Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat tuntuvat toisille ihmisille täysin normaaleilta asioilta mutta sinulle saavuttamattomilta?
Minulle on käsittämätöntä se että jollakin on varaa omaan autoon ja omistusasuntoon. Auton varsinaisen hankintahinnan lisäksihän tulee pakolliset vakuutukset, bensat, renkaat eri vuodenajoille, huollot ja tietenkin ensin pitää olla ajokortti.
Kommentit (264)
Oma talo
Avioliitto, ainakaan onnellinen sellainen
Ura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämän ja urakehityksen yhdistäminen. Perhe-elämä vei sen verran energiaa, ettei jäänyt voimia opiskella töissä uusia asioita tarpeeksi paljon urakehityksen kannalta. Sinkkuna olisin ehkä päässyt pidemmälle. Tosin ei ole takeita siitäkään.
Se, että jaksaisi työpäivän jälkeen tehdä muutakin kuin nukkua päiväunet.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde
sama täällä. Lisään vielä että sosiaaliset taidot/ ylipäänsä pitkäjänteinen kiinnostus varsinkaan jos ei toimi tasapuolisesti/ huomaan olevani joku saatanan viihdyttäjä. ja hermojen hallinta. Noh, sinkkuna on erittäin hyvä elää kun on harrastuksia eikä tarvitse tuhlata omaa tai muiden aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu. En saa nukuttua muualla kuin kotona.
En saa nukuttua hotellissa, kun pelkään luteita, torakoita ja likaisuutta.
Enkä ikinä voi nukkua vieraanakaan lisäksi siksi että olisin haitaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöt tilillä. Oikeasti minun ikäisillä 45+v. tuntuu olevan jo säästössä rahaa. Minulla ei ole, vaikka miten taistelen.
Viimeksi kun sain säästettyä 4000€, meillä hajosi viemäriputki ja kävi ilmi, että pitää uusia myös se kaivo. Oli painunut maan vajoamisesta. Runkoputkeen ulosteet kulki ylämäkeen (hiukan liioitellusti). Mitäpä maksoi tämä lysti: 6700€. Eli meni kaikki säästöt ja jouduin ottamaan vielä lainaa.
Talo on maksettu, mutta maksan asuntolainalla nyt uutta kattoa (kuudes vuosi menossa lainassa) ja ikkunoita (kolmas vuosi menossa). Pelkkä ikkunaremppa oli yli 10000€ ja kattoremppa 12000€. Lisäksi säästin monta vuotta keittiöremonttiin, jolloin ei tarvinnut ottaa lainaa. Lämmitysjärjestelmän muutos maksoi 14000, johon sai energiatukea 4000€. Siitä on vielä 8000 maksamatta. Olin siis säästänyt myös sitä varten, mutta se tuli oletettua aiemmin, kun tuo energiatuki houkutteli vaihtamaan lämmitysmuodon pois öljystä. En ole kyllä katunut.
Olen asunut tässä talossa noin 12 vuotta. Oikeasti silloin kun muutin, luulin, että jossain vaiheessa tarvitaan kattoremontti, mutta että muuta ei pitkään aikaan. Ja kissan viikset.
On minulla myös puoliso, mutta talo on yksin minun. Vastaan kaikista remonttikuluista. Käyttökulut maksetaan puoliksi. Jos kodinkone hajoaa, kuten kesällä pyykkikone, se ostaa, kummalla on rahaa.
Jaksaminen. En ymmärrä, miten muut jaksavat kokoaikatyön tai opiskelun ohella harrastaa ja olla koko ajan menossa. Mun energia riittää just ja just töiden jälkeen välttämättömiin kotitöihin ym. velvollisuuksiin, ei puhettakaan että jaksaisin harrastaa tai nähdä ystäviä säännöllisesti. Lapsiperhe-elämä menoineen se vasta absurilta kuulostaakin, silti niin moni sitä jaksaa ja vielä siihenkin päälle harrastaa!
Nukunkin poikkeuksellisen hyvin ja paljon aikuiseksi, 8-9h yössä. Silti en vaan jaksa enkä ymmärrä miten muut jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaminen.
Minulle on täysin käsittämätöntä, miten niin moni jaksaa käydä töissä 5pv/viikko ja siihen päälle vielä siivota kotona ja kokata, harrastaa ja hoitaa parisuhteen/lapset, eikä heille puhkea mielenterveysongelmia. Olen yrittänyt pelkästään kahta ensimmäistä eli kokoaikaista työssäkäyntiä ja kodin ylläpitoa. Käytännössä vain kaaduin töistä suoraan sänkyyn ja kerran viikossa raivasin asunnosta suurimman sotkun. Viikonlopun makasin sängyssä palautumassa, edes telkkaria en välttämättä jaksanut katsoa. Minun oli pakko vähentää osa-aikatyöhön "omakustanteisesti" eli en nosta mitään tukia niin saan olla aivan rauhassa osa-aikatyötön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalina pitää sanoa, että seksuaalisen vetovoiman tunteminen toista ihmistä kohtaan on toisille täysin normaalia. Minä en tunne mitään. En masturboi enkä edes ajattele seksiä.
Moni aseksuaali kuitenkin harrastaa ja nauttii seksistä. Aseksuaalisuus on identifioitumiskysymys.
Näköjään lapsenlapset, vaikka useampi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytää naisystävä ja elämänkumppani joka haluaa lapsia ja perheen. Neljä edellistä ovat ennenpitkää ilmoittaneet että inhoavat ajatusta lapsista ja oma elämä on tärkeämpää. Nyt oonkin jo sen verran vanha että tuskin enää onnistuu. Vit*ttaa*
Vierailija kirjoitti:
Samalla älyllisellä tasolla olevien ihmisten tunteminen, hyvin vaikeaa nykypäivän Suomessa.
Se on sitä,kun he ovat yleensä laitoksissa ja sinä avohoidossa. Silloin se kohtaaminen on vähän haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma talo
Avioliitto, ainakaan onnellinen sellainen
Ura
Mitä vikaa siinä valtion tukirahoilla maksetussa kerrostalo asunnossa nyt muka on?
Lähes ilmaiseksi saat asua ja vieläpä kaupungissa hyvällä paikalla.
Miksi en saavuttaa, saavuttaa en saa, sitä hetkeä jolloin en, elä tolloille.
Seurustelun/tapailun muutos parisuhteeksi, jossa muutetaan yhteen, tehdään yhteiselle elämälle yhteisiä suunnitelmia ja mennään kihloihin, naimisiin, hankitaan lapsia.
Minulla hyvin samoja ajatuksia kuin monella muulla näyttää täällä olevan. Oikeastaan jos mietin elämääni niin näyttää olevan jo liikaa saavuttaa sellainen "rauhallinen" elämä. Tarkoitan tällä sitä, että voisin olla itseeni tyytyväinen ja samalla olla onnellinen muutenkin. En vaan saavuta edes sitä tavanomaista "olotilaa" mihin joku pystyy eli että olisin näennäisesti tyytyväinen ja rauhallisen rento elämääni liittyen. Elämäni ei vaan ole sellaista ja samalla monet asiat niin "väärin" etten vaan pysty tavallaan tyytymään tähän kaikkeen. Tunnen vaan surua ja pettymystä. Mielessäni mietin kumpa olisin se "tavallinen" tyyppi joka omaisi ihan kivan työn täällä pikkupaikkakunnalla ja minulla olisi ihan kivoja tuttuja sekä muutamia ystäviä. Olisin ihan tyytyväinen itseeni ja paikkakunnan elämässä mukana.
Oikeasti olen työtön ja sosiaalisia tilanteita jännittävä. Minulla on kiusaamistausta ja en olen saanut aikuisenakaan yhtään ystävää. Itsetunto nolla. En pysty enää edes saavuttamaan kunnollista luottamusta ihmisiin. Niin, että pysyisin edes tutustumaan paremmin. Olen jäänyt ihan pihalle sosiaalisesta elämästä. Parisuhteesta en oikeasti osaa edes haaveilla. Työtön olen myös ja jotenkin, vaikka tämäkin asia on hyvin vaikea kirjoittaa niin samalla vaikeaa on myös sijoittaa itseään johonkin työyhteisöön niin, että pärjäisin siellä hyvin. Olen jotenkin tässäkin asiassa noin vuosikymmenen jo jäljessä. Oikeastaan, vaikka kuinka se normaali ja tavallinen elämä voikin olla nykyisin hyvinkin vaihtelevaa jos katsoo eri ihmisiä niin minusta ei vaan meinaa edes olla siihen kaikkeen. Olen aina jotenkin ulkopuolinen ja outo. Tavallaan mikään ei ole muuttunut nuoruudesta. Samalla kaipaan itse aina rauhaa ja sellaista ns vakaata elämää. En pidä muutoksista. Silti se elämä ei vaan ole sitä rauhallista. Saattuu ikäviä juttuja ja samalla muutoksia pitäisi tehdä, mutta minusta ei meinaa olla niihin.
Ekana tulee mieleen aikuisena ystävien saaminen ja ihmisiin tutustumisen helppous. Minun ainakin on kauhean vaikeaa löytää oikeita ystäviä kun ei laske työkavereita ja työyhteisön ihmisiä. Jotenkin niin haastavaa tutustuakin ja vaikka tutustuukin, niin kaikki jää aina pintapuoliseksi. Omasta kaveriporukasta voin vain haaveilla.
Toinen on asunnon osto. Tämmöisenä aikana, huonoilla palkoilla, epävarmalla tulevaisuuden näkymällä ja korkeilla koroilla -kenellä oikeesti varaa? En ymmärrä.
Työpaikka. Tai on minulla sellainen ollut, useampiakin, mutta enää ei onnistu.
Omistusasunnon hankkiminen. Olen korkeakoulutettu ja ihan hyväpalkkaisessa työssä, kuten myös mieheni, mutta nuorempana halusin ehdottomasti olla velaton eikä tullut hankittua sitä ensimmäistä pienempää asuntoa. Nyt sitten noin 5-kymppisenä asutaan edelleen vuokralla, koska nyt tarvitaan jo sen verran iso asunto (meillä on kaksi lasta) ja asutaan sen verran kalliilla alueella (jossa viihdymme todella hyvin ja josta emme lasten ystäväsuhteiden ja koulujen vuoksi halua muuttaa pois), ettemme näin vanhana saa enää tarpeeksi lainaa asunnon ostamista varten. Olemme vuosien varrella maksaneet vuokraa omistusasunnon hinnan edestä ja enemmänkin, mikä itsessään sekä turhauttaa että hirvittää. Olisi pitänyt nuorempana ostaa se eka kämppä, joka olisi sitten toiminut pesämunana kun on tarvetta muuttaa isompaan. Nyt on liian myöhäistä. Ihan hyvät palkat on, mutta ei omaisuutta. Nuoruuden velattomuus, niin hyvä asia kun se silloin olikin, kostautuu nyt tällä tavalla.