Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lasten leikkiä pitää nykyään tukea niin paljon?
04.10.2023 |
Varhaiskasvatuksessakin pidetään tärkeänä ja panostetaan erilaisiin aikuisten rakentamiin leikkimisympäristöihin. Aikuiset rakentavat nuotiopaikan (leikki), metsämäisen ympäristön jne. Puhutaan pitkäkestoisen leikin tukemisesta. Auttaako tämä oikeasti lasta luovuuteen? Ennen leikittiin käpylehmillä siellä oikeassa metsässä. Nykyään jopa 2v lapset valittavat tylsäääää Miksi lapset totutetaan siihen että jatkuvasti tulee ulkoapäin virikkeitä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin niillä käpylehmillä oikeasti on leikitty? Olen syntynyt vuonna 1983 enkä tunne ketään, mukaan lukien omat 1950-luvulla syntyneet vanhempani, jotka olisivat niin tehneet.
Käpylehmistä en osaa sanoa, mutta ainakin 1990-luvulla syntynyt lapsi teki oksasta aseen, hänen kun ei sallittu muuten leikkiä aseilla.
Mun 2000-luvun alussa syntynyt lapseni teki ruisleivästä aseen :D
Mun -18 syntynyt lapsi tekee aseen ihan kaikesta. Kepistä, ruisleivästä jne., mistä vaan narunpätkästä voi tehdä lasson tai pelastusköyden tai ansalangan. Vaikka on, voi kamalaa, joskus saanut myös katsoa kännykkää esim siellä kaupassa ja päiväkodissakin on ollut alle 2-vuotiaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ei, en todellakaan stalkkaa vieraita perheitä kaupassa.
No, jotkut meistä on enemmän omissa maailmoissaan kuin toiset. *olankohautus*
Mä olen varmaan vaan sitä tyyppiä, että tarkkailen maailmaa jatkuvasti. En siis missään automaattisesti tuomitsevassa mielessä ihmisiä katso, mutten voi olla huomaamatta kaikenlaista. Ei sitä ominaisuutta voi edes sammuttaa paitsi ehkä vetämällä jotain aineita, niin olisin minäkin omissa maailmoissani. :D
-Edelleen se eri.
Jotta voi kertoa mitä joku perhe tekee kaupassa, sitä perhettä pitää stalkata koko se kauppareissu.
Turha tästä on enempää jankuttaa, kun kansa on jo äänestänyt höpöväitteestäsi alapeukuilla. :)
Höpöhöpö.
Fakta:
Jotta voi kertoa mitä joku perhe tekee kaupassa, sitä perhettä pitää stalkata koko se kauppareissu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Olen ihan ohis ja eri, mutta kumpi on sinusta pahempi asia: laiminlyödä lapsensa älylaitteiden vuoksi vai stalkata toista? Lisätään vielä kolmanneksi stalkkaajalle rutkuttaminen netissä, niin tulee lisää valinnanvaraa.
Joku meni keksimään kasvatuksen ohjenuoran, että lapsilla pitää olla koko ajan kivaa. Toisin sanoen kaikki sirkushuvit kannetaan eteen sekä kotona että koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset ei leiki kunnolla kotona. Jos ne eivät osaa leikkiä päiväkodissakaan, niin pakko kai on yrittää auttaa.
Miten se ainoana lapsena oleminen nyt tähän liittyy? Itse olen ainoa lapsi ja kun puolivuotiaana laitettiin päivähoitoon, olin siellä suurimman osan hereilläoloajastani, enkä ymmärrä miten siellä kotona olisi voitu opettaa sitä leikkiä jotenkin "varastoon". Lisänä tietysti oli sukulaistenavat ja kotipihan muut lapset, joiden kanssa leikkiä.
Sitä paitsi sinun logiikallasi perheen vanhimmat lapset olisivat myös erityisen kykenemättömiä leikkimään, kun kotona ei ole sitä isompaa sisarusta opettamassa. Entäpä ne sisarukset, joilla on iso ikäero? Mielestäsi uusioperheen iltatähti taianomaisesti oppii leikin kotona, vaikka muut sisarukset ovat jo muuttaneet kotoakin, tai vellovat teiniangstissa huoneeseensa linnoittautuneina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Olen ihan ohis ja eri, mutta kumpi on sinusta pahempi asia: laiminlyödä lapsensa älylaitteiden vuoksi vai stalkata toista? Lisätään vielä kolmanneksi stalkkaajalle rutkuttaminen netissä, niin tulee lisää valinnanvaraa.
No se stalkkaajahan laiminlyö myös lapsensa. Sitäpaitsi on mieleltään epävakaa ja vihamielinen, mitkä nyt varsinaisesti ei ole äidille hyviä ominaisuuksia.
Plus hänhän kertoo leikittävänsä lapsensa ja ohjaavansa lapsensa leikkiä (KETJUN AIHE) niin, että lapsi on jopa liikuntakyvytön tilanteessa. Sen sijaan että veisi lapsen ulos leikkimään vapaata leikkiä. Hyi hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoat lapset ei leiki kunnolla kotona. Jos ne eivät osaa leikkiä päiväkodissakaan, niin pakko kai on yrittää auttaa.
Miten se ainoana lapsena oleminen nyt tähän liittyy? Itse olen ainoa lapsi ja kun puolivuotiaana laitettiin päivähoitoon, olin siellä suurimman osan hereilläoloajastani, enkä ymmärrä miten siellä kotona olisi voitu opettaa sitä leikkiä jotenkin "varastoon". Lisänä tietysti oli sukulaistenavat ja kotipihan muut lapset, joiden kanssa leikkiä.
Sitä paitsi sinun logiikallasi perheen vanhimmat lapset olisivat myös erityisen kykenemättömiä leikkimään, kun kotona ei ole sitä isompaa sisarusta opettamassa. Entäpä ne sisarukset, joilla on iso ikäero? Mielestäsi uusioperheen iltatähti taianomaisesti oppii leikin kotona, vaikka muut sisarukset ovat jo muuttaneet kotoakin, tai vellovat teiniangstissa huoneeseensa linnoittautuneina?
Olen eri. Mun esikoiseni on yksi parhaita tuntemiani leikkijöitä ja mielikuvituksellaan aivan huippu, koska itse hänet pienenä sellaiseksi opetin saduttamalla ja leikittämällä kaikki luppohetket keskimmäisen syntymään saakka. Keskimmäisestä kasvoi huonompi leikkijä, koska isosisarus keksi kaiken hänelle, ja kuopus on kaikista huonoin, ruikuttaa vain koko ajan isosisarusta tai minua auttamaan leikeissä.
Esikoisen ruutuaikaa ei myöskään ole koskaan tarvinnut rajoittaa.
Eli minä sanoisin, että osittain kyseessä on luonnekysymys, mutta pari vuotta täysin överiä kasvattajan huomiota auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku meni keksimään kasvatuksen ohjenuoran, että lapsilla pitää olla koko ajan kivaa. Toisin sanoen kaikki sirkushuvit kannetaan eteen sekä kotona että koulussa.
Tää on kyllä kummallista ja tuntuu että turhan monissa perheissä nykyään on asenne, ettei lapselta voi vaatia yhtään mitään. Ei etenkään rauhallista käytöstä, tai kykyä istua hiljaa paikoillaan, jos tilanne sitä vaatii.
Kyllä oli itselläkin joskus tosi tylsää kun vierailtiin vanhoilla sukulaisilla ja siellä piti itsekseen istua hiljaa odottamassa että päästään kahvipöytään, jossa sielläkään ei sopinut remuta ja rohmuta. Tarkkaan oli opetettu että yksi herkku otetaan ja muu on silkkaa ahneutta ja huonoa käytöstä. Ei jäänyt traumoja siitä, että pari tuntia piti silloin tällöin malttaa kestää virikkeettömyyttä.
Koulun oppitunneillakaan ei saanut melskata ja hyvin pärjättiin. Kirjastoissa osattiin olla hiljaa ja jopa lukea. Nykytenavat ja nuorethan näemmä tulee kirjastoihin kaakottamaan keskenään, tai kännyköihinsä. Tai käyttävät kirjasalin lukupöytiä katsoakseen tabletista videoita ilman kuulokkeita meidän kaikkien riemuksi.
Vierailija kirjoitti:
Milloin niillä käpylehmillä oikeasti on leikitty? Olen syntynyt vuonna 1983 enkä tunne ketään, mukaan lukien omat 1950-luvulla syntyneet vanhempani, jotka olisivat niin tehneet.
Olen pari vuotta vanhempi ja kyllä minulle vanhemmat opettivat käpylehmien teon ja muutkin seudun lapset olivat jostain taidon oppineet. Ei niillä nyt alvariinsa leikitty, mutta samaan tapaan niitä askarreltiin ja niillä leikittiin kuin vaikkapa kaarnalaivoilla, tai kaisloista tehdyillä lautoilla, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Ennen myös niiltä lapsilta vaadittiin jotain, kuten tottelemista. En ymmärrä miten esim. meidän taloyhtiön pihasta piti poistaa miltei kaikki kasvillisuus, kun melkein kaikki on vaarallista tavalla, tai toisella, eikä vaan näemmä voi vaatia, että lapsoset enää tottelisivat ja jättäisivät menemättä piikkipensaisiin, tai syömään marjoja puskista, jotka ovat matalan aidan takana.
Muistan miten omassa lapsuudessa opetettiin, ettei niihin marjoihin vaan kosketa ilman aikuisia metsässäkään ja kaupunkien koristepensaiden marjoihin ei sitäkään vähää, koska ovat myrkyllisiä. Eikä niitä kukaan popsinut. Piikkipensaita opittiin varomaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli ensimmäisen kerran piikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Olitko se sinä, joka viihdytti lastaan puhelimella koko kauppareissun ajan, vai miksi triggeröidyt noin kovasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse työssäni lasten kanssa alkoi jo 7 vuotta sitten näkyä se, että lapset eivät osanneet aloittaa leikkiä. Tai leikki on sitä, että hypitään toisen päälle ja juostaan ympäri tilaa( mikä aiheuttaa kolhuja niin juoksijaan kuin viattomaan kaveriinkin)
Siksi aikuiset niitä joutuvat leikin aloituksia joutuvat rakentsmaan.
Myös siihen joudutaan ohjaamaan, että aloitettua hommaa ei vaihdeta kahden tai kolmen minuutin kuluttua.
Keskittymiskyvyn puute näkyy jo pienillä lapsilla
Samoin se näkyy pienillä koululaisilla joiden kanssa nyt töskentelen.
Kauheeta. Omassa lapsuudessa se leikin ohjaaminen oli enemmänkin sitä, että jos joku käyttäytyi huonosti, nipisteli, tai löi, se otettiin puhutteluun ja laitettiin jäähylle. Jossain muussa tilanteessa ehkä puututtiin tilanteeseen opettamalla jakamista, sitä ettei toisen kädestä saa ottaa tavaroita, tai opetettiin neuvottelemaan asioista. Välillä sitten oli jotain jumppaa tai ohjattua askartelua. Perhepäivähoidossa taas kivoja retkiä, tai sai oppia miten rakennetaan majaa jne.
Enimmäkseen se leikinohjaus oli kuitenkin sitä, että aikuinen toimi jonkinlaisena erotuomarina estämässä tilanteiden eskaloitumista. En muista että kukaan olisi hypellyt toisten päälle, tai juossut ympäriinsä riehumassa, joten en tiedä mitä seurasi jos joku yritti. Luultavasti jäähy. Itse päädyin kerran toviksi jäähylle ja ei ollut kivaa se. Katsella tuolista miten muut leikkii ja hauskaa tuntuu olevan. Nopeasti siinä oppi mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Olitko se sinä, joka viihdytti lastaan puhelimella koko kauppareissun ajan, vai miksi triggeröidyt noin kovasti?
Eikö sinua häiritse ollenkaan se, että joku selittää törmänneensä kaupassa johonkuhun kerran ja vetää siitä hervottomat pahantahtoiset johtopäätökset?
Hänen siis täytyy olla joko tyhmä, kun kuvittelee, että satunnainen lyhyt kohtaaminen kertoo koko sen toisen perheen kauppareissun sisällön
TAI
hyvin pahantahtoinen, koska haluaa vedellä tuollaisia johtopäätöksiä väkisin
TAI
hyvin heikkoitsetuntoinen, kun vertaa itseään äitinä jopa ventovieraisiin
TAI
stalkkaaja.
Nämä ovat ne vaihtoehdot. Mikä sinä näistä olet? Vai oletko heikkoitsetuntoinen pahantahtoinen tyhmä stalkkaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Olitko se sinä, joka viihdytti lastaan puhelimella koko kauppareissun ajan, vai miksi triggeröidyt noin kovasti?
Eikö sinua häiritse ollenkaan se, että joku selittää törmänneensä kaupassa johonkuhun kerran ja vetää siitä hervottomat pahantahtoiset johtopäätökset?
Hänen siis täytyy olla joko tyhmä, kun kuvittelee, että satunnainen lyhyt kohtaaminen kertoo koko sen toisen perheen kauppareissun sisällön
TAI
hyvin pahantahtoinen, koska haluaa vedellä tuollaisia johtopäätöksiä väkisin
TAI
hyvin heikkoitsetuntoinen, kun vertaa itseään äitinä jopa ventovieraisiin
TAI
stalkkaaja.
Nämä ovat ne vaihtoehdot. Mikä sinä näistä olet? Vai oletko heikkoitsetuntoinen pahantahtoinen tyhmä stalkkaaja?
Ihmiset kyllä yleisesti tykkää tehdä omia pahantahtoisia päätelmiä toisten elämästä just tuollaisten lyhyitten kohtaamisten perusteella. Ainakin ne jotka kirjoittelee niitä sitten tänne palstalle. Toisaalta äidit on usein vähän epävarmoja, joten on varmaan kiva verrata itseään toiseen, että en ehkä ole täydellinen, mutta ainakin olen parempi kuin tuo toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin niillä käpylehmillä oikeasti on leikitty? Olen syntynyt vuonna 1983 enkä tunne ketään, mukaan lukien omat 1950-luvulla syntyneet vanhempani, jotka olisivat niin tehneet.
Mä olen syntynyt -84 ja kyllä me leikittiin läpylehmillä. Ja vaikka ei olisi leikkinyt just niillä käpylehmillä, kyllä varmasti enemmän olit ulkona ja leikit muutoinkin enemmän kuin nykylapset. Tvssä oli ensin kaksi, sit kolme kanavaa ja ainut mitä katsottiin oli Pikkukakkonen.
Näin oli. Ja vaikka vanhemmat ei aina antaneet juosta kavereitten kanssa ja olen ainoa lapsi, eivätkä vanhemmat tykänneet ohjata leikkejäni, tai leikkiä kanssani, niin kyllä sitä osasi leikkiä ihan yksinkin niinä hetkinä kun ei ollut päiväkodissa, tai pihalla, tai kavereilla leikkimässä. Välillä piirtelin ja sitten kun opin lukemaan, tuli myös luettua. Telkkarista ei tosiaan tullut kuin Pikkukakkonen ja oliko lauantaisin, vai koska se joku aamuohjelma lapsille. Synnyin 70-luvun lopulla.
Minä olen syntynyt -89 ja mun äiti (vm -60) aikanaan opetti tekemään käpylehmiä. Oli meillä lelujakin, mutta kyllä me joskus niillä käpylehmilläkin leikittiin. Mutta ei ois kyllä osattu keksiä niitä ilman äidin neuvoja.
Luulen kyllä, että vanhempien isompi rooli leikittäjinä tosiaan johtuu siitä, että lapsia yleisesti ottaen on vähemmän eikä ole niitä isompia lapsia joitten mukana vois oppia leikkejä.
Tukiaisia, tukiaisia ja vielä kerran tukiaisia ! Kaikki tukiaiset, kersojenki, pitää lopettaa ja lailla kieltää. Menisivät töihin eiväkkä aina kitajaasi. Nii ennenki hyvinä aikoona tehtiin. Eikä valitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Kolhuista oppii, eikä nyt niin monia kuollut. Paljon fiksumpaa antaa lapsille vähän vapautta ja terveellistä luontoa, kuin varuilta kääriä pumpuliin ettei vaan tule naarmua.
Kaupungeissa lapsia jäi auton alle vielä 1970-luvulla joukoittain. Ympäristöä ei oltu suuniteltu kuin liikennettä varten, ja huonosti.
Liikennesuunnittelu ja lasten leikkiympäristön muuttaminen leikkisoraksi ja pompputartaniksi on pikkasen eri asioita. Itse elin varhaislapsuuteni 70-luvulla ympäristössä, jossa autoista ei ollut vaaraa, sillä jalankulku oli sijoitettu leveille kävelyteille ja -silloille erilleen autoteistä, jotka kulkivat sitten kauempana, tai solassa. Upeaa kaupunkisuunnittelua kun oli maltettu jättää vihreyttäkin sinne sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Ennen myös niiltä lapsilta vaadittiin jotain, kuten tottelemista. En ymmärrä miten esim. meidän taloyhtiön pihasta piti poistaa miltei kaikki kasvillisuus, kun melkein kaikki on vaarallista tavalla, tai toisella, eikä vaan näemmä voi vaatia, että lapsoset enää tottelisivat ja jättäisivät menemättä piikkipensaisiin, tai syömään marjoja puskista, jotka ovat matalan aidan takana.
Muistan miten omassa lapsuudessa opetettiin, ettei niihin marjoihin vaan kosketa ilman aikuisia metsässäkään ja kaupunkien koristepensaiden marjoihin ei sitäkään vähää, koska ovat myrkyllisiä. Eikä niitä kukaan popsinut. Piikkipensaita opittiin varomaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tuli ensimmäisen kerran piikistä.
Me ostettiin hiljattain omakotitalo, jonka pihalla on lumimarjapensas (eli myrkyllisiä marjoja), kieloja ja ruusupuskia. Monet kauhisteli, että kyllä joudutte nyt poistamaan nuo pensaat ettei vaan lapset (taloa ostaessa 3v ja 6v) saa myrkytystä marjoista. Itse olen sitä mieltä, että parhaiten suojelen lapsiani opettamalla ettei mitään saa laittaa suuhun, jos ei ole ihan varma että se on syötävää. Eikä lapset ole yhtäkään marjaa suuhunsa laittaneet, vaikka keräävätkin niitä leikkikeittoihinsa,
Huomionarvoista on se, että nämä kauhistelijat oli järjestään vanhempia, mummoikäluokan ihmisiä. Ei niitä parjattuja ylivarovaisia nykyäitejä. Monessa muussa asiassa sama juttu, ne vanhemmat jo lapsensa kasvattaneet (yleensä) naisihmiset on kaikkein kovimpia varoittelemaan lapsia kaikesta.
Alue: Aihe vapaa
Turha tästä on enempää jankuttaa, kun kansa on jo äänestänyt höpöväitteestäsi alapeukuilla. :)