Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "iäkkäämmät" äidit herättävät joissain niin suurta ärtymystä?
07.10.2023 |
Täälläkin esimerkiksi nelikymppisenä äidiksi tulleiden keskusteluissa tullaan ihmettelemään "mummoäitejä" ja taivastelemaan miten "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut". Ok, sinä et ymmärrettävästi ehkä olisi enää jaksanut jos olet viimeiset 15 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää. Sinä näet asiat niiden väsyneiden äitiaivojesi suodattamana. Tilanne voi olla täysin eri henkilöllä joka on koko elämänsä saanut nauttia vapaudesta, levosta, pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin, on fyysisesti ja psyykkisesti vahvassa kunnossa ja saanut rakennettua vuosien varrella hyvän taloudellisen tilanteen sekä laajan tukiverkoston. Sellainen nelikymppisenä äidiksi tuleva voi olla elämänsä kunnossa tulemaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi. Ei tietenkään jo vuosia vaipparallissa ja univeloissa elänyt saman ikäinen pysty näkemään asiaa samalla tavalla vaan toisten elämää katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
Muutenkin on todella typerää arvottaa kenenkään vanhemmuutta iän perusteella. Toisille sopii vanhemmaksi tuleminen 25-vuotiaana, toisille se ei sovi ollenkaan. Vanhemmaksi tulemisessa ei myöskään voi sokeasti tuijottaa vain biologiaa. Se on tärkeää tiedostaa, mutta ei ole vastuullista alkaa kaksikymppisenä hankkimaan lapsia ellei koe muulla tavoin olevansa siihen valmis. Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Ja joillekin oikein hetki tulla vanhemmaksi on myöhemmin kuin toisilla.
Kommentit (214)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut tuollaista. Nykyisin on tavallista, että lapset tehdään myöhemmin kuin 20-vuotiaina.
Tällaista ajattelua taitaa olla eniten osalla niistä jotka itse on tulleet vanhemmiksi nuorina ja se nähdään ainoana oikeana tapana. Ei osata nähdä sen oman kuplan ulkopuolelle. Toinen ryhmä on ehkä vanhemman sukupolven ihmiset joiden on vaikeaa ymmärtää ettei lasten tekeminen mahdollisimman nuorena ole enää nykyään ainoa tulevaisuus naiselle vaan elämässä on niin paljon enemmän valinnanvaraa ja mahdollisuuksia kuin vuosikymmeniä sitten.
Kyllä minä olen törmännyt täällä vauva.fi ketjuihin, missä paheksutaan sitä, että vauva hankitaan vasta +40 v iässä.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kenenkään elämä ja valinnat kuuluisi kenellekään muulle. En myöskään kykene käsittämään miten jotkut ihmiset eivät tajua meidän olevan yksilöitä vaan katsovat kaikkia asioita omasta vinkkelistään ja yhdestä totuudesta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä huomannut tuollaista ja olen terminologiassasi mummoäiti.
Varmaan heitä ärsyttää se kun nelikymppisenä äidiksi tulleella on jo yleensä kaikki: korkeakoulututkinto, työ ja velaton omistusasunto. Hän pääsee siis helpommalla. 2-kymppisenä on usein muiden tuen varassa ja joutuu asumaan vuokra-asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mummojen tarvii lisääntyä. Vammaisia suurin osa vielä tulevista pennuista.
Ei tule vammaisia kun sektion saa pyytämällä. 2-kymppiset laitetaan alatiesynnyttämään.
Jotain kateutta tai omien valintojen kyseenalaistusta siellä täytyy olla. Ei kukaan aidosti omaan elämään tyytyväinen koe tarvetta arvostella ja painaa muita alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Ne jotka "mummottelevat" 40-vuotiaita ovat ylilaudan pentuja. Ne kun valuvat nyt tänne. Nämä vajaat parikymppiset jostain syystä kuvittelevat että 20v on keski-ikä nykyään vaikka kansa elää vanhemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän äitiys ylipäänsä ole sellainen, jota jostain syystä kritisoidaan tekis miten vain. Jotain pidetään liian nuorena, jotain liian vanhana ja aina löytyy joku, joka voi löytää jonkun "vian"
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Täällä juuri todettiin, että vanhempana lapsen saanut voi keskittyä enemmän siihen lapseen, kun aineelliset jutut on yleensä jo valmiina, mitä lapsen parasta on mahdollisimman nuori vanhempi. Tässä olen sattuneesta syystä huomannut, että vanhojen vanhempien normaaleilla lapsilla on vähemmän ongelmia kuin esim. parikymppisenä lapsen saaneella, jolla on elämätöntä elämää vielä edessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sairasta kuvitella elävänsä nuoruutta uudelleen lapsen kustannuksella. Sitten kuollaan kun lapsi on vasta 18v ja jätetään hänet yksin. Sairasta...
Se voi kuolema tulla nuoremmallekin siinä missä vanhemmalle..
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Lapsen haluaminen on aina itsekästä, missä iässä tahansa. Lapsi halutaan omista itsekkäistä syistä kaiken ikäisenä. Lapsen parasta on nimenomaan se, että vanhemmaksi halutaan silloin kun siihen oikeasti koetaan olevan valmiita, oli ikä mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sairasta kuvitella elävänsä nuoruutta uudelleen lapsen kustannuksella. Sitten kuollaan kun lapsi on vasta 18v ja jätetään hänet yksin. Sairasta...
Jos lapsen saa nelikymppisenä, on elinaikaa äidillä jäljellä yleensä yli 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka "mummottelevat" 40-vuotiaita ovat ylilaudan pentuja. Ne kun valuvat nyt tänne. Nämä vajaat parikymppiset jostain syystä kuvittelevat että 20v on keski-ikä nykyään vaikka kansa elää vanhemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Alimmissa sosiaaliluokissa miehet kuolevat 60-vuotiaina. Siinä ympäristössä koetaan oikeasti noin, että 40-vuotiaana lapsia saadessa lapset jää orvoiksi 18-vuotiaana.
Toisessa sosiaaliluokassa on kasvettu sen keskellä, että 75-vuotiaat käy joka viikko kuntosalilla.
Äitini oli 43 v ensisynnyttäjä kun sai minut, ihan hyvä ikä. Minä olin 27 kun sain esikoisen, myöskin hyvä ikä. Kummassakin on hyvät puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sairasta kuvitella elävänsä nuoruutta uudelleen lapsen kustannuksella. Sitten kuollaan kun lapsi on vasta 18v ja jätetään hänet yksin. Sairasta...
Se voi kuolema tulla nuoremmallekin siinä missä vanhemmalle..
Voi, mutta alimmissa sosiaaliluokissa saadaan lapset nuorina, neljäkymppisinä ollaan raihnaisia selkäkipuisia ja kuollaan nuorina. Heidän kokemusmaailmastaan käsin tuo lainaamasi teksti on totta.
Alue: Aihe vapaa
En ole moiseen törmännyt. Olisiko oman pääsi sisässä? Ainut mitä olen huomannut on että ovat ylisuojelevia, samoin kuin ainokaisten äidit.