Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "iäkkäämmät" äidit herättävät joissain niin suurta ärtymystä?
07.10.2023 |
Täälläkin esimerkiksi nelikymppisenä äidiksi tulleiden keskusteluissa tullaan ihmettelemään "mummoäitejä" ja taivastelemaan miten "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut". Ok, sinä et ymmärrettävästi ehkä olisi enää jaksanut jos olet viimeiset 15 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää. Sinä näet asiat niiden väsyneiden äitiaivojesi suodattamana. Tilanne voi olla täysin eri henkilöllä joka on koko elämänsä saanut nauttia vapaudesta, levosta, pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin, on fyysisesti ja psyykkisesti vahvassa kunnossa ja saanut rakennettua vuosien varrella hyvän taloudellisen tilanteen sekä laajan tukiverkoston. Sellainen nelikymppisenä äidiksi tuleva voi olla elämänsä kunnossa tulemaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi. Ei tietenkään jo vuosia vaipparallissa ja univeloissa elänyt saman ikäinen pysty näkemään asiaa samalla tavalla vaan toisten elämää katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
Muutenkin on todella typerää arvottaa kenenkään vanhemmuutta iän perusteella. Toisille sopii vanhemmaksi tuleminen 25-vuotiaana, toisille se ei sovi ollenkaan. Vanhemmaksi tulemisessa ei myöskään voi sokeasti tuijottaa vain biologiaa. Se on tärkeää tiedostaa, mutta ei ole vastuullista alkaa kaksikymppisenä hankkimaan lapsia ellei koe muulla tavoin olevansa siihen valmis. Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Ja joillekin oikein hetki tulla vanhemmaksi on myöhemmin kuin toisilla.
Kommentit (214)
No, itse tulin äidiksi alle kolmekymppisenä, olen 45 kun lapseni tulee täysi-ikäiseksi. Itsekin en enää lähtisi tuohon uudestaan, ja toki silloin juuri ajattelee tyylillä "olisin niin ja niin vanha jo kun lapseni aikuistuisi!". Mutta tämähän olisi ollut missä iässä tahansa, tarkoittaen vain etten halunnut kuin yhden lapsen.
Ja minullehan ihmeteltiin, miksi hankin lapsen niin nuorena :D Eli äidiksi tulemisen ikä ei vaan koskaan ole sopiva, oli sitten 25, 30 tai 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Tähän yhdistettynä se että haaveillaan että kun se lapsi on 18 niin sen saa potkia omilleen ja kerkeää elää vielä sitä nuoruutta ja sen jälkeen saa olla isoäiti joka on cool.
Lopputulos on ylipainoinen & känninen pubiruusu, joka vonkaa kaikilta 18 vuotiailta. Miksi ei vaan voi elää sitä nuoruutta silloin kun on nuori ja hyväksyä vanhempana että se nuoruus meni jo? Ja siis tämän olen ihan omin silmin todistanut kun eksyin kotikylän räkälään 20 vuotta kotikylältä lähtemisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihanaa että olen saanut lapset nuorena. Kolmannen sain kolmekymppisenä. Nyt olen 48v ja nuorin on 18v, keskimmäinen 22v ja esikoinen 23v.
En tuomitse ketään, tämä sopi mulle. En vois itse kuvitellakaan valvovani enää vauvan takia, vaikka hyväkuntoinen olenkin. Tosi kiva kun voidaan nuorten kanssa tehdä yhdessä asioita, käydä Flow'ssa jne. Tytär on sanonut, että on mukavaa kun omat vanhemmat ymmärtää asioita eri tavalla kuin vanhat vanhemmat.
Ei mikään todennäköisesti estä tekemästä lasten kanssa asioita vaikka olisi saanut heidät vaikkapa 38-vuotiaana. Lapsen ollessa kaksikymppinen on äiti 58v. Etenkin tietyissä sosiaaliluokissa tuossa ikävaiheessa eletään ihan täyttä aktiivista elämää vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Tähän yhdistettynä se että haaveillaan että kun se lapsi on 18 niin sen saa potkia omilleen ja kerkeää elää vielä sitä nuoruutta ja sen jälkeen saa olla isoäiti joka on cool.
Lopputulos on ylipainoinen & känninen pubiruusu, joka vonkaa kaikilta 18 vuotiailta. Miksi ei vaan voi elää sitä nuoruutta silloin kun on nuori ja hyväksyä vanhempana
Ottamatta muuhun kantaa tuo ensimmäinen kappale on kyllä osin totta. Monesti ihmettelen sitä ajatusmaailmaa, kun puhutaan miten "sen ja sen ikäisenä on lapset tehty ja saa elää omaa elämää". Ihan kuin se lapsien hankkiminen olisi joku suoritus mikä pitää vaan saada mahdollisimman nuorena hoidettua pois listalta jotta voi keskittyä muihin asioihin. Tätä puhetta ei kuule vanhemmilta jotka saa lapsensa myöhemmällä iällä. Kun sitä elämää on saanut jo nähdä ja kokea, ei ole enää kiire mihinkään eikä ole tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Tähän yhdistettynä se että haaveillaan että kun se lapsi on 18 niin sen saa potkia omilleen ja kerkeää elää vielä sitä nuoruutta ja sen jälkeen saa olla isoäiti joka on cool.
Lopputulos on ylipainoinen & känninen pubiruusu, joka vonkaa kaikilta 18 vuotiailta. Miksi ei vaan voi elää sitä nuoruutta silloin kun on nuori ja hyväksyä vanhempana
Kypsän kuuloista tekstiä tulee näköjään sultakin. Ehkä olisi kannattanut odottaa aikuistumista ja lisääntymistä vielä muutama vuosi, sillä tuo ei ole asenne jota olisi suotavaa siirtää jälkikasvulle.
t. äiti 40 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Tähän yhdistettynä se että haaveillaan että kun se lapsi on 18 niin sen saa potkia omilleen ja kerkeää elää vielä sitä nuoruutta ja sen jälkeen saa olla isoäiti joka on cool.
Lopputulos on ylipainoinen & känninen pubiruusu, joka vonkaa kaikilta 18 vuotiailta. Miksi ei vaan voi elää sitä nuoruutta silloin kun on nuori ja hyväksyä vanhempana
Meinaat, että se sun kotikylän pubiruusu jotenkin edustaa kaikkia lapsen nuorena saaneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihanaa että olen saanut lapset nuorena. Kolmannen sain kolmekymppisenä. Nyt olen 48v ja nuorin on 18v, keskimmäinen 22v ja esikoinen 23v.
En tuomitse ketään, tämä sopi mulle. En vois itse kuvitellakaan valvovani enää vauvan takia, vaikka hyväkuntoinen olenkin. Tosi kiva kun voidaan nuorten kanssa tehdä yhdessä asioita, käydä Flow'ssa jne. Tytär on sanonut, että on mukavaa kun omat vanhemmat ymmärtää asioita eri tavalla kuin vanhat vanhemmat.
Ei mikään todennäköisesti estä tekemästä lasten kanssa asioita vaikka olisi saanut heidät vaikkapa 38-vuotiaana. Lapsen ollessa kaksikymppinen on äiti 58v. Etenkin tietyissä sosiaaliluokissa tuossa ikävaiheessa eletään ihan täyttä aktiivista elämää vielä pitkään.
On se aika eri tilanne, jos esikoisen saa vaikka 47-vuotiaana kuten mun ystävä. Hän on oikeasti jo iäkäs kun lapsi on parikymppinen. Eikä lapsella ole isovanhempia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihanaa että olen saanut lapset nuorena. Kolmannen sain kolmekymppisenä. Nyt olen 48v ja nuorin on 18v, keskimmäinen 22v ja esikoinen 23v.
En tuomitse ketään, tämä sopi mulle. En vois itse kuvitellakaan valvovani enää vauvan takia, vaikka hyväkuntoinen olenkin. Tosi kiva kun voidaan nuorten kanssa tehdä yhdessä asioita, käydä Flow'ssa jne. Tytär on sanonut, että on mukavaa kun omat vanhemmat ymmärtää asioita eri tavalla kuin vanhat vanhemmat.
Ei mikään todennäköisesti estä tekemästä lasten kanssa asioita vaikka olisi saanut heidät vaikkapa 38-vuotiaana. Lapsen ollessa kaksikymppinen on äiti 58v. Etenkin tietyissä sosiaaliluokissa tuossa ikävaiheessa eletään ihan täyttä aktiivista elämää vielä pitkään.
On se aika eri tilanne, jos
Erittäin monella ei ole niitä isovanhempia elämässä oli ikä mikä hyvänsä. Siinä elämässä voi olla paljon muita tärkeitä aikuisia. Ystäväsi on 67v lapsensa ollessa 20v, tämä on ehkä monen mielestä iäkäs, mutta mitä sitten? Tuon ikäinen on usein nykyään vielä täyttä elämää elävä ihminen pitkään. Ei voi myöskään tuijottaa pelkkää ikää. Sillä lapsella voi olla tuossa tilanteessa monia asioita joita häneltä olisi puuttunut jos olisi syntynyt äidilleen vaikka kaksikymmentä vuotta aiemmin. Asioissa on monia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihanaa että olen saanut lapset nuorena. Kolmannen sain kolmekymppisenä. Nyt olen 48v ja nuorin on 18v, keskimmäinen 22v ja esikoinen 23v.
En tuomitse ketään, tämä sopi mulle. En vois itse kuvitellakaan valvovani enää vauvan takia, vaikka hyväkuntoinen olenkin. Tosi kiva kun voidaan nuorten kanssa tehdä yhdessä asioita, käydä Flow'ssa jne. Tytär on sanonut, että on mukavaa kun omat vanhemmat ymmärtää asioita eri tavalla kuin vanhat vanhemmat.
Ei mikään todennäköisesti estä tekemästä lasten kanssa asioita vaikka olisi saanut heidät vaikkapa 38-vuotiaana. Lapsen ollessa kaksikymppinen on äiti 58v. Etenkin tietyissä sosiaaliluokissa tuossa ikävaiheessa eletään ihan täyttä aktiivista elämää vielä pitkään.
Turha tästä asiasta on vängätä sen enempää. Yli 60v on jokatapauksessa jo ekäkeläinen, ja tilanne on erilainen jos on nuoremmat vanhemmat. Ystäväni on maininnut monta kertaa, että olis pitänyt lasta yrittää jo vuosikausia sitten. Yövalvomiset rankkoja ja jaksaninen koetuksella pienen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Tähän yhdistettynä se että haaveillaan että kun se lapsi on 18 niin sen saa potkia omilleen ja kerkeää elää vielä sitä nuoruutta ja sen jälkeen saa olla isoäiti joka on cool.
Lopputulos on ylipainoinen & känninen pubiruusu, joka vonkaa kaikilta 18 vuotiailta. Miksi ei vaan voi elää sitä nuor
Kypsän kuuloista tekstiä tulee näköjään sultakin. Ehkä olisi kannattanut odottaa aikuistumista ja lisääntymistä vielä muutama vuosi, sillä tuo ei ole asenne jota olisi suotavaa siirtää jälkikasvulle.
t. äiti 40 v
Mietin itsekin, ettei tuo teksti nyt ole yhtään sen asiallisempaa.
Siinä missä jollekin sopii äitiys vanhempana, niin joillekin se sopii nuorempana. Puolin ja toisin toisen tilanteen haukkuminen on vaan asiatonta.
Numerolle 110: Mitä sitten jos 60v on eläkeläinen, sehän on monessa mielessä erittäin hyvä asia tuossa tilanteessa. Jaksaminen koetuksella on erittäin usein myös niillä nuorilla vanhemmilla, etenkin jos sattuu olemaan että samaan aikaan on taloudellista huolta, epävakaa työllisyystilanne tai opiskelut kesken, parisuhde natisee liitoksistaan jne. Siinä voi yhtälailla olla useita stressitekijöitä. Hyvät ja huonot puolensa on kaikissa vaihtoehdoissa ja vanhemmuudessa on useimmiten aina omat haasteensa, ne vaan ovat eri ihmisillä eri ikäisinä erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiydessä ei voi onnistua. Aina on jonkun mielestä väärän ikäinen tai vääränlainen, teki miten tahansa tai onpa sitten tekemättä, sekin on väärin.
Monet ihmisistä on hirveän kapeakatseisia ja näkevät asiat vaan yhdestä kulmasta. Sen takia takerrutaan numeeriseen ikään eikä pystytä tämän laajemmin miettimään, ei ymmärtämään yksilöllisyyttä eikä saman asian eri katsantokantoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iäkkäillä äideillä on usein vammaisia lapsia. Lähes kaikilla kehitysvammaisilla on iäkäs äiti. Näin sanoi eräs avustaja. Joten iäkkäänä synnyttäminen on riski. Tämä pitäisi ottaa huomioon, jos aikoo jättää lapsen teon myöhäiselle iälle.
Vierailija kirjoitti:
En ole moiseen törmännyt. Olisiko oman pääsi sisässä? Ainut mitä olen huomannut on että ovat ylisuojelevia, samoin kuin ainokaisten äidit.
Tai sitten vaan joidenkin päässä on yli suojelevaisia. Hassua että itsestänikin on kuiskuteltu jotain shaissea että lapset suunnilleen vankeja, vaikka saaneet tai olisi saaneet 5ehdä asioita ihan miten muutkin, monet lapset paljon tiukemmalla vartioinnilla. Ai niin mutta sittenhän taas syytetään, että ei välitä tarpeeksi.
Se nyt vaan on, että jos on vainon kohde niin joka asiasta löytyy sanomista. Ei se mitään, aina voi supista keskenään vaikka mitä. Sana on vapaa.
Ja taas kiivas aihe teiniäidit vastaan vanhemma äidit Todennäköisesti etunenässä teininä poksahtaneet vanhempien vanhempien kimpussa, kun tietävät olevansa kritiikin alla enemmän.
No mutta totuushan on, että tilastollisesti teinivanhemmilla on kaikkein eniten vaikkeuksia vanhemmuudessa ja elämässään. Osinhan se poksahtaminenkin johtuu jo siitä teiniydestä, eli vahinkoja sattuu kännissä ja voi olla jo valmiiksi jotain päihdejuttuja sun muuta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että poikkeuksia ei olisi, eli paljon on kunnollisia teini-äitejä ja vähemmän kunnollisia vanhempia äitejä.
Olen itse, saanut lapsia "normi" iässä ja vähän vanhempana, enkä sanoisi, että eroja vanhemmuudessa olisi ollut ratkaisevasti.
Ei eroja jaksamisessa, e emmönkin vain siinä että muita häiritseviä juttuja on ollut elämässä Jotkut ottivat asiakseen kuiskutella valheita, vaikka totuus on, että eniten kyllä perheoloihin vaikuttaa monet muut asiat kun pelkkä vanhemmuus ja jaksaminen. Ihan taloudellinen tilanne ja jotkut muut vastoinkäymiset kuten esim. jos perhe joutuu rikosten kohteeksi. . Myös lasten kaverisuhteet ovat sitten kouluiässä tosi tärkeässä asemassa.
Joku oli valehdellut perheemme osalta jopa lastensuojelun ja terveyspuolen mt asiakkuudesta, vaikka mitään sellaista ei ole ollut.
Itseasiassa vanhempana jaksoin valvoa mielestäni paremmin kun piti herätä aamuyöstä. Nuorena otti koville, kun oli tottunut, että edes vapaapäivinä sai nukkua.
Joku vihamies oli kuiskutellut voitonriemuissaan, että meillä olisi niin rankkaa, kun ei edes isovanhempia apuna enää, mutta tuo oli vain joidenkin sairasta vahingoniloa unelmahöttöä. Ihmiset on kerrassaan huvittavia, kun yrittävät väkisin esittää jonkun asiat kurjempaa mitä on, jotta vahingonilo täyttyisi. Joskus valitettavasti jaksavat nähdä vaivaa, jopa sairaisiin manipulointeihin ja sabotaaseihin, jotta joku kurjuus toteutuisi. Esim. tiedän melko varmasti, että eräs tahalleen on yrittänyt manipuloida miehen ajatuksia siihen suuntaan, että perhe-elämä on shaissea. On tullu sellasta tahallista: "Mitäs te teette, me mennään uutenavuotena...." ja aivan varmasti oli tiedossa, että emme tee tuolloin mitään ja kyseessä vain ilmoitus toki mitä itse teet ja keiden kanssa ilman kutsua mukaan. Sääli vaan, että mies sen verran tyhmä, että ei oikein ole tajunnut tuota sabotointia.
Vasta myöhemmin huomasin että perheemme oli ihan törkeän gang stalkingin kohde, jossa tahalleen aiheutettiin vastoin käymisiä ja sabotoitiin jopa lasten elämää vanhempien elämön ohella. Sitten käytiin kuiskuttelemaan vaikeuksista. No siinäpähän kuisluttelevat minkä kerkee. Sehän on ihanaa, kun jotkut vieraat tai puolitutut ihmiset kuluttavat hirveästi aikaa ja energiaa sinun perheesi asioihin sekä hyvässä ja pahassa. Valitettavasti, jotkut ei hyvässä hengessä.
Buhahaa!
Nämä ajatukset neljäkymppisen äitiyden hyvistä puolista ovat kauhean keskiluokkaisia. Osalla on neljäkymppisenä maksettu omakotitalo, omaisuutta ja on edennyt uralla. Kaikilla todellakaan ei. Onko heidänkin neljäkymppinen äitiytensä energistä, varakasta ja voimaantunutta? Saako vuokralla asuva ammattikoulun käynyt 43-vuotias saada lapsen vai onko se yhtä pöyristyttävää kuin kaksikymppisenä lisääntyminen? Saako neljäkymppinen äiti olla väsynyt ja lihava?
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäillä äideillä on usein vammaisia lapsia. Lähes kaikilla kehitysvammaisilla on iäkäs äiti. Näin sanoi eräs avustaja. Joten iäkkäänä synnyttäminen on riski. Tämä pitäisi ottaa huomioon, jos aikoo jättää lapsen teon myöhäiselle iälle.
Ei ole avustaja ollut ainakaan koulutettu. Suurin osa kehitysvammaisista lapsista syntyy nuorille äideille. Siis nuoremmille kuin tämä parjattu 40 + ikä.
Siksi, että nainen on jollakin tapaa aina paheksuttava, toiselle naiselle semminkin. On paheksuttavaa olla nuori äiti, samoin vanha äiti kuin myös jotakin siltä väliltä. Paha olla uraäiti, paha kotiäiti. Paha tehdä virheitä, mutta pahasta on myös olla liian täydellinen. Paha olla äiti ylipäätään , paha olla myös lapseton. Pahaksi on autoilu, pahaksi ekoilu. Paha elää terveellisesti, paha olla tiukkapipo. Paha....
Alue: Aihe vapaa
Huvitti erityisesti kommentti: " Ja tätä eivät vanhana lisääntyneet saa koskaan kokea, jaksavaa aikuisuutta jo omillaan olevien lasten vanhempana. "
Elämänkoululaiset varmaan jo ovatkin toinen jalka haudassa viimeistään viisikymppisinä, kun raju päihteidenkäyttö verottaa osansa. Normaaleille ihmisillä on harvoin näin. Minun suvussa kyllä suuri osa elää virkeää ja jaksavaa elämää vielä kasikymppisenä.