Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta
05.10.2023 |
Asun itse aika pienessä kerrostalokaksiossa, joten olen säilönyt lapsuuden kotini vanhaan huoneeseen erilaisia tavaroitani. Yksi arvokkaimmista esineistä on aikuisten keräilynukkekoti, johon ostin kymmenen vuotta sitten noin 2000 eurolla arvokkaita nukkekodin keräilyesineitä. Nämä ovat ainutlaatuisia uniikkikappaleita, joita ei todellakaan saa mistä vaan. Kokoelmaani kuului muun muassa monia hyvin pieniä lasisia, käsintehtyjä nukkekodin koriste-esineitä ja lasikannuja.
Kävin eilen lapsuuden kodissani ja sattumalta kävin myös omassa vanhassa huoneessani. Kurkistin myös vanhasta tottumuksesta rakkaaseen keräilynukkekotiini. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun huomasin, että koko nukkekoti oli myllätty. Kaikki tavarat olivat sekaisin, joitain tavaroita puuttui ja yksi koristelasikannu oli säpäleinä nukkekodin lattialla. Kysyin tietenkin heti isältäni mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli antanut naisystävänsä 3,5-vuotiaan lapsenlapsen leikkiä nukkekodilla. Sanoin tietenkin tähän tietoon, että kyseessä on keräilynukkekoti, joka ei ole tarkoitettu lasten leikeille. Kerroin, että koko nukkekoti on myllätty, tavaroita puuttuu ja esineitä on rikottu.
Yllättäen isäni suuttuikin minulle asiasta! Hän huusi vihaisena, että liioittelen asioita, että mitään tavaroita ei puutu eikä mitään ole rikottu. Vein hänelle käteen rikotun lasikannun sirpaleet. Edelleen hän oli sitä mieltä, että tapahtunut oli täysin ok. Naisystävän 3,5-vuotias lapsenlapsi oli kuulemma halunnut leikkiä nukkekodilla, eikä hän ollut hennonnut poikaa kieltää.
Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton? Olen todella pahoillani asiasta ja oloni on petetty.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on tietysti useampia ulottuvuuksia, joista yksi on kyllä se, että kyllähän omaan haltuun sovitusti jätetystä omaisuudesta täytyy pitää huolta. Eli jos olen sanonut, että on ok jättää jotain mun luo, olen vastuussa siitä, että omaisuudelle ei tapahdu mitään.
Sitten se, että toisaalta pitää itsekin osata vähän lukea, koska on ok jättää toiselle omaisuutta ja koska alkaa keräämään omiaan pois. Eli ei vaan luottaa, että jos 10 v sitten asia on sovittu, se edelleen pitää, vaikka kaikki muu muuttuu. Eli olla vähän herkällä korvalla, onko se toiselle enää ok mun rojuista huolta pitää, vai alkavatko ne jo olla vaivaksi.
Jos alunperin on ollut ilmassa tuota, että ap kokee uuden naisystävän syrjäyttäneen hänet (kuten tuossa sanoo), eikä välit muutoinkaan ole olleet kovin läheiset (ei koskaan kokenut olevansa isälle ykkönen), niin helposti ollaan pattitilanteessa, eli isä ei nyt ainakaan kehtaa alkaa vaatimaan, että tilanne ei kärjisty.
Muutoinkin on totta, että aika hankalia yleensä ovat nämä jakamattomat pesät, joissa isä muka asuu täysvaltaisesti, mutta hyvin herkästi nousee keskusteluun, että niin kyllähän minä tästä edelleen puolet omistan. Ei tosiaankaan uudenkaan naisystävän mukava tulevaisuutta siinä rakentaa. Mies ei halua myydä "lasten kotia", mutta ei sinnekään tervetullut lapsenlapsineen ole. Kun siellä on niin tärkeää ja särkyvää.
Näinpä. Kerroinkin kaveristani, jonka kanssa suhde mieheen hiipui, kun miehen luona hyvä että sohvalla istua sai. Kun tytöt haluaa ja tyttöjen mielestä ja tämä on tuolle tytölle ja tämä tälle varattu. Kun yritti kysyä, että miksi tytöt sitten ei vie näitä tavaroita omaan kotiinsa laukesi kamala pskamyrsky, että haluaako tuhota lasten kodin.
No, oli siinä sitäkin, että aikuiset lapset meni aina kaverini edelle, esim. jos olivat sopineet jostain menosta ja lasta pitikin hakea jostain jonnekin, meno viivästyi tai peruuntui kokonaan. Kun kuka nyt ei laita lapsiaan kaiken edelle!
Kyllä kieltämättä itsekin sanoin neuvoksi, että jos oikeasti yli nelikymppinen "lapsi" ei omin voimin pääse liikkumaan, vaan iskän pitää tulla kuskiksi, niin ei tuo tule loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt jotenkin todella rikki tämän asian takia. Olen itkenyt tämän koko sopan vuoksi jo kaksi tuntia ja yritän samalla saada töitä tehdyksi. Onneksi olen sentään kotona.
Tiedän etten voi kilpailla tätä isäni naisystävää vastaan, hän merkitsee isälleni enemmän kuin minä. Ja nyt siis nämä kaikki muutkin menevät minun edelleni. Lapsenlapsi saa vapaasti sotkea ja rikkoa kaiken minulle kuuluvan. Minun tunteillani ei ole mitään väliä.
En taida olla tarpeeksi vahva tällaiseen sirkukseen. Harkitsen ihan vakavasti, että katkaisisin kokonaan välit isääni. Haen rakkaimmat tavarani ja loput kamat voivat vaikka tuikata tuleen.
On niin raskasta huomata olevansa toisen silmissä ihan arvoton.
Ap
Sekoitat nyt isänrakkauden oikeuteen ilmaiseen varastotilaan (ja oikeuteen sanella ehtoja isäsi kodissa).
Missään ei ole sanottu, etteikö isäsi rakasta sinua. Tuskin olet niin vinksallasi, että haluaisit syrjäyttää isäsi morsiamen ja päästä hänen paikalleen? Isä kykenee rakastamaan lapsiaan, mutta hän voi ja saa rakastaa myös romanttista kumppania, eivätkä nämä sulje toisiaan pois.
Suosittelen lämpimästi, että etsit ammattiapua ja käsittelet näitä tunteita psykoterapeutin kanssa.
Kannattaa tosiaan hakeutua hoitoon, ap.
Mielestäsi 3,5 vuotias lapsi on kykenevä arvioimaan mitä eroa on keräilynukkekodilla ja muilla nukkekodeilla. Eli siinä mielessä on pointti kyllä että miksi jätät arvotavaroita toisten nurkkiin. Kotonasi voisit jopa hakea korvausta kotivakuutuksesta jos jokin menisi rikki.
Kyllä tästä kaikesta sepustuksesta tulee selvästikin ilmi, että ap ei ole isänsä kanssa kovinkaan läheinen, kun ei ole ole edes huomannut tämän tulleen iän myötä seniilimmäksi, ja myös sen, että hän voisi tarvita jonkinlaista ammattiapua, kun kokee isänsä naisystävän jollain tavalla kilpailijakseen, johtuneeko sitten huonosta itsetunnosta, vai mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä kaikesta sepustuksesta tulee selvästikin ilmi, että ap ei ole isänsä kanssa kovinkaan läheinen, kun ei ole ole edes huomannut tämän tulleen iän myötä seniilimmäksi, ja myös sen, että hän voisi tarvita jonkinlaista ammattiapua, kun kokee isänsä naisystävän jollain tavalla kilpailijakseen, johtuneeko sitten huonosta itsetunnosta, vai mistä.
Pakko sanoa, että en näe seniiliyden merkkinä sitä, ettei isä näe nukkekodin olevan muuta kuin lelu. Kyseessä on kuitenkin oman tyttären itselleen nuorena hankkima nukkekoti.
Tytär: - tämä ei sitten ole mikään leikkinukkekoti, tämä on aikuisten oikea nukkekoti!!1!1
Isä: -juu juu, kyllä kulta
Haloo!
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Isäsi oli kohtuuton kun suuttui!
Moni varmasti sanoo, että mitäs jätit tavaroitasi sinne, mutta sehän EI ole tässä pointti.
Vastaan itselleni: huomaatko ap, miten ihmiset eivät osaa ymmärtää lukemaansa? Pointti oli se rikkominen ja se että isä salli sen. Lisäksi se että isä suuttui. Ja mitä ihmiset kirjoittavat? Olet tyhmä kun jätät tavaroitasi sinne! Teillä on omanlaisenne järjestely, sinulla on lapsuudenkodissasi huone joka on sinun käytössäsi. Sinun tavaroitasi rikotaan, mikä on epäasiallista, varsinkin kun tiedossa on, että kyseessä ei ole leikkikalu, vaan keräilyesine.
Mikä tämän palstan vastaajia vaivaa, ymmärryksen puute?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provo. Tuon ikäisen naisen isällä ei voi olla naisystävää, jolla on vasta 3,5 ikäinen lapsi.
Lukutaito? Ymmärrys? Aloituksessa puhutaan LAPSENLAPSESTA.
Jos pääasia on isäsuhde, miksi otsikossa puhutaan lapsen tärvelyn korvaamisesta?
Ap hakee tavaransa talteen ja lopettaa itkunsa. Isä ei ymmärrä, että kyseessä on keräilyesine eikä lelu. Mieheltä sitä ei voi odottaa, kun ei näiden sivujen postaajatkaan ymmärrä!
Miksi kerroit isän matkakohteen? Siitä voi joku tunnistaa isäsi tai sinut, ei kiva.
Ymmärrän monta puolta asiasta. Mun äidin sisarusten huonekalujakin oli "meillä" 20v isovanhempien kuoleman jälkeen. Mun sisarusten tavaroita on edelleen. Äitini paapoi sisarusteni tavaroita, kohteli huonosti mun tavaroita, vaikka asuin vielä talossa. Nyt odotan, että lapseni vievät omia tavaroitaan pois ja pääsisin järjestämään huoneita uudelleen.
Kyllähän sinä siinä virheen teet, jos alat kilpailla isän naisystävän kanssa. Ette ole samalla kentälläkään, kun ei teidän kuulukaan olla. Ajatteletko sinä, että isäsi kilpailee puolisosi kanssa?
Nyt otat itseäsi niskasta ja alat aikuiseksi. Kerrot isälle suoraan, että sinua loukkaa, että isäsi on antanut rikkoa sinulle tärkeitä tavaroita. Kerrot myös, että tiedostat, että on aika viedä tavarat omaan kotiin, jotta isälle vapautuu tilaa käyttää myös sinun entistä huonettasi kuten tahtoo. Sanot senkin, että huutaminen tilanteessa tuntui todella ikävältä.
Ajattele nyt asiaa siltäkin kantilta tarkkaan, että toivoisitko todella, että isäsi on yksin ja yksinäinen?