Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lasten leikkiä pitää nykyään tukea niin paljon?
04.10.2023 |
Varhaiskasvatuksessakin pidetään tärkeänä ja panostetaan erilaisiin aikuisten rakentamiin leikkimisympäristöihin. Aikuiset rakentavat nuotiopaikan (leikki), metsämäisen ympäristön jne. Puhutaan pitkäkestoisen leikin tukemisesta. Auttaako tämä oikeasti lasta luovuuteen? Ennen leikittiin käpylehmillä siellä oikeassa metsässä. Nykyään jopa 2v lapset valittavat tylsäääää Miksi lapset totutetaan siihen että jatkuvasti tulee ulkoapäin virikkeitä?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Ja loppuja rankaistiin siitä, vaikka syy oli muualla. Aivan.
Ärsyttävää, kun moralistit narisevat näitä ikivanhoja tätimäisyyksiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin niillä käpylehmillä oikeasti on leikitty? Olen syntynyt vuonna 1983 enkä tunne ketään, mukaan lukien omat 1950-luvulla syntyneet vanhempani, jotka olisivat niin tehneet.
Mä olen syntynyt -84 ja kyllä me leikittiin läpylehmillä. Ja vaikka ei olisi leikkinyt just niillä käpylehmillä, kyllä varmasti enemmän olit ulkona ja leikit muutoinkin enemmän kuin nykylapset. Tvssä oli ensin kaksi, sit kolme kanavaa ja ainut mitä katsottiin oli Pikkukakkonen.
Vierailija kirjoitti:
Milloin niillä käpylehmillä oikeasti on leikitty? Olen syntynyt vuonna 1983 enkä tunne ketään, mukaan lukien omat 1950-luvulla syntyneet vanhempani, jotka olisivat niin tehneet.
Noh, mun 2016 syntynyt lapseni teki kerran mökillä spontaanisti käpylehmän.
Ihan kysyin, että opettiko joku, mutta hän oli vaan keksinyt tehdä sellaisen.
Että niillä on varmaan leikitty ihan kivikaudelta tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Kolhuista oppii, eikä nyt niin monia kuollut. Paljon fiksumpaa antaa lapsille vähän vapautta ja terveellistä luontoa, kuin varuilta kääriä pumpuliin ettei vaan tule naarmua.
Kaupungeissa lapsia jäi auton alle vielä 1970-luvulla joukoittain. Ympäristöä ei oltu suuniteltu kuin liikennettä varten, ja huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista ei osaa aloittaa leikkejä tai edes leikkiä.
Minulla ei ole hajuakaan miksi näin on, mutta...niin.
Omani ovat autisteja ja heille on ollut haasteellista oppia tiettyjä roolileikkejä, mutta jopa he ovat ihmetelleet kun hoidossa osa vaan juoksee pää kolmantena jalkana karjuen ja riehuen tai ei osaa rauhoittua esim. lautapelin äärelle.
Nämä juoksijat olivat ennen niitä reippaita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsä onkin pikkuisen monimuotoisempi ympäristö, kuin ihmisen rakentama
Nykylapsi ei saa mennä metsään että vaatteet ei likaannu ja repeä.
Kun näitä kommentteja lukee, jää miettimään, onko tuollaisia ihmisiä todellakin olemassa. Siis sellaisia, jotka eivät anna lasten leikkiä esim. metsiköissä, jotta vaatteet eivät likaannu. Tai istuttavat lapset älylaitteiden eteen jo vauvoina.
Oman kokemuksen mukaan tietyt ympäristöt voivat toisaalta rentouttaa ja rauhoittaa lapsia, mutta myös aktivoida monimuotoisempaan leikkiin ja harjoittuu motoriikkakin samalla kivasti.
Ollaankin siis varmaan vähän outoja, mutta retkeillään ja oleillaan metsäympäristössä ihan säännöllisesti. Älylaitteiden käyttö on minimissä, vanhin lapsikin mieluiten tapaa kavereitaan vaikka toki puhelin on yksi keino pitää yhteyttä eri sovellusten kautta.
On niitä, ei likaantumisen pelossa vaan mm. punkkien vuoksi, siksi että metsät on nykyään vaarallisempia paikkoja ja siksi että sekopäitä on joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Minulla samat kokemukset ja ajatukset oman lapseni vastaavasta iästä.
Sain silloin myös säännöllisesti kommentteja tuntemattomilta, miten paljon lapseni oli puheen kehityksessä ikäisiään edellä.
Jossain junassakin kerran, kun näiden kommentojien taapero oli tuijottanut ruutua koko matkan ja minä ja omani oltiin juteltu ja puuhailtu ja katseltu ikkunasta maisemia ja sanoitettu näkemäämme. Silloin teki tosissaan mieli sanoa, että ettekö näe tässä mitään syy-yhteyttä, mutten tainnut kehdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
No ei ole mustavalkoista. Tosi moni sai leikkiä muiden penskojen kanssa eikä kukaan kuollut. Lapset katsoivat toistensa perään ja jos joku sattui tippumaan sinne ojaan niin sovittiin ettei kerrota aikuisille.
Polvet oli ruvella ja kaverin kanssa niitä vertailtiin.
Aika sitkeässä se elossapysymisen halu ihmisessä on. Tietty oli vaaranpaikkoja, mutta ei meillä mikään hinku niihin ollut. Kaivonkansien päältä ei kävelty, puuhun kiivettiin vain niin korkealle kuin uskallettiin.
Jaa, minä tiedän 1930-luvulta tapauksen kun 2 lasta hukkui ojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ei, en todellakaan stalkkaa vieraita perheitä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole niin mustavalkoista. Ennen lapset tosiaan sai keksiä itsekseen tekemistä ja siinähän sitten moni lapsi loukkaantui tai kuoli.
Kolhuista oppii, eikä nyt niin monia kuollut. Paljon fiksumpaa antaa lapsille vähän vapautta ja terveellistä luontoa, kuin varuilta kääriä pumpuliin ettei vaan tule naarmua.
Niin mitäpä siitä jos muutama kuolee, kunhan suurin osa säilyy hengissä?
Olen kyllä samaa mieltä pumpuliin käärimisen vaarallisuudesta, mutta onhan sitä nyt olemassa muutakin kuin ne ääripäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsä onkin pikkuisen monimuotoisempi ympäristö, kuin ihmisen rakentama
Nykylapsi ei saa mennä metsään että vaatteet ei likaannu ja repeä.
Tuota höpötettiin joskus viime vuosisadalla.
Kumma kun osa ei ymmärrä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Osalla ei ole mielikuvitusta, mutta ne joilla on, voivat olla myös erittäin käteviä. Nämä sitten rakentavat palikoilla koneita leikkeihin tai liimaavat jäätelötikkuja toisiinsa.
Itselläni oli pienenä sekä fantasia -että kotileikit selkeästi erikseen.
Ja silloinkin oli ihmisiä, jotka pyrkivät sivusta ohjaamaan miten leikitään "oikein ", tosin leikin varjolla sai myös tehdä toiselle melkein mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ei, en todellakaan stalkkaa vieraita perheitä kaupassa.
No, jotkut meistä on enemmän omissa maailmoissaan kuin toiset. *olankohautus*
Mä olen varmaan vaan sitä tyyppiä, että tarkkailen maailmaa jatkuvasti. En siis missään automaattisesti tuomitsevassa mielessä ihmisiä katso, mutten voi olla huomaamatta kaikenlaista. Ei sitä ominaisuutta voi edes sammuttaa paitsi ehkä vetämällä jotain aineita, niin olisin minäkin omissa maailmoissani. :D
-Edelleen se eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ei, en todellakaan stalkkaa vieraita perheitä kaupassa.
No, jotkut meistä on enemmän omissa maailmoissaan kuin toiset. *olankohautus*
Mä olen varmaan vaan sitä tyyppiä, että tarkkailen maailmaa jatkuvasti. En siis missään automaattisesti tuomitsevassa mielessä ihmisiä katso, mutten voi olla huomaamatta kaikenlaista. Ei sitä ominaisuutta voi edes sammuttaa paitsi ehkä vetämällä jotain aineita, niin olisin minäkin omissa maailmoissani. :D
-Edelleen se eri.
Jotta voi kertoa mitä joku perhe tekee kaupassa, sitä perhettä pitää stalkata koko se kauppareissu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat älylaitteiden kanssa 2-vuotiaasta asti. Se ei ruoki lasten luovuutta koska puhelimet ja tabletit antavat kaikki virikkeet. Ne eivät kuitenkaan tue lapsen motorisia tai sosiaalisiakaan taitoja ruutu kokoajan nenän edessä.
Ruokakaupassa bongasin äidin ja arviolta 1,5-vuotiaan lapsen. Lapsi istui kärryissä ja tuijotti puhelimesta jotain. Äiti nappasi kauppatavaroita, eikä sanonut sanaakaan lapselleen.
Mun lapsi (1,5 v) istui kärryissä ilman mitään ylimääräistä virikettä (puhelin, lelu, tmv), kerroin hänelle mitä ostetaan ja näytin tavaroita ja sanoitin niitä hänelle.
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.
Enhän minä sokea ole. Tuollaista kun tapahtuu vieressä, niin kyllä sen noteeraa.
Sun on täytynyt seurata sitä perhettä koko heidän kauppareissunsa ajan. Ei ole ihan tervettä käytöstä tuo. Etkä kiinnittänyt lapseesi tarpeeksi huomiota! Miksi se sun lapsesi edes istui kärryssä. Senhän olisi pitänyt harjoittaa motoriikkaansa ja kävellä!
Olen eri, mutta eikö sulle käy ikinä niin, että isomman kauppareissun aikana ihan sattumalta törmäilet samoihin ihmisiin useita kertoja eri käytävillä ostosreissun eri vaiheissa? Mulle ainakin käy, ja joskus niitä ihmisiä alkaa panna tuolla lailla merkille, jos jokin heissä on alun perin kiinnittänyt huomion.
Ja huomion kiinnitti nyt se, että joku vanhempi toimi eri tavalla kuin sinä = väärin?
Ei tullut mieleen että lapset on myös eri luonteisia? Toiset viihtyy paremmin paikallaan kuuntelemassa äidin sepostuksia kuin toiset.
Siis anteeksi mutta sanoin olevani eri, eli en edes kirjoittanut sitä alkuperäistä, josta saattoi ymmärtää perheen toimineen kirjoittajan mielestä väärin!
Mä kommentoin ihan puhtaasti sitä, että kyllä voi panna asioita merkille stalkkaamatta.
Jälkimmäiseen ei muuta kuin se, että paikallaan viihtymisen taito voi tosiaan vaihdella lapsesta toiseen, mutta kaikki lapset nauttivat vanhemman huomiosta ja siitä, että tämä puhuu heille. (Vai onko joku tosiaan tästä eri mieltä ja kokee, ettei lapsi halua itselleen puhuttavan?)
Jotta voit antaa lausunnon siitä muten perhe toimi kaupassa, sinun on pakko stalkata.
Muuten et yksinkertaisesti voi tietää ja antaa siitä lausuntoa.
Alue: Aihe vapaa
Missä välissä ehdit? Sun aikasihan meni sen toisen perheen intensiiviseen tarkkailemiseen.