasti haluaisivat lapsen, mutta eivät tule raskaaksi tai ei ole puolisoa. Heille on turhauttavaa kuulla sitä miten "kannattaisi aloittaa ajoissa". Kun niin moni asia tässä elämässä ei ole omissa käsissä, itse päätettävissä.
Miksi tämä keskustelu meni tappeluksi että kyllä nuorillakin on vaikeuksia tulla raskaaksi ja nuoret synnyttävät vammaiset lapset?
Kyllä se biologia on nuorten puolella.
On kuitenkin ihan ok haluta lapsia ja tulla raskaaksi 40v tai yli. Oikeasti suurinta osaa ei taida kiinnostaa toisten asiat
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä keskustelu meni tappeluksi että kyllä nuorillakin on vaikeuksia tulla raskaaksi ja nuoret synnyttävät vammaiset lapset?
Kyllä se biologia on nuorten puolella.
On kuitenkin ihan ok haluta lapsia ja tulla raskaaksi 40v tai yli. Oikeasti suurinta osaa ei taida kiinnostaa toisten asiat
Biologia on usein nuorten puolella, mutta kun se biologia ei ole ainoa vanhemmuudessa huomioitava asia. Jokainen eläköön elämäänsä kuten tahtoo, toisten arvostelun voisi jokainen lopettaa.
Hatunnosto iäkkäämmille lapsensaanneille ja muillekin äideille.
Vaikka kuinka nelikymppiset nuoruutensa bailanneet tai uraohjustaan ratsastaneet kuinka itselleen yrittävät todistella, niin nelikymppisen keho ei koskaan ole sellaisessa tilanteessa, että se pystyisi palautumaan paremmin tai kestämään univajetta paremmin kuin kaksikymppisen tai vaikka jopa kolmekymppisen keho. Se on ihan fakta fysiikkaan liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka nelikymppiset nuoruutensa bailanneet tai uraohjustaan ratsastaneet kuinka itselleen yrittävät todistella, niin nelikymppisen keho ei koskaan ole sellaisessa tilanteessa, että se pystyisi palautumaan paremmin tai kestämään univajetta paremmin kuin kaksikymppisen tai vaikka jopa kolmekymppisen keho. Se on ihan fakta fysiikkaan liittyen.
Edelleenkään kysymys ei ole vain fysiikasta. Moni nelikymppinen ei ehkä palaudu kuten kaksikymppinen, mutta entäs henkinen puoli, elämäntilanne yms? Niilläkö ei ole mitään väliä? Kyllä itsekin tiedostan etten palaudu kuten 25-vuotiaana, mutta mulla on sen sijaan niin paljon muita etuja siihen ikääni nähden, että niiden rinnalla on täysin sivuseikka, että fyysisesti ehkä väsyttää helpommin kuin nuorena.
Ei kaikkia kyl väsytä vaikka olis minkä ikäinen. Meillä kahdeksan lasta ja vasta viimeisestä kesti keholla 2 vuotta palautua kuntoutuksesta huolimatta. Olen 49v, ja nuorin lapsi on 2,5v. Vielä jaksetaan juosta pienimmän perässä. Yöheräämiset on ehkä ollu raskaampia kuin esikoisen aikaan (olin silloin 25v), mutta ei se mitään vaikeaa ole ollu. Riippuu varmaan ihmisestä ja muista olosuhteista. Meidän perheessä kaikki on aina ollu aktiivisia ja touhukkaita.
Se joka tällaistakin asiaa ihmettelee tai arvostelee on jollakin tavalla vajaaälyinen tai sitten muuten vain sivistymätön ja kapeakatseinen.
Olen +40 ja raskaana. Ainoa paikka jossa arvosteluun olen törmännyt, on vauva.fi. Oikeassa elämässä ei tietoakaan että ketään kiinnostaisi arvostella millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Ei pidä paikkansa. Vanhempi äiti on monesti parempi kuin nuori joka siintää paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Kummasti minä olin se tykätty äiti jopa niiden lasten kavereiden mielestä. Nyt lapseni ovat jo täysikäisiä.
Ihan "järkyttää" väite että joku on muka nauttinut pelkästä levosta elämänsä. Et voi tosiaan tiedä minkälaista muiden elämä on ollut tai mitä muut ihmiset tehneet pilatakseen muiden elämän. Tottakai lapseton voi olla myös vaivoja omaava ja köyhä, edelleen keski-ikäisenä ja vaihdevuodet päällä 40+.
Tämä palsta on veloja ja jonneja täynnä. Kommentit toki sen mukaiset.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on veloja ja jonneja täynnä. Kommentit toki sen mukaiset.
Tämä palsta on välillä kyllä äärimmäisen myrkyllinen paikka.
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä kyllä törmännyt tällaseen..
Et varmaan ole saanut lasta 40 vuotiaana tai vanhempana .
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin elää vanhemmuuden vastuista vapaan nuoruuden, ajatuskin raskaudesta tuntui kakkosella alkavassa iässä painajaismaiselta. MINULLE. Jotkut kaverini kuitenkin tulivat silloin vanhemmiksi ja minusta se sopi heille oikein hyvin, en vain itselleni kaivannut sellaista silloin. Minä taas menetän keski-iän villin vapauden, koska olen silloin kiinni vanhemmuudessa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska en vaihtaisi vapaita nuoruusvuosiani mihinkään. Olisin varmasti ollut nuorempana huomattavasti huonompi vanhempi mitä nyt, en olisi pystynyt ollenkaan nauttimaan silloin samoin enkä olemaan läsnä.
Tämä. Joku on oikein hyvä vanhempi 25-vuotiaana, itse en olisi ollut. Ihan sama vaikka biologisesti silloin olisi ollut parempi aika, kaikilla muilla osa-alueilla aika olisi ollut erittäin väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Sanon juuri sen. Olen nelikymppinen ja eläkeikäni on 68 vuotta. Lapseni ovat täysi-ikäisiä kun pääsen eläkkeelle. Eivätkä joudu kasvamaan asuntovelkaisessa perheessä, saati vuokra-asunnossa.
Oletko varma että edes elät 68 vuotiaaksi. Sekä jaksatko muka työelämässä 68-vuotiaaks ??! Aika harva jaksaa.
Voit myös sairastua ja joutua eläkkeelle jo paljon ennen kuin olet 68
Tämä. Ihmiset on tosi ylimielisiä ja ymmärtämättömiä tässä asiassa. Pitäisi jokaisen lopettaa toisten arvostelu ja ihmettely kun ei voi tietää toisen elämää. Eikä omien kokemusten läpi voi arvioida mikä polku on jollekin toiselle ihmiselle oikein.