Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "iäkkäämmät" äidit herättävät joissain niin suurta ärtymystä?
07.10.2023 |
Täälläkin esimerkiksi nelikymppisenä äidiksi tulleiden keskusteluissa tullaan ihmettelemään "mummoäitejä" ja taivastelemaan miten "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut". Ok, sinä et ymmärrettävästi ehkä olisi enää jaksanut jos olet viimeiset 15 vuotta elänyt lapsiperhe-elämää. Sinä näet asiat niiden väsyneiden äitiaivojesi suodattamana. Tilanne voi olla täysin eri henkilöllä joka on koko elämänsä saanut nauttia vapaudesta, levosta, pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin, on fyysisesti ja psyykkisesti vahvassa kunnossa ja saanut rakennettua vuosien varrella hyvän taloudellisen tilanteen sekä laajan tukiverkoston. Sellainen nelikymppisenä äidiksi tuleva voi olla elämänsä kunnossa tulemaan ensimmäistä kertaa vanhemmaksi. Ei tietenkään jo vuosia vaipparallissa ja univeloissa elänyt saman ikäinen pysty näkemään asiaa samalla tavalla vaan toisten elämää katsotaan omasta kokemusmaailmasta käsin.
Muutenkin on todella typerää arvottaa kenenkään vanhemmuutta iän perusteella. Toisille sopii vanhemmaksi tuleminen 25-vuotiaana, toisille se ei sovi ollenkaan. Vanhemmaksi tulemisessa ei myöskään voi sokeasti tuijottaa vain biologiaa. Se on tärkeää tiedostaa, mutta ei ole vastuullista alkaa kaksikymppisenä hankkimaan lapsia ellei koe muulla tavoin olevansa siihen valmis. Vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa. Ja joillekin oikein hetki tulla vanhemmaksi on myöhemmin kuin toisilla.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun kysytään miksi iäkkäämmät äidit herättää joissain ärtymystä, ja sitten jo itse aloituksessa aletaan luomaan sitä vastakkain asettelua ja jonkinlaista todistelua "paremmuudesta", niin itse aloituksessa taisikin jo olla vastaus itse kysymykseen.
Jos katsoo asiaa tilastollisesti, niin yli 40 vuotiaat äidit on kyllä vähemmistöä. Suurin osa tekee lapset aikaisemmin. Pääasia se, että olet itse ratkaisuusi tyytyväinen, "todistelu"silloin tarpeetonta.
Luettiinko sama aloitus? Ei siinä ole mitään vastakkainasettelua tai todistelua paremmuudesta vaan näkökulmia siitä, että eri ihmisille sopivat erilaiset valinnat elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan fakta, että 20v ihminen jaksaa paremmin yöheräilyä kuin 40v ihminen. Mutta ero ei ole enää niin kummallinen 30v ja 40v ikäisen ihmisen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se minua ärsytä, mutta harmittaa lapsen puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei ole todellakaan kivaa, kun on iäkkäät vanhemmat. Siinä ei ole mitään hyvää. Olen tämän monen suusta kuullut, jolla näin on.
Se on tietynlaista itsekkyyttä haluta lapsi vanhempana miettimättä lapsen parasta.
Aika yksisilmäinen ajatuskulku. Samoin voisi sanoa että on tietynlaista itsekkyyttä tehdä lapset nuorena, henkisesti keskeneräisenä ihmisenä, vain siksi että "niin kuuluu tehdä" ja koska "kaikki muutkin", ettei vain erotu "normista". Kun oma henkinen kehitys aikuiseksi on vielä kesken, niin se lapsiparka saa vanhemmat, jotka eivät kykene kohtaamaan lasta ja hänen tarpeitaan. Niinpä se lapsi sitten joutuu kasvettuaan juoksemaan terapeuteilla hoitamassa huonoa äitisuhdettaan. Minusta osoittaa suurta vastuullisuutta tehdä lapsia vasta silloin kun kokee olevansa siihen valmis, oli se sitten heti parikymppisenä tai sitten vanhempana.
Eka lapsi 24-vuotiaana ja toinen 40-vuotiaana. Erosin pettäjästä ja uuden löytäminen kesti. Toisella kerralla raskaus ja lapsenhoito oli todella erilaista, mutta ei raskaampaa. Molemmat lapset jo täysikäisiä ja oma kuntonikin ihan ok. En ole vielä eläkkeellä. Omat vanhempanikin vielä asuvat kotonaan ja pärjäävät hyvin, vaikka ovat yli 90-vuotiaita.
Ehkä suuri osa näistä arvostelijoista on jotain pikkupaikkakuntalasia ja matalasti koulutettuja, jotka teki lapset max 25 kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä, joka sanoo "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut" on ollut vaikeat lapset tai vaikea elämä, ja sillä jolla on 40v. äitinä helppoa, voi olla helpot lapset ja niin pienet ettei ole kummempia murheita ehtinyt vielä olla. Eli puhuu ihan totta, ettei olisi vanhempana ainakaan jaksanut kun nuorenakin oli rankkaa. Noin yleisesti ottaen, eiköhän se ole itsestään selvää, että nuorena jaksaa fyysisesti ja psyykkisesti enemmän, mutta vanhempana voi olla taloudellisesti helpompaa.
Ei välttämättä ole ollenkaan itsestäänselvää, että nuorena jaksaa paremmin. Kyllä moni on nelikymppisenä etenkin psyykkisesti huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin kaksikymppisenä. Fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen vaikuttaa niin moni muukin asia elämässä kun ikä. Moni nelikymppinen siihen saakka lapsetonta elämää elänyt on fyysisestikin rautaisessa kunnossa ja kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä tasapaino ihan eri levelillä kuin se olisi ollut parikymppisenä.
Vaikka olisi hyvässä kunnossa, niin kyllä se ikä vaikuttaa. 20v jaksaa vaikka ryypätä ja valvoa pari yötä putkeen ja sitten samoilla silmillä töihin, niin miksi ei jaksaisi vauvan kanssa valvomista ja taaperon kintereillä juoksemista ihan samalla lailla? Keski-ikäinen voi olla hyvässä kunnossa, kun on hyvät elämäntavat ja saa itsellään pidettyä säännöllusen rytmin. Mutta parikymppisellä energiaa on ihan "ilmaiseksi" eikä tarvitse ylläpitää hommaa koko ajan.
Tottakai se 20v voi jaksaa ja varmaan jaksaakin, eihän sitä kukaan kyseenalaista. Ihmiset on kuitenkin tosi yksilöllisiä näissä asioissa, ei se 40v äiti ole automaattisesti jotenkin jaksamattomampi kuin 20v. Siihen jaksamiseen vaikuttaa ihan hirveän moni muukin asia kuin ikä.
Yleisesti ottaen asia on niin, että 20-v. on enemmän energiaa ja jaksamista kuin 40v ja ikä on todella keskeinen tekijä fyysisessä ja psyykkisessä jaksamisessa. Sen takia 40v. ei YLEENSÄ aleta esimerkiksi lentoemännäksi tai merikapteeniksi, tai aleta tekemään kolmivuorotyötä tai reppureissaamaan ympäri maailmaa budjetilla. Ja sen takia esim. armeijaan menemisessä on yläikärajakin. Fyysisesti hyvin kuormittavat asiat sijoittuvat kaikki pääasiassa sinne aikuisuuden alkutaipaleelle.
Se, että joku 40v. on hyvässä kunnossa ja jollain 20v. on huono jaksaminen ei muuta faktaa mihinkään. En tiedä, miksi pitää korostaa että joskua tapahtuu poikkeus, kun se ei poista sääntöä ollenkaan.Ehkä juuri siksi, että 40v energisestä ja hyväkuntoisesta äidistä puhutaan jonakin todella harvinaisena poikkeuksena vaikka se ei sitä ole vaan se on näin 2023 vuonna jo melko tavallinen asia.
Pointti menee jatkuvasti ohi.
Kumpi on energisempi, energinen ja hyväkuntoinen kaksikymppinen vai energinen ja hyväkuntoinen nelikymppinen? (oikea vastaus on kaksikymppinen, jos oli vieläkin vaikeaa)
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin elää vanhemmuuden vastuista vapaan nuoruuden, ajatuskin raskaudesta tuntui kakkosella alkavassa iässä painajaismaiselta. MINULLE. Jotkut kaverini kuitenkin tulivat silloin vanhemmiksi ja minusta se sopi heille oikein hyvin, en vain itselleni kaivannut sellaista silloin. Minä taas menetän keski-iän villin vapauden, koska olen silloin kiinni vanhemmuudessa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska en vaihtaisi vapaita nuoruusvuosiani mihinkään. Olisin varmasti ollut nuorempana huomattavasti huonompi vanhempi mitä nyt, en olisi pystynyt ollenkaan nauttimaan silloin samoin enkä olemaan läsnä.
Mistä tiedät? Nuoret ovat sopeutuvaisia ja moni yllättyy, miten se vauva tuntuukin sopivan elämään, vaikka aiemmin on mennyt ja meinannut vaan kavereiden kanssa. Identiteetti muuttuu lapsen myötä, oli minkäikäinen vanhempi tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä, joka sanoo "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut" on ollut vaikeat lapset tai vaikea elämä, ja sillä jolla on 40v. äitinä helppoa, voi olla helpot lapset ja niin pienet ettei ole kummempia murheita ehtinyt vielä olla. Eli puhuu ihan totta, ettei olisi vanhempana ainakaan jaksanut kun nuorenakin oli rankkaa. Noin yleisesti ottaen, eiköhän se ole itsestään selvää, että nuorena jaksaa fyysisesti ja psyykkisesti enemmän, mutta vanhempana voi olla taloudellisesti helpompaa.
Ei välttämättä ole ollenkaan itsestäänselvää, että nuorena jaksaa paremmin. Kyllä moni on nelikymppisenä etenkin psyykkisesti huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin kaksikymppisenä. Fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen vaikuttaa niin moni muukin asia elämässä kun ikä. Moni nelikymppinen siihen saakka lapsetonta elämää elänyt on fyysisestikin rautaisessa kunnossa ja kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä tasapaino ihan eri levelillä kuin se olisi ollut parikymppisenä.
Vaikka olisi hyvässä kunnossa, niin kyllä se ikä vaikuttaa. 20v jaksaa vaikka ryypätä ja valvoa pari yötä putkeen ja sitten samoilla silmillä töihin, niin miksi ei jaksaisi vauvan kanssa valvomista ja taaperon kintereillä juoksemista ihan samalla lailla? Keski-ikäinen voi olla hyvässä kunnossa, kun on hyvät elämäntavat ja saa itsellään pidettyä säännöllusen rytmin. Mutta parikymppisellä energiaa on ihan "ilmaiseksi" eikä tarvitse ylläpitää hommaa koko ajan.
Ehkä tällä on merkitystä vain niissä piireissä missä se ryyppääminen ja pari yötä putkeen valvominen on olevinaan jotain ansioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun kysytään miksi iäkkäämmät äidit herättää joissain ärtymystä, ja sitten jo itse aloituksessa aletaan luomaan sitä vastakkain asettelua ja jonkinlaista todistelua "paremmuudesta", niin itse aloituksessa taisikin jo olla vastaus itse kysymykseen.
Jos katsoo asiaa tilastollisesti, niin yli 40 vuotiaat äidit on kyllä vähemmistöä. Suurin osa tekee lapset aikaisemmin. Pääasia se, että olet itse ratkaisuusi tyytyväinen, "todistelu"silloin tarpeetonta.
Luettiinko sama aloitus? Ei siinä ole mitään vastakkainasettelua tai todistelua paremmuudesta vaan näkökulmia siitä, että eri ihmisille sopivat erilaiset valinnat elämässä.
Kiinnitin huomioni täysin samaan kuin vastaaja numero 51, joten tekstini tältä pohjalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että vanhempia äitejä ihmettelevät ovat yleensä matalasti koulutettua pikkupitäjien väkeä joiden piirissä on tavallista saada lapsia hyvin nuorena ja he elävät siinä omassa pikkupitäjän kuplassaan. Enkä sano tätä arvostelumielessä vaan tämä on havainto. Kun taas korkeakoulutetuille kaupungeissa eläville on huomattavasti yleisempää saada lapset vanhemmalla iällä. Niissä piireissä siinä ei ole mitään ihmeellistä vaan se on ihan tavallista olla jaksava, uraa luonut nelikymppinen esikoisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sillä, joka sanoo "minä en ainakaan olisi tuossa iässä enää jaksanut" on ollut vaikeat lapset tai vaikea elämä, ja sillä jolla on 40v. äitinä helppoa, voi olla helpot lapset ja niin pienet ettei ole kummempia murheita ehtinyt vielä olla. Eli puhuu ihan totta, ettei olisi vanhempana ainakaan jaksanut kun nuorenakin oli rankkaa. Noin yleisesti ottaen, eiköhän se ole itsestään selvää, että nuorena jaksaa fyysisesti ja psyykkisesti enemmän, mutta vanhempana voi olla taloudellisesti helpompaa.
Ei välttämättä ole ollenkaan itsestäänselvää, että nuorena jaksaa paremmin. Kyllä moni on nelikymppisenä etenkin psyykkisesti huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin kaksikymppisenä. Fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen vaikuttaa niin moni muukin asia elämässä kun ikä. Moni nelikymppinen siihen saakka lapsetonta elämää elänyt on fyysisestikin rautaisessa kunnossa ja kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä tasapaino ihan eri levelillä kuin se olisi ollut parikymppisenä.
Vaikka olisi hyvässä kunnossa, niin kyllä se ikä vaikuttaa. 20v jaksaa vaikka ryypätä ja valvoa pari yötä putkeen ja sitten samoilla silmillä töihin, niin miksi ei jaksaisi vauvan kanssa valvomista ja taaperon kintereillä juoksemista ihan samalla lailla? Keski-ikäinen voi olla hyvässä kunnossa, kun on hyvät elämäntavat ja saa itsellään pidettyä säännöllusen rytmin. Mutta parikymppisellä energiaa on ihan "ilmaiseksi" eikä tarvitse ylläpitää hommaa koko ajan.
Ehkä tällä on merkitystä vain niissä piireissä missä se ryyppääminen ja pari yötä putkeen valvominen on olevinaan jotain ansioita.
Se oli vaan esimerkki. Olisin voinut ottaa esimerkiksi vaikka, että nuorena jos alkaa nostaa painoja, niin lihakset kasvaa varsin lujaa vauhtia verrattuna keski-ikäiseen voimanoston aloittajaan. Tai jos katkaisee jalkansa, niin luutuminen ja paraneminen on nopeampaa nuorella kuin iäkkäämmällä. Ja ei koske vain niitä piirejä, joissa katkotaan jalkoja, vaan aivan kaikkia. Elimistö nimittäin korjaa itseään paremmin ja solut uusiutuu nopeammin nuorena kuin vanhana. Liikunnalla ja elintavoilla voi hidastaa vanhenemista, mutta ei sitä estää voi. Siksi hyväkuntoinen 40-v. on hyväkuntoinen ikäisekseen, ei kaksikymppisen veroinen, silloin jos verrataan kaksikymppiseen joka myös hyväkuntoinen. En jaksa asiasta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun kysytään miksi iäkkäämmät äidit herättää joissain ärtymystä, ja sitten jo itse aloituksessa aletaan luomaan sitä vastakkain asettelua ja jonkinlaista todistelua "paremmuudesta", niin itse aloituksessa taisikin jo olla vastaus itse kysymykseen.
Jos katsoo asiaa tilastollisesti, niin yli 40 vuotiaat äidit on kyllä vähemmistöä. Suurin osa tekee lapset aikaisemmin. Pääasia se, että olet itse ratkaisuusi tyytyväinen, "todistelu"silloin tarpeetonta.
Luettiinko sama aloitus? Ei siinä ole mitään vastakkainasettelua tai todistelua paremmuudesta vaan näkökulmia siitä, että eri ihmisille sopivat erilaiset valinnat elämässä.
Kiinnitin huomioni täysin samaan kuin vastaaja numero 51, joten tekstini tältä pohjalta...
Missä kohti aloitusta oli vastakkainasettelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin elää vanhemmuuden vastuista vapaan nuoruuden, ajatuskin raskaudesta tuntui kakkosella alkavassa iässä painajaismaiselta. MINULLE. Jotkut kaverini kuitenkin tulivat silloin vanhemmiksi ja minusta se sopi heille oikein hyvin, en vain itselleni kaivannut sellaista silloin. Minä taas menetän keski-iän villin vapauden, koska olen silloin kiinni vanhemmuudessa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska en vaihtaisi vapaita nuoruusvuosiani mihinkään. Olisin varmasti ollut nuorempana huomattavasti huonompi vanhempi mitä nyt, en olisi pystynyt ollenkaan nauttimaan silloin samoin enkä olemaan läsnä.
Mistä tiedät? Nuoret ovat sopeutuvaisia ja moni yllättyy, miten se vauva tuntuukin sopivan elämään, vaikka aiemmin on mennyt ja meinannut vaan kavereiden kanssa. Identiteetti muuttuu lapsen myötä, oli minkäikäinen vanhempi tahansa.
Ehkäpä ei kuitenkaan kannata lähteä epävarmana kokeilemaan, että jospa sitä vaikka sopeutuisikin vanhemmuuteen. Vastuullinen jättää vanhemmuuden myöhemmäksi jos kokee ettei siihen ole valmis eikä sillä hetkellä halua lasta elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Etelä-Espoossa ja olen neuvolassa kiinnittänyt jo raskausajoistani (lapseni on nyt neljä) lähtien huomiota siihen, että neuvolan käytävillä näkyvät raskaana olevista naisista ja lasten äideistä on suuri osa neljän kympin kieppeillä eli ainakin täällä meilläpäin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsi/lapset saadaan ns. vanhana. Parikymppisiä äitejä ei juuri näy. Nämä havaintoni koskee siis suomalaisen näköisiä naisia, muunmaalaisten näköisten ikää on minun välillä vaikea arvioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin elää vanhemmuuden vastuista vapaan nuoruuden, ajatuskin raskaudesta tuntui kakkosella alkavassa iässä painajaismaiselta. MINULLE. Jotkut kaverini kuitenkin tulivat silloin vanhemmiksi ja minusta se sopi heille oikein hyvin, en vain itselleni kaivannut sellaista silloin. Minä taas menetän keski-iän villin vapauden, koska olen silloin kiinni vanhemmuudessa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska en vaihtaisi vapaita nuoruusvuosiani mihinkään. Olisin varmasti ollut nuorempana huomattavasti huonompi vanhempi mitä nyt, en olisi pystynyt ollenkaan nauttimaan silloin samoin enkä olemaan läsnä.
Mistä tiedät? Nuoret ovat sopeutuvaisia ja moni yllättyy, miten se vauva tuntuukin sopivan elämään, vaikka aiemmin on mennyt ja meinannut vaan kavereiden kanssa. Identiteetti muuttuu lapsen myötä, oli minkäikäinen vanhempi tahansa.
Ehkäpä ei kuitenkaan kannata lähteä epävarmana kokeilemaan, että jospa sitä vaikka sopeutuisikin vanhemmuuteen. Vastuullinen jättää vanhemmuuden myöhemmäksi jos kokee ettei siihen ole valmis eikä sillä hetkellä halua lasta elämäänsä.
Sanoinko että kannattaa?
Se ikäiset äidit on aina täysiä mulkkuja luonteeltaan ja vaatii aina että ympärillä olevien pitää toteuttaa hänen tahtoa kun onhan hän omasta mielestään huomattavasti parempi kuin kaikki ympärillä olevat yhteensä
Vierailija kirjoitti:
Se ikäiset äidit on aina täysiä mulkkuja luonteeltaan ja vaatii aina että ympärillä olevien pitää toteuttaa hänen tahtoa kun onhan hän omasta mielestään huomattavasti parempi kuin kaikki ympärillä olevat yhteensä
EIköhän tuo ole enemmän persoonaan kuin ikään liittyvä asia.
Musta on ihanaa että olen saanut lapset nuorena. Kolmannen sain kolmekymppisenä. Nyt olen 48v ja nuorin on 18v, keskimmäinen 22v ja esikoinen 23v.
En tuomitse ketään, tämä sopi mulle. En vois itse kuvitellakaan valvovani enää vauvan takia, vaikka hyväkuntoinen olenkin. Tosi kiva kun voidaan nuorten kanssa tehdä yhdessä asioita, käydä Flow'ssa jne. Tytär on sanonut, että on mukavaa kun omat vanhemmat ymmärtää asioita eri tavalla kuin vanhat vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Niin, kun kysytään miksi iäkkäämmät äidit herättää joissain ärtymystä, ja sitten jo itse aloituksessa aletaan luomaan sitä vastakkain asettelua ja jonkinlaista todistelua "paremmuudesta", niin itse aloituksessa taisikin jo olla vastaus itse kysymykseen.
Jos katsoo asiaa tilastollisesti, niin yli 40 vuotiaat äidit on kyllä vähemmistöä. Suurin osa tekee lapset aikaisemmin. Pääasia se, että olet itse ratkaisuusi tyytyväinen, "todistelu"silloin tarpeetonta.