Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat tuntuvat toisille ihmisille täysin normaaleilta asioilta mutta sinulle saavuttamattomilta?
Minulle on käsittämätöntä se että jollakin on varaa omaan autoon ja omistusasuntoon. Auton varsinaisen hankintahinnan lisäksihän tulee pakolliset vakuutukset, bensat, renkaat eri vuodenajoille, huollot ja tietenkin ensin pitää olla ajokortti.
Kommentit (264)
Perhearki. En kyllä ole sellaista haluamassakaan, mutta siitä mitään tulisikaan. Hyvä kun saan edes itsestäni huolehdittua. Seksielämä. Seksi ei kiinnosta missään muodossa, enkä koe sitä ongelmaksi. Paremminkin ihmettelen ihmisten suunnatonta kiinnostusta niin turhaan toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näin monella ystävät on mahdottomuus?
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää ihmiset, joilla on ns. luonnostaan hyvä itsetunto ja joita on selvästi kannustettu kotona ja ovat aikuisenakin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Sen näkee heistä, he ovat reippaita, vankkumattomia omissa tavoitteissaan, avoimia, saavat helposti ystäviä ja toteuttavat itseään ja ovat mukavia seuraihmisiä.
Sen näkeminen on todella hämmentävää ja jopa vähän tuskallista, kun tietää että itse ei tule koskaan yltämään samaan. Mahtaa olla hienoa kasvaa maailmaan niin, että joku on aina omalla puolella. Toki lapsuuden traumoista on mahdollista eheytyä, mutta ei varmasti koskaan täysin. Ja vaikka olisikin, saavuttaisin saman itseluottamuksen tason vasta joskus vanhemmalla iällä, jolloin kaikki mahdollisuudet eivät ole enää samalla tavalla auki.
Tämä. Mä en ole tänään pystynyt poistumaan asunnosta, vaikka vessapaperi on loppu. Uusien ihmisten seurassa muutun mykäksi, koska kuvittelen olevani tuhat kertaa huonompi kuin he. Järjellä toki tiedän, että olen ihan hyvä tyyppi jne. mutta itsetunto on kuin paholainen olkapäällä, joka kuiskii, että en pärjää ja olen huono, heikko ja laiska. Terveisin kotona lyttyyn haukuttu.
Seksi. En ole ollut parisuhteessa 10vuoteen enkä osaa hakea satunnaista seuraa. Ja olen nainen, toisin kuin aina väitetään...
Puhumaan kykenevä mies. Oma on puhumaton juurikkaan vaikka mitä tekisi. Kadehdin pariskuntia, joiden mies on iloinen, avoin ja puhelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jurrikka siis (automaattinen txtkorjaus muutti juurikkaaksi) 😀
Työnteko, parisuhde, varallisuus, ylipäänsä normaali elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenrauhan
Saat sen rukoilemalla Jumalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen saaminen. Tuntuu ihan epäuskottavalta, kun kaveri löytää aina hetkessä uuden naisen.
No niinpä. AINA HETKESSÄ UUDEN! Ne naiset ei siis hänellä pysy, vaan jatkuvasti vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppejä täällä, onko tämä joku avohoitopotilaiden kokoontumisajo, kun ihan tavalliset jutut ei onnistu. Siis joku ajokortti jne. Ei voi tajuta.
Kyllä, tällä palstalla käy paljon niitä ihmisiä joille ns normaali elämä on kaukainen ajatus. Ja tämä ketju on vielä erityisesti sellaisille suunnattu.
Järkyttävää, että heitä on noin paljon. Omassa tuttavapiirissä ei ole kuin yksi-kaksi.
No me emme välttämättä näy arjessasi, sillä saatamme olla työkyvyttömiä tai liian ahdistuneita osallistumaan mihinkään. Itse emme ole tätä hirveää tietä valinneet. Jos lapsuus on traumaattinen ja ollut vailla turvaa, ei itsevarmuus kehity normaaliksi, eikä myöskään hermosto. Koko kroppa reagoi, ei vain mieli, kun jokin triggeri tulee vastaan. Itse en edes ole pahimmasta päästä, ja mulla on jopa ajokortti, mutta olen jättänyt ajelun muille, koska koen että paniikkikohtaus risteyksessä ei ole turvallista kenellekään. Töitäkin pystyn tekemään, mutta saatan olla se hiiruilainen nurkassa, josta et tiedä mitään, koska puhuminen sinulle ahdistaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakituinen työ, oma asunto (toki tiedän että olisi mahdollista, mut en vielä tiedä minne aion "asettua"), parisuhde, laaja ystäväverkosto jne.
N30+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli tosi pitkään aivan tavoittamaton ajatus saada töitä, ainakaan mitään ns. normaaleja töitä normaalilla palkalla. Tunsin aivan valtavaa häpeää ja huonommuutta siitä, etten työllistynyt ja terveys reistaili. Sit sain töitä, oon ollut nyt pari vuotta ihan normaalisti työelämässä. Edelleen tunnen valtavaa häpeää kaikesta, että siihen se ei sitten auttanut, mutta taloudellisesti on helpompaa ja onhan tää nyt työttömänä olemiseen verrattuna tosi paljon kevyempää!
Häpeään on helppo ratkaisu: Jeesus.
Ihmiset eivät vaan sitä ymmärrä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppejä täällä, onko tämä joku avohoitopotilaiden kokoontumisajo, kun ihan tavalliset jutut ei onnistu. Siis joku ajokortti jne. Ei voi tajuta.
Kyllä, tällä palstalla käy paljon niitä ihmisiä joille ns normaali elämä on kaukainen ajatus. Ja tämä ketju on vielä erityisesti sellaisille suunnattu.
Järkyttävää, että heitä on noin paljon. Omassa tuttavapiirissä ei ole kuin yksi-kaksi.
No me emme välttämättä näy arjessasi, sillä saatamme olla työkyvyttömiä tai liian ahdistuneita osallistumaan mihinkään. Itse emme ole tätä hirveää tietä valinneet. Jos lapsuus on traumaattinen ja ollut vailla turvaa, ei itsevarmuus kehity normaaliksi, eikä myöskään hermosto. Koko kroppa reagoi, ei vain mieli, kun jokin triggeri tulee vastaan. Itse en edes ole pahimmasta päästä, ja mulla on jopa ajokortti, mutta olen jättänyt ajelun muille, koska koen että paniikkikohtaus risteyksessä ei ole turvallista kenellekään. Töitäkin pystyn tekemään, mutta saatan olla se hiiruilainen nurkassa, josta et tiedä mitään, koska puhuminen sinulle ahdistaa liikaa.
Ikävää, mutta usko Jeesuksen apuun, hän auttaa kun turvaudut häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmentää ihmiset, joilla on ns. luonnostaan hyvä itsetunto ja joita on selvästi kannustettu kotona ja ovat aikuisenakin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Sen näkee heistä, he ovat reippaita, vankkumattomia omissa tavoitteissaan, avoimia, saavat helposti ystäviä ja toteuttavat itseään ja ovat mukavia seuraihmisiä.
Sen näkeminen on todella hämmentävää ja jopa vähän tuskallista, kun tietää että itse ei tule koskaan yltämään samaan. Mahtaa olla hienoa kasvaa maailmaan niin, että joku on aina omalla puolella. Toki lapsuuden traumoista on mahdollista eheytyä, mutta ei varmasti koskaan täysin. Ja vaikka olisikin, saavuttaisin saman itseluottamuksen tason vasta joskus vanhemmalla iällä, jolloin kaikki mahdollisuudet eivät ole enää samalla tavalla auki.
Tämä. Mä en ole tänään pystynyt poistumaan asunnosta, vaikka vessapaperi on loppu. Uusien ihmisten seurassa muutun mykäksi, koska kuvittelen olevani tuhat kertaa huonompi kuin he. Järjellä toki tiedän, että olen ihan hyvä tyyppi jne. mutta itsetunto on kuin paholainen olkapäällä, joka kuiskii, että en pärjää ja olen huono, heikko ja laiska. Terveisin kotona lyttyyn haukuttu.
Nimenomaan paholainen on se syyttäjä, älä sitä usko. Usko Jeesukseen, hänessä on voimaa murtaa kaikki huono itsetunto. Jeesus rakastaa sinua sellaisena kuin olet ja antaa sisäisen rauhan. Rukoile päivittäin.
Omakotitalo, lapset, auto, uran saaminen. Itse jumitan opinnoissani, kärsin mt-ongelmista, elän köyhyydessä koskaan saamatta varmaan edes omaa autoa.
Matkustelu. En saa nukuttua muualla kuin kotona.
Työpaikan saanti, parisuhde, vanhemmuus, omistusasunto, ystävät.