Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta
05.10.2023 |
Asun itse aika pienessä kerrostalokaksiossa, joten olen säilönyt lapsuuden kotini vanhaan huoneeseen erilaisia tavaroitani. Yksi arvokkaimmista esineistä on aikuisten keräilynukkekoti, johon ostin kymmenen vuotta sitten noin 2000 eurolla arvokkaita nukkekodin keräilyesineitä. Nämä ovat ainutlaatuisia uniikkikappaleita, joita ei todellakaan saa mistä vaan. Kokoelmaani kuului muun muassa monia hyvin pieniä lasisia, käsintehtyjä nukkekodin koriste-esineitä ja lasikannuja.
Kävin eilen lapsuuden kodissani ja sattumalta kävin myös omassa vanhassa huoneessani. Kurkistin myös vanhasta tottumuksesta rakkaaseen keräilynukkekotiini. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun huomasin, että koko nukkekoti oli myllätty. Kaikki tavarat olivat sekaisin, joitain tavaroita puuttui ja yksi koristelasikannu oli säpäleinä nukkekodin lattialla. Kysyin tietenkin heti isältäni mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli antanut naisystävänsä 3,5-vuotiaan lapsenlapsen leikkiä nukkekodilla. Sanoin tietenkin tähän tietoon, että kyseessä on keräilynukkekoti, joka ei ole tarkoitettu lasten leikeille. Kerroin, että koko nukkekoti on myllätty, tavaroita puuttuu ja esineitä on rikottu.
Yllättäen isäni suuttuikin minulle asiasta! Hän huusi vihaisena, että liioittelen asioita, että mitään tavaroita ei puutu eikä mitään ole rikottu. Vein hänelle käteen rikotun lasikannun sirpaleet. Edelleen hän oli sitä mieltä, että tapahtunut oli täysin ok. Naisystävän 3,5-vuotias lapsenlapsi oli kuulemma halunnut leikkiä nukkekodilla, eikä hän ollut hennonnut poikaa kieltää.
Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton? Olen todella pahoillani asiasta ja oloni on petetty.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Isäsi oli kohtuuton kun suuttui!
Moni varmasti sanoo, että mitäs jätit tavaroitasi sinne, mutta sehän EI ole tässä pointti.
Onhan se pointti! Jos jättää tavaransa toisten nurkkiin lojumaan, ei pidä olettaa, että heillä on velvollisuus pitää huolta niistä tavaroista ja vahtia ettei niille käy mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä säilöä kodissasi esim. isäsi tavaroita, ap?
Mitäköhän te tuumaisitte, jos ap:n kotona olisi vaikka isän antiikkikirjoja ja hän olisi antanut ne uuden miehensä lapsen räävittäviksi? Vähän repii sivuja sieltä täältä, mitä se haittaa.
Ihan samaa tuumaisin. Että jos isä vie toisen kotiin kirjansa säilytettäväksi, niin se on sitten voi voi jos niille jotain tapahtuu. Miksi ihmeessä ihmiset käyttää toisten koteja omina varastoinaan? Jos tavarat on teille tärkeitä, niin luulisi että haluatte ne omiin koteihinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet kohtuuton siinä, että säilytät näin arkoja tavaroita toisen kodissa ja oletat muiden varovan niitä. Jos nukkekoti itsessään on liian iso asuntoosi, voisit ainakin pakata ne arat sisustusesineet mukaasi.
Kyseessä on siis kuolinpesän omistama paritalo ja olen kuolinpesän osakas. Teknisesti ottaen siis omistan 1/4 osaa tästä kohutusta asunnosta. :D Isäni asuu talossa lesken asumisoikeuden perusteella.
Mutta tämä ei oikeastaan ollut se pointti, vaan se kun isäni raivostui, kun kysyin asiasta häneltä. Itse en siis raivonnut, en syytellyt ketään tilanteesta. Sanoin vielä isälle, että syy on varmaan minun kun pidin tavaroita huoneessani. Ja silti hän raivostui ja karjui minulle, vaikka olin asian johdosta ainoastaan surullinen.
Kysymys kaikille teille, joiden mielestä en saisi olla asiasta (edes) surullinen: ettekö te omista mitään sellaisia esineitä, joiden tuhoamisesta olisitte pahoillanne? (Vaikka itse olisitte syypää (tai osa syypää) niiden tuhoutumiseen?)
Ap
Onko isälläsi tapana suuttua vai oliko tämä eka kerta? Onko hän huutanut aiemminkin vai ei juuri ikinä?
On hän ennenkin raivostunut tällä tavalla. Mutta ei kyllä usein. Muistan tällaisen tapauksen: Kun olin lapsi hän kerran raivostui hirveästi, kun kaadoin vahingossa maitolasin pöydälle. Se oli artekin ruokapöytä. Isäni huusi ja raivosi niin kovasti, kun puhdistin maitoa, että käteni tärisivät ja kaadoin vahingossa loputkin maidot pöydälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää näitä satuja vääntää?
No ihan totta tämä kyllä on! :D Miksi epäilet, että asia ei olisi totta? Eihän tämä nyt niin kumma tapaus voi olla! :D Vai vieläkö te ihmettelette sitä, että on olemassa aikuisten keräilynukketaloja? :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siellähän oli vain lasikannu ja jotain pientä rikki ja muuten vähän sotkettu. Miksi väität että koko talo on tuhottu?
Siivoa se ja hanki uusi kannu jos sellaisen tarvitset. Tai hae kotivakuutuksesta korvaus jos niin arvokas on.
Isälläsi meni varmaan hermo kun itket että nyt se kakara hajotti kahden tonnin kannun.
No hyvä on, olin kai itsekin vähän vihainen, kun tämän aloituksen tein. Ihan kokonaan sitä nukketaloa ei ole sotkettu. Olet oikeassa. Jotain tavaroita puuttuu, jotain on rikottu, mutta suurin osa on tallessa. Toistaiseksi. :D Isäni lähtee tämän kuun lopussa Japaniin lomalle naisystävänsä kanssa. Ostan nyt pakkausmateriaaleja ja aoin sen 10 päivän loman aikana vielä kaikki arvokkaat kamat pois huoneestani. Sitten varmaan rauha palaa taas maahan. :D
En itkenyt, en suuttunut, en raivonnut. Ainoastaan kysyin mitä oli tapahtunut ja ilmaisin, että olen surullinen asiasta. Ihan normaalilla äänellä ja ystävällisesti. Tosin saatoin kuulostaa vähän surulliselta, koska olinkin surullinen asian johdosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Isäsi oli kohtuuton kun suuttui!
Moni varmasti sanoo, että mitäs jätit tavaroitasi sinne, mutta sehän EI ole tässä pointti.
Onhan se pointti! Jos jättää tavaransa toisten nurkkiin lojumaan, ei pidä olettaa, että heillä on velvollisuus pitää huolta niistä tavaroista ja vahtia ettei niille käy mitään.
No jos tarkkoja ollaan, omistan osan tästä asunnosta. Kyseinen asunto kuuluu äitini kuolinpesälle, jonka osakas minä olen. Kyse ei siis ole isäni omasta asunnosta, vaan myös minä omistan siitä osan. Kyseessä on myös lapsuuden kotini.
Aikaisemmin oli sovittu, että voin säilyttää tavaroitani siellä. Tämä tilanne tuli ihan yllätyksenä. En tiennyt, että lapsi oli leikkinyt vanhassa huoneessani. Mutta joo, vikaa oli varmaan minussakin. Kyse oli enemmänkin siitä, kun isäni raivostui kun mainitsin asiasta. En itse suuttunut enkä itkenyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä säilöä kodissasi esim. isäsi tavaroita, ap?
Mitäköhän te tuumaisitte, jos ap:n kotona olisi vaikka isän antiikkikirjoja ja hän olisi antanut ne uuden miehensä lapsen räävittäviksi? Vähän repii sivuja sieltä täältä, mitä se haittaa.
Ihan samaa tuumaisin. Että jos isä vie toisen kotiin kirjansa säilytettäväksi, niin se on sitten voi voi jos niille jotain tapahtuu. Miksi ihmeessä ihmiset käyttää toisten koteja omina varastoinaan? Jos tavarat on teille tärkeitä, niin luulisi että haluatte ne omiin koteihinne!
Se ei ole "toisen koti". Omistan kuolinpesän osakkaana osan ko. asunnosta. Isälläni on toki lesken asumisoikeus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ostanut noita kalliita tavaroita monella tonnilla ihan muutama vuosi sitten, niin miksi ihmeessä veit ne säilytykseen isäsi luokse? Mikset pidä mokomia kotona.
En ole koskaan kuullutkaan aikuisten keräilynukkekodeista. Olen aika varma ettei moni muukaan ole. Todellisuudessa joku pieni lapsi on vain leikkinyt sinun lapsuudenkotiisi jättämälläsi lelulla. Ei suinkaan tärvellyt tai sotkenut, vaan leikkinyt. Ei varmasti ole tullut isällesi mieleenkään, että siellä lelutalossa on pieniä lasiesineitä. Eihän siinä ole oikein mitään järkeä, kun kerran nukketalosta edelleen puhutaan.
Kyllä, olet täysin kohtuuton.
Kuten aloituksessa mainitsin, ostin esineet 10 vuotta sitten. En pari vuotta sitten.
En arvannutkaan, että aikuisten keräilynukkekodit ovat monelle näin uusi asia. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton. Vie omat tavarasi omaan kotiisi, niin ei tarvitse kiukutella.
Joo mitä pikemmin ymmärtää että keneenkään ei kannata luottaa, ei edes omiin vanhempiin, niin sitä vähemmillä vaurioilla pääsee. Minäkin luulin että voin säilyttää joitain tavaroitani vanhempieni isossa omakotitallossa kun muutin 42 neliöiseen asuntoon kotoa pois, varsinkin kun vanhemmat niin lupoasivat. Jos olisin tiennyt että nämä tavarat hävitetään minulle mitään kertomatta niin olisin keksinyt muun ratkaisun.
Ei tunnu hyvältä että toinen on hävittänyt minun lapsuuden kaikki tavarat minulta kysymättä. Itsellänikin on jo aikuset lapset, enkä ikinä hävittäisi heidän tavaroitaan selän takana salaa.
Sen sijaan en näe olleeni kohtuuton uskoessani siihen mitä vanhempani sanoivat, sinisilmäinen ehkä, kun uskoin että tetkevät kuten lupasivat, eli säilyttävät tavarani ja ksysvät ennen poisheittoa että haluanko ne itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni voivat säilyttää kotonani tavaroita joista on sovittu. En anna kenenkään tietenkään tärvellä niitä, miksi antaisin? Meillä ei kenenkään lapset leiki tavaroilla joilla leikkiminen on kielletty, ei edes vähäsen. Katsoa voidaan yhdessä, mutta ei koskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä säilöä kodissasi esim. isäsi tavaroita, ap?
Mitäköhän te tuumaisitte, jos ap:n kotona olisi vaikka isän antiikkikirjoja ja hän olisi antanut ne uuden miehensä lapsen räävittäviksi? Vähän repii sivuja sieltä täältä, mitä se haittaa.
Ihan samaa tuumaisin. Että jos isä vie toisen kotiin kirjansa säilytettäväksi, niin se on sitten voi voi jos niille jotain tapahtuu. Miksi ihmeessä ihmiset käyttää toisten koteja omina varastoinaan? Jos tavarat on teille tärkeitä, niin luulisi että haluatte ne omiin koteihinne!
Se ei ole "toisen koti". Omistan kuolinpesän osakkaana osan ko. asunnosta. Isälläni on toki lesken asumisoikeus.
Ap
Mutta olisit ihan samalla tavalla säilyttänyt tavaroitasi enstisessä huoneessasi, vaikka äitisi olisikin vielä elossa, vai mitä? Ja ehkä hän on ollutkin siinä vaiheessa kun olet pois muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukkekoti aikuisella? Mee hoitoon.
Kyseessä on siis aikuisten keräilynukkekoti. Ei lasten leikkinukkekoti.
Ap
Viet sen aikuiseen kotiisi. Muuten se leikitään tärviölle.
Miksi joku käyttää tällaista kieltä? "Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta".
Eikötule mitään muuta tapaa mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä säilöä kodissasi esim. isäsi tavaroita, ap?
Mitäköhän te tuumaisitte, jos ap:n kotona olisi vaikka isän antiikkikirjoja ja hän olisi antanut ne uuden miehensä lapsen räävittäviksi? Vähän repii sivuja sieltä täältä, mitä se haittaa.
Ihan samaa tuumaisin. Että jos isä vie toisen kotiin kirjansa säilytettäväksi, niin se on sitten voi voi jos niille jotain tapahtuu. Miksi ihmeessä ihmiset käyttää toisten koteja omina varastoinaan? Jos tavarat on teille tärkeitä, niin luulisi että haluatte ne omiin koteihinne!
Se ei ole "toisen koti". Omistan kuolinpesän osakkaana osan ko. asunnosta. Isälläni on toki lesken asumisoikeus.
Ap
Asumisoikeus tarkoittaa, että hallitsee asuntoa. Sinulla ei ole siihen mitään oikeuksia. Kotirauha pätee.
Keskimääräisen aikuisen ihmisen voi olla vaikea käsittää aikuiseen käyttöön tarkoitettua nukkekotia.
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Isäsi oli kohtuuton kun suuttui!
Moni varmasti sanoo, että mitäs jätit tavaroitasi sinne, mutta sehän EI ole tässä pointti.
Kyllä juuri se on pointti. Itselle tärkeimmät asiat kannattaa pitää omassa hallinnassa.
Kaksio on tekosyy, näin vuosia 20 neliön yksiössä asuneen näkökulmasta. Ap, kasva aikuiseksi ja lakkaa kuormittamasta isää velvoitteilla omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä säilöä kodissasi esim. isäsi tavaroita, ap?
Mitäköhän te tuumaisitte, jos ap:n kotona olisi vaikka isän antiikkikirjoja ja hän olisi antanut ne uuden miehensä lapsen räävittäviksi? Vähän repii sivuja sieltä täältä, mitä se haittaa.
Ihan samaa tuumaisin. Että jos isä vie toisen kotiin kirjansa säilytettäväksi, niin se on sitten voi voi jos niille jotain tapahtuu. Miksi ihmeessä ihmiset käyttää toisten koteja omina varastoinaan? Jos tavarat on teille tärkeitä, niin luulisi että haluatte ne omiin koteihinne!
Se ei ole "toisen koti". Omistan kuolinpesän osakkaana osan ko. asunnosta. Isälläni on toki lesken asumisoikeus.
Ap
Ja siten myös hallintaoikeus. Isällä ei ole velvollisuutta toimia lastenvahtina ja rakennella suoja-aitoja omaan kotiinsa.
Jos nukkekoti on sinulle oikeasti tärkeä, ota se sinne omaan kotiisi.
Vahinko on jo tapahtunut ja varmasti siksi, ettei asioista ole sovittu selkeästi isäsi ja sinun kesken. Ja kun on keräilijän luonne se tavara on rahaakin arvokkaampaa.
Isäsi uusi naisystävä olisi voinut valvoa lapsen leikkimistä, mutta mitä on sitten ollut muuta mielessä kun lapsi on pitänyt saada viihtymään hetkeksi nukkekotisi äärelle. Vieraan kodissa niin pientä lasta pitäisi jaksaa vahtia ja etenkin, jos näkee että leikkii haurailla esineillä.
Ehkä ei kannata vaatia vahingonkorvauksia, mutta ilman muuta palaute pitää antaa. Ihan jo opiksi ja hyödyksi, että jos toisen tavaroilla leikkii pitää olla varovainen rikkomatta sitä.
Isäsi ei ihan täysin ole ymmärtänyt keräilyharrastustasi, mutta nyt ymmärtää aivan varmasti.
Mulla oli jotain itselleni tärkeitä juttuja lapsuudenkodissa, kun opiskeluaikana ei mahtunut oikein mukaan ja siihen aikaan oli tavallista sanoa kämppä irti kesäksi, jos pääsi kesätöihin muualle. Piilotin ne tavarat, mitkä halusin vielä hakea sieltä pois. Isä on antanut äidille kuulunutta omaisuutta tuttavilleen. Nehän eivät ole hänen, vaan perikunnan yhteisiä eikä hän olisi saanut antaa mitään kysymättä kaikilta. Siinä meni mm. yksi esine, mikä oli jo luvattu minun lapselle sitten kun hän muuttaa omilleen, lapsi oli siihen joskus teininä ihastunut ja tarkoitus oli hakea se heti kun meidän keittiöremppa on valmis, koska myös veljeni suostuivat siihen että lapsi saa sen, lapsenlapsia isälläni oli vain meidän lapset. Mutta eipä ollutkaan enää. Onhan näitä.
Oli kyllä todella ikävästi tehty. Vaikuttaa ihan tahalliselta ilkeydeltä. Itse en siis tässä tilanteessa suuttunut, koska lapsi on tosiaan vielä hyvin pieni ja isäni ei tehnyt asiaa tahallaan, vaan halusi vain olla kiltti lapselle. Mietin vain sitä, kun isäni tosiaan suuttui, kun asiasta mainitsin.
Mutta monet ovat tuoneet hyviä pointteja esiin! Ja kyllä, se ehkä on aika outoa, että lapsuuden huoneeni on edelleen lapsuuden kodissani "koskemattomana". :D Tosin en ehkä ole ihan ainoa, jolla on tällainen tilanne?
Ap